Olen 40+ työssäkäyvä kahden lapsen äiti. Alkoholista on tullut jokailtainen kumppani. Kun saan lapset nukkumaan, kaadan itselleni lasin viiniä ja siitä se lähtee… Usein en aamulla herätessäni muista menneeni nukkumaan. Mieskin juo, mutta pitkänä ja painavana kestää viinaa ihan eri tavalla. Pelkään terveyteni puolesta. Häpeän lasteni takia. Romantiikka ei parisuhteessa kukoista, kun vaimo sammuu joka ilta sohvalle.
Ajattelin lopettaa uutena vuotena, mutta miksi odottaa.
Tervetuloa tänne lopettajiin,
onneksi ihminen on rajallinen ja kroppa sekä pää ilmoittelee, milloin alkaa riittää. Myös minä väsyin ja kyllästyin totaalisesti, se on ihan hyvä lähtökohta lopettaa juominen. Nyt vaan ensin korkki kiinni, jos päätös on tehty ja eiku apuja hakemaan. Ihan helppoa ei ole tämä raitistuminen, mutta en vaihtaisi takasin entiseen mistään hinnasta. Onnea matkallesi!
Nimim. Basilica kirjoitti: “onneksi ihminen on rajallinen ja kroppa sekä pää ilmoittelee, milloin alkaa riittää.”
Voi kun asia olisikin näin yksinkertaista. Aivosolukato ei ilmoittele itsestään, koska se tapahtuu vähitellen ja siihen tottuu. Itselleni tuli täydellisenä yllätyksenä pikkuaivojen lievä atrofia kallokuvassa (join pääsääntöisesti vain kepardia). Alkoholisteilla on viisinkertainen riski sairastua aivoatrofiaan ja nelinkertainen riski sairastua dementiaan. Dementiaakaan ei alkuvaiheissa yleensä huomata, koska ao. henkilö voi dementian alkuvaiheessa pettää itseään ja muita satuilemalla muistiaukkojen kohdalla (konfobulointi). Aivosolukato voi kohdata, vaikka sisäelimissä ei olisi muutosten merkkejä (kuten minulla; GT ollut välillä 20-119).
Maksakaan ei aina varoittele etukäteen, sillä 30-40 % maksakirrooseista on pitkään oireettomia vrt esim. Juice Leskinen. Erään tuttavani sisko kuoli alta viisikymppisenä maksakirroosiin. Hän joi joka päivä kirkasta mutta ei paljon koska kävi töissä. Maksakirroosiin altistavissa määrissä liikutaan kun päivittäinen alkoholin määrä ylittää vain n. 80 g/päivä eli noin kuusi kepardia/grogia. Myös haimatulehdus voi tulla yllätyksenä. Näin tapahtui mm. Jope Ruonansuulle ja Hannu Salamalle.
Niin, lopettamisen lykkäämisellä ihminen vain roikkuu kiinni riippuvuudessaan, vaikka se aiheuttaisi enää pahaa oloa. Siksipä viisaampaa on lopettaa NYT. Siispä tervetuloa palstalle!
Minä lopetin ihan tavallisena arkipäivänä. En odottanut uutta vuotta tai muutakaan “rajapyykkiä.”
Monet uuden vuoden lupaukset lopettamisista olivat valuneet viinapulloon. En tunne yhtäkään raitistunutta juoppoa, joka olisi lopettanut joskus tulevaisuudessa.
Minäkin lopetin juuri silloin kun en enää jaksanut juoda.En hetkeäkään aikaisemmin tai myöhemmin. Jaksatko sinä juoda vielä uuteen vuoteen asti…?
Siinäpä hyvä päätös ja perään kysymys. Alkoholia ei tarvitse kukaan, se vain tuntuu siltä, että sitä tarvitaan. Toivottavasti sinä löydät hyvät perusteet lopettamiselle, kuin myös tuolle kysymyksellesikin. Itse sanoisin, että tänäänkin on hyvä päivä raitistua ja vain sinä päätät onko se oikea.
Tervetuloa tänne minunkin puolesta ja jos tuntuu siltä, niin tännehän mahtuu tarinaa lisää, miksi jeppe juo ja miksi jepen kannattaa raitistua. Kaikkea muutakin voi jutella, kuten esim. miten aikoo toimia jotta raittius olisi myös totta. Esim. hakeeko apua, tukea ja ottaako sitä vastaan mistä? Entä sitten läheiset? Miten heidän kanssaan aikoo toimia ja myös kaikki se muu väki, jonka kanssa on pyörinyt ja aikaansa kuluttanut.
Neljäkymppiä mittarissa on aika normi ikä, kun siihen mennessä on varmaan jo nähty ja koettu kaikenlaista, niin minullakin oli, mutta meni hieman kauemmas, kunnes minä löysin oman pohjani.
Tutun tuntuista, Dreamer01, samoilla poluilla ja samalla lopetusviikolla kuljetaan. Monessa viestiketjussa ovat kokeneemmat viisasti sanoneet, ettei kannata puhua lopettamisesta koska tulevaisuus kuulostaa helposti loputtoman pitkiltä päiviltä ja öiltä ilman alkoholia. Helposti sitä lannistuu moisen mielikuvan edessää ja korkkaa sen pullon tai sihauttaa auki sen oluen lohtua etsien. Sen sijaan pitäisi sanoa, etten juo tänään. Ja joku merkillinen, maaginen ero noissa lauseissa on kun niitä toistaa äänen itsekseen. Tänään en juo, etkä sinäkään!
En minäkään. Olen niin kyllästynyt. Olen joskus aiemminkin yrittänyt lopettaa, mutta eihän siitä mitään ole tullut. Yhdessä pienessä hetkessä tulee se päätös, että kyllähän nyt tänään voi, kun…juu niitä selityksiä on riittänyt eikä aina edes ole jaksanut selitellä itselleen. No enää ei tarvitse, kun ei juo. Alkoholi saa oloni masentuneeksi, miksi siis olen kiusannut itseäni. Olen 25 ja olen juonut viikottain käytännössä 18 vuotiaasta asti. Oon niin väsynyt tähän…
Mies oli käynyt eilen viinakaupassa ja toi mullekin viinipullon. Pysyin kuitenkin päätöksessäni ja menin piiitkästä aikaa selvin päin nukkumaan. Unen tulo kesti ja uni oli rikkonaista ei vähiten sen takia, että mies piti yksinänsä bileet, kolisteli keittiössä ja kuunteli netissä musiikkia liian lujaa vaikkakin kuulokkeet korvilla .
Nyt se viinipullo tuijottaa mua tuolla kaapissa. Pirullista, kun ei riitä se, että kerran päättää, vaan pitää päättää joka päivä uudestaan .
Minulla se meni aikoinaan niin, että aloin juoda jälleen kun…joko toinen tarjosi tai itsellä sattui olemaan…
Kyllä alussa ja pitkän aikaa jouduin päättämään joka aamu, että juuri tänään en juo. Voin kuitenkin omasta ja monien kokemuksesta tsempata, että ajan myötä helpottaa ja ajatukset juomisesta tulevat mieleen yhä harvemmin. Lopulta se kääntyy niin, että tulee inho juomisajatuksia kohtaan ja tekee mieli raitistaa kaikki vastaan tulijat. (raittuishumala)
Ajan myötä viina käy ajatuksenkin tasolla tarpeettomaksi aineeksi ja raittius on itsestäänselvyys ilman kamppailua. Silloin voi elää parempaa, raitista elämää, mikä onkin normaali olotila.
Noin minulla meni, koska en jäänyt “välimaastoon,” jossa sairastetaan edelleen ja joudutaan hokemaan raitista päivää aamusta toiseen.
Toinen ja varsin yleinen mahdollisuus on sinnitellä kuivilla aikansa, kunnes pikkuhiljaa ajatus kääntyy kohtuukäytön mahdollisuuteen. -Ja pian taas mennään. Tuonkin olen kokenut lukuisia kertoja kun yritin lopettaa omavoimaisesti.
Alkoholismi on arvaamaton ja kiero sairaus, joka koettaa koukuttaa pitkään. Muutenhan olisikin helppoa; eli korkki kiinni ja se olisi siinä. Vaan kun ei se niin mene. Tarvitaan aikaa ja päättäväisyyttä ja tahtoa ottaa vastaan apua kaikilta suunnilta, kunnes jokin tapa natsaa ja sopii itselle.
Ikävimpiä tuttavuuksia ovat minulle olleet he, jotka vuosikymmeniä joutuvat notkumaan ja todistelemaan itselle ja toisille raittiuttaan kertaamalla juomakokemuksiaan ilta toisensa perään. Mutta onhan sekin parempi kuin juoda itsensä mullan alle. Vai onko… Luulisi olevan henkistä helvettiä jos raittius jää kuivahumalan tasolle loppuelämän ajaksi.
Jos se on sulle ostettu, niin kaada viemäristä alas ja jos miehesi ihmettelee, niin sano, että saman asian se tekee, kun elämä siinä menisi viemäristä alas, jos joisit sen.
En vastannut viinipullon kutsuun. Siispä toinen raitis ilta ja yö takana!
Tavoite mulla on sama kuin aikoinaan tupakan kanssa: sanoa aineelle lopulliset hyvästit, pirauttaa muutama kyynel ystävyyden haudalla ja jatkaa elämää VAPAANA. Jotenkin tupakoinnin lopettaminen on hyväksyttävämpää, onhan kyseessä tappava myrkky. Tupakan tumpannutta onnitellaan ja ihaillaankin. Juoppouteen liittyy paljon enemmän häpeää.
Vaikeinta tässä on se, että joutuu tuntemaan kaikki tunteet paljaana ilman alkoholin turruttavaa vaikutusta. Nähdä elämänsä juuri sellaisena kuin se on ja tunnustaa oma osallisuutensa siihen.
Katsoin illalla Katkolle Yle Areenasta. Sitten join pullon viiniä ja vielä oluen ja vähän brandiä . Yöllä esikoinen oli hakenut turvaa pimeän pelkoonsa ja olin jotain hänen kanssaan touhunnut. Tästä minulla ei ole mitään muistikuvaa . Jos jotain positiivista, niin krapula on ollut pahempi kuin pitkiin aikoihin. Ai niin, eikä mulla ole enää sitä viinipulloa.
Unelmoija kuule, se raitistuminen jää pelkäksi unelmaksi, jos et päätöstä tee. Sitä viinaa joko juodaan tai ollaan juomatta, siitä se lähtee. Vasta sitten voi ruveta pähkäilemään, että josko raitistuisi. Korkin kiinni laittamiseen voi hakea myös apua. Kun seuraavan kerran tuntuu, että juomat ois ehkä omalta kohdalta juotu, niin soita vaikka AA:n auttavaan puhelimeen tai kävele A-klinikalle. Ajatus voi olla niin ohikiitävä, että on taottava kun rauta on kuuma. Oishan se hieno homma, jos tämä olisi elämäsi viimeinen rapula, vai mitä?
Jotenkin noin ajattelinkin, kun et sanonut kaatavasi ta kaataneesi sitä pulloa sinne lavuaariin, vaan päätit sitten elämäsi kaataa sinne. Kiitos sinullekin, että kerrot ja pidät minutkin tietoisena siitä mitä se riippuvuus aktiivisena on. Ei oikein houkuta liittyä seuraasi, siis viettämään krapulaa näin ihanana aamuna, aurinko paistaa ja päivä hymyilee.
Jos tarvitset apua ja tai tukea, niin lopeta itsellesikin valehtelu, niin siitä se taas lähtee.
Jep, tämä vaikuttaa minustakin vähentäjien meiningiltä eli jatketaan juomista “hyvällä omallatunolla” ja edelleen kärsien. Ensin pitää tehdä varma päätös ja todeta tilanne, sen jälkeen miettiä onko juova puoliso hyvä ympäristö raittiille ihmiselle ja lapselle. Ei ole. Näin se menee. Saattaa tuntua kovalta, mitä se ei avun hakemisen ja asialle omistautumisen jälkeen välttämättä edes ole. Niin paljon parempaa elämä on ilman alkoholia.
Yritä uudelleen ja mieti ennen sitä mitä itsellesi ja lapsellesi haluat. Siitä se lähtee, itsetutkiskelusta krapulan jälkeen.
Ehkä Dreamerin kannattaisi liittyä vähentäjiin, koska selvästi juomatonta viinaa on vielä jäljellä. Katsos, pitää juoda tarpeeksi, että voi lopettaa. Itse olen juonut omat juomani loppuun. Ei ole mielenkiintoa palata siihen elämään, ei minkäänlaista. Mutta itseään pitää hoitaa jos meinaa pysyä raittiina, se on jatkuvaa, jokapäiväistä työtä, sillä vaihtoehtona on kuolema!itselläni ei mene päivääkään, etten asiaa pohtisi jollakin tavalla. Käyn esim päivittäin kirjoittelmassa täällä lopettajissa, ettei totuus unohtuisi. Vaara vaanii kokoajan jos ei ole varuillaan.
Niin, se on varmaa että jokaisen on juotava viinansa. Vedettävä maljansa niin pohjaan, ettei tarvitse enää kokeilla että vieläkö mahtuisi. Tarkoitan tietenkin alkoholisteja.
Jatkohoitona juomisen lopettamisen jälkeen voi jokainen mielensä ja taipumustensa mukaan käyttää sitä, mikä itselle parhaiten tuntuu sopivan. Minä hain aikani ymmärrystä ja kokemuksia ryhmistä, niin kauan että ajattelutavan muutos onnistui. Myöhemmin lopetin sairastamisen kun muistin, että ohjelma kertoo mielenterveyden palautumisesta.
Jos tunnen, että sairaus iskee taas pintaan, menen kipinkapin palaveriin, enkä viinakauppaan. Sensijaan en mene palaveriin siksi, että haluaisin kuunnella “ammattisairastajien” vuosikymmenestä toiseen jatkuvia huokailuja.
paarma sanoi sen mitä olen itsekin mielessäni ihmetellyt. Eikö AA:n tarkoitus ja ohjelman tarkoitus ole toipuminen. Kun en ole ymmärtänyt miksi pitää käydä palavereissa jatkuvasti vuosikymmeniä, kuten jotkut tekevät? Itselläni ei ole minkäänlaista mielenkiintoa käydä kuuntelemassa samoja jorinoita kerrasta toiseen ja jatkaa sairastamista väen vängällä. Pieni muistuttelu sillointällöin lienee paikallaan. Jos tulisi edes uusia tulokkaita niin voisi mielenkiinto säilyä, mutta eipä ole kahteen vuoteen näkynyt kuin muutama hassu ovenvälissä ramppaaja…taitaa olla kuoleva kulttuuri koko AA, ainakin omalla paikkakunnallani.
.
.
. Yöllä esikoinen oli hakenut turvaa pimeän pelkoonsa ja olin jotain hänen kanssaan touhunnut. Tästä minulla ei ole mitään muistikuvaa