Mitäs muut sanoo tähän, S&W on pöydällä. Lääkärit ei meinaa suostua kirjoittaan respoja kun puhuvat riippuvuudesta, mitä sillä on väliä henkilölle joka joutuu syömään lääkkeitä elämänsä loppuun. Eiko sen lopun voisi fiilistellä ilman hirveitä kipuja.
[Poistettu asiatonta -Päihdelinkin toimitus]
Perseestä tuo tilanne ainakin kuulostaisi olevan. Saadulla informaatiolla kyl ei kamalasti tämäkään psykoterapeutti osaa sanoa niitä vitun viisaita neuvojaan. Ehkä parempi niin.
Lääkärin tehtävä on pidentää elämää, sen laadusta välittämättä. Eläinlääkärin tehtävä on arvioida eläimen elämän mielekkyys ja tehdä hoitopäätökset sen mukaan.
Paljon hyvää Dark Magnusin kirjoituksessa, en ole missään ryhmissä jos Diapetes ryhmää ei lasketa. Olen elämäni harrastanut metsästystä ja eri ampuma lajeja, koiria jokunen ollut ja viimeksi toteutin sen viimeisen haaveen ja ostin Dopermannin. Kuusivuotias musta uros dopperi makaa nytkin jaloissa ja on ilmeisesti ainut elävä olento joka ymmärtää mua, vaimo ei enään jaksa ja ymmärrän täysin sen.
Aivan hirveä päivä tänään, nyt kossulla ja rommilla nostanut ittensä jonkin moiseen kuosiin. Ei ole vielä kokemusta ryypätä lääkekuurin päälle joten vähän panee hanttiin aamulla startata konetta, kuusi isoa tuplapukkia ja kossua niin hätäkös tässä. Valkkaripönikällä ajan nyt tämän putken ales ja koitan keksiä jotain.
Pieni pettymys vai? 
Joulupukilta ehkä sitten ensi vuonna jotain keraamista Itävallasta? 
Noin yleisesti ottaen hetken huumassa tehden tuolla menetelmällä onnistumisprosentti on suuressa otoksessa muistaakseni yllättävästi ollut about 70-80% huonon toteutuksen takia (väärä kulma, balistiikka etc.). Kotikokeille en muista juuri nyt lähdettä . Kiva sitten joutua puolustuskyvyttömänä kiinni letkuihin jonkun sadistisen insuliinihoitsun armoille. Vai mitä häh? 
Harjoituksen vuoksi mitä jos yhdistää samanaikaisesti kaksi toisistaan riippumatonta menetelmää joiden mahkut on kummankin yksinään noin 90%?
Ei se ole noin vaikeaa kuin koitatte kertoa, ruiskullinen insuliiniä eli X kappaletta max annoksia on varma lähtö. Parisataa Tramalia + muut mömmöt viskipullon kanssa on varma lähtö, ennen sammumista ihan sama ammunko ohi vai ei Varma lähtö on edessä. Kyllä tätä on tuumattu ja pari kiloa dynyäkin saa kaupasta laturin papereilla joten jos lähden niin VARMASTI, sivuun muista ihmisistä vaan pitää mennä. Mun vaimo juuri halasi mua ja sain vielä halua elää.
^ Tottako tosiaan, tämä taitaa niinqö ilmiselvästi olla provo, vai mitä häh?
Muistuu kuitenkin mieleen eräs isäntä 80-luvulla böndellä joka kuoli oman käden kautta kun räjäytti itsensä huussissa (pieni tila, siksi ymmärrettävää). Siinä sitten kuumana kesäpäivänä oli kaikki virka-apuun saadut (VPK, SA-Int) keräämässä suolen pätkiä paskan seasta pitkin korpea. Yllätys oli suuri kun konstaappeli kerto lapusta jossa luki jotain tyylin että “mieti h**** nyt missä käyt paskalla” . Tosi mutta vähän surullinen tarina.
Voikaa kaikki hyvin! 
Ei ole trolli, ihan oikeaa elämää kuten pohjanmaalla vietetään.
Kuitti.
Terveisiä Pohjanmaalle!
Jotain valoa voi olla horisontissa, sain lääkärin vaihdettua. Toivon tämän uuden olevan lääketehtaan mannekiini, musta päivä ollut.
Itse käytin diabeteksen aiheuttamiin neuropaattisiin kipuihin buprea suonensisäisesti todella pienillä annoksilla pari vuotta. ongelma oli, että annokset tolen myötä nousi ja vaati aina itsekuria laskea niitä, mutta onnistuin. Tietysti tutustuminen ko. aineeseen alkoi viihdekäytöllä ja juuri tämä viihdekäyttö oli vaarana koska sehän nosti tolea hirveästi.
Mutta sitten meni hermot tilanteeseen kun joutui tekemään kaikkea rikollsita että riitti rahat siihen, vaikka annokset olikin ihan pieniä, että sai buprensa kipuja varten. Siis TK:ssa oli sanottu, että mitään buranaa vahvempaa et saa. Ja MT-puolella taas samat sanat bupre kun tuntui vaikuttavan myös mielialaan, tai ehkä se oli vain se kivun häviäminen mikä poisti myös masennuksen.
Sitten kävin päihdetyöntekijällä ja tahdoin vieroitukseen ja sielllä kun selitin tilanteen niin saoin oikean lääkityksen. Sen jälkeen ikävä kyllä bupre on näkynyt lähes joka (vain kerran ei) seuloissa (kerran viikossa) koska viihdekäytän n. 2 - 4 kertaa kuukaudessa, ihan vain siksi, että en enää pidä alkoholista ja bupre on parempi sosiaaliseen viihteilyyn. mutta päivittäiskäyttö loppui ja sain oikean lääkityksen, kunhan se nyt vain ei kaatuisi taas positiivisiin seuloihin… siksi ajattelin olla kohta myös ilman buprea honkin aikaa. Se vain on kovaa, kun minulla on alkoholismiin taipumusta ja bupre nimenomaan pelastiminut alkoholismilta aikoinaan. Ja se on kuitenkin tässä tilanteessa pahempi myrkky varsinkin jos lähtee käistä. Ja bupreissa ei ole tullut ikinä hölmöiltyä/mokailtua mitään vaan kaikki illanvietot ovat olleet rentoja ja mukavia toisin kuin alkoholin kanssa joskus on käynyt.
Mutta sitten niin, päihdetyöntekijä puukotti totaalisesti selkään. Olen 23 vuotias ja minulla on 17-vuotias tyttöystävä joka on viedlä huostaanotettuna ennenkuin täyttää 18, ei käytä mitään, ei edes juo, enkä ole tarjonnutkaan. Häntä bupren käyttö ei häirinnyt vaikka olikin iloinen kun se “ralli” mikä siihen aineen hankintaan ja muuhun liittyi loppui, mutta ei pidä alkoholistakaan tosiaan. Niin minut luokiteltiin “liian vaaralliseksi” seuraksi tyttöystävälleni, joudumme tapailemaan salaa kunnes hän täyttää 18. Meitä kytätään ja häntä uhkaillaan pakkohoidolla, ties millä ja muutenkin elämä meni stressaavammaksi. Jos olisin tiennyt tämän, olisin jatkanut samaa rataa kunnes tyttökaveri olisi täysi-ikäinen ja muutettu eri paikkakunnalle (kuten me tehdään muutenkin suunnitelmiemme mukaan ainaki, jos nyt suhde kestää tämän hankalan vaiheen) ja hankkinut apua tai lääkitystä vasta sitten.
Tyttökaverilta kun otettiin hänen sijaiskodissa puhelinkin pois, ettei pitäisi yhteyttä minuun, onneksi hänen koulu on lähellä joten hän käy ruokatunnilla / hyppytunneilla ja nähdään aina mahdollisuuksien mukaan, mutta eipä hän juuri mihinkään pääse, kun ei ole suostunut luopumaan minusta. Aika raakaa henkistä väkivaltaa sosiaalihuollon puolelta, kun ottaa huomioon tyttöystäväni sairasti masennusta ennen kuin tapasi minut ja kun aloitti suhteen alkoi koulu mennä paremmin ja masennus hävisi, kunnes kävin vieroitushoidon ja tuli tämä päätös meidän erottamisesta viranomaispuolelta…
Lisäksi tuo “vaarallinen” sana on niin kumma kun minulla ei ole mitään väkivalta- tai edes huumetuomioita, epäilevät kai, että tyrkytän hänelle aineita… sitä en koskaan tekisi, koska aidosti rakastan häntä. Mutta näin pienellä paikkakunnalla minua pidetään näköjään jonkinlaisena pahojen oppien tohtorina, kun jopa minunikäisiä itse käyttäviä ystäviä on kohoitettu sosiaali- ja päihdetyöntekijöiden puollelta pysymään erossa minusta. Tietysti näille kavereiden kanssa naureskellaan, kun olen niin rauhallinen ihminen noin yleisesti, mutta tuo mitä ne tekee minun tyttöystävälle ja hänen selviämiselleen tuntuu pahalta. Mutta hän on päättänyt myös, että rämmitään tämä suo läpi.
Tosiaan, en ole kahteen vuoteen ollut edes putkassa enää, mutta maksamattomat sakot tulivat nyt eteen ja istumsita 2kk joten saa nähdä mitä sen jälkeen ja miten tyttökaveri pärjää. Istuessa taas pudotetaan tärkeimmät lääkkeet pois, mutta päätin silti, että vaikka hamamsta purren olen päihteettömänä tuon ajan, jotta olisi helpompi jättää se bupre vaikka kokonaan jos se auttaisi mitään…
Nyt joulupyhinä meni buprenkin kanssa vähän yli kun käytin useampana päivänä niin pitää laskea pois hiljalleen kun tolet on mitä on, että ei tarvi kärsiä, mutta sen jo tein, jäljellä on vielä yhdet toella pienet vedot sitä varten jos tulee paha olo tasoittamaan.
ihmeen kauan minulla kuitenkin tuo näkyy elimistössä, kerran vedoista oli päivää vialle 3 viikkoa, mutta bupre näkyi. Toisaatla kun diabeteksessa mniulal oli pitkään huono hoitotasapaino ja alkoholiakin tuli siis käytettyä joitain vuosia sitten runsaammin, niin sisäåelimet ehkä eivät pelaa ihan entisen lailla.
Nyt tuo tyttökaveri ja hänen nuoruuden huomioon ottaen mahtava sinnikkyys ja usko kuitenkin kantaa ja antaa uskoa siihen että joka iskusta ei enää romahda. Pakko olla sitkeä näköjään näin “lottovoitto-hyvinvointivaltiossaKIN” jos aikoo jotain hyvää js kaunista pitää elossa tai edes pyrkiä siihen suuntaan, eikä suinkaan yhteiskunnan “turvaverkot” aina auta vaan voivat olla selkäänpuukottajien klubeja varsinkin pienillä paikkakunnilla jossa hymyillään tavatessa ja mustamaalataan itse saatanaksi muistioissa.
Taidan kuulostaa aika katkeralta, mutta toisaalta ei se minun mieltä jaksa täyttää nää, minut kerran petettiin kun olin rehellinen ja se toi paljon ongelmia, tästä lähin kieroilen viranomaistahoja kohtaan koko lahjakkuudellani ja pimitän kaiken, siis etenkin kun päästään tältä paikkakunnalta pois, niin uudella ei sossusta haeta mitään muuta kuin tt-tukea jos tarvii. Ja toisaalta… jos minä ja tyttöystäväni tämä suo rämmitään läpi ja kestetään kaikk iniin onhan tämä aika hyvä alkukoettelemus siitä, kuinka tosissaan sitä on. Ihan vain satunnaisen pienen kivan vuoksi ei kukaan tällaista jaksaisi. Luottamus on sitten ainakin aika luja.
elämä on kipua ja kipu on elämää…
paljon…mut fyysinen ja HENKINEN kipu on erikseen.
pakko vastaa mut kuhan sanoin vaan. se on niin erilaista jutella täällä ku irl.
Juuri nyt tiedän paljonki kivusta mutta en osaa siittä kumminkaan kertoa, nukahdin hetkeksi ja purin yhden hampaan halki kun ei ollut kisko suussa. Kielestä vuotaa verta kun purrut sitäkin, yritän lähteä koiroa ulkoiluttamaan ja raitis ilma voi tehdä hyvää. Semmonen päivä etten toista samanlaista haluaisi, enkä edes sitä kestäisi.
^NeuroKipu!
Sinulla on ilmeisesti asteikolla 4-10 kivut, jotka ovat luokkaa 9,5-10? Miksi et saa riittävän voimakkaita kipulääkkeitä? Onko sinulla jokin päihdeongelma merkintä lääkäreiden tiedoissa ja he eivät siksi uskalla määrätä vahvoja troppeja?
Mikä tuon kivun aiheuttaa?
Minulla kun oli kerran kipuja sain kyllä riittävän vahvat tropit. Oxynorm ja Temgesic olivat minun lääkkeet. Niiden takia minä retkahdin huumeisiin ja lopputulos on aika järkyttävä.
Oletko pyytänyt kipuihin riittävän voimakkaita lääkkeitä? Mitä sinulle sanottiin tai mitä lääkkeitä sitten määrättiin?
VH
Siinähän se onki kun ei ole mitään syytä, viimeksi n.20v sitten söin Abalkiiniä selkäsärkyyn. Nyt kohta puoli vuotta Tramadolia 400mg ja Lyrikaa 600mg, kivut johtuu diabeteksen vahingoittamista hermoista. Kivut siis johtuu ns. neuropatiasta jonka vahvistaa hermorata tutkimukset, mulle sattui semmoinen lääkäri joka jankkaa mulle et sitten me vasta ollaan vaikeuksissa jos mennään Tramalia vahvempiin lääkkeisiin. Olen täysin kyrpiintynyt siihen lekuriin ja nyt viimeksi kun kysyi miltä musta tuntuu niin kerroin rehellisesti että rupeaa olemaan mustia ajatuksia joten se määräsi Triptyl lääkityksen, aluksi en suostunu niitä syömään ja suraavalla kerralla sanoi selvästi ettäkun en niitäkään syönyt niin ei muutakaan, no aloin ottamaan niitä ja heräsin öisin kauheisiin painajaisiin ja lakkasi virtsa tulemasta ja vapisin. Ilmoitin kipuhoitajalle että lopetan nuo lääkkeet ja jos tämä kivunhoito on tätä niin lopetetaan tähän.
Nyt kipuhoitaja otti yhteyttä ja järjestää tapaamisen sairaalaan jossa on psykiatri, neuro, sisätauti lääkärit jotta saadaan tämä kerralla hoidettua. Odotan tätä tapaamista ja toivottavasti se on pian.
Kipuasteikolla voin sanoa että mulla vasen ukkovarpaan kynsi kasvanut sisälle ja se on vedetty pois jo monta kertaa kun tulee tulehdus ja kuolio, se kipu vain pienessä kohtaan varpaassa on operaation jälkeen -7 luokkaa. Nyt aamulla 8+ ja mun asteikolla 9+ lähtee taju, pitää muistaa että särkee koko ruppia eikä “vain” jalkaa, selkää, yms. mutta niska on täysin tunnoton. Vuosikausia särkenyt mutta nyt tämä räjähti käsiin, tämän päälle olen eläkkeellä sydämmen takia ja siinä on vahingoittunut hermo myös kyseessä. Leposyke 140 ja silleen, en missään nimessä elä enään kauaa halusin tai ei.
Niin yksi syy on se että mä niinkuin uhkailen joten ei määrätä lääkkeitä, ensin kysyy mitä ajattelet ja sitten se kääntyy uhkailuksi ja kuulemma kipupoli ei ole mikään reseptinkirjoitus automaatti.
^Hankala on tilanne!
Kyllä minun mielestäni sinulle voisi kirjoittaa vahvempia lääkkeitä. Joidenkin lääkäreiden käsi alkaa vaan tärisemään, kun pitäisi kirjoittaa resepti voimakkaita kipulääkkeitä. Toivottavasti onnistut saamaan niitä. Kuulostaa siltä, että Oxynormi voisi olla se oikea lääke. Oletko kokeillut mitään kadulta saatavaa lääkettä, niin että tiedät mikä olisi sopiva lääkemäärä? Kadultahan saa varmasti buprenorfiinia ja harvemmin Oxynormeja.
VH
En ole kadulta lääkkeitä etsinyt vaikka tiedän yhden “kaverin” jonka kautta homma onnistuisi, myös siskoni joka on sairaanhoitaja on sanonut että soita ennenkuin otat 9mm Tri. Parabellumin niin hän tuo lääkettä. Yhden kerran olen ottanu kaverilta jolla MS tauti yhden 0.4 Temgesikin ja auttoi erittäin hyvin, ihan pienen hetken hieman huojutti mutta kivut loppui reiluksi kuudeksi tunniksi. Tuon pienen huojutushetken koin epämielyttävänä ja olen ajatellut että onko se mitä väärinkäyttäjät hakee.
Pelaan nyt näillä korteilla ja katson mitä isompi määrä lääkäreitä on asiasta mieltä, jos menee ns. munille mun kannalta otan yhteyttä potilasasiamieheen. Mielestäni lääkärit ei saa jättää potilasta tilaan jossa harkitsee itsemurhaa vaihtoehtona, nyt on kumminkin jätetty. Juuri keskustelin vaimoni kanssa ja hän pyysi minua vielä harkitsemaan ja lupasi tulla mukaan tuohon keskusteluun eri lääkäreiden kanssa, voisi olla minulle jopa suurikin etu vaimon mukana olo. Voisi kertoa miltä näyttää kivuista kramppaava lähes tajuton ihminen jolta valuu veri suusta kun on purrut kielensä sitä itse tajuamatta.
Mä teille vielä kivun näytän sanos joku, mä nauran ku tiedän uhkauksen olevan mahdoton.