Mieheni on pelannut kolmessa erässä noin 100 000 euroa. Aikasemmin vanhemmat pelastaneet ja lyhennämme heille lainoja. Viimeisin paukku oli 30 000 euroa ja se menee nyt ulosottoon. Hän jäi taas kiinni pelaamisesta. 3 kuukauden aikana 1000 euroa laittanut menemään. Hänestä pieni summa, mutta minusta lapsiperheelle iso summa varsinkin tässä tilanteessa. Mä olen todella pettynyt että taas mulle valehdeltiin. Mies olisi halunnut intiimiä kanssakäymistä, kieltäydyin tietysti. Olen niin vihainen. Olen kuulemma pihtari ja paska ämmä. Ensi viikolla hänen pitäisi soittaa terapia-aikaa. Senkin on luvannut monta kertaa.
Miten hän voi elää itsensä kanssa ja kuvitella, että meillä olisi kaikki hyvin? Taas tuli mieleen, että yksin olisi helpompaa…
Hei! Olen ex-peluri ja haluan kommentoida ylipäätään näitä “puolisoni pelaa” -ketjua:
- yleensä aina toinen osapuoli on oikeassa että pelit ovat karanneet käsistä
-Nimettömät pelurit nettisivustolta löytyy kokoontumispaikkoja isoihin kaupunkeihin. Nopein apu on soittaa Peluuriin tai GA:n tukipuhelimiin.
Heippa!
Hyvä pointti entisellä pelaajalla nykyhetkeen keskittymisen suhteen.
Menneisyyden murehtiminen ei auta mitään ja tulevaisuutta ei voida tietää.
Menneisyyttä on toki hyvä pohtia, jotta siitä voisi oppia jotain.
Ymmärrän loukkaantumisen ja sen, miltä sinusta tuntuu.
Pelaamiseen käytetyllä summalla ei periaatteessa ole mitään merkitystä.
Enemmän merkitystä on sillä, miten pelaaminen vaikuttaa elämään. Jos pelaamiselle on negatiivista vaikutusta edes jollain tasolla, on pelaaminen ongelma.
Aivan liian vähän puhutaan pelaamisen vaikutuksista pelaajan ja hänen läheistensä elämään.
Kirjoituksestasi käy ilmi monta erilaista vaikutusta: valehtelu, salailu, taloudelliset vaikeudet, perheongelmat, luottamuksen menetys ja henkinen väkivalta.
Tärkeää on asettaa omat rajat ja suunnata katse omaan hyvinvointiin. Sinulla on oikeus ja myös velvollisuus huolehtia itsestäsi ja tehdä päätöksiä, jotka tukevat omaa hyvinvointiasi.
-Eveliina