Elämän korkeakoulututkintoni

Alkoholismi: aineopinnot
Depressio: aineopinnot
Ihmissuhdetörttöilyt: perusopinnot

Minun opiskeluaikoinani nuo riittivät Humanististen tieteiden kandidaatin oppiarvoon. Suoritettu mitä suoritettu, mutta syventäviä opintoja en enää haluaisi.

Ilmoittaudun mukaan

Tervetuloa mukaan!

Minulla kun ei ole kuin yo-merkonomin tutkinto niin olen yltänyt vasta tuohon a kohtaan :smiley: Onneksi ei sitten tullut ikinä mentyä yliopistoon.

Kerro jossain kohtaa mikä on tavoitteesi ja tsemppiä siihen.

Takana on 40 vuotta opiskelua. Pitkään käyttö oli siinä kohtuuttomuuden rajamailla, mutta hallinnassa (“kohtuukäyttäjät ovat tylsimyksiä”) Ja aina alkoholi liittyi positiivisiin kokemuksiin. Ei rännejä, en letkuissa, ei viekkuja, ei työpoissaoloja. Sitten tissuttelija tapasi tuurijuopon ja homma repesi käsistä kolmeksi vuodeksi. Tajusin lopettaa suhteen, mutta olin jo sössinyt toleranssini. Yritin vähennellä pikkuhiljaa reilusti yli sadasta viikkoannoksesta edes sinne 40 tietämille, mutta siinä alkoi tulla kipuraja vastaan.

Kolme vuotta sitten sairastuin depressio/paniikki/burn-out/ahdistushäiriöön. Oireet kammottavia. Koko ajan olen tasapainoillut sen kanssa, että kuinka paljon viina oli syy sairastumiseeni ja kuinka se on oireisiin paras ja nopein lääke.

Ensin jätin arkikäytön kokonaan pois, mutta se ei auttanut. Kyllästyin siihen jatkuvaan vitutukseen ja ajattelin, ettei sekään ole terveydelle hyväksi. Tänä vuonna olen kokeillut ensimmäistä kertaa täysi-ikäiseksi tulemiseni jälkeen olla viikonlopun kokonaan ilman. Ensin kaksi viikkoa, sitten kolme, sitten kuukauden.

Kesälomalla annoin itselleni vapaat kädet ja meni vähän pitkäksi, viime sunnuntaihin. Olo on kuitenkin alkanut pikkuhiljaa kohentua, kesken tuon kaljoittelun (Ai, ne kaksi tölkkiä töiden jälkeen…) Yritän nyt ajaa serotoniinilääkitystäni vähitellen alas ja nollailla jonkin aikaa. En ole asettanut itselleni tiukkoja tavoitteita, menen olon mukaan.

Tuossa tiivistelmä. Asiaa olisi kirjaksi saakka, mutta osallistun keskusteluun pikku palasissa. Plinkkiä olen toki seurannut sivusta jo kauan. Kiinnostavaa kuinka täällä kaikilla on samanlaiset kokemukset - ja jokaisella erilaiset.

Täällä kyl kurssikavereita riittää, sivuaineet sitten vaan vähän vaihtelee…

“Kohtuukäyttäjät ovat tylsimyksiä” on mun ajatuksissa ollu muodossa “ei kukaan normaali/tavallinen joskus hauskaa pitävä ihminen voi saada AUDIT:sta niin vähän pisteitä, etteikö terkkarilta tulis noottia”. Tunnustin just päihdeterapeutille, että jo joskus monta vuotta sitten taktikoin kyseisen testin täysin, kun pisteet oli niin kovin helppo laskee lomakkeesta heti täyttäessä. Terapeutin mukaan ei ihmiset yleensä siinä huijaa. Whaaaat.

Onnea ja menestystä jatko-opintoihin (ei syventäviin)!

Ok, nollaviikonloppu. Edelleen vähän outo tilanne minulle, kun on vuosia tottunut sen perjantai-illan aloittamaan oluella tai viinilasillisella. Mutta kun pääsin tietyistä tilanteista ohi, niin ei sinänsä kummoisempaa viinanhimoa ollut.

Sen verran ahdisti, että yritin huijata aivokemiaani juomalla alkoholitonta olutta ja hiisaamalla. Täydestä meni. Sama ahdistus, väsymys ja saamattomuus kuin kaljoitellessakin. Lauantai-aamuna oli muka oikein krapulakin ja piti sillä alkoholittomalla oikaista ja ottaa päiväunet. Oli kuitenkin tänä aamuna hiukan helpompi lähteä töihin.

Oireet ovat koko ajan helpottamaan päin, mutta tuskallisen hitaasti. En odota tästä raitistelusta mitään pikaparanemista. Mutta ei se varmasti pahaakaan tee. 60+ viikkoannokset eivät ole hyväksi terveellekään ihmiselle.

Se ajatus (jonka kaikki täällä hyvin tietävät), että kun sallisi itselleen kaljakeissin tai viinipurnukan, niin olisi edes hetken aikaa hyvä olo

Tsemppiä koitoksiin - älä anna viinan pirulle periksi :smiley: !

Kaksi viikkoa totaalia takana. Olo hiukan sahaa, välillä sitä samaa tuskaista ahdistusta, välillä käyn hiukan ylikierroksilla. No, kumpaankin auttavat bentsot lapsiannostuksella. Olen kuitenkin varovaisen toiveikas.

0-olut ei ole koskaan kuulunut juomavaliooni. Nyt olen pitänyt sitä jääkaapin täynnä. Merkillistä, miten suuren osan riippuvuudestani pystyn sillä korvaamaan. Etenkin ne töistätulokaljat. Kolme tölkkiä, pari tupakkaa, muutama sana ristikon kulmaan - eikä yhtään oikeasti himota lähteä korttelin päähän hakemaan oikeaa olutta. Iltakin tuntuu hiukan helpommalta kun on edes oluen maku suussa.

Ja jo tällä addiktin sumealla logiikallani päättelen, että eiköhän noita alkoholittomiakin pitäisi ryhtyä vähentämään, täytyyhän sen olla jotenkin vahingollista koska se maistuu hyvältä

Kolmas viikko lusittu. Pieni flunssanpoikanen toki toi heti päähän ajatuksen, että nythän on lupa, ellei suorastaan velvollisuus, hoitaa sitä parilla jallupullolla. Tyydyin Panadoliin.

Lääkkeet ja alkoholin olen mielestäni aina pitänyt kohtuullisesti erossa toisistaan. Minulla on serotoniinilääkityksen lisäksi lievät bentsot mielialaan ja nukahtamiseen, 0,5 - 1,0 mg alpratsolamia. Sekakäyttö ei houkuta. Pari kertaa on kännissä sattunut vahinko - seurauksena aina jalat alta kuin pesäpallomalalla murskattaisiin polvilumpiot.

Nyt tipattomalla nostin vähäksi aikaa annostusta, mutta periaatteessa pysyn reseptin rajoissa. Olen ymmärtänyt, että bentso-viina -koukku ei ole kovin kiva. Se vähän pelottaa. Onko kenelläkään kokemuksia?

Kolme vk, sehän on vähintään kolmen tähden suoritus! ***

Räkätautia mäkin odotan vähän pelolla, kipeetä kurkkua olis kuitenkin niin mukava vähän desinfioida ja puuduttaa…

Bentsojen ja viinan kombottamista olen seurannu ainoostaan sivusta. Tolla tapauksella bentsot lähinnä mahdollistaa jatkuvan dokaamisen.

Mulla ei ole ollu koskaan reseptillä muuta ku bentsopohjasia nukahtamisnappeja. Onneks, tunnistan kyl ittessäni suuren todennäköisyyden sekakäyttäjän. Tässä “uudessa elämässäni” yritän pärjää jopa pelkällä melatoniinilla. Ja serotoniinisäätelyllä tietty. :smiley:

Edit: Karsin vaan vähän.

Minä en ole koskaan tarvinnut mitään apukeinoja jatkuvaan dokaamiseen, ihan sujuvasti menee pelkällä alkoholilla. Ja on minulla tosiaan vielä nukahtamislääkkeetkin, en vaan heti mieltänyt niitä bentsoiksi. En ole käyttänyt termiä kombottaminen, vaan buustaaminen. Eli jos olen antanut itselleni luvan juoda n olutta, niin juon n olutta ja otan sitten napit ja valot sammuvat. On toiminut oikeastaan kaikilla arvoilla n>1.

Alpot liikkuvat ihan hyvin katukaupassa, ihmettelen miksi kun oma käyttämiseni on tosiaan ollut reseptin rajoissa. Ehkä jos niitä vetäisi isomman satsin suht selvänä…? Onneksi en tunne houkutusta yrittää, Jos se tuntuisi kivalta, niin minulta kyllä löytyisi siihen addiktio

**** minulle! Budia palaa, mutta en oikein osaa ottaa siitä huonoa omaatuntoa. Olen yrittänyt mennä päivä kerrallaan, ilman tiukkoja tavoitteita, mutta olihan tuo kuukausi nollalinjalla vähän sellaisena perälautana.

Nyt olisi siis periaatteessa oma lupa ottaa pari iltakaljaa (lue:10) ja viikonloppuna useampikin… Toisaalta ei tee kauheasti mieli ja vähän pelottaakin se seuraava aamu. Ja depressio-oireetkin helpottavat koko ajan hissukseen, en haluaisi spoilata sitä. Taidan olla nyt nämä tämän viikon pari arki-iltaa samalla kurssilla. Katsotaan sitten viikonloppu erikseen.

Enpä taida olla täällä ainoa, jolla on se pirullisen nerokas suunnitelma pitää kaikki alkoholin hyvät puolet ja päästä eroon huonoista.

6 viikkoa. Uusi ennätys. Eikä tunnu edes kovin pahalta, päinvastoin tekee mieli jatkaa. Depressio-oireet eivät ole kadonneet minnekään. Ahdistus/paniikki iskee aamuisin ja iltaisin, muuten toimintakyky paranee pikkuhiljaa. Välillä selvästi ylikierroksia.

0-olutta menee melkein se sama määrä kuin normaalisti keskariakin. Kertooko se addiktioni luonteesta vai voimakkuudesta?

Marraskuussa on tulossa pari sosiaalista tilannetta, joissa haluan juoda. Vähän pelottaakin, lähinnä krapula ja sietokyky. Suunnittelen pienimuotoista paluuta vanhoihin tapoihini. Saa nähdä.

Tasaisesta tissuttelusta minulle ei tule krapulaa. Ennen kesälomaa nollailin tasan kuukauden ja sen jälkeen tinttasin juhannuksena viisi päivää oikein huolella. Sellaista krapulaa en ole kokenut kuin joskus alaikäisenä. Sitten toleranssi taas palautui nopeasti sille itse hankitulle tasolle.

Hyvä puoli tässä on ollut se, että tiedän nyt pystyväni olemaan viikonlopun ilman alkoholia. Aikaisemmin pelkkä ajatuskin oli kauhistuttava. Toistaiseksi jatkan linjalla ainakin jonkin aikaa. Voiko addiktion välttelystä tulla addiktio?

Muutamaa päivää vaille kaksi kuukautta nollailua. Kirkkaasti (ups, huolimaton sanavalinta) uusi ennätys. En osaa nyt olla erityisen ylpeä itsestäni, sen verran olettamaani helpommin se meni.

Osasin vielä viikonloppunakin ottaa maltillisesti. Krapulaa en osannut ennakoida. Ruokahaluttomuus ja tolkuton väsymys vielä menettelivät, mutta ahdistus on paha, tosi paha. Liekö syynä, että kärsin tuosta ahdistuksesta muutenkin? Eihän pari litraa viiniä ja pari sikspäkkiä voi tällaista aiheuttaa, eihän?

Nyt on kolmena viikonloppuna peräkkäin menoa: 6-kymppiselle yksinäiselle miehelle sen verran jännittävää, että täytyy suunnitella huolella. Viikolla saunakaljat ja bentsoja. Ja menoissa tarkkana.

Oikeastaan jo odottelen seuraavaa raitistelujaksoa. En taidakaan olla oikea alkoholisti (paitsi että olen)

Ikävää, että elämä tulee sotkeen hyvin sujunutta raitistelua :laughing:

Ja ei kai vajaasta kolmestakymmenestä alkoholiannoksesta vielä mitään darraa pitäs tulla…

Mutta joo, noi sosiaalistelut, huoh. Mä just tällä viikolla ihan tunnustin terapeutille, että kivempaa mulla niissä olis kännissä. Ja olisin muillekin kivempi.

Pysyhän ruodussa!

Sosiaalistelu nro 1 meni kohtuullisesti. Onneksi nämä marraskuun sos-tilanteeni ovat kaikki mukavia, eivät mitään kokkarepönötystä. Nytkin vein lapseni syömään. Pitkän kaavan mukaan ja kahdelta yöllä autopilotilla kotiin. Mutta näin olin sen suunnitellutkin. Kiva kokemus, kaikki meni muuten suunnitellusti, paitsi sunnuntain loivennus pari-kolme tölkkiä pitkäksi.

Seuraavaksi on vuorossa tikkaremmi lauantaina, kaikki vanhoja tuttuja 40 vuoden takaa. Ja taas sama suunnitelma: sen verran olutta, että tunnelma on hyvä, mutta hallussa. Ehkä eniten suunnittelua vaatii paniikkihäiriö. Rentouttavia oluita tai bentsoja en voi kyllä ennen tikkailtaa kovin montaa ottaa. (Lauantaina kaksi saunakaljaa ja yksi bentso)

Välipäivien annan nyt mennä omalla painollaan = 6-päkki.

Pientä taukoa päivityksissä, mutta olen ollut kuulolla koko ajan.

Pitkän nollailuputken jälkeen olen marraskuuhuni suht tyytyväinen. Arki-illat ovat minun vaikein paikkani. Nyt olen saanut pysymään ne <10:ssä. Jokapäiväisyys kyllä hiukan risoo. Viikonloput olen osannut ottaa maltilla, minulla rankka ryyppääminen tarkoittaa >30. Sosiaaliset tilanteet menivät suunnitellusti.

Tämä neljä vuotta jatkunut ahdistus-depressio alkaa syödä miestä. Yritin melkein pari vuotta olla arki-illat ilman. Seurauksena oli vain vitutuksen ja saamattomuuden kasvu. Ja sitten viikonloppuisin liikaa. Tuo nollailukaan ei poistanut oireita. Yritän nyt tasapainoilua linjalla kalja-bentsot-budi: yhtä enemmän, toista vähemmän. Alkoholihan on se paras ja nopeavaikutteisin, mutta sillä on pahimmat sivuvaikutukset.

Joulusta alkaa parin viikon loma ja tiedän, että silloin en malta maata kotona selvin päin. Jospa pitäisin viikon pari nollilla siihen valmistautuessa. Jos pystyn.

Sitä paitsi minä olen aina vihannut joulua. Synkästi ja leppymättömästi. Joulunalustsemppaukset kaikille!