pitkästä aikaa kirjoittelen tänne. Viime keväänä olin ihan pohjamudissa pelaamiseni takia. En edes jaksa kertoa millaisia summia olen pelannut, mutta sanotaan että järkyttäviä.
Nyt tilanne on se, että olin jossain vaiheessa (pohjamutien jälkeen) monta kuukautta pelaamatta, mutta sitten se jatkui taas. Olen ottanut lainaa pelaamiseen ja olen ihan puhki. Pelasin äskenkin taas. Olen ihan sairas. Olen tajunnut, että tästä ei parane koskaan, vaikka tekisi mitä. Aivoni ovat täysin riippuvaisia niiden rullien pyörimisestä, ja endorfiini virtaa pelkästään jo pelin latautuessa. Tämä riippuvuuteni on vain mennyt huonompaan suuntaan, minua ei kiinnosta enää mikään muu. Käyn kylläkin töissä ja minulla on hyvät tulot, mutta kaikki raha menee peleihin. Minua eivät kiinnosta uudet vaatteet tai shoppailu, pelaan rahani mieluummin. Kerroin tästä ongelmasta miehelleni keväällä ja hän ihme kyllä ei jättänyt minua, mutta ei voinut tajuta tätä riippuvuutta. Hän on nyt varmasti siinä luulossa että olen jättänyt pelit taakseni ja makselen velkoja. Vaan ei.
Tilanne on nyt sellainen, että mietin, onko minulla mitään järkeä enää elää. Jos pääni surraa pelkkiä uhkapelejä loppuelämän, niin onko se sen arvoista? Aiheutan vain kärsimystä itselleni ja muille? Voiko tähän saada jonkun lobotomian, jonka avulla osaisin arvostaa ihan normaalielämää ilman pelien tuomaa jännitystä? En saa mistään tällaisia kicksejä kuin pelaamisesta. Ja en puhu markettien peliautomaateista vaan nettikasinoista. Käytössäni on työkone, joten en saa ladattua siihen itse mitään esto-ohjelmaa
Ulosottomies väijyy, tosin uskon saavani asioita sovittua tulojeni ansiosta, mutta en tiedä jaksanko enää yrittää…
Jokaisen tarina on toki yksilöllinen ja samankaltaisuuksista huolimatta henkinen puoli on jokaisella omansa… Vaikea tietysti sanoa mitään sen ihmeempää tässä kohdin mistä olisi mitään jeesiä, jos sellaista odotat. Mutta ainoa mitä voi oikein kommentoida, niin ehkä et ole sitten vielä sitä omaa niin totaalista pohjaa saavuttanut, jonka vuoksi lopullinen lopetuspäätös olisi tullut. Toistaiseksi aika kultaa edelleen liian paljon ilmeisesti muistoja, eikä ole mitään sellaista oikein kunnon hc-negatiivista muistoa joka kantaisi tulevaisuudessakin.
Jos nyt tylsästi muotoilee oman herätyksen, niin luettuna tietty “eihän tuo ole mitään”, itselle se kuitenkin oli se osoitus missä mennään: Kissa alkoi sairastella, auto temppuilla, omakin terveys alkoi sukuvikaisena oikutella ja olin emännälle luvannut tiettyjä asioita joihin tarvitsi rahaa. Kaikki tämä alkoi painaa päälle yhdellä kertaa ja oltiin juuri sillä rajalla, että jos tuon olisi kosaissut ja ei esim. olisi saanut tuolloin elintärkeätä aika isoa lainaa otettua kaikesta selviämiseen jne… niin hommat olisivat olleet todella huonossa jamassa. Kukaan ei edes tiedä itseäni lukuunottamatta miten langalla käytiin mutta jo se “olisi tarvinnut kertoa eri tahoille…” mikäli olisi se raja ylitetty, on jo ajatuksena aivan liian paha.
Tuosta kun itse nouset ja se oma herätyksesi tulee, niin taakse päin on hyvä katsella kun se on vain historiaa. Nykyisyys tai tulevaisuus se ei voi olla…
Lähinnä kai tässä miettii, että voiko tästä parantua. Vai onko niin, että pelit tulevat hallitsemaan loppuelämääni? Tänään on jo vähän parempi päivä, olen päättänyt taistella (taas) vaikka läpi harmaan kiven. Ehkä on niin, että pelit tulevat olemaan osa elämääni aina jollain lailla, välillä enemmän, välillä vähemmän. Onpahan joku syy miksi käy töissä, heh. En kaipaa oikeastaan tsemppiä, tiedän että tällä palstalla on ehkä liikaakin myötätuntoa, kun kaikki rypevät samassa suossa… mutta teki mieleni purkaa oloani jonnekin.
No niin… eli olet juurikin ymmärtänyt asian ytimen jo selvästi. Eli kyllä, pelit tulevat olemaan aina jossain muodossa osa elämää kun niihin on tarpeeksi kiinni jäänyt. Ainakin ajatustasolla ja tyytyväisyytenä ettei pelaa, jos siihen pisteeseen pääsee. Se sitten on ihan yksilöllinen päätös miten asian käsittelee ja toimii. Joku menee ihan nollatoleranssilla kaikkeen mihin laitetaan rahaa ja josta voi voittaa eikä suostu ottamaan vastaan edes lahjaksi arpoja, toiselle taas esim. Lotto ei ole pelaamista, jos ongelma on ollut nettipelit…mutta koko ajan menee langalla, että no voi tätä vähän laajentaa taas muuallekin jne jne… Ja joku taas tasapainoilee aina ongelman kanssa “no en mä paljon pelaa ja voinhan mä voittaakin joku päivä…”.
Juuri tuo ajan kultaamien muistojen tai paremminkin niiden häivyttyminen kyseessä ollen ns. vain rahaa… se on vähän paha juttu tietty. Mitä kauemmin menee ja mitä kauemmas ne konkreettiset murheet pelaamisesta jäävät, niin helposti nousee pintaan taas se “jos mä ihan vähän koitan kuitenkin…sillai kohtuudella ja fiksusti”. Pelaamisen ongelmat kun ovat rahattomuudesta ja mahdollisesti henkisestä kuormasta aiheutuvaa lieveilmiötä eikä sellaista konkreettista terveysongelmaa kuten monessa muussa esim. päihteilyssä. Siksi lyhytkin aika helposti kuluttaa pois ikävät muistot ja kovassakin suossa helposti ajattelee, että siitä voi nousta jos sen kerran ees voittas kunnolla jne jne… itseään on aika helppo pettääkin vedoten fiksuun toimintaan ja “ehän mä ryyppää enkä mitään, mä vaan pelaan vähän…”.
Mutta itse sen jokainen päättää. Itse en viitsi olla tekopyhä missään määrin enkä laske päiviä tai jotain. Jotenkin niin hankalaakin jo vetää rajoja mikä sitten on pelaamista… Kuitenkin välillä tuttujen kanssa pelaa muutaman kympin sököä ja satunnaisesti joku pieni lotto tai keno. Pelaamistahan sekin kaikki on, mutta ne lajit olen jättänyt tyystin joka sitten on aivan järjetöntä. Eli toisin sanoen nettipelit ja tolkuttomat summat automaatteihin. Mutta valinta on sikäli aika helppoa kun ihan eri lajeja, se nyt ei ole porras nettipeliin jos häviää illan aikana parikymppiä kaverille livepokerissa jne… jos sen ei anna olla. Mutta tämähän on aina niitä ihan omia valintajuttuja, toinen toisin ja toinen toisin. Enkä minäkään sitä kiistä, etteikö hyvin helposti tule mieleen edelleen jotta kyllä nyt vois vaikka ihan viiskymppiä panna nettiin jos vaikka voittas kunnolla. Mutta siitä se lähtee helposti taas ja mikään voitto ei kuitenkaan ole riittävä jos tuon epäterveen peli-flow:n päästää liikkeelle, niin parempi olla kokonaan ilman eikä kikkaile.
