Hei! Olen käyttänyt ns. kovia huumeita suonensisäisesti n. 5 vuotta… minulla on 2 onnistunutta katkoyritystä, ensimmäisen (1kk laitoskatkon) jälkeen olin 7kk selvinpäin, mutta sitten taas ratkesin. Seuraavan kuntoutusjakson 3kk jälkeen olin 8kk putsina, eli käytännössä 11kk ilman subutexia. Ongelmana oli ennen subun lisäksi kaikki mahdolliset nopeat, yms… sekakäyttö… hyvin sekavaa elämää…
Nyt olen käyttänyt n. 3kk subutexia(nykyisin menee 2mg päivässä), hirveä tunne oli kun 11 kuukauden selvyyden jälkeen huomaa taas olevansa tässä tilanteessa. Pakko päästä eroon tuosta, ja halua löytyy! Eroon pääseminen ei tietenkään onnistukaan ilman motivaatiota. Päihdeklinikalta ohjattiin erään hoitopaikan haastatteluu ja kävi ilmi että sinne pääsyyn voi mennä parikin kuukautta… Mutta silloin olen jo sen verran koukussa, että irti pääseminen käy entistä vaikeammaksi. Kaupungissa mihin olen muuttanut (Kuopio) ei käytetä mitään subun avokatkoja. Ainoaksi vaihtoehdoksi taitaa jäädä yksityislääkärit. Tarvitsisin siis jonkunlaisen väliaikaisen lääkityksen siksi aikaa, että pääsen subusta irti ja saan elämäni raiteilleen. Asiani eivät ole olleet vuosikausiin näin hyvin ulkoisesti, mutta sisällä kalvaa tämä riippuvuus ja haluan siitä irti.
Niin kysymys kuuluukin, että onko millaisia kokemuksia yksityislääkäreistä, jos kertoisin rehellisesti tilanteestani… niin olisikohan heille mahdollista määrätä minulle jotain troppeja (ajattelin lyrica/tramal+bentsot ja unilääkkeet), siksi aikaa että pääsisin irti ja sen jälkeen hallitusti tiputtaa lääkkeet pois. Tähän kylkeen vielä salitreeniä, juoksua ja ASENNETTA ja Aitoa palavaa halua päästä irti! Onko kellään kokemusta näistä “itsevieroittautumisista”? Ja jos joku osaisi suositella jotain hyvää yksityislääkäriä Kuopiossa?
Hei!
Ihan mahtavaa, että haluat irti subusta. Tee se! Ja tee se niin pian kuin mahdollista.
Itse lopetin nyt noin vuoden käytön jälkeen. Päätin paeta loukusta ennen kuin sieltä on hemmetin paljon vaikeampi kömpiä kuiville.
Päätin sen vain yksi aamu. En ottanutkaan sitä aamun ensimmäistä annosta. Silloin mielessäni kyti hyvin palavasti tahto lopettaa, ja kytee edelleen. Hain sairaslomaa ja jäin kotiin odottelemaan mitä tuleman pitää.
Kohta on ensimmäinen viikko takana ilman texiä ja alkaa tuntua siltä, että kyllä se elämä vain voittaa sittenkin.
Pari kertaa olen hyvin miedolla kodeiinilla korjannut oloa sen verran, että että on vähän helpompi olla.
Ja tosiaan vain sen 2 kertaa kun on ollut semmoinen olo, että nyt ei kestä yhtään enempää.
Kyllä tämä tästä. Tahdolla voi siirtää vuoria, se lähtee tosiaan omasta itsestään.
Tsemppiä sulle lopettamiseen! Ja ihan jokaiselle joka sitä haluaa ja harkitsee.
Satuinkin saamaan todella positiivisen puhelun, että pääsen katkolle reilun viikon päästä. Nyt alan tekemään omaa tiputusta ennen sitä, jotta katkon alku ei olisi niin vaikea. Kaikki mitä tässä pystyy vähentämään ennen katkolle menoa on plussaa. Piikittämisen voisi vaihtaa nenään ottamiseen ja alkaa tiputtaa annosta pikkkuhiljaa. Ja sieltä katkolta kun pois tulen, niin pitää hakea energiaa liikunnasta ja kehitellä kaikkea mielekästä tekemistä sekä käydä NA-ryhmissä, ettei vaan pääse lipsumaan uudestaan tuohon samaan paskaan. Päiväkirjaa voisin myös alkaa kirjottaa jo tässä vaiheessa, tämän hetken tunnelmista ja mietteistä, jonka kirjoittamista on sitten hyvä jatkaa siellä katkolla, kun on huonoissa oloissa sekä katkon jälkeenkin… Se on mielenkiintoista sitten seurata, että minkälaisia tuntemuksia sitä onkaan käynyt läpi tässä prosessissa. Niin ja kiitos tsempistä! Toi on kova juttu mitä kirjotit että päätit vaan ite lopettaa ja ihan vaan pari kertaa olet korjannut oloa. Vahvuutta ja positiivisuutta sinnekin!
Tällainen tilannepäivitys: Kuivilla ollaan vieläkin! Yli 2 vuotta jo mennyt, ihan mahtavaa. ^^
Mikä mahtaa olla ketjun aloittajan tilanne?
Voimia kaikille, jotka taistelee saman asian kanssa! Pää pystyyn, siitä voi selvitä hengissä vaikkei se aina siltä tuntuis!
Mknkä verran päivässä käytit? Mulla suunnilleen saman aikaa päivittäiskäyttöä, mutta keskimäärin jotain milliä päivässä tai jopa vähemmänkin… tsemiä kaikille ketkä tästä paskasta oikeasti onnistuu pääsemään eroon! Nyt vasta eka päivä ja päätin aamulla, etten ota ja nyt katotaan miten äijän käy?
