Elämä on?

Heips, :wink:
Mulle tuli herkkyys alkoholin käyttöön vuosia kestäneen toivottoman elämän aikana. Siihen kuului kaikenlaisia vastoinkäymisiä, sitten läheisten kuolemia ja sairastumisia. Viimeinen niitti oli (justjajust täysi-ikäisen) lapsen sairastuminen psykoosiin, johon oikean avun saaminen vei vuosia, olo oli kuin sukeltaisi sokkona pimeässä luolassa, eikä tiennyt kerkiääkö nousta pinnalle ajoissa…
Sillä seurauksella, että ainut pakotie epätoivosta oli alkoholi, hetken helpotus ja unohdus.
Asiat on nyt muuten jonkun verran (kai) parempaan päin, mutta se alkoholi jäi. Sen käytön yritän nyt saada aisoihin.

Tervetuloa! Oikeassa paikassa olet. Ihanne kai meille kaikille olisi se, että oppisimme käyttämään alkoholia ihan vaan hauskan pitoon eikä lohtuna tai tylsyyden poistamiseen. Helppoa se ei ole, mutta opetellaan :wink:

Moikka. Ajattelisin niin (ja oman kokemukseni mukaan) kun alkoholia on opetellut käyttämään tunteiden turruttajana niin oppii siitä poiskin. Pala palalta vaan, vie se aikaa. Tsemppiä, kirjoittele lisää :slight_smile:

Moi ja tervetuloa! Tuttua tuo vaikeiden asioiden käsittelyyn juominen. Komppaan muita, siitä tässä ollaan opettelemassa taas pois.

Kiitos teille kaikille vastaajille :exclamation:, viikonloppu meni ihan ok ilman juomia. Tänään teki tiukkaa, mutta keskityin siivoamiseen ja olen hamstrannut kivennäisvesiä ym alkoholittomia juomia, niitä join sekä kahvia ja yrttiteetä, mutta vessassa pitää sitten juosta… :laughing: Sorruin tosin valkosuklaapashaan… :smiley: