Moikka kaikki! Olin joskus vuosia sitten semiaktiivinen täällä. Silloin kun käytin aineita ja aineet olivat elämä. Joku saattaa ehkä muistaakin minut. Olin 16 kun aloitin pirillä.
Pian on kolme vuotta kulunut siitä, kun sain poikani. Opiskelen ja valmistuminen ammattiin ja ylioppilaaksi tapahtuu 2016. Meillä menee hyvin, mulla menee hyvin. Ikää on nyt 26.
Luulin silloin kun käytin, että se on sitä oikeaa elämää. Se on hienoa, siistiä enkä osannut kuvitellakkaan muunlaista elämää! Olin väärässä…
Tämä elämä mitä nyt elän, tämä on todellista. Arkisetkin asiat ovat hienoja ja saavat aikaan hyvän olon!
Terkkuja kaikille ja tsemppiä elämään, sillä polulla minkä itse valitsette <3