Oma riippuvuuteni alkoi todella lyhyellä ja intensiivisellä kolmen kuukauden pelaamisella, jonka jälkeen siitä tuli rutiini johon pakenin mielelläni omaa elämää ja sen tuomaa tylsyyttä ja apatiaa. Haluan korostaa ettei ennen tätä ollut juuri menneisyyttä pelaamisen kanssa ellei mukaan lasketa muutamaa kertaa pelikoneella, joten ongelma oli yksinomaan nettipelien kanssa.
Pelaaminen ei juuri haitannut, koska vielä alussa se tuntui olevan ihan hallinnassa eli voitin aina takaisin sen minkä pelasin, vasta heinäkuussa ymmärsin että oli käynyt huonosti, kun tunsin ensimmäisen kerran pakottavan tarpeen pelata ja miten hirveän voimakas se tunne oli. Riippuvuus oli viimein tullut esiin.
Yritin siinä kohtaa laittaa estot ja pitää taukoa, jossa onnistuin vain noin viikon verran ennen kuin ne estotkin oli kierretty. Valitettavasti olin kokenut elämässäni menetyksen ja pakenin niitä tunteita paikkaan minkä tunsin eli kasinot. Korvaavina tunteina tulivat ahdistus, masennus, itsetuho ja välillä kauhu, kun ymmärsin miten pohjalle oltiin matkalla ja miten kovaa. Lopussa ennen kuin nostamani opintolaina oli kulutettu loppuun, tunsin vain helpotusta siitä että rahat loppuvat ja saisin viimein tappaa itseni. Kun viimein kymppi tililtä oli pelattu, olin aivan lamaantunut koska olin niin lähellä kuolemaa kaikkien suunnitelmieni kanssa ja aloin tekemään viimeisiä ajatustöitä asian kanssa. Jossain hulluuden keskellä sain haettua apteekista paketin masennuslääkkeitä joita en ollut käyttänyt koko vuotena ja jo heti ensimmäisen pillerin jälkeen pystyin ajattelemaan asioita järjellä, jolloin ymmärsin että tästä on pakko olla toinen tie ulos kuin kuolema. Otin samana päivänä yhteyden terveyskeskukseen ja erilaisiin auttaviin tahoihin, jotka voisivat auttaa talouden järjestelyssä ja pääsisin avun piiriin.
Asiat alkoivat lopulta parantua, sain mahdollisuuden aloittaa koulun uudelleen ja sain paljon apua asioideni kanssa, pelaaminen oli vähentynyt hirveästi. Asiat olivat hyvin ensimmäiset kolme kuukautta, kunnes tuli ensimmäinen repsahdus ja päädyin ottamaan lähes tonnin edestä lainaa jotka pelasin ensin autuaana, mutta session lopussa itkin sohvallani kuin pieni lapsi ja rukoilin että tämän oli pakko olla unta ja että heräisin hetken päästä rahat tililläni. Eihän se ollut unta ja seuraavana mietin kuumeisesti että miten selviän hengissä loppukuun ja miten etenisin tästä, ettei vastaavaa tapahtuisi enää koskaan. Kävin sen vuoden terapiassa puhumassa peliasioita ja käsittelemässä omaa elämää, yrittäen tehdä jotain järkeä sille miksi kaikki tapahtui ja mitä sen taustalla oli.
Lopulta kaikki työ alkoi tuoda tulosta ja pelaaminen vähentyi merkittävästi lukuunottamassa kahta kertaa jolloin pelasin muutaman satasen, sen jälkeen sallin itselleni aina pelaamisen silloin tällöin pienellä rahalla joka oli ollut virhe, koska pystyin todella vaivoin hallitsemaan pelihimoani. Vasta nyt helmikuussa, noin kaksi vuotta pelaamisen jälkeen päätin lopettaa rahapelit kokonaan.
Kaksivuotisen peliriippuvuuden ajanjaksoon mahtui paljon pahaa, mutta se toi myös hyvää koska taistelu riippuvuutta vastaan opetti mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Peliriippuvuus on nöyryyttänyt, tuonut velkoja ja aiheuttanut vaikeuksia ihmissuhteissa, mutta se kasvatti minut ja pakotti muuttamaan asioita.
Viimeisenä haluan sanoa että en aliarvioi riippuvuuden voimaa ja että kaikki myötätuntoni on addiktien ja omaisten puolella, toivottavasti pääsette siitä eroon.
Omalleni sanon vain että “Kiitos, kun kävit.” ja suljen sen oven viimeisen kerran.
