Nyt sekin pitää myöntää: en pysty lopettamaan juomista. Lauantaina 24 annosta, sunnuntai kamalassa kunnossa petin pohjalla. Nyt ei kanna jalat. Siivooja kävi hakemassa kassillisen kaljaa lähikaupasta. Olen likainen ja haisen hirveälle. Ja ryyppään. Hyvät ihmiset, en jaksa tätä enää. Onko joku selvinnyt tämmöisestä? En uskalla lähteä päivystykseen tässä kunnossa, haukuttavaksi. Ja jos vielä deliriumin pukkaa niin on peli menetetty. Jokapäiväinen juominen tappaa minut , ja oikeestaan toivonkin sitä. Ja että nainen 61 vuotta on tässä tilassa. Apua!
Miksi luulet, että sinut haukuttaisiin?
Päivä kerrallaan
Varaat ensin ajan terkkarissa katkolle, etkä juokse karkuun, niin susta pidetään huolta. Sen jälkeen Antabusta naamaan tarpeeksi kauan ettei putki uusiudu. Been there, done that. Monta kertaa. Toimii! Näin vähentäjän vinkkelistä, siis! 
i
Avun hakeminen tuntuu kauhean vaikealta ajatukselta, mutta helpotus on todella suuri kun pääsee avun piiriin. Kyllä sinä pystyt. Ensin vaikka voit soittaa anonyymisti, tuolla sivun oikeassa yläreunassa lukee Neuvonta. Sieltä löytyy puhelinnumeroita joihin voit soittaa. Kukaan ammattiauttaja ei sinua hauku.
Rehellistä puhetta. Hyvä, että kirjoitit tänne; mun mielestä se kertoo siitä, että sulla on toivoa, koska haet selviytymiskeinoja. Haluat muutosta.
Mulla alkoi pikkuhiljaa viime kevään ja kesän aikana kehittymään olo, että viina vie, enkä itse enää hallitse juomistani, vaikka velvollisuudet hoidinkin. En välittänyt, annoin periksi, olin pahasti ahdistunut ja tuntui, että teen hidasta itsemurhaa. Tiedän jotain siitä, miltä susta tuntuu, vaikka ehkä elämäntilanteemme eivät ole samanlaisia.
Aloin etsimään tietoa ja tukea netistä ja löysin Plinkin. Siitä varmaan elämänmuutokseni alkoi pikkuhiljaa. Että tajusin ongelmani ja aloin etsimään erilaisia ratkaisuja.
Pian’O asian jo hyvin esittikin.
Kun kerran olet alkanut etsimään selviytymiskeinoja, niin se on hyvä merkki.
Ja kun tuntuu siltä että päivystykseen olisa hyvä mennä, niin silloin kannatta muistaa että kyllä ne siellä ovat tottuneet vähän kaikenlaisessa kunnossa tuleviin ihmisiin, eivätkä ne siellä haukkuakseen ole.
Jos tilanne nyt tuntuu siltä että itse katkaiseminen johtaisi fyysisiin tai psyykkisiin vaaroihin, niin ehdottomasti, sinne hoidon piiriin!
Eiköhän se niin ole että sen itse itsessäsi tunnet miten on meneteltävä. Eikä se asia lykkäämisestä oikein parane.
Tervetuloa palstalle. Hyvä että olet havainnut ja myöntänyt tilanteesi . Yllä onkin muutama konkreettinen esimerkki siitä, että kyllä rankastakin juomisesta selviää. Älä kuitenkaan toivo sitä, että alkoholi tappaa sinut vaikka oletkin tehnyt itsemurhaa osamaksulla oletettavasti jo vuosikausia (?). Huonompaakin voi tapahtua - voit saada jonkin halvauksen joka tekee sinusta esimerkiksi liikuntakyvyttömän. Itselläni oli tämä hyvin lähellä, sain hankittua polyneuropatian. Onneksi olen selvinnyt tästä ajan mittaan melkein täydellisesti. Kuten muistakin vajeista (muisti). OK, pelottelu sikseen. Ei nimittäin toimi.
Sensijaan toivo paremmasta elämästä toimi ja sai minut lopettamaan “toistaiseksi” vajaa 9 vuotta sitten. En ole katunut eikä “ikuisuusdraamakaan” (ei koskaan enää alkoholia) häiritse. Enhän minä päivieni määrää tiedä enkä niihin voi täydellisesti vaikuttaakaan. Niiden laatuun kyllä.
Itse sain lopetettua vasta viisikymppisenä tajutessani raittiuden ja juomataukojen oleellisen eron. Nykyään olen suunnilleen ikäisesi enkä ollenkaan hämmästynyt, että heräämiseen voi kulua kauankin. Sitä suurempi syy viettää loppuelämä raittiina. Eiköhän noita päiviä ole mennyt jo tarpeeksi harakoille aikaisemmin?
Föffi taisi mainita, että pelotus ja turha häpeileminen helpottaa kun alat konkreettisiin toimenpiteisiin. Hyvä vinkki oli myös ottaa joku luottamushenkilö saattueeksi neuvontapisteeseen jos kynnys tuntuu ylivoimaiselta.
Tsemppiä ja pysy linjoilla.
Linjoilla ollaan, ja huonossa kunnossa. Kiitos monista vastauksista ja kannustuksesta. Polyneuropatia on minullakin enkä oikein pääse enää liikkumaan. Tulevaisuus, jos sitä nyt onkaan, kauhistuttaa. Tänään yritän syödä, on mennyt useampi päivä liemikuurilla. Kotona olen kuin vanki kun en jaksa lähteä minnekään. Yritän kerätä rohkeutta lähteä asiantuntijalle terveydenhuoltoon, pitäis varmaan B-vitamiinia tuikata. Olen jo niin kamalan näköinen ettei kehtaa naamaansa näyttää. Että näissä kuvioissa tänään.