Tuliko se pohja vastaan silloin kun viimeksi kirjoittelin. Ei. Olen tässä välillä kuvitellut pystyväni kohtuukäyttämään. Unohdetaan se että välillä on ollut sellaista settiä mitä ei todellakaan tapahdu yhdellekään kohtuukäyttäjälle, ei mulla mitään ongelmaa ole. Kevät meni huonosti, jossain kohtaa jonkinlainen ryhtiliike, sitten taas huonosti, sitten ryhtiliike marraskuun lopussa. Kuvittelin tosissani että viimeisin meni oikein hyvin. Unohdetaan että oikeasti tuli ylilyöntejä. Oli vkolla juomista (vaikka en muka enää juo arkena) ja muuta. Tammikuussa onkin sitten sattunut. Mulla on myös muita ongelmia kuin alkoholi. Mielenterveyteen liittyviä ja ne on syy miksi tämän alkoholipolun aikoinani löysin. Ehkä olisin löytänyt muutenkin, kuka sitä enää tietää. Lasiin en ole koskaan sylkenyt. Nyt on asiat lainkaan vähättelemättä niin että tässä alkaa kohta tapahtumaan jotain suurempaa peruuttamatonta ellei tämä lopu. Tein tänään ensimmäisen toimen mielenterveyden avun saamiseksi. Se on oleellinen toinen puoli tätä ongelmaa. Se toinen puoli onkin sitten ihan alkoholin väärinkäyttö / kohtalainen alkoholiriippuvuus / mikä ikinä onkaan. Siihenkin on apuovet auki. En saa itsestäni enää kiinni. Se edellinen romuinenkin versio oli parempi kuin tämä. Vaikka se mut tähän on tuonut. Hävettää katsoa itseään peilistä. “Hävettää” ei alkuunkaan kuvaa sitä mitä tarkoitan. Mutta ehkä joku täällä ymmärtää. Että tällaisilla suuntaviivoilla mennään helmikuuhun tässä ketjussa.
Hei Elea ja lämpimästi tervetuloa. Lue uudelleen mitä juuri kirjoitit - ehkä se vähentäisi hieman edes tuota häpeäsi määrää. Olet täällä, olet tehnyt konkreettisia muitakin asioita riippuvuutesi eteen. Minusta se ei ole millään muotoa hävettävää. Päinvastoin ole itsestäsi ylpeä. Tunnistat ongelmat ja haluat ratkaista ne.
Mutta me täällä kyllä ymmärretään mitä tarkoitat. Sitä tulee sokeaksi jopa niille hyville puolille itsessään, kun kamppailee riippuvuuksien kanssa.
Tervetuloa polulle. Kompuroidaan yhdessä.
Hyvä, kun kirjoitat täällä.
Todella ison askeleen ootkin ottanut avaamalla ovet avun hakemiseen useammalta taholta. Hyvä Sinä 
Tärkeää tuo oma halu tehdä muutos alkoholin suhteen ja punnita niitä vaihtoehtoja, mitkä itselle parhaiten sopii riippuvuuden päihittämiseen. Kun kirjoitat täällä lopettajissa, päätit jo suuntasi, mikä on paras.
Itselläkin vasta muutamia alkoholittomia viikkoja takana. Koko ajan tulee lisää syitä mieleen, miksi paras tapa on olla kokonaan juomatta. Kohtuukäyttöön en pysty, enkä ole ees yrittänyt.
Tänne plinkkiin kirjauduttuani liityin melko heti täällä olevalle verkkokurssille : Uusi alku.
Kävin sen läpi puolihuolimattomasti tajuten kuitenkin, että alkoholi on yhtä kova myrkky myös vähemmän käyttäville.
Olen todella kiitollinen täällä plinkissä kirjoittaville. Luin aluksi aina tätä plinkkiä, jos alkoholi alkoi houkutella.
En hamuile pitkälle aikavälille juomattomuutta. Olen vaan tänään juomatta, se riittää. Kun on hyvä olo voitettuani taas viinanhimon, Illalla kiitollisin mielin päätän olla huomennakin juomatta.
Tsemppiä Sinulle 
Kiitos @kaaosteoria66 ja @Tämiss lämpimistä kommenteista ja vinkeistäkin ja muille myös huomioinnista.
Yritän olla analysoimatta liikoja. Tavallaan minulle on tärkeä tehdä ero näiden kahden asian välille ja miten ne pyörittävät toisiaan. Mutta toisaalta on yhtä tärkeä ymmärtää riippuvuutensa ihan erillisenä, todellisena ongelmana. En tiedä miten tuo käytännössä nyt hoituu, tämä avun saaminen molempiin (näitä tarinoitahan riittää missä toinen estää toiseen avun saamisen), mutta katsotaan, ainakin tänään on asiat hieman edenneet.
Morkkis vaivaa edelleen, ja ihan syystä. Positiivista että olen tehnyt jotain konkreettista asioideni eteen, se ei ollut mikään itsestäänselvyys. Jonkinlainen pakokauhu vaivaa. Identiteettikriisi. En ymmärrä miten asiani saattoivat mennä tälle tolalle. Tai hyväksyä asiaa. Kaikkia tekojani. Oikeasti ymmärrän kyllä miten tähän päädyttiin näin jälkikäteen tarkasteltuna. Samoja teemoja olen miettinyt viimeksi. Näistä ei näköjään ole eteenpäin päästy. No, ei se ihme tietysti olekaan. Ei tästä pääse eteenpäin muuta kuin raittiuteen pyrkimällä.
Aikamoiseen alennustilaan sitä on onnistunut itsensä saamaan. Menee aikaa ennenkuin voin tehdä rauhan itseni kanssa. Tai paremminkin se vaatii työtä. Toivottavasti joskus sekin päivä tulee.
Minun ei muuten kannata lähteä nyt yhtään vellomaan näissä ajatuksissa “miten tämä on mahdollista” ja “miks mulle kävi näin” jne. Typeryyksissäni kävin vielä katsomassa viimeisimmät ja vanhemmat diagnoosit tänään aiemmin ja sepä ei ollut viisasta.
Joo kävi koska näin voi käydä kenelle vain ja se siitä. Keskityn nyt ihan vain keksimään konstit siihen että se juoma ei aukea ja muu voi odottaa.
Eilen tapahtui jotain niin kummallista. Lueskelin mm. jotain hesarin alkoholiriippuuvuutta käsittelevää hlötarinaa ja oivallus syttyi päässä. “Minähän olen siis alkoholiriippuvainen”. Aivan, niin olenkin. Iloissani mietin että hienoa, tämähän on sitten tällä hoidossa.
En tiedä kestääkö tätä oivalluksen riemua nyt kauankin. Onkohan joku kokenut vastaavaa.
Olen jo vuosia pystynyt nimeämään asiat mitkä kielivät riippuvuudesta. Olen kirjoitellut niistä joskus esimerkinomaisesti omaan päiväkirjaani. Yrittänyt teroittaa itselleni että hei, sulla on alkoholiongelma. Se muutaman vkon otos oli mm. aika järkkyä tavaraa, mutta järkympiäkin on ollut.
Jossain kohtaa raitistellessani teki niin hemmetin tiukkaa etten ymmärtänyt miten ihmeessä tämä voi olla mahdollista, istuin parvekkeella ja mietin että millään muulla ei ole väliä kuin sillä että tänään en ota. Jollain kerralla (en muista oliko sama raitistelu), päädyin lopulta kauppaan. Kävelin ympäri ämpäri ulkona kaupasta haetut oluet pussissa ja porasin puiston penkillä että tiedän mitä paskaa se on jos nämä nyt avaan. En silti avannut. Mutta piilotin ne kun pääsin kotiin.
Voin kertoa, että vettä on virrannut näiden jälkeen, enemmän toilailuja, asteittain pahenevia. Oman moraalin rajojen paukuttelua. Häpeää. Ja se tosiasia että kohta voi sattua jotain peruuttamatonta. Että sitä ei muutaman pvän selvistely ja pureskelu enää pelasta.
Tämä vko on ollut aika raskas mutta myös jotain muuta. Omia asioita on saatu eteenpäin. Katsotaan miten ne muotoutuvat. Olo on toiveikas. En muista, koska viimeksi olisi ollut. Kotoa olen poistunut tasan kerran. Eikun kaksi.
Täällä on ollut hyviä keskusteluita. Herättänyt ajatuksia. Ihmetellyt miten hyviä kirjoittajia täällä on, kukin omalla tyylillään ja ennenkaikkea ihaillut kuinka uskalletaan kirjoittaa vaikeistakin jutuista. Siinä huomaa että, aa, tuostakin on tuntunut samalta. En olekaan yksin ja ainoa ja jotenkin outo. Ja vielä ennenkaikkea miten asiallisen tsemppaavaa porukkaa täällä on. Ja miten jaetaan käytännön vinkkejä.@Räpistelijä lle kiitos käsitteestä kohtuukäytön kummitus.
Ihanaa jos tuntuu nyt tältä. Sen takiahan täällä ollaan, ettei tarvitsisi räpistellä ajatuksineen yksin. Kaikkea hyvää perjantai-iltaasi!
Tämä on oikein hyvä! Tervetuloa @Elea 
Joo ei sittenkään mitään 
, saattoi mennä ärsyttävästi ohi aiheen alkuperäinen viesti. Olen niin alkuvaiheessa raittiutta vasta ja kirjoitusintoa tänne on vähän liiaksikin.
Ehdin lukemaan alkuperäisen viestin mutten vielä kommentoimaan
Minua ainakin alkoi naurattamaan sinun kommentti. Toiminta on todella erikoista ja jos joku olisi joskus saanut minut kiinni erikoisimmista, niin veikkaan että selitys “minä tässä nyt joskus otan muutaman” ei olisi mennyt ihan läpi. Tämä kommentti oli sun kommentti ja nauratti, koska näin se riippuvaisen mieli kaikessa absurdiudessaan toimii ja sen saa itselleen myytyä.
Ja, aihe on vakava, toivottavasti en loukkaa ketään. Nauruhan tästä on ihan tosissaan kaukana.
Tsemppiä @Bambu kovasti sun iltaan ja vkonloppuun. Pidellään me korkit kiinni
Heh joo. En tiedä itsekään itkeä vai nauraa, mutta hyvä jos ehdit lukea viestin ja sait vielä naurutkin! Pidetään kuitenkin me tosiaan korkit kiinni! 
Tervetuloa tosiaan Elea ja Bambu, alkuvaiheen rämpijä täällä myös. Olen nyt 5 viikkoa ollut juomatta muutamaa kertaa lukuunottamatta Mutta, huom., en ole vähentäjä, olen lopettaja ja nuo kerrat eivät olleet “harkittuja” tai" “kohtuukäyttöä” vaan lipsahduksia, vahinkoja, horjahduksia. Tämä vähentäjän ja lopettajan ero on mielestäni merkittävä. Lopettajan pää toimii eri tavalla kuin vähentäjän, tarve ja motiivi on eri tyyppinen. Ollaan eri vaiheissa matkaa vielä, jos pitää takaporttia aktiivisesti auki, kuten itselleen juomisen salliva vähentäjä luonnollisesti tekee. Been there…
Itselläni nyt takana 5 viikkoa, jonka aikana olen juonut vähemmän kuin pariin vuosikymmeneen. On käynyt työstä, mutta silti, tällä vähäisellä kokemuksella sanon, että tämä olo joka on nyt, on ajoittaisista mielialan notkahduksista huolimatta n. 100% parempi kuin se, mitä elämä on ollut muutaman viime vuoden aikana, jolloin homma alkoi yhä pahemmin lähteä lapasesta. Jokainen krapulaton aamu on helpotus, ilo ja onni. Vaikka päivän ja erityisesti illan aikana sitten olisikin hankalampaa, niin sen krapulattoman aamun takia ne hankalat hetket kannattaa kestää.
Kiitos kirjoituksestasi! Lopettamisen polulla voi tulla eteen lipsahduksia, mutta niistä tosiaan vain oppia ottaen eteenpäin ja tavoite kirkkaana mielessä, sulla on tosi hyvä pätkä matkaa alla
Oon lukenut sunkin tekstejä, sulla on sana hyvin hallussa ja kiva kun kirjoitat avoimesti.
Olin vähentäjissä ehkä puolitoista vuotta sitten. En oikein tiennyt mikä tavoitteeni oli (tai tiedän, en mitenkään päin pystynyt ajattelemaan että luopuisin alkoholista kokonaan, halusin että omat asetukseni nollautuisivat siihen mitä ne joskus olivat). Sitten ehkä jotenkin pinnallisesti ymmärsin että se peli on menetetty. Mutta silti hangoittelin vastaan enkä ollut valmis ja oli kaikki kesken ja muutenkin levällään.
En halua maalata piruja omille seinille, mutta nyt tuntuu syvästi siltä että olen valmis lopettamaan. Ei tarvitse kuin katsoa lähimenneisyyteen (pidemmästä puhumattakaan) todetakseen että mun alkoholinkäyttö ei ole hanskassa ja aiheuttaa ihan todellisia ongelmia sekä itselleni että lähipiirille. Ja suuremmat ongelmat ovat ajankysymys. Ja se missä aikataulussa käyttö tulee vielä pahenemaan. Mun juomat on juotu. Mulle alkoholi on ongelma. Ei ole mitään takeita siitä mitä tulee tapahtumaan kun avaan. Ajatuskin rennosta sivistyneestä tissuttelusta vapaailtana jossain mökillä kuulostaa ihan seinähullulta kuvitelmalta mitä itseeni tulee. Esim. tällainen on ollut toivekuvissa vielä joskus.
Tiedän että vaikeuksia tulee, ansoja on monia. Mun pahin kohta on ehkä se jos tulee ajatus, että millään ei ole enää mitään väliä. Mutta, se hetki ei ole nyt.
Nyt lisää kahvia
Tuo on meille monelle niin vaikea ajatus. Vaikka vuosia sitten aloin tekemään muutoksia juomiseeni ja vähentämään. Niin tuo ajatus alkoholista luopumisesta ei ollut vaihtoehto. Riippuvuudesta on vaikea päästä irti. Nyt mennään päivä kerrallaan ja onneksi nyt löytynyt halu päästä tästä riippuvuudesta, vaikka välillä se ei olekkaan niin helppoa.
Kävin tänään keskustelun jossa minut palautettiin maan pinnalle. En halua aloittaa antabusta ja järkeilin toiselle miksi en. Sanoin että minulla on selvät suunnitelmat mietittynä. Hän kuunteli minua vakavissaan ja sanoi sitten että on kuullut nämä sanat ennenkin. Niinpä. Näitä selviä suunnitelmia tulee ja sitten ne menee ja sitten tapahtuu mitä tapahtuu.
Tiedän että tilanne voi rasahtaa koska tahansa. Ja vaikka näin ei saisi sanoa niin en luota itseeni siinä kohtaa lainkaan. Suurin sudenkuoppa on se hetki kun ajattelen että mitä sen väliä kun tämä on tällaista paskaa muutenkin, aina ollut ja aina tulee olemaan ja pakko sammuttaa hirveät tuntemukset sekunniksi. “Ikävien” tunteiden käsittelyssä on suuri aukko. En edes tiedä millä rensseleillä alan sitä harjoittelemaan.
Asiat ja ajatukset tuntuvat toistuvan osittain tutulla kehällä kuluneen vkon osalta. Poikkeuksena että hain sitä apua ja se etenee nyt omalla painollaan. Nyt tässä onkin sitten taas tietynlainen katastrofiajattelun siemen itämässä. No, ehkä tässä olisi myös aika mennä nukkumaan. Ja oli miten oli niin juomallahan asiani eivät ole parantuneet, päinvastoin. Se nyt tietenkin on itsestäänselvyys.
PS. Taitaa täälläkin nuo ajatukset seilata laidasta laitaan. Yhdessä kirjoituksessa kaikki selvää ja toisessa onkin sitten jotain ihan muuta.
hei
Itselleni oli antabuksesta aikoinaan paljon apua mutta se oli enemmän hoitotahon päätös raitistuttaa minut ja olin kauhean kiukkuinen kun jouduin hakemaan antabuksen kahdesti viikossa terveyskeskuksesta. (vein omana purkin ja he antoi lääkkeen) Antabus on vähän kaksipiippuinen juttu siinä mielessä että siitäkään ei ole apua jos motiaaviota raitistumiseen ei ole riittävästi. Omasta kokemuksestani tiedän, että antabus on helppo jättää ottamatta muutama päivä ennen alkoholin juomista. Kukaan ei tule kotona antabusta kotona suuhun työntämään jos me emme sitä itse tee. Silloin vain juomisesta suunnittelee jo päiviä etukäteen. Vikkoa ennen on tehtävä päätös että “juon ensi perjantaina joten jätän nyt ottamatta antabuksen” Eräs läheinen sekoitti antabukst kalkkitablettien kanssa ja sanoi että näin hän ei tiedä ottaako antabuksen vai kalkkitabeletin…. just joo. Onhan ne nyt ihan eri näköiset tabletit enkä ymmärrä mikä siinä oli oikein idea lopulta mutta sit hän otti joka aamu sen kalkkitabletin ja joi sit illalla. Me alkoholistit ollaan mestareita itsepetoksen alueella
Näin se on, ei antabus mikään ihmelääke ole. Vähän on kokemusta aiheesta. Ehkä se kuitenkin tässä kohtaa olisi järkevintä aloittaa. Se pelastaa siinä kohtaa kun se todella todella hirveä olotila iskee (usein sekunnissa) ja nyt on tärkeintä saada juomattomia päiviä ketjussa kasaan. Toki siinäkin voi olotilojen huonontuessa pelata asialla. Että eipä se tosiaan mikään patenttiratkaisu ole. Oleellista on saada huonon olon vyyhtiä purettua jne. jne. Se tässä on se toinen puoli. Mun asiat eivät ole parantuneet juomalla, mutta ne ei myöskään parane pelkästään raitistumalla. Ei tietty kenenkään.
Pääasia että kun nyt olen onnistunut apua hakemaan, niin pysyn siinä kelkassa mukana. Että en vaivu epätoivoon, ala taas juomaan ja valehtelemaan kaikille ja luovuta.
Tänään onkin päivä nro 9. Huonosti nukuttu yö alla ja olotila ei paras, mutta näinäkin aamuina totean että tämä olisi superisti hirveämpi krapulaisena. Hyvä minä.
Pvä nro 11 tuli ja meni.
Eilen noteerasin ensimmäiset salakavalat ajatukset ja tänään samaten. En lähde niitä nyt aukomaan sen paremmin, mutta tuolla taka-alalla ne ahertavat. Sellaisia hentoja ajatuskulkuja, joita ei melkein edes huomaa.
Eilen ja tänään ollut hankalia asioita mielenpäällä, se saattaa vaikuttaa + sitten tämänhetkinen päivälukema. Eli tiedostan nämä. Vaaraa avaamiseen ei ole ollut. Pidän mielessä tavoitteeni ja suunnitelmani ja toimet niiden eteen.
Nappasin kiinni tästä. Olet nimittäin ihan ytimessä. Vaikka alkoholiriippuvuus on hyvin laala-alainen sairaus, on se pitkälti tunne-elämän häiriö.
En lähtisi pohtimaan tuota pelkästään tunteiden käsittelemisen kautta. Juurikin koska se kuulostaa niin vaikealta ja jopa abstraktilta.
Ikävät tunteet tulee kohdata ja sietää. Tunne menee ohi, myös ikävä sellainen. Ja sen kohtaaminen on parasta käsittelyä. Kaikenlaiset tunteet kuuluvat ihmiselämään, ei niitä pidä paeta, piilotella tai buustata.
Hyvistä tunteista voi nauttia, ikävät voi kohdata ja sietää, kunnes menevät ohi.
Toki jos alakulo ja ahdistus ovat ihan jatkuvia vielä viikkojen juomattomuuden jälkeen, niin kannattaa hakea apua. Mutta suurimmalla osalla tunteet tasaantuvat, kunhan pitää korkin kiinni.
Meille useimmille juomattomuuden alku on ollut enimmäkseen sinnittelyä. Mutta se kannattaa.