Lopettajiin laitoin tämän:
“Olen kirjoittanut tänne aiemminkin. En edes muistanut. Enkä myöskään lopettanut. Taidan siis siirtyä tämän kirjoitettuani vähentäjiin. Lopettaminen on tavoite, joka ei ole toteutunut. Toinen jalka ojan reunalla ja toinen ojan pohjalla kuvaa tilannetta parhaiten. Kaikki mahdolliset testit tehty: SADD Kohtuullinen; kaiketi siksi että pystyn olemaan ilman jos on pakko. AUDIT ylläribyllärinä ongelmakäyttäjä, ja Alkoholi E yli 10 —> en olisi täällä jos en kokisi ongelmaa juomisestani ja haluaisi parantua. BTW, tuo SADD testi??? Miten pohjalla pitää olla että saa muun kuin kohtuullisen? Veikkaisin että sen pohjan saavuttaneet henkilöt ei käy päihdelinkin testejä tekemässä.”
Kolme päivää ilman. Pidän saavutuksena, pienempi myös päiväannos tänään kun en (taaskaan) ollut ilman. Haluan todellakin lopettaa. Mut jatkan vähentämisellä.
Olin itse monta vuotta tässä samassa tilanteessa. Haaveilin elämästä ilman alkoholia ja samalla kuitenkin ajattelin, että sillä on minulle vielä jotain annettavaa, koska juominen pysyi osana elämää. Muistan vieläkin nuo ajatukset, että milloin se oma pohja tulee vastaan. Sisäistä motivaatiota lopettamiseen on vaikeampaa löytää, jos ei ole mitään ulkoista pakottavaa syytä raitistua.
Silloin aloin käyttämään alkoholia erittäin tietoisesti ja halusin oppia siitä oikeastaan aivan kaiken, että olisin valmiimpi ottamaan viimeisen irtioton sopivan tilaisuuden tullessa vastaan.
Itselläni se ulkoinen “pakko” lopettamiseen tuli lopulta terveydellisistä syistä, mutta moni on raitistunut onnistuneesti myös olematta mitenkään selkä seinää vasten.
Itse sinun kengissäsi tonkisin aivan kaiken ylösalaisin, mitä omaan alkoholin käyttöön tulee. Kun alkaa aidosti ymmärtämään, että mitä etanoli meidän kehoillemme tekee, mitä juominen lopulta meille antaa kun siitä riisuu kaiken turhan pois, ja minkälaisen hinnan sen tarjoamista luonnottoman korkeista dopamiini piikeistä joutuu maksamaan, niin juominen alkaa näyttäytymään aina vain paskemmalta diililtä.
Kun pääsee sinne asti, että huomaa alkoholin olevan lopulta aivan turha asia elämässä ja ilman sitäkin pärjää paremmin kuin hyvin, niin sekin saattaa jo riittää siihen, että siitä haluaa luopua lopullisesti.
Tai jotkut pystyvät vielä juomisen alkuvaiheessa jarruttelemaan ongelmien kehittymistä enemmän tai vähemmän onnistuneesti eli vähentäen ja itseään kontrolloiden jopa hautaan asti. Mutta tästä minä itse halusin lopulta vapauden, enkä joka tapauksessa halua juoda enää yhtäkään, koska alkoholi ei minulle enää mitään anna, niin omalla kohdallani minun ei tarvitse tuota milloin juon ja paljonko jossitelua ikinä enää tehdä.
Moi! Miten pystyisitte vähentämään, jos kumppani juo=alkoa on aina ilmestynyt jääkaappiin, kun sä olet ollut töissä… itse pystyisin, en vain menisi kauppaan. Mutta kun se on tarjolla siinä jääkaapissa, niin mahdoton yhtälö.
Yritä miettiä ne syyt minkä takia haluat lopettaa/vähentää. Yritä käyttää niitä motivaationa että vaikka olisi saatavilla niin et ota. Ainakaan just sinä päivänä. Etkä ehkä sitä seuraavana. Ehkä sitten parin viikon päästä viikonloppujuhlissa.
Se että tarttuu kun on saatavilla niin voi olla vain merkki siitä että et ole miettinyt niitä syitä ja motivaatioita tarpeeksi pitkälle että miksi haluat olla juomatta. Annan esimerkin: masu se pullottaa ja olispa kiva sitä saada pois. Alkoholi sitä kasvattaa, joten kun tekee mieli tarttua siihen pulloon tarttuukin siihen vatsaan että jassoo onpas sitä edelleen liikaa, ei alkoa.
Kirjoitit niin kuin itsekin olen tätä asiaa tajunnut. Oikeastaan tajusin röökinpolton lopettamisen yhteydessä, että alun pakottamisen, totaalistopin jälkeen, saattaa
“alkaa aidosti ymmärtämään” (lainaus sinulta)
mitä paskaa sitä itselleen tekee. Ja siihen pisteeseen, kun pääsee, loppu on helppoa. Oikeesti helppoa! Mulle tuli melkein uskonnolliseen heräämiseen verrattavissa oleva mieli ja kokemus. Ei tehnyt pätkääkään mieli polttaa. Ei haittaa vähääkään, jos joku seurassa polttaa, mut se ei oo mun juttu enää. Tuon tunteen kun saisi tähän alkohommaankin, ni jopa olisi hieno juttu! Sen oletan tulevan ajatustyön ja päätöksissä pysymisen myötä.
Minä olen kokenut nämä lopettamiset juurikin noin.
Tupakan ja alkoholin olen lopettanut “Tunne vihollisesi” taktiikalla ja molemmissa oli ne omat koukkunsa.
Ja aika paljon aikaa, lukemista, dokkareita, podcasteja ja uusien asioiden opettelua on ollut, mutta en minä nyt alkoholin lopettamista mitenkään mahdottoman vaikeaksi prosessiksi sanoisi. Aikaa ja vaivaa se vie, mutta itse olen päässyt nyt yhdeksänteen raittiiseen kuukauteen aina vain edessä olevaan ongelmaan yksi kerrallaan tarttuen ja siihen luottaen, että eteenpäin pääsen aivan varmasti, vaikka välillä tuntuukin polkevansa paikallaan.
Ja matkaa joutuu taittamaan aika pitkään ensin lähes sokkona, kun ei tiedä mitä kaikkia esteitä matkan varrelle osuu.
Mutta lähdin siitä, että ei niitä esteitä pitäisi niin montaa kuitenkaan olla, että tässä elämän aikana en niitä kerkeäisi raivaamaan.
Aikaa on kulunut tuosta kirjoittamasti. Jos jonkinlaista hallintaa ongelmaksi tulleeseen juomiseen hakee on se kellosepän hommaa. Suosittelisin pyytämään lääkäriltä naltreksonikuurin testiksi. Itse olen ollut pitkään iltakännääjä töiden jälkeen ja viikonloppuisin sitten lujempaa ottoa. Itselleni vähentäminen on ollut lähinnä jojottelua ja jo ensimmäisen huikan jälkeen pitää saada lisää nukkumaanmenoon saakka.
Kun juomakiima iskee se on ollut aina kovaa kyytiä pullon matkustajana ja päätepysäkkinä sänky.
Nyt kuudes selvä päivä menossa, himoja juomiseen on ollut mutta vatsallinen vissyä niin että ähky tulee auttaa hiukan.
Mieli on jo kirkkaampi ja reippaampi kun juomisen tuomaa alakuloa ei aamusta iltaan ole ollut riesana.
Kannattaa pysyä lujana ja olla ehdoton sillä perässä tulee takuulla paljon positiivista mikä lyö mennentullen alkoholin nousuhumalan tuoman hetken euforian. Voimia kamppailuusi.
Kiitos. Repsahtelua, muttei jatkuvaa juomista. Mikä minussa on vikana kun juon, vaikken edes halua. Enkä halua sitä oloa mikä juomisen jälkeen tulee. Miksi ei vain voi olla ilman? Kun se ei edes tunnu hyvältä? Miksi? Kai mä onnistun joskus, joka päivä päätän ja kerron itselleni kaiken tämän. Enkä vain onnistu.
Tuo ei ole mikään huono juttu, kun tajuaa, että juominen ei tunnu enää yhtään hyvältä.
Se tarkoittaa sitä, että juominen ei enää anna yhtään mitään, ja se kannattaa ehdottomasti nyt saada jotenkin aivoihin tatuoitua.
Koska sitten kun lopetat juomisen, niin et tule luopumaan enää yhtään mistään muusta kuin pahasta olosta.
Päättäväisesti vain eteenpäin ja joka päivä yrittää tehdä jotain sen, että ymmärtäisi ne perimmäiset syyt, miksi edelleen tulee korkattua.
Niiden jäljille kun pääsee, niin sitten niille pystyy jotain tekemään.
Itse tuossa tilanteessa yritin oppia aivan kaiken alkoholista ja kuinka se kroppaan vaikuttaa.
Ja mitä enemmän siitä opin, niin sitä kovemmaksi kasvoi sisäinen varmuus siitä, että elämä ilman alkoholia on aivan mahdollista minunkin kohdallani.
Mulla on kyllä aika samanlainen tilanne, vaikka osa musta haluaakin vielä itselääkitä juomisella ahdistusta. Ja välillä pitää muka hauskaa, vaikka eipä se juominen enää paljon sitä puolta tarjoa. Jonkun hengähdyshetken saan sillä. Silti minäkin mietin joka päivä, että en haluaisi juoda ja silti vaan juon. Ehdin tottua siihen liiaksi, harmi vain. Vähän kärsimättömänä silti odotan sitä hetkeä, kun mittani täyttyy taas lopullisesti. Tsemppiä meille!
Olen pohtinut jo pidempään alkoholin käytön vähentämistä tai lopettamista. Nyt viimeistään tuli herätys, kun kävin testauttamassa maksa-arvot ja ne olivat koholla, ei paljoa mutta kuitenkin. Harmittaa se, että mun päässä alkoholiin liittyy sellainen fiilis että juhlahetket eivät ole mitään ilman alkoa ja siitä on tullut myös fiksaatio alkoholi = rentoutuminen. Haluaisin järjen taholla lopettaa, mutta tunteen tasolla en. Tahto on heikko; jos kotona on alkoholia, minä sitä lipitän monena iltana viikossa.
Tervetuloa palstalle @Beebooboo, tulit oikeaan paikkaan. Täällä kannattaa kirjoitella, sillä täältä saat vertaistukea. Tsemppiä!
Kiitos❤️. On turhauttavaa, kun pitää itseään ihan normaalifiksuna ihmisenä ja lyö faktat toistuvasti itselleen pöytään niin silti ei ole älyä lopettaa tätä holin kaatamista kurkkuun.
Samoin ajattelen. Ei ole älykkyydessä mitään vikaa ja silti vaan juon. Todellakin on turhauttavaa. Järki vs. tunteet ristiriita on kamalan vahva. Miten senkin ratkaisisi…
Moi, voitko kertoa että miten sä pääsit siihen mielen tilaan? Mitä luit ja mistä? Mäkin haluun, on niin vaikeaa tämä tupakan lopettaminen, kaikesta muusta olen päässyt mut tämä on riesana. Siis alkoa kohtuullisesti kerran pari kk-2.