Ajattelin aloittaa tämmösen ketjun. Keväällä viimeksi kirjoittelin, silloin olin parikuukautta tissuttelematta. No sitten kesällä tuli lunta tupaan, mieheni sairaus eteni siihen pisteeseen että hoidot lopetettiin. tietysti alkoholilla olotilaani lieventelin, mutta kuitenkin pysyin siinä määrässä missä ennenkin noin 3-4 annosta illassa, mikä on liikaa. Kesä meni miten meni, ei minkäänlaista elämänhalua eikä kiinnostusta mihinkään. Mieheni kunto huononi koko ajan ja mitään ei ollut tehtävissä. Ulkoilu jäi, kuntoilu kaikkinensa, päivästä toiseen mentiin kuin sumussa. Ystävät eivät käyneet, koska mieheni otti sairautensa alussa sellaisen asenteen että kenellekkään ei kerrota, tämä teki minusta erakon ja tissuttelijan. Kuitenkin pystyin jopa parinviikon tauon pitämään tissutteluni kans, sekä myös muutaman päivän taukoja, mitä ei aikasemmin oo tapahtunut, vaan se on ollut joka-iltaista. Syksyllä kuitenki pakotin itseni harrastuksiini ja ihmisten seuraan. Se teki hyvää. Tällä hetkellä oon viikon ollut tissuttelematta ja nyt on helpompi olla ilman, koska kotona ei ole alkoholia, kun mieheni ei sitä enää voi ottaa, joten ei ostakkaan. Minä uskon että pääsen tästä taas eroon kokonaan ja jatkan vesilinjalla. Tuo sairaushan on vain selitys että olis muka lupa aloittaa tissuttelu, minulta puuttuu edelleen tahdonvoima selvitä ongelmista ilman paholaisenjuomaa…
Voimia @piiparinen ja tervetuloa takaisin! Haastavat elämäntilanteet ovat raskaita pysyä raittiina, alkoholista löytyy lohtua mutta kyllähän se korjaakin veronsa myöhemmin. Voimia jatkoon ja kirjoittele vaikka tänne, itselleni siitä ainakin on apua!
Semppiä kovasti. Olet raskaassa elämäntilanteessa. Hyvä kun kirjoitit.
Nauttimasi määrät (3-4 annosta) ovat varsin maltillisia. Toki samalla voivat indikoida kehittyvää riippuvuutta. Mutta noista lukemista kulutusta on mahdollista vähentää varsin vaivattomasti ja tuoda viikkoon lisää täysin raittiita (ja energisiä) päiviä. Ja terveyttä.
Voimia kovasti, pidä huolta itsestäsi. Kukaan muu ei välttämättä tee sitä.
Määrät ei yleensä vähene vaan ne kasvavat, huomaamatta. Tiesi on oikea. Kyllä ihminen itse tietää jos juo liikaa vaikka muiden mielestä määrät olisivatkin kohtuullisia. Ja kohtuullisen määränkin tuoma riippuvuus voi olla tosi vaikea voittaa. En väheksyisi ollenkaan 3-4 annosta jos se on joka iltaista. (Mutta jos juo sen 3-4 eikä se ole itselle ongelma niin eihän se sitten ole muuta kuin terveyshaitta, meinaan että se on niin yksilöstä kiinni. Jos on morkkis koko ajan niin on sekin ongelma.)
Mutta, todella vaikeassa elämäntilanteessa…Hyvä terapiasuhde olisi varmasti avuksi.
Kiitos tsempeistä ja kannustuksista ja siitä että saan tänne kirjoittaa. Nyt on hyvin mennyt 2 viikkoa muuten mutta eilen oli tiukka paikka ja join 8 % viiniä pullollisen. Se oli ainut kerta kahteen viikkoon ja nyt taas jatketaan ilman viinaksia, eli ei joka iltaista tissuttelua eikä hankita viinaksia kotiin. Olen saanut terapiaa tähän elämäntilanteeseen ja se on kyllä auttanut paljon. Myös tuo että pitää päivässä rytmin, ulkoilee, käy harrastuksissa, pakottaa ittensä liikkeelle. Syö terveellisesti ja kun tätä elämää ei voi itse päättää miten se menee niin täytyy vain vastaan ottaa mitä tuleman pitää. Nauti en elämästä ja mikään ei kiinnosta, tämä pimeä aika muutenki masentavaa, menen päivä kerrallaan…
Nyt meni kivasti tuo marraskuu, synkkä, pimeä, ei minun vuodenaika ollenkaa. Kuitenki nostan itelle hattua että juominen on ollut aisoissa, ei jokailtaista tissuttelua. Tällä viikolla 5 annosta ja toissa viikolla 6 annosta. Ehkä minusta on kohtuukäyttäjäksi sittenkin, vaikka toisin oon luullu. Elämäntilanne ei oo häävi, mutta kuitenkin niin kauan on toivoa kun on elämää. On ajateltava positiivisesti kaikesta huolimatta ja tarrattava kiinni jostain joka kannattaa eteenpäin. Ulkoilu, perhe, ystävät tuovat iloa ja lohtua. Myös laulu ja soittoharrastus tuovat vaihtelua elämään ja että saamme vielä viettää yhteisiä hetkiä kotona aina välillä, tälläkin hetkellä. Epävarmoissa tunnelmissa mennään kohti joulua, toiveena yhteinen joulu perheen kanssa, ilman turhia höyrötyksiä 
Hallinnan harha on hyvin yleinen alkoholistille.
Ompa tuosta aikaa kun oon kirjoitellut tänne. Niinhän siinä kävi että mieheni nukkui ikiuneen tuon 2024 vuoden lopussa. On ollut äärettömän vaikeaa aikaa….luopumista ja kuitenkin elämääkin on jatkettava, vaikka ei huvittais. Hautajaiset, perunkirjoitukset ym. paperisota. Nyt kuitenki olen jotenkin tottunut tilanteeseen ja tehnyt asioita joista saan hyvää mieltä. Tanssi on tullut takaisin harrastuksiini, jota myös yhdessä mieheni eläessä harrastimme.
Tuo paholaisenjuoma joka on tuottanut monasti stressiä, on nyt hallinnassa. Kotiin en osta alkoholia ja tämän vuoden puolella en ole myöskään nauttinut ollenkaan. Tansseihin menen omalla autolla aina ja matkaakin tulee aika paljon. Nautin elämästä kaikkinensa ilman viinaa, olen saanut paljon uusia ystäviä tanssireissuilta ym. Tuohon alkoholiin paljon hukutin suruanikin heti mieheni kuoleman jälkeen, mutta se oli huono ratkaisu.
Nyt elän, odotan kevättä ja kesää valoisin mielin, miestäni on valtava ikävä ja kaipuu….mutta minun elämän vain on jatkuttava niin kauan kun minulla tätä elämää on