Olen lätrännyt viinan kanssa 13- vuotiaasta saakka ja siitä lähtien se on ollut minulle ongelma. Olen nyt 33- vuotias ja päättänyt vakaasti lopettaa alkoholin käytön kokonaan. Olen useasti koettanut vähentää sitä, mutta tuloksetta. Jonkun aikaa olen osannut ottaa fiksusti, mutta sitten olen taas repsahtanut.
Minun ongelmani on se, etten osaa rajoittaa alkoholin juomistani. Juon harvoin, vain muutamia kertoja vuodessa, mutta aina kun otan, juon itseltäni älyn pois. Sen jälkeen alkavat vaikeudet.
Olen menettänyt alkoholin vuoksi kaksi tyttöystävää, ollut kolmesti putkassa, saanut tikkejä leukaan ja silmäkulmiin, sekä menettänyt neljä hammasta. Olen käynyt poliisikuulusteluissa pari kertaa epäiltynä pahoinpitelyistä, mutta onneksi tuomioita ei ole tullut. Olen humalassa aggressiivinen, enkä hallitse täysin itseäni. Vaimoni on meinannut lähteä luotani kolmesti, olen pahoinpidellyt häntä kerran.
Meille syntyi puoli vuotta sitten pieni tytär, joka on elämäni tärkein asia. Haluan antaa hänelle hyvän elämän ja olla hänelle hyvä isä. Samoin haluan olla vaimolleni hyvä aviomies. Näiden asioiden valossa olen vakaasti sitä mieltä, ettei alkoholi kuulu minun elämääni enää. Kertokaa minulle omia tarinoitanne, kaipaan tukea projektissani. Kiitos jo etukäteen.
Sinulla on iisi tilanne, kun otat harvoin ja hartaasti. “Eniten mäiskettä eurolla”. Itse olen ollut n. 30 kertaa putkassa ja 3 kertaa käräjäoikeudessa (rattijuopumus), sairaalassa tiputuksessa (alkoholin ja lääkkeiden sekakäyttö), 3 kertaa mielisairaalassa (delirium, viinakrampit, alkoholiparanoidia). Et ole fyysisesti riippuvainen joten voisit kokeilla Reviaa tai sitten jos janottaa niin otat huoneen hotellista/matkustajakodista ja linnoittaudut sinne kunnes jano hellittää - et tällöin häiritse perhettäsi etkä ajaudu tappeluihin. (Esim. Ozzy Osbourne linnoittautui juomisaikoinaan hotelliin kahdeksi viikoksi ryyppäämään).
Älä ota tuota Lasorarskaa vakavasti - se on joku poliitikko, joka on aloittanut eduskuntavaalikampanja suoraan kansan syvistä riveistä. Kun on kovin nuorena mennyt mukaan politiikkaan, on sivistystaso jäänyt vähän alas.
Tunnen aika paljon alkoholisteja, jotka ovat lopettaneet varsin hyvissä ajoin juuri oman väkivaltaisen käyttäytymisensä pelästyttäminä. Juomisen lopettaminen on ihan hyvä ratkaisu. Lääkäriltä voi pyytää tueksi antabus reseptin - siitä voii olla apua, kun joutuu tilanteisiin, joissa on tottunut käyttämään alkoholia. Varmaan myös kannattaa miettiä, mitä tuo oma agressivisuus kertoo. Onko jotain vihaa tai katkeruutta jäänyt mielen syövereihin patoutuneena, eikä sitä oikein osaa selvinpäin käsitellä.
Koska juot vain muutamia kertoja vuodessa, tarvitset lujaa päätöksentekokykyä vain noissa tilanteissa. Seuraavan kerran kun tilanne tulee eteesi, varaudu siihen hyvissä ajoin. Mieti mitä muuta voit tehdä, mieti miten kieltäytyä kutsusta (Aluksi on vaikea olla mukana porukassa jossa jokainen muu juo) Älä rankaise itseäsi siitä ettet juo, jättäytymällä kotiin märehtimään kuinka hauskaa kaikilla muilla ihan varmasti on, vaan palkitse itsesi siitä ettet enää tuhlaa elämääsi ryyppyretkiin. Tee perheesi kanssa jotain hauskaa, mahtavan mukavaa, puolivuotias ei kaipaa suuria ja ihmeellisiä asioita hänelle riittää että sinulla ja äidillään on mukavaa.
Omalla kohdallani silloin kun join, join parin kuukauden välein itseni kaatokänniin. Muistan noista hetkistä sen, kun tunsin kohdan jolloin haistatin paskat kaikelle ja vedin etanolia lärviin niin nopeasti kuin suinkin, vähät välittämättä lapsistani, luultavasti katkeruudesta silloista miestäni kohtaan. Siksi etten uskaltanut erota ja tehdä elämästäni parempaa. Join kuin sieni, imin alkoholia sisääni kuin olisin ollut kuukauden ilman vettä autiomaassa. Lopulta pelkäsin noita kohtia, vihasin itseäni koska humalassa vihani kimposi juomahimoksi ja vihaa minussa oli paljon. Koko yhtälö oli kuin ratkaisematon aikapommi joka räjähteli tasaisin välein.
Muistaakseni noista ratkeamisista päädyin “kohtuu” käyttöön, puhtaasti pelosta. Kohtuukäytöstä raittiuteen oli vielä vuosien matka. Ei ihminen opi kävelemäänkään päivässä, kävely on kuukausien harjoittelun tulosta. Ei alkoholistakaan opi irti hetkessä, se vaatii kultakin sen ajan jonka se vaatii. Toiset oppivat kävelemään 9kk iässä, joiltan kuluu 1v ja 3kk ennen kuin askeliin yhtään saa varmuutta. Toiset raitistuvat lujan päätöksen voimalla ja toisilta kuluu asian sisäistämiseen vuosia.
Raittius voi onnistua myös kerralla per heti käteinen (maailman kaunein kauppatapalauseke). Esim. alkoholisoitumassa ollut Matti Wuori -vainaa jätti Kosmoksen keskiviikkokerhon kerralla ja raitistui. Kovempi luonne kuin minä - kymmenien kuukauden - kahden kuukauden raittiudesta en ole päässyt eteenpäin (ellei kroonisesta alkoholismista tuurijuoppouteen siirtymistä lasketa “edistykseksi”).
Se viha ja katkeruus ovat kyllä peräisin ihan lapsuuden ajoilta. Olin koulukiusattu koko peruskoulun ajan ja rakensin itselleni eräänlaisen kuoren. Itse asiassa varmasti melko yleinen tarina. Noihin aikoihin koulupsykologit olivat melko ympäripyöreitä höpöttäjiä. Aggressiivisuus pääsee valloilleen aina humalassa ja valitettavasti siitä kärsivät kaikkein lähimmät ihmiset. Sen takia on pirun paha olla koko ajan, tavallaan saa koko ajan padota sisälleen sitä katkeruutta ja vihaa.
Vaikeaa on asioista myös puhua. Psykologit maksavat törkeän paljon ja jos työnantajani saisi jostain tietää moisesta, saisin potkut satavarmasti, sen verran vanhoillinen työpaikka.
En vain halua, että lapseni näkee minua koskaan siinä tilassa. Se olisi varmasti liikaa minullekin.
Tuttu juttu. Tuon kokemuksen pohjustamana on hurjan vaikea oivaltaa olevansa rakastamisen arvoinen ihminen. Myös toisiin ihmisiin luottaminen on vaikeaa. Purapa siinä sitten kiukuntunteita rauhanomaisesti, jos tauatalla on koko ajan ajatus rangaistuksi tulemisesta.
On olemassa yhdistyksiä jotka järjestävät keskusteluryhmiä juuri sitä varten että osallistujat oppisivat käsittelemään ja kohtaamaan patoutuneita tunteitaan. Esim Ihmissuhdetyö ry, Ryhmätyö ry, ja googlettamalla saattaa löytyä lisää. Minulla on noista hyviä kokemuksia. AA:takin voi käyttää patoutuneiden tunteiden käsittelyyn mutta istunnot eivät ole ohjattuja joten edistyminen saattaa olla vaikeampaa.
Minulle elämänmuutos tapahtui kovin yksinkertaisesti ja kertaheitolla. Juotuani riittävän kauan etsiydyin AA:n palaveriin ja raitistuneiden alkoholistien siellä antamalla tuella viina jäi pois kuvioista.
Tällainen ratkaisu voi kuulostaa mahdottomalta, mutta mielestäni raittius on alkoholistille välttämätön perusta, jotta muutkin muutokset olisivat mahdollisia.
Sinun tulee itse selvittää itsellesi, oletko alkolisti. Alkoholisti voi saada apua alkoholismista toipumiseen.
Joku viisas on joskus kertonut, että pienen lapsen käsi voi johdattaa meidät pois kadotuksen kaupungista niin, ettei enää katso taakseen. Toivon, että sinulle käy juuri näin.
Kun on kovin nuorena mennyt mukaan politiikkaan, on sivistystaso jäänyt vähän alas.