Olen hieman yli 40 vuotias mies. Olen käyttänyt alkoholia kauan ja viime vuosina tunnistanut viime vuosina itsessäni alkoholismin. Olen yrittänyt päästä eroon juomisesta ja onnistunutkin olemaan jaksoja kokonaan ilman sekä vähentämään kokonaiskäyttöä merkittävästi. Vakaa aikomukseni on päästä kokonaan eroon juomisesta. Olen päihdeklinkan asiakas, mutta luvalla sanoen heidän auttamisensa on tarjota keskusteluryhmään osallistumista kerran viikossa. Se auttaa kyllä alkoholinkäytön osalta, ei siinä mitään.
Ongelmaksi alkoholin tilalle on kuitenkin tullut tyhjyys jota olen kauan ihmetellyt. En osaa enää tehdä mitään. En kykene hoitamaan töitäni, en huolehtimaan itsestäni enkä muista. Kaikki tuntuu samantekevältä ja tunnen fyysistä kipua yrittäessäni pakottaa itseni suoriutumaan edes välttämättömimmistä rutiineista.
Yli kuukausi sitten irtisanouduin päivätyöstäni, koska en enää saanut itsestäni irti edes mennä sinne aamulla. Minulla olisi myös etänä tehtävä sivutyö, mutta pelkkä tietokoneen avaaminen tuntuu vuorelle kiipeämiseltä.
Laskut kertyvät, rahaa ei tule mistään, herään yöllä paniikkituntemuksiin hoitamattomien asioiden takia.
Tiedän että olisi helppo ratkaista ongelma tarttumalla toimeen. Saisin kyllä töitä ja osaisin tehdä niitä, mutta on kuin jokin näkymätön pitelisi minua paikoillaan ja estäisi toimimasta.
En ole koskaan elämässäni ollut näin neuvoton. Tämä lienee masennusta, joka varmasti johtuu alkoholin sekoittamasta aivokemiasta, mutta huolimatta sen tiedostamisesta en kykene keksimään mitä minun pitäisi tehdä. Olen puhunut tästä myös klinikalla käydessäni, mutta he näkevät vain alkoholin.
Kirjoitan tätä kello neljä aamuyöllä. Heräsin yli tunti sitten toistaiseksi pahimpaan kauhuntunteeseen tähän mennessä.
Voisitteko neuvoa miten saisin alun asian hoitamiselle?
Kirjoitat selkeästi ja kuvaat todella hyvin tyhjyyden tunnetta ja kykenemättömyyttä ryhtyä tekemään mitään. Olet kertonut tilanteestasi päihdeklinikalla, mutta syystä tai toisesta he eivät siihen ole tarttuneet. Nyt olet kuitenkin kirjoittanut tänne, ja se on jo yksi askel eteenpäin!
Tämä Lataamo on harmillisen hiljainen palsta nykyään. Tänne laitettuja viestejä luetaan kyllä, mutta kovin moni ei uskaltaudu itse kirjoittamaan. Ehkä joku samassa tilanteessa oleva rohkaistuisi kuitenkin kertomaan oman kokemuksensa? Keskustelu MeVähentäjissä ja MeLopettajissa on aktiivisempaa, ja myös sieltä löytyy muita, joilla on alkoholiongelman lisäksi esimerkiksi masennusta. Ehkä voisit sieltä löytää kaipaamaasi tukea?
Mieleeni tuli myös kokemusasiantuntijaneuvonta. Voit vaikka kopioida tänne kirjoittamasi viestin sellaisenaan neuvontaan, ja sieltä saat vastauksen kolmessa päivässä. Kokemusasiantuntijaneuvonnan löydät täältä: paihdelinkki.fi/fi/neuvonta/kys … tuntijalta
Harvinaisen selkeästihän tuo vakavalta masennukselta kuulostaa. Pirullinen sairaus ja ikävä fakta on se, että päihdepalveluissa ei useinkaan löydy kiinnostusta/osaamista MT-ongelmien hoitamiseen ja se vähäkin tuppaa olla sitä, että kyllä se siitä helpottaa, kun vain olet ryyppäämättä/narkkaamatta. Voi toki hyvinkin helpottaa ajan kanssa, mutta ei se mitään auta siihen, jos tilanne on pahimmillaan päällä. Aivan perseestä ja naurettavaahan tuo on, koska sen pitäisi nykyään olla tieto kaikilla vähänkin asioista tietävillä, että päihde- ja MT-ongelmat kulkevat hyvin usein käsikädessä. Sillä onko kyseessä muna vai kana, ei ole akuutissa tilanteessa juurikaan merkitystä.
Masennuksen hoito voi olla pitkällistä ja vaikeaa, enkä lähdekään tässä sen enempiä sitä asiaa mestaroimaan(Omakohtaista kokemusta löytyy kyllä roppakaupalla, mutta sen jakaminen tuskin tässä tilanteessa hyödyttää mitään), mutta sellaisen konkreettisen vinkin annan, että mene nyt jollekin lääkärille päihdeklinikan ulkopuolella. Mieluiten psykiatrille, koska heidän erityisalaansahan tämä on, mutta terveyskeskuksen yleislääkärikin käynee paremman puutteessa. Sieltä saat (toivottavasti) mustaa valkoisella -diagnoosin, että sulla on depis ja tämä on hyödyllinen ihan siksi, että sillä voit hakea sairauspäivärahaa(tai viimekädessä toimeentulotukea, jos mitään muuta etuutta ei jostakin syystä tipu) ja näin laskujen maksu ym. raha-asiat eivät jää hoitamatta. Tietenkin lääkärillä käynti ja diagnoosin saaminen saattaa poikia myös muuta apua ja helpotusta masennukseesi, mutta tärkeää tosiaan tuo, ettet käytännön asioiden sotkemisella vetäisi itseäsi entistä pahempaan jamaan. Lääkärille ei sitten kannata ihan ensimmäiseksi kertoa alkoholismista, ettei homma sielläkin kaadu siihen, että korkki kiinni, niin kyllä se siitä.
Heipsan vain
Osuipa hakuni heti oikeaan. Olen ollut pari vuotta juomatta mutta nyt puolisen vuotta olen ollut niin saamaton, että jo pukeminen aamulla on työn takana, joten yleensä olen joku lerppa päälläni koko päivän, En saa itseäni ulos vaikka tiedän puolen tunnin lenkin päivittäin parantavan oloani. Koska olen eläkkeellä, ei ole mikään pakko lähteä mihinkään. Koronaan vedoten voin pitää lapset ja lapsenlapset puhelimen päässä. Viime kuussa sain tilattua terveyskeskuslääkärin, koska itse epäilen masennusta. Sekin on vasta lokakuun lopulla.
Täällä sama meininki, ei jaksa ryhtyä mihinkään, olen miettinyt, että jäikö tuo korona jotenkin päälle, kun olin kotona niin kauan. Kauppareissullakaan en tavannut tuttuja, että olis muutaman sanan vaihtanut, koska oltiin maskin takana, ei tunnistanut.
Mikään ei innosta vieläkään, ei kotityöt, ei mikään. Kaikki on hälläväliä, ei kiinnosta televisio ei jaksa kuunnella radiota radiota, ei jaksa höpöttää puhelimessa.
Juuri aamulla saa raahattua ittesä ylös sängystä, pukeminenki on työlästä.
Nyt jaksan pikkasen liikkua (kun sain masennuslääkityksen), olen noita vastaan ollut aina. mutta umpikujassa ollessaan kokeilee tuotakin. Tuohon vielä puolison vakava sairastuminen, tietysti lisäsi tuota masennusta ja toivottomuutta. Nyt kuitenkin tällä hetkellä parantunut, mutta en osaa iloita siitäkään, tavallaan kaikki tunteet ovat hukassa, ilon, surun, elämänhalun ym.
Lääkäriin ja sos. hoitajan kanssa asioita hoitamaan.
Itse pitää mennä ja esim. mainita sos. hoitajasta, Eivät välttämättä tajua tarjota.
Vakava masennus selkeästi. Tuossa ei muu nyt auttane kuin odotus ja kun alkaa helpottamaan, silloin
hakemaan terapia-apua.
Itselleni ollut apua tunnelukkoterapiasta.
Helvetisti voimia sulle ja tuo menee ohi. Voi tuntua ettei mene, vaan menee se kun aika on kypsä.
Usein masennus alkaa syksyllä pahentua ja hellittää keväällä.
Puolisolle kannattaa kertoa jos suinkin voi ja muille läheisille, sillä se auttaa heitä ymmärtämään ja ei syyllistä lisää
jo täysin syyllistä omasta mielestä.
Kyseessä SAIRAUS ja jos tuon tajuaa voi helpottaa syyllisyyden ja häpeän kanssa.
Hyvin tuttu tilanne, yritän löytää jonkinlaisen harrastuksen, tv-sarjat rentouttavat minua.Katson yleensä HBO-sarjoja, ostan tilauksen vakavalla alennuksella tältä sivustolta promo-codes.fi/alennuskoodit/hbomax ,tämä on mitä tarvitsen säästääkseni rahaa ja pitääkseni hauskaa
olen raitistumista yrittävä alkoholisti. mulla ei oo elämässä mitään muuta kun työ ja alkoholi. olen onnistunut olemaan kuukausia raittiina, mutta tällöin elämää hallinnoi AA + köynnit ammattilaisilla. millon on seuraava, käynkö AA:ssa riittävästi, millon pitää syödä antabusta.
AA:laiset kaverit on mukavia, mutta nekin liittyvät alkoholiin. kun on päivä jolloin en mene AA, minulla ei ole mitään. siivoan ja jotain, ja katson telkkaria. ei ole mitään mahdollisuutta että jaksaisin lenkille, uimaan tai jotain. kunnon parisuhdetta ei ole ollut kymmeneen vuoteen, tuntuu etten oikeen jaksa sellaistakaan.
ja muutaman kuukauden välein juon, vaikka en halua. elämän haluni on nolla ja nytkin on krapula. masentaa
