Lopettajiin laitoin tämän:
“Olen kirjoittanut tänne aiemminkin. En edes muistanut. Enkä myöskään lopettanut. Taidan siis siirtyä tämän kirjoitettuani vähentäjiin. Lopettaminen on tavoite, joka ei ole toteutunut. Toinen jalka ojan reunalla ja toinen ojan pohjalla kuvaa tilannetta parhaiten. Kaikki mahdolliset testit tehty: SADD Kohtuullinen; kaiketi siksi että pystyn olemaan ilman jos on pakko. AUDIT ylläribyllärinä ongelmakäyttäjä, ja Alkoholi E yli 10 —> en olisi täällä jos en kokisi ongelmaa juomisestani ja haluaisi parantua. BTW, tuo SADD testi??? Miten pohjalla pitää olla että saa muun kuin kohtuullisen? Veikkaisin että sen pohjan saavuttaneet henkilöt ei käy päihdelinkin testejä tekemässä.”
Kolme päivää ilman. Pidän saavutuksena, pienempi myös päiväannos tänään kun en (taaskaan) ollut ilman. Haluan todellakin lopettaa. Mut jatkan vähentämisellä.
Olin itse monta vuotta tässä samassa tilanteessa. Haaveilin elämästä ilman alkoholia ja samalla kuitenkin ajattelin, että sillä on minulle vielä jotain annettavaa, koska juominen pysyi osana elämää. Muistan vieläkin nuo ajatukset, että milloin se oma pohja tulee vastaan. Sisäistä motivaatiota lopettamiseen on vaikeampaa löytää, jos ei ole mitään ulkoista pakottavaa syytä raitistua.
Silloin aloin käyttämään alkoholia erittäin tietoisesti ja halusin oppia siitä oikeastaan aivan kaiken, että olisin valmiimpi ottamaan viimeisen irtioton sopivan tilaisuuden tullessa vastaan.
Itselläni se ulkoinen “pakko” lopettamiseen tuli lopulta terveydellisistä syistä, mutta moni on raitistunut onnistuneesti myös olematta mitenkään selkä seinää vasten.
Itse sinun kengissäsi tonkisin aivan kaiken ylösalaisin, mitä omaan alkoholin käyttöön tulee. Kun alkaa aidosti ymmärtämään, että mitä etanoli meidän kehoillemme tekee, mitä juominen lopulta meille antaa kun siitä riisuu kaiken turhan pois, ja minkälaisen hinnan sen tarjoamista luonnottoman korkeista dopamiini piikeistä joutuu maksamaan, niin juominen alkaa näyttäytymään aina vain paskemmalta diililtä.
Kun pääsee sinne asti, että huomaa alkoholin olevan lopulta aivan turha asia elämässä ja ilman sitäkin pärjää paremmin kuin hyvin, niin sekin saattaa jo riittää siihen, että siitä haluaa luopua lopullisesti.
Tai jotkut pystyvät vielä juomisen alkuvaiheessa jarruttelemaan ongelmien kehittymistä enemmän tai vähemmän onnistuneesti eli vähentäen ja itseään kontrolloiden jopa hautaan asti. Mutta tästä minä itse halusin lopulta vapauden, enkä joka tapauksessa halua juoda enää yhtäkään, koska alkoholi ei minulle enää mitään anna, niin omalla kohdallani minun ei tarvitse tuota milloin juon ja paljonko jossitelua ikinä enää tehdä.