elämässään eksynyt alkoholiongelmainen nuori tyttönen

Hei… Olen 18 vuotias tyttö. Opiskelen lähihoitajaksi toista vuotta ja koulussa menee hyvin. Olen kiinnostunut hoitoalasta ja tarkoitus olisi vielä jatkaa sairaanhoitajaksi asti, mutta tulevaisuus vain vähän on alkanut ihmetyttää. Tuntuu että olen kadottamassa itseni enkä oikein tiedä enää mikä minusta tulee aikuisena vai tuleeko mikään ja mihin minä kuulun. Tämä kirjoittaminenkin tuntuu aika vaikealle, kun en oikein tiedä miten tämän osaisin muotoilla…

Noh periaatteessa minulla on kaikki hyvin. On paras ystävä, hyviä ystäviä ja tuttujakin paljon. Tuntuu, että näitä tuttuja on vähän liikaakin välillä. No nyt menen siis asiaan: Eli kirjoitan tänne koska minusta tuntuu, että minulle on alkanut muodostua alkoholiongelma… Ellei jo ole.

12 vuotiaana otin ekat kännit pari vuotta vanhemman ystäväni kanssa. No, ei se vielä mitään juominen ei siitä varsinaisesti lähtenyt. Se oli vain eka hassu kokeilu, josta taisi seurata toinen aika samanlainen… Sitten oli taukoa, koska eipä muutkaan sen ikäiset luokkatoverini ja ystäväni juoneet. Eli juominen ikään kuin unohtui.

13 vuotiaana muutamat luokkatoveritkin alkoivat harrastaa juomakokeiluja ja siinä itsekin sitten tuli mukana oltua… No, ei siinäkään vielä mitään juomisesta ei tullut vakituista, se oli vain sellaista hauskanpitoa välillä. Oikeastaan 14 vuotiaana se ajatus sitten alkoikin lähteä… Eli humalakerrat alkoivat toistua tietyn väliajoin eli noin kerran kuussa tai parissa, välillä useimmin ja välillä harvemmin. Sitä jatkui noin 16 vuotiaaksi. Ihan normaaliahan se oli mielestäni, niin muutkin tekivät, enkä edes jäänyt kotona kiinni melkein koskaan. 16-17 vuotiaana meno alkoi kiihtyä, kun oli tiedossa että kohta on täysi-ikäinen niin miksipä sitä ei voisi jo ottaa vähän rennommin ja kunnolla. Välillä tuli juotua pari kertaa kuussa, välillä joka viikonloppu. Kesä oli pahinta aikaa, silloin sitä joi ainakin kerran tai pari viikossa. IHan normaaliahan se oli, niin kaikki muutkin tekivät. En huomannut mitään ongelmaan. joka kerta kyllä olin aina humalassa, koska mielestäni ei ole mitään järkeä juoda vain muutamaa ja sitten lopettaa. Aina piti jonkun asteinen känni saada päälle. Yleensä en kuitenkaa ollut niin humalassa, että olisin sammunut tai muisti olisi lähtenyt ainakaan kokonaan.

Viimeisenä alaikäiskesänäni meno yltyi vain, jäin vanhemmilleni aika uiseinkin kiinni juomisesta, aloin liikkua silloisen parhaan ystäväni kanssa vähän vanhempien tuttujemme seurassa jotka olivatkin jo kokeneita ottamaan alkoholia, osa poltti pilveäkin ja joillakin oli tapana napsia joitakin pillereitä… No onneksi emme sellaisiin sekaantuneet ja oli ihan huippua aikaa. Oli sellaista jännitystä, kuin kylällä kännättiin, sytyteltiin nuotioita eri paikkoihin, kauppojen kulmilla ja takana istuttiin ja juotiin useina helteisinä päivinä… Hienoa aikaahan se oli… Syksyn tultua jatkoimme samaan malliin, viikolla juotiin ja iltoja vietettiin vanhempien tuttujemme seurassa. Koulussa kävimme ystäväni kanssa ihan hyvin, ei tullut turhia poissaoloja…Koulupäivän päätteeksi oli niin jännittävää lähteä taas juomaan ja heittämään läppää tuttujemme seuraan.

18 vuotta täytettyäni pääsin itse ostamaan juomiani ja vieläpä baareihinkin oli oikeus mennä. Oli mahtava olo, tuntui ettei mikään voisi minua pidätellä. Vanhemmilla ei olisi enää mitään oikeutta valittaa vaikka viikollakin joisin jos vain huvittti… Niin minä ajattelin, vaikka tiesin kyllä että järki on oltava päässä ja haluan koulun käydä kunnolla enkä olla mikään alkoholisti. Suvussani niitä on jo aivan tarpeeksi. Ajatuksena oli siis vain rento nuoruuden hauskanpito.

Niinpä ajauduin yhä juopompiin porukoihin, paras ystäväni alkoi seurustella ja hän ei enää halunnut juoda niin paljon ja hän ei muutenkaan kerennyt olemaan minun kanssa niin paljoa… Sekin varmaan oli osa syy siihen miksi itse join tosi paljon… Oli minulla muita ystäviä kyllä, eli en yksinäisyyteeni kyllä juonut… Usein huomasin kuitenkin ajattelevani, että noh aivan sama juoda, ei minulla kuitenkaan ole muutkakaan, ei kukaan odota minua mihinkään tai kaipaa… Nämä ajatukset tulivat sen takia, koska tuntui, että kaikki muut seurustelevat tai ainakin ovat seurustelleet ennen mutten minä ollut… Tunsin, ettei kukaan halua minua koskaan ja etten kelpaa kellekään.

Nyt tänä kesänä kun olen 18 vuotta on tullut juotua aika kunnolla. Välillä on pysynyt ihan hallinnassa, välillä kontrolli pettää kokonaan. Yleensä olen meidän porukasta se, joka on valveilla koko yön ja seuraavana aamuna heti valmiina kaljakauppaan lähtemään. En tiedä mistä tätä energiaa aina riittää, tuntuu että muut tietävät rajansa ja osaavat lopettaa ajoissa mutta minä haluan aina vetää ihan viimeiseen asti. Olen alkanut sammuilemaan ihan ihme paikkoihin nykyään, juon niin kauan että taju lähtee… En tarkoituksella, aina ajattelen, että nyt otan kohtuudella… Tänä kesänäkin monesti olen voinut ottaa ihan kohtuudella… Mutta nyt tämä viime viikonloppu meni liian lujaa taas pitkästä aikaa… join pe, la ja su… tuona aikana en syönyt lähes mitään. Tärkeintä oli vain se että saan juoda.

Lauantaina oli kamala morkkis, koska perjantaina olin humalapäissäni nuoleskellut erään tuttavani kanssa ja pari hyvää ystävääni olivat näkemässä ja järkyttyneinä, että miten minä niin käyttäydyin, koska he ovat pitäneet minua “kilttinä”. Vaikka onhan sitä monesti tullut humalassa säädettyä vaikka mitä… mutta silti. Tämä viikonloppu jotenkin oli vika tikki… Hävettää niin paljon edelleen. Lauantaina aamusta heti lähdin tuttujen mukaan viinaa hakemaan ja juomaan, koska en kestänyt sitä morkkista selvin päin… Kuulin kaikilta vittuilua, koska kaulani oli fritsuilla. Ei siinä muuten mitään pahaa, mutta tuttavani jonka kanssa olin nuollut oli kamala kusipää ja ihminen joka pani melkein jokaisen kanssa. Tunsin itseni halvaksi lutkaksi ja pakkohan se oli juoda että jotenkin voisi hetkeksi edes unohtaa.

ÄH!!! niin vaikea selittää tätä kaikkea. Olen muutenkin niin huono puhumaan tällaisesta niin on varmaan aika sekava tämä juttu, jos joku edes jaksaa tämän lukea. Olen todella huumorintajuinen, mutta tällaisisssa asioissa tosikko, ehkä liiankin ankara itselleni. Ahdistaa liikkua kylällä missään, ajattelen, että kaikki tietävät viikolopusta ja pitävät minua ihan huorana. Tekisi mieli vain vetää kunnon kännit ja hetihän se helpottaisi ainakin hetkeksi, kunnes asiat taas kasaantuisivat pahempina päälle.

Minulla on varmasti alkoholiongelma, koska jos ajattelen että en juo pitkään aikaan nyt niin alkaa ahdistaa ja masentaa kauheasti. Ajattelen, että jään kaikesta hauskasta paitsi ja viikonloppuinen sekoilu pitäisi jotenkin saada ikään kuin korjattua… ottaa uudet kännit ja olla “kunnolla”… En tiedä tajuaako kukaan tätä ajattelutapaa. Ihan sairastahan tämä on. Kaveritkin ihmettelivät miten lähdin juomaan heti lauantaina uudelleen vaikka oli jo muutenkin niin pahaa sekoilua perjantaina.

Nyt kun mietin koulun alkua, ei kiinnostaisi yhtään. Juominen on jotenkin koko ajan ajatuksissa, aina jollain tasolla… Vaikka harrastan lenkkeilyä ja pyöräilyä ja uimista ja vaikka mitä muutakin kuin juomista niin silti se vain mielessä on. Lomalla olemme lenkkeilleet parhaan ystäväni kanssa todella paljon ja tehneet vaikka mitä hyödyllistä, nyt tuntuu ettei mikään sellainen oikea tekeminen enää kiinnosta… Kiva olisi vain ottaa kaljaa ja ottaa ihan rennosti.

Tiedän, että tämä on ihan järjetöntä ja pakko kai se olisi tästä ruveta kuntoutumaan… Onneksi lomalla on välillä ollut aina töitä niin on muutakin ajateltavaa. Huomenna menen iltavuoroon ja haluan olla kyllä reippaana, eli en ota pisaraakaan. Huomaan kyllä, että kun olen niin helposti toisten ihmisten vietävissä yllyn sitten juomaan. Seura tekee kaltaisekseen, jos olen sellaisten ihmisten kanssa jotka eivät juo niin paljoa, ei minullakaan ole tarvetta juoda… ja toisin päin toisessa seurassa. Tiedän, etten todellakaan halua juoda vain koko aikaa, haluan kunnollisen elämän… Mutten tiedä onko se enää mahdollista… Jotenkin kaikki vain liusuu käsistä ja tuntuu ettei millään ole mitään väliä enää. Vanhempani ovat minuun pahoin pettyneet ja kotona on hiljainen tunnelma. Tuntuu, että olen pilannut kaiken tällä omalla sekoilullani ja en voi enää olla normaalisti. :frowning:

Tiedän, että en ole paha ihminen, mutta kaikki tuntuu menevän pilalle. Ehkä olen liian hyvä, että lähden aina kaikkeen hullutukseen mukaan sen enempää mittimättä. En halua ikinä pahoittaa kenenkään mieltä tarkoituksella, mutta olen vain niin sekaisin. Miten voisin alkaa hoitamaan tätä ongelmaani?? Pakko olla juomatta nyt, tiedän sen en vain tiedä miten siihen pystyisin… Ajatus on sellainen, että aivan sama kai se olisi juoda nytkin, kun on sekoillut jo niin pahasti ja ei ole mitään menetettävää enää. Onko kellään samanlaisia ongelmia?? Olisiko ehdotuksia miten voisin alkaa ajattelemaan muutakin kuin ainaista humalajuomista??? En haluaisi kyllä luopua alkoholista kokonaan, mutta vähentää huomattavasti… Kun osaisi ottaa sopivasti, ettei aina olisi niin kamala morkkis kun on tullut sekoiltua ja muisti mennyt. :unamused:

Näin nelikymppisestä kuulostaa, että ehkä 18-vuotiaalla kuitenkin on vielä aika paljonkin menetettävää :sunglasses:
Olet vasta elämäsi alkutaipaleella. Todennäköisesti et ole vielä joutunut mielisairaalaan, vankilaan, hautaan. Esimerkiksi. En halua kuulostaa karskilta, mutta kolmekymppisenä nämä ovat jo aika tavallisiakin kokemuksia tuttavapiirissä mahdollisesti. On erottu, lusittu, seottu, kuoltu, vammauduttu, narkattu, hakattu.
Kaikkea tätä elämän kirjoa sinun ei tarvitse kokea. Itse en ole kovin hyvä eläytymään tilanteeseesi, koska join ensimmäisen kerran vasta 24-vuotiaana. Silloinkin lähinnä työttömyyden ja muun paskan takia aloitin, en kaveripiirin. En kestänyt enää selvin päin kotona. Nuorisotyöttömyys on nyt taas kova, ja teitä kohdellaan lähes yhtä tylysti, kuin omaa sukupolveani 20 vuotta sitten. Yksi tärkeä asia on ymmärtää vitutuksen, juomisen syyt. Se, ettei kaikki lähde itsestä. Paska sinne minne paska kuuluu, usein omaan niskaan, mutta ei aina. Kaikkeen ei voi itse vaikuttaa, on oltava armollinen itseään kohtaan. Epätäydellisyys kunniaan.
En tiedä, saako tästä’ sinun ikäisesi paljoakaan tolkkua, kunhan vain turisin ettet sinä nyt vielä ihan kaikkea ole mokannut.

Heiii, joo kiitos vaan vastauksesta. Niin, no kyllähän tämä tästä varmaan taas lähtee sujumaan. Kaveritkin vaan sanoo, että se morkkis nyt häviää aikanaan ja onhan tuota itsekkin aika pahoja juttuja kuullu mitä toisille on tapahtunu. Jotenki vaan kotona ei yhtään suvaita juomista, tai tuo äiti on aika vastaan… Varmaan siitäki sitte tulee aina niin paska olo, mut juu kyllä tästä taas eteenpäin mennään.

Morkkis kyllä häipyy aikanaan, mutta ei sen katoaminen vie mukanaan juomisen tuomia ongelmia.

Jos miettii onko alkoholi ongelma, ei kannata katsoa juotuja määriä tai sitä, miten paljon juo. Tärkeämpää on miettiä, millaisia vaikutuksia omalla juomisella elämään on. Aiheuttaako juominen ongelmia perheen/ystävien kanssa, masennusta, itseinhoa, häpeää, vaaratilanteita, taloudellisia vaikeuksia, ongelmia duunissa tai opintojen kanssa? Jääkö elämä elämättä juomisen vuoksi, ts. meneekö juominen/hauskanpito muiden elämän tärkeiden asioiden (harrastukset tms. mistä pitää) edelle? Alkavatko normaalikäyttäjäkaverit jäädä vähemmistöön tai kadota kuvioista?

Vaikka olet vielä nuori, olet tosi fiksusti miettinyt asioita. Juominen ei ole välttämätöntä, ei edes nuorena, ja kaikki ihmiset eivät juo edes juhliakseen. Et ole vielä menettänyt kaikkea, päinvastoin: jos nyt pysäytät kierteen, ehdit elää mainion elämän ja paikata suhteet joka suuntaan. Ja ennen kaikkea voit katsoa itseäsi silmiin ja olla ylpeä itsestäsi.

Kuulostaa siltä, että kannattaa aloittaa koko kuvion miettiminen ottamalla etäisyyttä niihin tyyppeihin, jotka eniten dokailevat ja houkuttelevat mukaan. Jos olet vietävissä, heidän kanssaan on vaikea tavoitella kohtuutta. Yksinäisyyden pelko ja yksinäisyys ovat tietty ikäviä kummituksia, mutta ehkä sulla on myös sellaisia tuttuja, jotka eivät dokaa niin paljon? Ei kannata antaa muiden vetää mukanaan sellaiseen, josta ei seuraa hyvää itselle.

Sen tahtoisin vielä sanoa omasta kokemuksestani, että pahan olon tunteeseen juominen (esim. morkkikseen tai häpeään) on tosi huono idea. Inhottavia ja noloja asioita ei voi välttää, joten syitä juoda tulee elämän varrella todella paljon. Niin paljon, että ehtii alkoholisoitua moneen kertaan jos niihin tunteisiin juo. Häpeä ja muut tunteet häipyvät kyllä muutenkin: siivoaminen, lenkkeily, lukeminen ja leffojen katsominen ovat hyviä tapoja hakea pakoa ahdistuksesta, ja niihin tuskin jää koukkuun.

Hyvä, että uskalsit kirjoittaa. Jos olisin itse hoksannut taipumukseni sun ikäisenä, olisin säästynyt hyvin paljolta.

Joo, kiitos sullekin vastauksesta. Oon ite aika samalla tavalla miettiny asioita tuon juomisen kanssa. Pitää kyllä rueta ottamaan etäisyyttä niihin juoppotuttuihin… Eihän niistä muuta aiheudu kun vaan helvetisti harmia. Olin aika pitkään tässä talvesta ihan kesän alkuun asti niin etten pitänyt lähes mitään yhteyksiä niihin juoppoihin. Aion kyllä nyt kunnostautua tästä. Kai tämä morkkiskin tästä alkaa helpottaa, kun saa vaan muuta mietittävää.

Voi muru,
melkein kuin olisin lukenut omaa tarinaani…
Olet tosi fiksu kun tänne kirjoitat. Pysy linjoilla.
Vastailen sulle paremmalla ajalla pidemmin.
T: F.L.

Juu, kiitos foggy lady vastauksestasi. Kiva tietää, että on muitakin jotka voivat samaistua tähän juttuuni. Kirjoitellaan vaan!

Sä oot niin nuori et toivottavasti saat asiasi kuntoon. Opiskelet myös tärkeää alaa, joten tsemppiä. Mulle vaan on käynyt just niin p…sti et otin etäisyyttä niihin kännikavereihin ku ne oli aina baarissa, joten en menny baariin. Mut nyt mä jon kotona, ja tuntuu et tää on vielä pelottavampaa ku seurassa juominen. Vitun säälittävää suoraan sanottuna.

Juuh. Kiitos vastauksesta sullekkii! Kyllä tämä tästä lähtee. Tänäänki työt alkaa 12 ja on ilta kaheksaan nii aika hyvä, ei kerkee ees miettiä et juomaan lähtis. Nyt viimeks oon ollu juomassa toissa sunnuntaina. Ihan hyvin on voinu olla ettei oo ottanu. Välillä on tullu kyllä semmosia “tylsistymisiä” ja ois tehny mieli ottaa ainaki muutama. Mut sit on vaa jotai keksiny sen tilalle. Kun koulut alkaa nii sitten ainaki vähennän huomattavasti, kesäloma vaa on aika vaikeeta aikaa ku tuntuu että melkein kaikki on koko ajan juomassa ja houkuttelee mukaan. Noh, eilen join kaljatölkin ja siiderin puolikkaan kaverin kanssa. Ihan kiva oli kyllä ottaa vaan vähän ja jatkossakin haluan, että voin ottaa vähemmän ja ettei sitten tule niitä kiusallisia morkkiksia kun ei oikein muista, että mitä on tullut tehtyä.

Jeeees, viimeks juonu toissa sunnuntaina ja iha hyvä mieli kyllä. Töitä aika hyvin ollu tiistaista asti ja jatkuu lauantaihin vielä… Lauantaina ois varmaan tarkotus sitten vähä ottaa tuota olutta… Saa nyt nähä miten menee, mutta ei oikein ees tee mieli. Markkinat on tuossa kylällä nii varmaan porukkaa juomaan lähtee sitten… Oon päättäny, että jos juon nii juon sitten kohtuudella enkä todellakaan mitää perseitä et en muista sit taas… Saa nähä miten onnistuu, mutta petyn kyllä aika paljo jos taas menee semmoseks iha järettömäks ryyppäämiseks.

Hehh… Jooo viikonloppu takana. Ihan kivasti meni, perjantaina join muutaman n.5 lauantaina join ihan kunnolla, en kuitenkaan niin paljon, että muisti olisi mennyt enkä tehnyt mitään tyhmää pidin vaan hauskaa kavereiden kanssa. Sunnuntaina parin kaverin kanssa piti vielä kaljaa ottaa… Ihan kotioloissa oltiin ja oli ihan mukavaa… Nytkin tekisi mieli ostaa muutama kalja ja aski tupakkaa ja mennä jonnekin tuonne ulos kesäiltaa viettelemään… Mutta en mene, koska sittenhän tämä menee jo taas ihan hulluks… Nyt aion olla juomatta ainakin lauantaihin asti. Mielestäni kesällä kuitenkin pitää pitää hauskaa ja juoda jos haluaa. Kohta on kesä ohi ja koulut alkaa, silloin olen ajatellut että olen pitkiäkin aikoja juomatta että jaksaa koulussa käydä. Mutta se on vasta sitten, nyt on nyt :slight_smile:

Hyvä Mardis!
Huomasitko että nyt teit sen mitä suunnittelit että mikä auttaisi silloin aloitusviestissä, eli vedit lärvit muttet mokaillut millään tavalla. On tuttu ajatustapa tuo, itse vedin monet sekoilut ja jostain kumpusi tuo että tahdon vielä vetää hyvät kännit, ja sillä kertaa tehdä kaiken “oikein” ettei tule sanomista, ja että jää itselle se fiilis että “osaan mä ihan fiksustikin ottaa.”
Siihen onkin nyt hyvä jäädä, ettei vaan seuraava hallitsemattomuuskohtaus odota seuraavan kännin siivellä…
Tajuan tasan mitä tarkoitat. Tahdot olla vapaa alkoholista ja vapaa myös ottamaan alkoholia. Niinhän se menee. Nuori olet ja opiskelet. Harrastat lenkkeilyä, pyöräilyä ja uimista, kuulostaa ihanalle, kesä on parasta aikaa niille! Kaikkea hyvää kesääsi ja pidä huolta nyt itsestäsi kun olet noin hyvin onnistunut pitämään touhun lapasessa!

Jepps. Niin ne koulut vaan alko viime torstaina… Ihan kiva kyllä, vaikka vähän outoo palata taas kouluun tuon loman jälkeen. Viimeks join toissa lauantaina ihan kunnolla ja sen jälkeen en muuten kuin seuraavana sunnuntaina yhden “tasoittavan”… No nyt ei tee mieli edes juoda, vaan haluaa keskittyä kouluun ihan täysillä… Kiva vaan, kun bestis suunnittelee lähtevänsä viikonlobbuna ihan kunnolla viihteelle ja kovasti se mukaan kyselee… Mutta taidan jättää välistä, kun oli vähän tuota suunnitelmaa, että olisi sellaisessa lakossa vaikka kuukauden… Noh katsoo nyt… Ihan kivasti on kyllä mennyt ja sen jälkeen kun tänne kirjoittelin ei ole tapahtunut mitään turhia kännisekoiluja, no tietty on tullut oltua ihan reippaassakin humalassa aina välillä, mutta morkkiksia ei ole tullut. Tästä vaan eteenpäin on mentävä, syksykin tulee!

Niin syksy tulee ja lakot menee, kännisekoilut ja morkkikset taas aikanaan, voih. Niin on kuin omaa tarinaansa olisi lukenut vuosien takaa:( Olet niin nuori ja ajatukset kulkee jo nyt juomisen suunnittelussa, sen välttämisessä, rajoittamisessa ja siinä kun taas saa juoda ja kuinka paljon milloinkin ottaisi ja missä, meneekö överiksi vai eikö mene jne jne jne Olisin valmis maksamaan hirvittävän paljon, jos olisin tullut järkiini sinun iässäsi, mutta ei, kauan piti mokailla, häpeillä, paeta juomiseen ja taas mokata ja hävetä. Huomaat ennen pitkää tai jospa sinä olisit tuhannesta se yksi jolla kohtuukäyttö onnistuu kerta toisensa jälkeen?
Ystävyydellä!

Huhh… Tänään kyllä iski totaalinen juomishimo! aamusta oli hyvä herätä selvin päin ja aattelin et “juuh tänää en ainakaan juo, on kiva olla selvänä ja virkeenä, ei yhtää tee mieli” nooh… koko päivän tein koulujuttuja ja lepäilin vaa ku kävin hammaslääkäris poistattamassa viisaudenhampaan nii vähä kipee meinas olla toi poistokohta… Mut eipä se enää… Eilen kaverin sisko houkutteli et tänää lähettäs vähä juomaa… mut sit sanoin et en aio juua ku meinasin olla lakossa ehkä kuukauden ainaki… Nyt huvittas ja sil siskol on muuta tekemistä nyt ku se luuli et en halua lähtee tänää… Äääääh nii turhauttavaa ku kerkes vaatteet ja meikit laittaa valmiiks ja sit eei mitää… Tietty toinen bestis ois juomas… sille vois soittaa ja sitte sitä taas mentäs… Ku en tiiä… En osaa oikei päättää… Ois kiva ottaa muutama ja käydä baaris mut en oikei tiiä kannattaako… Huhhh… joo no lähen nyt ainaki ulos vähä tuulettuuu…

Jeee! Viikonloppu on lopuillaan ja ei tullut juotua!! Tai no tuli juotua vaan kaksi kaljaa, että eipä sitä juomiseksi voi sanoa ainakaan omalla kohdallani. Hyvä mieli on kyllä. Lauantaina meinattiin kaverin kanssa kyllä vähän lähteä, mutta jotenkin se sitten jäi. Kiva lähteä taas huomenna kouluun. Virkeä viikonloppu. On tullut tehtyä läksyjä ja lueskeltua muuten vaan koulujuttuja ja on voinut ottaa ihan rennosti ilman krapulaa ja niitä kauheita pelkotiloja, jotka aina krapulassa meinaa iskeee. Mut ihan mahtavaa! Aion olla juomatta vielä ainakin pari vklp niin tulee kuukausi täyteen… Sit saa katella ottaako vai mitä tekee.

Heippa Mardis!

En tiedä onko opinnoissasi ollut jo kuntoutumisen tukemisen tms. opintojakso, ja siihen kuuluvat päihdetyön pari opintoviikkoa. Jos on, niin toivottavasti teilläkin olisi sellainen päihdetyön opettaja, joka antaa yhdeksi tehtäväksi pakollisen käynnin AA:n avoryhmän kokouksessa.

Se voi olla hyvin opettavainen käynti juuri sinullekin, vaikka et muuten menisikään moiseen ikinä.

Oot tosiaan aika skidi vielä, ja harvat ovat ajautuneet tuhoisaan alkoholismiin asti vielä sinun iässäsi. Mahdollista se kuitenkin on.
Huumeporukoissa sen sijaan on sinun ikäsiäsi ihan jo syrjäytyneitäkin katunuoria, valitettavasti.

Pidä huolta ittestäs.
Tsemppiiä ja mukavaa koulu/työviikkoa sinulle.

Juuh. Olin tosiaan kuukauden selvänä. Sitten tuli vähän juotua välillä, mutta ei mielestäni nyt niin yli mennyt. :slight_smile: koulussa kävin reippaana… Vaikkakin yhtenä viikonpäivänä tuli jutua, seuraava päivä koulussa oli yhtä helvettiä. NO nyt olen päättänyt, että en enää koskaan juo viikolla. Kaverin kanssa aiotaan olla juomatta joulukuuhun asiti, sitten pidetään pikkujoulut ja juodaan. Aika iso tavoite sinänsä, koska en ennen ole ollut juomatta 3 kk… Mutta uskon, että onnistun. Nyt on viikko takanapäin selvää elämää ja tästä tämä lähtee. :slight_smile:

Moi! Luin ketjusi, ja äidillinen ryöpsähdys kävi sieluni läpi. Voi hurja mikä nuoruus sulla on jo tähän mennessä ollut! Olet tosi järkevä kun otit ja panit itsesi pokiin. Kun opiskelet ja saat lisää tietoa ja näkemystä aiheeseen, pystyt myös ottamaan lisää etäisyyttä, ja löydät uusia syitä juomattomuuteesi. Ehkä oivallat myös ne syyt, jotka ajoivat sinut noin vahvasti alkon pariin.

Kirjoitat koskettavasti ja sujuvasti kokemuksistasi. Pidätkö päiväkirjaa? Jotain doku(heh)menttia kannattaisi säilyttää elämästäsi, sillä työsi saattaa viedä sinua esimerkiksi päihdehuollon pariin, ja silloin voit jakaa asioita nimimerkillä Kokemusta omaava.

Nyt vain toivon sinulle voimia ja mitä parhainta tulevaisuutta!

Juu kiitos kaikille vastauksista! : ) nyt on kyllä mennyt aika hyvin. Olen ollut kuukauden juomatta ja vielä olisi tarkoitus olla 2 kk. Sitten voisi taas ottaa kun joulukin tulee. Koulussa on mennyt hyvin ja opiskelu kiinnostaa. Ihmeen hyvin olen pärjännyt, vaikka paras ystävä siirtyi toiselle paikkakunnalle kouluun ja se oli iso muutos… Ei sitä vieläkään oikein voi käsittää… Oltiin aina yhdessä ja kaikkea kivaa tehtiin… Jotenkin tuntuu että tästä elämästä hävisi se ilo tuon ystävän mukana… Olemme nykyään aika harvoin tekemisissä… Näemme kuitenkin välillä ja soittelemme/tekstailemme ja ihan hyvät välit meillä on… Mutta silti asiat on muuttuneet niin paljon että harmittaa kyllä. :confused: Mutta onneksi on pari muuta parasta ystävää joiden voimalla jaksan. Koulussa ei oikeastaan ole kavereita, mutta olen tottunut siihen ja pärjään hyvin. Ne ihmiset siellä ovat aivan erilaisia kuin minä, en ymmärrä heidän juttujaan eikätkä he minun. Olen yrittänyt tutustua heihin ja olla ystävällinen ja jutella kaikkea… Mutta jotenkin vain aina huomaan, että ei heitä minun jutut kiinnosta, koska heillä itsellään on aivan erilaisia… Oikeastaan huomaan kyllä itsekin, kun mietin, että ei minua heidän ystävyytensä “ansaitseminen” kiinnosta… Eivät he ole sen arvoisia. parhaani olen tehnyt, mutta jos se ei riitä niin turha murehtia. NOhh nyt tuli vähän aiheen sivusta kirjoiteltua, mutta hyvin tämä menee ja kiva syksy on ollut! Kivat syksyn jatkot muillekin!