Keskiviikkoa mennään, joskus viikon eka juomispäivä oli keskiviikko. Ja siitä juominen jatkui aina sunnuntaille asti. Eli ainoat juomattomat päivät olivatkin maanantai ja tiistai… 
Nyt on eri fiilis, hyvä fiilis.
Tosin eilen tuli tilanne, jota piti oikein pohtia. Tuli töistä hieman nuivaa palautetta, ja heti omat tuntemukset oli sellaiset, että mikä tähän auttaa ja mikä helpottaa omaa fiilistä → viiniä tai siideriä huiviin.
Se siis on ollut paskojen fiilisten nollauskeino.
Nyt piti ottaa palaute vaan vastaan ilman mitään puskuria. Sitä taidetaan kutsua elämäksi… 
Perjantaita kaikille, tämä on taistelun päivä ainakin mulle. Toisaalta taas olen pohdiskellut uusia ajatuksia, mitkä jutut ovat kohentuneet. Huomasin sellaisenkin jutun, että enää ei närästä 
Ihanaa. Hapokkaina aikoina Rennietä kului palatolkulla. Ja toinen juttu, aamulla voi lähteä ihan mihin aikaan vain auton rattiin, ilman kylmää hikeä, että onhan alko häipynyt verestä, onhan.
Että kun näitä positiivisia juttuja koko ajan kertyy enemmän ja enemmän, niin hyvähän se on jatkaa samalla linjalla. Mitä muitten alkavaan viikonloppuun kuuluu?
Hei ElluXX!
Kiitos kysymästä, aika tavalliista ja vaimon kanssa pysytään kotinurkilla. Täällä Hesassa on kyllä niin paljon kaikenlaista, että joutuu valitsemaan. Nyt on tarkoitus käydä ainakin kirppiksellä tai kahdella etsimässä jalkalamppua, ehkä jonkin kirjankin voisi napata mukaan, vaikka päivällä hain jotain pientä kirjastosta. Palaverissa saan nauttia pari tuntia vertaistukea enimmäkseen tuttujen seurassa, mutta eiköhän sinne löydä tiensä joku ennen tapaamatonkin raittiuden ystävä. Ruokakaupasta voisi etsiä jotain hyvää, terveellistä ja helppoa uuniruoan tekoon. Ja taitaa ruokavieraskin poiketa sunnuntaina.
Tänään et ole yksin
Alkuun tulee näitä “taistelun päiviä”. Mutta miltä se voittaminen sitten edes tuntuisi, ellei sen eteen pitäisi jotain tehdäkin? Tämä ilta voi olla sitten yksi niistä onnistumisen kokemuksista joiden varaan uuden elämäntavan perustan sementoituminen tapahtuu.
Ei muuta kuin voimia toivotan, jaksa!
Ja kirjoittele, se voi pahassa paikassa olla tarpeellinen henkireikä.
Lauantai hyvässä vauhdissa, minä selvinpäin, jes! Olen käynyt sienimetsässä ja nyt lukenut kirjaa. Samalla syönyt järkyttävän määrän karkkia. Eli joku pahe se vaan täytyy olla? Muutenkin olen huomannut, että herkut maistuu nyt enemmän. Niin paljon söin nyt irtokarkkeja, että päätä alkoi särkeä 
Noh,
ilman alkoholia edelleen, se on tärkeintä. Olen lueskellut myös näitä juttuja täällä, mm. tuota mokailuketjua. Ja samalla muistellut omia mokia, joita on tullut tehtyä kännissä…niistä kerron joku toinen kerta
Kyllä mullekin maistui makea juomisen lopettamisen jälkeen. Muutama kuukausi tuli syötyä vähän liiankin kanssa, mutta sittemmin on rauhoittunut. Mulla alkoholimäärät oli sitä luokkaa, että vaikka karkkia tulikin aika paljon syötyä, niin silti sain vähemmän kaloreita niistä kuin alkoholista, joten paino tippui. Monella tuntuu tuo paino menevän toiseen suuntaan karkin kanssa. Mutta makeanhimo lienee kuitenkin aika normaalia juomisen lopettamisen jälkeen.
Mitä ruokapuoleen tulee, niin kuitupitoinen ruoka kaiketi jonkin verran hillitsee makeanhimoa. Mutta ei poista 
Nimimerkillä kuitua n. 30g/vrk ja just katos yks suklaalevy, kun teki mieli vähän makeaa…
Viikko alkanut taas, ihan hyvin. Tänään käytiin kotosalla perustavaa laatua oleva keskustelu siitä, miten täst edes kotona alkoholia nautitaan. En ole sen kummemmin huudellut, kuinka kauan aion olla juomatta vaan olen sanonut, että nyt ei vähään aikaan tee mieli. Miehellä tämä on nyt näkynyt niin, että mun juomattomat annokset on siirtyneet hänelle. Ja on ottanut nyt enempi kuin normaalisti. Taisi olla morkkis viikonlopusta ja lupasi vähentää. Kerroin hänelle sitten fiilikset siitä yhdestä heinäkuisesta aamusta, joka sai tämän muutoksen alulle. Kuinka vihainen hän silloin oli, mutta aika on haalistanut tunteenpurkauksen selvästi. Itse muistan sen oman tunteen, häpeän, niin hyvin. Itse asiassa, joka kerta, kun piru kuiskii, että voi yhden ottaa, palautan sen fiiliksen mieleen, miltä tuntui avata silmät aamuun, josta kirjoitin tämän ketjun ekassa kirjoituksessa…
Äsken katsoin dokumentin “Hymyjen maa”, joka kertoi suomalaisesta miehestä Thaimaassa. 10 vuotta juonut, jalat eivät toimi, paino 50 kiloa, aivovaurio…huh olipa aikamoinen tarina…pistää miettimään erilaisia ihmiskohtaloita, miten alkoholi on vaikuttanut kunkin polkuun.
Voi että, tänään on taas ollut paha päivä.
Harvoin, jos koskaan olen tuntenut työni vuoksi sellaista
harmia, pettymystä ja vihaa, että kotiin päästessäni purskahdan itkuun. Tänään koin sellaisen
päivän. 
ja mitkä ovat olleet entisen Ellusen toimintatavat tähän tunteeseen, pikku (eikä niin pikku) tilkka
alkoholia. Nyt sitten kärvistelen itku silmässä vissylinjalla, en anna periksi. En anna. Tämäkin täytyy
kohdata ihan raakana. Antakaapa tukea ja kommenttia, miten tästä selvitään…
Kuunneltuani 2vuotta aikas monena iltana AA-palsuja…olen kyllä todennut ykkös-juotattajan tässä maassa ja kyllä se on vaan TYÖ!.. ilman sitä kyllä juotas maailmassa vähän viinaa… Tietysti näkisimme vain hetkellisen piikin juomisessa kun ihmiskunta siirtyisi viettämään The Rentoa Elämää…mutta lopulta viinanjuonti alkaisi kääntyä oitis laskuun… kuten juomaongelmainen ei myönnä alkoholisnmiaan…suomalainen ei voi myöntää että 50luvulla syntyneen sukupolven syöttämä ajatus TYÖ=JUMALA…on juotatuksen ykkössyy… AA-ohjelman avulla olen itse saanut perata kaikki 50luvulla syntyneiden syöttämät ajatusmallit päästäni… Odotan innolla sitä päivää,kun istun AA-ryhmässä ja jokainen 50luvulla syntynyt on siirtynyt mullan alle… silloin saamme Vapauden…
Voi Kalevi_Kalsari, kun se ajatusmalli siitä että TYÖ = JUMALA siirretään hyvin äkkiä seuraaviinkin sukupolviin, nimim. -89 syntynyt ja samaa ajatusmallia kantava, kiitos isäni.
Ellu, mä en muuta osaa oikein neuvoa kun paljon, paljon mielekästä ja mielenkiintoista tekemistä, uutta tekemistä, mitä tahansa joka vie edes hetkeksi muulloinkin ajatukset pois alkoholista, niin sit ku tulee paha paikka voi koittaa saada niistä apua. Jos ei muuta, niin tuut tänne plinkkiin ja alat puhumaan sitä pahaa oloa ja alkon himoa pois!
Viikonloppu alkamassa, työn aiheuttama myllerrys ei ole asettunut vieläkään, samaa paskaa on tullut niskaan koko loppuviikonkin… 
Mutta, vapaa-ajan vietto on alkamassa ja oikeastaan ainoat ajatukset tästä viikonlopusta koskettavat kunnon nukkumista, jotakin hyvää kirjaa ja kenties jonkun leffan katsomista. Ja myös liikuntaa.
Alkoholin himo on nyt tässä vaiheessa häipynyt taka-alalle, hyvä niin, mutta varuillaan pitää olla.
Menen maanantaina verikokeeseen, jossa selviää maksa-arvot, nyt siis olen juomatta ollut tänään 28 päivää, joten
toivoa on, että tulokset olisivat ok.
Raitista viikonloppua kaikille 
Morjes ElluXX! Miten on viikonloppu mennyt?
Kiitos kysymästä, Sillanrakentaja! Viikonloppu meni selvinpäin, kovin helposti. Ehkä pelottavan helposti. En ehtinyt ajatella alkoholia, oli niin paljon muuta puuhaa. Tänään siis 30 päivää ilman. Tämäkin täytyy kalenterista tarkistaa, en ole siinä mielessä tietoinen päivistä.
Viikonloppuna oli mielenkiintoinen keskustelu miehen kanssa, haastoin hänetkin alkottomaan viikonloppuun. Pitkin hampain lähti ja välillä oli haastavaa. Sanoi kuitenkin, ettei hänellä olekaan niin kovin vaikeaa ollut alkoholin käyttö. Toki ottaa, mutta harvemmin hän mokailee juomisen vuoksi. Tämä on ihan totta, mulla se kontrolli pettää ja lähtee mopo käsistä. Siksikin on mies ollut tyytyväinen, että olen nyt ollut juomatta.
Mutta ei muuta kuin eteenpäin, ens viikonloppuna kaverin synttärit, sinne on helppo mennä autolla. Ensi viikolla on työn puolesta edustusreissu, niinikään siellä on ihan helppo olla vissylinjalla. Ai kauheeta, nyt tuli järkky muisto mieleen yhdeltä työreissulta:
Ollaan oltu piknik-risteilyllä ja menomatka meni kai vielä ihan ok, mutta takaisintulosta alkoikin muisti pätkii. Loppujen lopuksi yksi miespuolinen työkaveri kantoi/raahasi mut autolle, jossa odotti kauhistunut mies ja lapsi. Jalassa oli järkyttävä ruhje. Seuraavana päivänä en päässyt töihin, pomo naureskeli, että luuli mun olevan jalan kipsauksessa, kun luuli, että jalka on poikki. Tänä päivänäkään en tiedä, mitä jalalle oli tapahtunut. Huh Huh Onpa hyvä muistella näitä mokia välillä, vahvistaa omaa fiilistä, että ollaan oikealla tiellä.
Hei Ellu!
Itsekin olen 40+ nainen ja nyt takana noin 1,5 vuotta raittiutta. Sitä ennen olin noin 10 vuotta tuossa pyristelyvaiheessa. Uskoin olevani kohtuukäyttäjä ja onnistuikin juomisen vähentämisessä. Ajatukset vain pyörivät sen ympärillä, milloin taas voin juoda. Luopumalla alkoholista kokonaan voi päästä sen pakottavasta otteesta irti. Ei tarvitse olla vielä “pohjalla”, sillä vaikka pystyisi rajoittamaan juomistaan, alkoholistille tulee aina uudestaan ja uudestaan pakottava tarve juoda. Juomista ei ohjaa oma halu tai tahto vaan pakko.
En ole kokenut menettäväni mitään raitistumisen seurauksena, mutta saanut olen paljon. Kun lopulta uskaltauduin menemään myös AA-ryhmään, tajusin, että alkoholistia voi todella ymmärtää vain toinen alkoholisti. Käyn ryhmässä, koska ryhmän avulla saan rohkaisua, välittämistä ja tukea omaan raittiuteeni. Olen löytänyt ryhmästä ystäviä, jotka toimivat myös esimerkkinä siitä, miten elämää todellakin voi elää vuodesta toiseen ilman viinan pisaraakaan. Tämä asia unohtuu helposti meidän alkoholimyönteisessä kulttuurissamme.
Toivotan sinulle tsemppiä ja jaksamista taistelussasi alkoholin voimia vastaan!
Moikka ElluXX!
Kirjottelen nyt välillä tännekin keskusteluun. Mites meni viikonloppu? Saitko nukuttua niinkuin suunnittelit?
Olen huomannut että nukun taas jotenkin huonosti ja pinnallisesti, voi tosin johtua nyt tästä flunssastakin. Saman piikkiin laitan tämän ärtymyksen.
Jotenkin Kai odotti että tuo alkon käytön lopetus tuntuisi jotenkin ihmelliseltä ja kaikki maailman asiat sillä korjaantuisivat. Jotenkin vähän pettynyt olo. Kaikki onkin ihan samalla tavalla, normaalisti. Mutta toisaalta se onki varmaan hyvä. Kaikki on siis vissiinkin hyvin
No jopas meni filosofiseksi höpinäksi, varmaan johtuu tästä flunssasta sekin 
Moi, viikko mennyt taas yhdessä hujauksessa ja osin flunssan kourissa.
En taaskaan ole muistanut alkoholin olemassaoloa. Nyt on siis suuri vaara
retkahtaa, viikonloppu alkamassa ja kaikki on nyt mennyt tähän asti hyvin…
Hiukan alitajunnasta on välillä tullut ajatus, että eikö nyt jo voisi maistaa,
niin kauan kuitenkin oltu jo kuivin suin. Että eihän se siitä nyt mihinkään repeä.
Ei se välttämättä repeäkään, tänään. Eikä ehkä ensi viikolla. Mutta sitten voi tulla
tilaisuus eteen, jossa se repeää. Nyt en haluaisi antaa tätä oloa pois, en millään. Niin hyvin olen
voinut, nukun paremmin (jollei flunssaa lasketa) energiaa riittää, ei närästä, päätä ei särje.
Olo muutenkin hyvä.
Taidan tulla iltasella uudelleen itseäni vahvistamaan.
Heippa Elluxx, miten on viikonloppu mennyt? Itselleni on myös harmittavan tuttu tunne tuo että kun on mennyt pidemmän aikaa hyvin ilman alkoholia, tulee mieleen että miksi en nyt voisi ottaa? Ja jos kerran pari osaakin ottaa ns. kohtuudella se vain vahvistaa sitä virheellistä tunnetta että ei olisikaan alkoholisti. Ja siitä se juominen sitten pahenee kunnes jälleen ollaan siinä mustassa aukossa epätoivoisten ajatusten kera ja itketään ja toivotaan että ei enää tarvitsisi juoda.
Joten jälleen retkahduksen jälkeen yritän opetella olemaan päivä kerrallaan juomatta. Se on oikeasti helpointa, miksi turhaan kiusata itseään ajattelemalla kauheasti eteenpäin, että mitä sitten teen ja miltähän sitten tuntuu. Senhän tietää vasta silloin kun se hetki on kohdalla.
Toivottavasti sinullakin on ollut hyvä viikonloppu ja pääset aloittamaan arkea virkeällä mielellä. Tsempataan toisiamme eteenpäin!
Ohoh, on taas viikko jos kaks vierähtänyt. Ilman alkoa menty. Ei oikein ees ajatuksissa käy. Olen ollut kipeenä ja töissä ollut kiirusta. Ei muuta kuin raitista, raikasta viikonloppua ja huomenna sienimetsään…