En jaksa valehdella..

Olen luvannut vaimolle, etten juo. Kesä- ja heinäkuussa hän jo huomautteli meikäläisen viikonloppujuomisesta. Sen olen jo jättänyt, mutta juominen on siirtynyt arkeen…

Tällä viikolla olen ostanut jo kolme taskumattia (2dl leijonaa). Jos ostan enemmän, jään siitä varmastikin kiinni. Näitä “pikkuhörppyjä” hän ei huomaa. Tietysti lisää tekisi mieli.

No. Huomennakin ostan varmaan pikkuleijonan viinanhimooni, mutta en tiedä miksi. Ehkä olo tuntuu sitten paremmalta, en tiedä.

Miten tästä pirusta pääsee eroon. Miten pystyn kävelemään viinakaupan ohi ilman pkkupulloa?

No jos saat pidettyä sen muutamassa 2dl taskumatissa (2dl = puoli ravintola-annosta) per viikko, niin tuossahan ei varmaan ole muuta ongelmaa kuin se että joutuu valehtelemaan (joka ei ole pieni ongelma sekään).

Mutta mutta, koska viinanhimo on kova, niin on ilmeinen riski siihen, että annosten määrä alkaa tuosta vähitellen kasvaa (ilmeisesti se on joskus ollut isompi?), jos tissuttelu jatkuu. En valitettavasti osaa antaa mitään neuvoja, kun samanlaisessa tai vähän pahemmassa tilanteessa olen itse, mutta toivottavasti saat viinapirun nitistettyä.

Köh köh pageup. Pilkunystävänä ja tottuneena annosten laskijana sanoisin että 2dl kirkasta = 5 annosta.

Ymmärtääkseni juot siis tuon ennen kotiinmenoa. Miksi kotona on vaikeaa olla selvin päin? Mihin sinun pitää juoda, ts. mitä kerrot itsellesi juomisen syyksi?

Voimia!

Öhöm ja neljä “taskumatillista” on jo 20 annosta = suurkulutusta. Kannattaa alkaa työstää sitä, mikä on pielessä jos elämää ei kestä selvinpäin. Kohtuukäyttöön ei taida noiden himojen kanssa paluuta, valitettavasti. Apua saa, jos hakee!

Joo sorry, en tiedä mikä blackout aiheutti sen, että desilitra kääntyi päässäni senttilitraksi. Olisi pitänyt tajuta ainakin se, että ei puolen ravintola-annoksen eli 2 senttilitran taskumatteja ole olemassakaan…

Eli totta, nuo alkavat olla jo suurehkoja alkoholimääriä.