Kiitos paljon tsempeistä. Ne lämmittävät. Viime yönä tuli nukuttua melkoista koiranunta ihan hyvä tovi, mutta kovin palauttavaa ei uni luonnollisesti vielä ollut. Hikoilu oli aivan hirvittävää. Ahdistus ja masentuneisuus on aika valtaisaa edelleenkin. Ruokaa saa onneksi ihan hyvin jo alas. Siitä huolimatta tämä on psyykkisesti ehkä kammottavin krapulani.
Pelonaiheita on muitakin. Ylävatsan alue on tavallista huomattavasti kipeämpi. Tuossa jo epäiltiin mahdollista haimatulehdusta, mutta ilmeisesti sen niin sanotusti tunnistaa täysin sietämättömästä kiputilasta. Ehkä maksa on ottanut osumaa, tai sitten vain vatsa on tavallista ärtyneempi. En ihmettelisi mitään näistä.
metsänpeitto puhui minusta osuvasti. Ei näistä humalatiloista ole enää aikoihin saanut mitään irti. Se on ollut vain ja ainoastaan pakonomaista juomista ja tasoittelua. Tunnen olevani luuseri, kun toimin täysin vastoin tietojani tästä pirusta. Sairauden ydin piilee juuri tässä: alkoholisti antaa itselleen luvan juoda koska on alkoholisti. Eihän hän mitään muuta osaa tehdä kunnolla, eikä näistä krapuloista päätelleen oikeastaan sitäkään.
Onpa itsesäälikeskeistä tekstiä.
Olo voi tuntua luuserilta, mutta ethän sinä luuseri ole. Riippuvuussairauden luonne on pirullinen ja kaikesta tiedosta huolimatta juomahimo iskee yllttäen. Minulla oli olo, että istun pelkääjän paikalla voimattomana ja kauhun vallassa ja puikoissa on alkoholi tai pikemminkin riippuvuus siihen.
Putken jälkeen mokailujen lisäksi mielialaa laskee sekaisin oleva aivokemia. Sen suhteen olo voi korjaantua jo viikossa edes jonkin verran.
Toivottavasti ylävatsavaivat ovat vatsan ja suoliston ärtymistä. Toki se haimatulehduskin voi tulla rajusta kuurista. Jos käyt lääkärissä, voithan samalla kysyä mainitsemastasi antabuksestakin. Osalle se on ollut hyvä kainalosauva alkuraittiuden ajaksi.
AA ei tosiaan ollut minunkaan juttuni, mutta onhan niissäkin teksteissä helmiä. Olen ajatellut paljon pätkää “olimme valmiit mihin tahansa” ja ehkä se onkin toipumisen ydin. Juominen on muuttunut niin hirveäksi, että kuin hengenhädässä on valmis ottamaan kaikki keinot käyttöön. Jatkaa sinnikkäästi, vaikka retkahtaisi.
Sinuakin on se psykiatrilla käyminen saattanut auttaa, vaikket nyt niin koe. Prosessi on hidas. Joskus riittää sekin, että pysyy avun turvin edes hengissä, välttyy edes joltakin retkahdukselta, tulee kyvykkäämmäksi ottamaan apua vastaan.
Tajusin itse tämän vasta raitistuttuani. Kaikki apu auttoi eteenpäin, kaikki sekin, mistä silloin sanoin, että ei tämäkään auta, ei tästä ole hyötyä. Kyllä siitä oli, se loi pohjaa sille, että lopulta raitistuin.
Parempaa oloa ja raitista päivää!
