Enpä olis perjantai aamuna arvannut miten voi tunnelma muuttua aattoyönä. Itse menin nukkumaan ennen puolta yötä ja mies jäi katsomaan telkkaria vielä.
Oli siinä sitten tissutellut kahteen asti olutta ja melkein koko viinapullon, heräsin kun telkkari huusi. Käskin laittaa hiljemmalle.
Hän kömpi siitä nukkumaan mutta alkoikin syyttelemään perheenjäseniä ja minua haukkumaan mitä ihmeellisemmistä asioista.
Sanoin et ole hiljaa ja nuku nyt, mutta ei kun lisää olutta naamariin ja kaivelemaan jotain asioita mistä saa riidan aikaiseksi, tätä jatkui pari tuntia ja itselläni meni jo hermot kun en saanut nukuttua ja takaraivossa jyskytti seuraavan päivän jouluaatto valmistelut…
Tytär heräsi jo tähän raivoamiseen ja hän tuli sanomaan et oo hiljaa ja mee maate, sitten hän alkoikin huutamaan tytölle, täysi ikäinen poikakin tuli komentamaan isäänsä, mut ei auttanut, sitten alkoi musiikin soittaminen ja kävin ottamassa puhelimen pois, sanoin et soitan poliisit jollet nyt mene maate, silloin hän tönäisi minua ja tytär olikin jo soittanut poliisit, tästä meni vielä tunti kun he saapuivat rauhoittamaan tilanteen. Olisivat vieneet putkaankin jos olisimme vaatineet mutta annoimme mahdollisuuden mennä sohvalle maate kun lupasi olla hiljaa.
No hetken olikin mutta sitten alkoi puhumaan yksikseen, kävi vielä syyllistämässä tyttären poliisien tulosta.
Kahden tunnin unilla tein meille muille sitten joulun ja avasimme lahjat kun mies tietenkin nukkui sitten koko päivän.
Eikä hän muistanut mitä oli tehnyt että poliisit tänne tuli.
Sanoin et saattaapi tulla lasu tästä hyvästä et pääset selvittää asioita, no siitäpä hän sanoi tytölle että sun syysi että tulee lasu kun soitit poliisit, sillon puutuin taas asiaan ja sanoin et eiköhän ne poliisitkin käskeny sun kattoo peiliin eilen et mistä se syypää löytyy.
Kun illalla heräsi lähti taas ryyppäämään ja tuli seuraavana aamuna taas samassa kunnossa ja meni nukkumaan. Sama juttu myös sunnuntai-iltana ?
Tämmönen perhe joulu meillä, sanoin eilen ennen kuin taas lähti et tää oli viiminen piste, en halua jatkaa enää hänen kanssaan. Minkäänlaista pahoittelua ei ole ollut, enempikin tuntuu et hän syyttää meitä tästä kaikesta, uskomaton tyyppi!
Semmoistahan se on.
Alkoholi(smi) muuttaa ihmisen itsekeskeiseksi mulkuksi olipa lähtötilanne ollut miten miellyttävä peroona hyvänsä.
Ikävä joulu teillä ja lasu ja tilanteen pohtiminen on paikallaan siltäkin kannalta, että hakuatko tosiaan elää ja kasvattaa lapsia alkoholismisn varjossa. Kannustan puhumaan tilanteesta rehellisesti lastensuojelun puolella. Miehen suojeleminen ei tässä kohtaa auta teistä ketään; ei häntä itseäänkään.
Et toki ole ainut, jonka joulu oli ankea. Minua oma tyhmyyteni nyt kotiin palattuani naurattaa suuresti. En ymmärrä mikä milenhäiriö sai minut lupautumaan joulunviettoon exäni luo, vaikka olin ajatellut levätä ja rauhoittua yksin kotonani… Nyt nukuin huonosti, jouduin kuuntelemaan exäni kärttyistä narinaa, kun hän “kärvisteli” tovin selvänä ja koki sitten paottavaa tarvetta juoda ja niinpä loppuajan katselin häntä kännissä ja kuuntelin samoen juttujen jankkausta. Poiskaan en päässyt, kun julkinne liikenne oli joulutauolla… tai olisin toki voinut ottaa taksin, mutta ajattelin ylimääräisen rahanmenon olevan siinä tilanteessa huonompi juttu kuin kännisen katselu.
Alkoholisti on mikä on. Exäkin selitti (mahdollisesti hiukan juopuneena) kutsua esittäessään, että haluaa olla selvänä joulun ja se ei tuota vaikeuksia. Ehkä hän uskoi sillä hetkellä siihen itsekin.
Sehän kuuluu taudon kuvaan… Siis nuo katteettmat ja epärealistiset lupaukset. Sinunkin miehesi voi hyvnkin alkaa maalailla (taas?) ruusuista kuvaa raitistumisesta, jos ja kun erouhka on päällä. Ota siis huomioon taudin laatu ja oireet, kun päätöksiä jatkoaajoista ja “vähentämisen yrittämisestä” mahdollisesti alkavat.
Tsemppiä ja voimia! Juopossa on joskus kummallisen kovasti kiinni kuin liisterissä, vaikka pettymyksiä seuraa toisten sa perään. Meilläkin eron aikaa jatkoaikapätkät ja “vähentelyn yrittelyt” olivta lähinnä ajan ostamista ja miehen juominen päinvastoin lisääntyi kun jäin odottamaan, mahtaako tällä kertaa käänne parempaan oieasti tapahtua. 
Olen alkanut itse puhumaan enemmän ystävilleni ja perheelleni tästä ongelmasta, aluksi ei kehdannut ja nykyään en välitä kun on ehkä itsekin tajunnut etten asialle pysty mitään tekemään, muuta kuin aloittamalla oman elämän lapseni kanssa.
Lasusta olisin toisaalta tyytyväinen juuri siksi josko tuo mieskin alkaisi ajattelemaan asiaa ettei se vika meissä ole että hän hölmöilee, kun tuntuu kääntävän asian kuin asian aina itselle edukseen jopa lasta syyttämällä.
Tässä on mennyt jo vuosia hukkaan kun ei ole ollut itsellä voimia saada asioita järjestykseen, mutta nyt on jotenkin niin varma olo että haluan pois.
Tämäkin helpottaa ajatuksia kun voi purkaa niitä täällä sellaisille ihmisille ketkä tietää mitä käyn läpi, kiitos siis vastauksesta ?
Hyvä että olet huomannut omien voimien vähyyden. Kun juoppokarusellissa on niin energia menee arkipäivän pyörittämiseen eikä kykene miettimään mikä elämässä todella tärkeätä on. Sitä se juoppo hakeekin että arki kuluttaa toisen niin että ei jaksa miettiä asioita pidemmällä tähtäimellä. Yöunet on minulle tosi tärkeät, kuten sinullekin varmaan.
Tsemppiä!
Miten joulun jälkeen on mennyt? Toivottavasti olet vienyt asiaa eteenpäin. Kuulostaa kuitenkin siltä ettei tuo paskin joulu ollut ihan odottamaton asia, vaan samaa on jatkunut pitkään. Ehkä jossain mittapuussa lievää (?), mutta tuo vaiva pahenee niin kauan kuin vain käsi jaksaa pulloa nostella.
Joka viikonloppu pe-su umpihumalassa ? ja viikollakin aukeaa ensimmäisenä tölkki kun töistä pääsee, siinä menee hujauksessa pari kolme, en käsitä miten sitä voi noin juoda, koitin ehdottaa jos hän lähtisi ja hommattais viikonloppu kämppä hänelle ettei meidän tarvitsisi katsella juomista…mutta tuskimpa tuo onnistuu.
Olisi niin paljon helpompi lähteä pois jollei olisi yhteisiä lainoja tai jos olisi vaikka joku muu paikka mihin voisi itse häipyä lapsen kanssa kun olo alkaa ahdistaa. Kaikki on nyt selvityksen alla, voimia vievää on kun yksin näitä setvii.
Paljon voimia sinne! Hyvin raskaalta kuulostaa, saatko minkäänlaista apua miltään suunnalta? Pystytkö puhumaan kellekään tilanteestanne?
Puhun juu muutamille läheisille kavereille, mutta jotenkin inhottavaa “kuormittaa” heitäkin aina näillä samoilla jutuilla, olis kiva joskus sanoo et hei on ollu tosi kivaa.
Nyt meni puolet talvilomastakin siihen kun tuo vaan ryyppäs, turhauttavaa ja ahdistavaa. Päätin et kesällä lomat vietetäänkin tänä vuonna eri aikaan jos siten voisi itsekin nauttia lomastaan ilman tyhmiä yöherätyksiä ja möykkäyksiä kun toinen saapuu reissultansa kännissä ja haisevana kotiin…jos enää asutaan edes saman katon alla. Onneksi menin lasten kanssa yksin pienelle reissulle, tuo olis senkin varmaan pilannut juomisellaan. Otti ilmeisesti sitten noin koville kun ei päässyt mukaan.
Elämä on ?
Niin se aika menee kaikilta hukkaan kun elämä pyörii alkkiksen ja hänen juomisen ympärillä. Hyvä, että lähditte lasten kanssa keskenänne reissuun. Ja myös vastaisuudessa kannattaa järjestää “omaa aikaa” ilman juovaa. Meni itselläkin vuosien ajan lomat ja vapaat hukkaan, kun mentiin juovan aikatauluilla ja se aikataulu sisälsi hänet ja pullon. Minä kiltisti aina odotin, että ehkä sitten ensi kerralla.
Eikä sitä alkkista tarvi sääliä vaikka hän on sairas eikä sairauttaan ole valinnut. On hän silti vastuussa tekemisistään. Ja hän tietää, että seuraan saa liittyä selvinpäin, mutta valitsee silti juomisen. Silloin on helppo pukea marttyyrin viitta niskaan ja itkeä yksinäisyyttä sekä suuttua ilkeälle perheelle joka hylkää ja jättää yksin, onneksi pullo lohduttaa. Ja ongelmahan on kaikilla muilla paitsi hänellä. Ihan hyvä ettei hänen pillin mukaan koko perhe joudu jatkuvasti kulkemaan, se ei ketään hyödytä.
Tuo kakkosasunto kuulostaa myös ihan hyvältä, tai jos juopotellessaan voisi jäädä jonnekin kaverin nurkkiin pyörimään niin ei teidän tarvitse heräillä öisin möykkään, tai katsella krapulaista.