Elämän tarkoitus on elää maailman paras elämä.
Elämän tarkoitus on nähdä elämän jatkuvan. Ja toki pyrkiä jättämään tuleville polville paras mahdollinen maailma.
Oikein.
Saa olla myös hieman itsekäs eli osa elämästä on oma asia, on kyllä usein vaikea keksiä sitä tarkoitusta. Meitä kaikkia varmasti tarvitaan johonki, toivon niin.
Tässäpä yksi NIITÄ kysymyksiä, joita on mielestäni kivempi miettiä ja pallotella, kuin yrittää vain suoraviivaisesti vastata siihen. Saati sitten yrittää vakuuttaa muille tietävänsä vastauksen.
Elämän tarkoitus hmm.
Tuo Iinan postaus oli lyhyt ja ytimekäs ,sekä oivallinen.
Mieleeni tulee jostain luettu vai leffasta näkemäni sitaatti,jossa mainitaan näin.
Kerta en itse saa päättää milloin ja mihin synnyn,enkä missä ja milloin kuolen ,on minun saatava elää juuri sillä tavalla ,kuin haluan,mutta aiheuttamatta murhetta tai huolia muille ihmisille omilla elintavoillani.
Kohtalo on jotain mihin en täysin usko,koska jokainen on oman onnensa seppä ,eli kohtaloa voi muokata. Karma taas toimii ,sillä hyville ihmisille käy hyviä asioita ,ja jos taas toimii vittumaisesti muita kohtaan ,jossain vaiheessa ne kolahtaa omaan kupoliin jne.
Mummo vainaani sanonta - Rehti,reipas ja ryhdikäs - kuvaa mielestäni sitä elämän tarkoitusta ,jollain tapaa ,tai ainakin elämänohjeeksi olisi oivallinen lisäyksellä.
Rehti,reipas,ryhdikäs,raitis ja rakastettavan rauhallinen .( tuo oli kuin suoraan mummini life style . rauha hänen sielulleen.
Oikein.
On kuitenkin syytä pitää mielessä että ei ole mitään yhtä oikeaa elämän tarkoitusta.
Kunkin elämällä on uniikki tarkoitus, ja elämän tarkoitus on löytää tämä tarkoitus.
Elämän tarkoitus on olla onnellinen ja tasapainoinen. Luoda turvallinen ja hyväksyvä ilmapiiri omaan perheeseen ja kuolla arvokkaasti vanhana with no regrets.
Piru olkapäällä sanoo että elämän tarkoitus on omistaa kaikki maailman mammona ja elää pää sekaisin hämärään loppuun saakka,
Ota nyt selvää.
Elämän tarkoitus lienee murheen karkoitus.
Päihteilyllä en saanut kauheen pysyvii tehoja,
joten olen kokeillut vaihtoehtoista tyyliä ilman.
Lopullista tulosta on vaikea kirjoittaa itse tänne.
^ Lisäisin, että kaksi tehtävää tai asiaa koen yhden elämän aikana tärkeäksi.
-
Oppia elämään itselle hyväksi kokemaansa elämää.
-
Oppia luopumaan kaikesta rakkaasta.
Niin, 2.pointti oli aika tärkeä. Tosin moni voi päästä helpommalla, jos kuolee itse ennen kuin menettää ja joutuu luopumaan kaikesta rakastamastaan. Toiset joutuu luopumaan enemmästä, mitä enemmän uskaltaa elää ja rakastaa, sitä enemmän joutuu menettämään.
Täytyy oppia hyväksymään että mikään ei kestä ikuisesti, loppuu viimeistään kuolemaan.
Kliseistä mutta musta oman elämän hallinnan takia, on hyvä tajuta, että niillä korteilla on pelattava jotka on jaettu. Jos ne on paskat, niin sille ei voi mitään. Täytyy vaan yrittää pärjätä niiden kanssa. On asioita joita elämässä voi muuttaa ja asioita joita ei.
Mitenkään en itse pukkaa elämän tarkoitukseksi lisääntymistä. Hyvä, että jotkut tekee niin, mutta ei siitä kannata elämän tarkoitusta tehdä, koska kaikille ei sitä suoda, eikä se kaikille sovi. Rumasti sanottu, mutta monien olisi pitänyt se jättää tekemättäkin… Ihan näin ajatellen jälkikasvua.
^ Niin, siinä sitä mietintää riittää tai vasta alkaa ja rakkaasta luopuminen voi olla toiselle kissasta tai koirasta luopumista, myös. tai työstä tai paikoista, paikkakunnasta, harrastuksesta, eikä aina pelkästään ihmisestä.
~ Toi kahden kohdan elämän mittainen ohjeistus oli Vexi Salmelta, jostain dokkarista.
Siinä Vexi teki konkan ja juuri kun oli virallisesti lappu luukulla tuli hänen toinen
poikansa kertomaan, että vanhin on juuri delannut metukkaövereihin.
Vexi sanoi, että muista Topi tämä hetki, sillä jos jumala on olemassa,
ja keksii vielä kolmannen jutun tälle päivälle, on se aika kova heppu.
Ja ei lähtenyt dokaamaan, vaan läks himaan. Irwinin kantaessaan
ennenaikaiseen hautaan meni myös oma nuoruus samalla,
noin vertauskuvallisesti…
kortit on jaettu joo, eikä oikein fuskaamalla peli kohene.
itsestä moni juttu lähtee ja toisilla kestää kauemmin
saada ruletti pyörimään ja noppa vierimään, mutta
sitten se sujuukin ilman pahempii kupruja, ehkä.
Sattuma tuntuu tynnyriä toisinaan heiluttavan.
Perusjutut hoituu laittamalla perusjutut kuntoon,
ei tee liian monimutkaiseksi simppelin miehen kuvioo.
Tuo kaavion kuvio kulkee ykköskohdasta kakkoseen ja
vaikuttaa sieltä käsin toimivan, jos toi ykköspositio on okei.
Siihen menee koko elämä lähes, jos aloittaa neljästäkybästä.
Elämäni on kuin bonsaipuu, jonka uutena toin himaan. Se järkyttyi olosuhteista ja päätyi aggressiivisesti strippaamaan. Se siirrettiin makkariin, jossa lehden pudotus vain kiihtyi. Tsiikasin sitä rupista risua ja kelasin aikani, kunnes hogasin olennaisen. On aivan välttämätöntä kehityksen kannalta kuolettaa mennyt, jotta voi versoa uutta. Näin myös tapahtui ja uutta pukkaa, vaikka ennuste olikin päinvastainen. Ei tosiaan kannata heittää heti kierteellä romukoppaan.
Omasta puusta tuntemattomaan heittäyminen on ollut pelottavinta, nythän se ei enää ole sitä vuosien jälkeen.
Jos vaan takertuu yhteen oksaan ja siinä kiukkuisesti purnaa, että on tää helvettiä tää riutuminen,
niin sitä se onkin. Vaan mistä repii sen uskalluksen…?
Irtipäästäminen entisestä kasvustosta ja uuden kompostin aloittamiseen vaadittava rohkeus.
ja voi päästä myllertämään elämän tarkoitustaan, joka voi käsitteenä poiketa paljonkin eilisestä.
Niin hirveä määrä uskallusta vaaditaan jos haluaa muuttaa elämänsä suuntaa, oli kyse melkein mistä tahansa. Eikä vanhaa tarvitse jättää täysin taaksensa, pysyväthän nuo sydämessä, ihmiselle tärkeät asiat loppuelämän oikeastaan.
Elämän tarkoitus on oppia jokaisesta vastoiskäymisestä jotain uutta ja elää onnellisena ja terveenä.
Olenpa minäkin tuota elämän tarkoitusta pohtinut ja ainakin tällä haavaa päätynyt siihen lopputulemaan, että paras ajatus on, ettei elämällä ole mitään erityistä tarkoitusta, ts. tyystin sattuman kaupalla olemme tänne universumiin putkahtaneet. Henk.koht. en voi ymmärtää, mitä lohtua ihmiset siitä saavat, että keksivät jonkin syvemmän tarkoituksen elämälle(en), saati uskovat johonkin tuonpuoleiseen, jota odotellessa pitäisi elää hyvin(mitä se sitten ikinä ja kenellekin tarkoittaa), jotta siellä olisi mahdollisimman hyvät oltavat, kun itseäni tuollainen lähinnä ahdistaa. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että pitäisi vain maata tuijottamassa kattoa ja odottamassa kuolemaansa, vaan siinä tarkoituksettomassa elämässäänkin voi ja olisi kait ihan suotavaakin tehdä omasta mielestään mahdollisimman mielekkäitä asioita, kanssaeläjät toki huomioiden.
Eli kuoleman jälkeen ei ole edes menneisyyttä. Viidenkymmenen vuoden kuluttua siis on yhdentekevää, milloin se tapahtui, vaikka nyt. Kaikki muutkin olivat vain harhaa.
Entä universumi, onko se aina ollut, vai syntyikö se tyhjästä, vaikka sille ei ollut edes mahdollisuutta.
Mielestäni elämän tarkoitus on löytää omalle elämälleen tarkoitus … perustellusti ja omantuntonsa mukaan tehdä omat päätöksensä ja ratkaisunsa tässä maailmanajassa, ja kun oman tiensä löytää, niin pitää parhaansa mukaan kiinni siitä, minkä kokee mielekkääksi, hedelmälliseksi ja hyväksi. Sekä pysyä liikkeessä, sekä muistaa että liike on tärkein. Seuraavaksi tärkein on päämääriensä saavuttaminen.
Jokaisen ihmisen elämällä on merkitys, mutta sen toteuttaminen vaatii itsetutkistelua sekä toimintaa, uusien asioiden kokeilemista, vanhojen huonojen asioiden taakse jättämistä ja koettelua kaikessa mitä vastaan tulee, hyläten turhuudet ja merkityksettömät asiat sekä säilyttää se mikä on hyvää, olla vajoamatta murheidensa, huoliensa ja pelkojensa orjaksi.
Elämän tarkoituksessa ehkä tärkeintä on saada pitää henkinen ja hengellinen vapaus, sekä oman toimintansa mielekkyys arjessa.
- 191 -
Elämän tarkoitus on täydentää menneisyys.
Tämä oli hyvä topic, joten nostin. 
Jotain syvällistä mainittavaa minulla taas oli, mutta ei niitä viisaita sanoja koskaan kaljapöhnässä muista. 
Kännissä on silti edelleen kivaa, joka riittää tähän väliin. 