Elämä ilman viinaa?

Me Lopettajat
1

On tullut juotua kiihtyvään tahtiin ±40v. Monesti olen yrittänyt vähentää huonolla menestyksellä. Varsia putkia ei ole siten ollut, että olisin paria päivää pidempään ollut kokoajan kännissä. Vaan olen ollut yleensä iltapäivään saakka juomatta ja siitää lipittänen loppuillaan, joilloin sen verran että jalat on pitänyt.
Välillä on juotu 5-6 päivää viikossa ja parhaimillaan olen selvinnyt 2-3 päivää viikossa juoden.

Parasta ikinä on ollut istua aurinkossa, kuunnelle musaa ja pitää känniä yllä, aurinkoinen sää on ollut aina hyvä syy juoda, sillä koskaan ei tiedä, koska seuraavan kerran hyvä sää iskee. No tänä kesänä säät on suosinut ja pelkiä hylsyjä on tullut ±500€ edestä.

Oikeastaan kaikkeen mukavaan kuuluu viina ja väliajat on ollut vain selviytymistä, hammasta kiristellen.
Ei pysty edes pihalla istumaan 15min tekemättä mitään jos ei ole juomaa, juoman kanssa menee 8-10h kevyesti.

Mitään pihatöitä tai remonttia ei voi tehdä ilman viinaa, remmontti kalja kuuluu asiaan ja sitä varten tulee keksittyä parannuksia pihaan tai taloon.

Nyt olen päättänyt selvittää kuka oikeestaan olen ja lopettanut viinan juomisen, kohta kolme viikkoa on mennyt ja olen tietoinen että vielä menee pitkä aika, kunnes löydän edes etäisesti kuka olen.

Juodessa mennään sumussa, ollaan joko krapulassa tai humalassa, tunne skaala on hyvä fiilis nousuhumala ja sen vastakohta krapula ja sitä ainakin viikon pari kestävä voimattamuus ja masennus.

Aikaisemmat ennätykset juomatta vuosiin on ollut piikusen vajaa kaksi viikkoa ja nyt on kohta kolme menossa, eikä itse asiassa viina ole ollut paljoa mielessä. Mielenkiinnolla olen seurannut tuntemuksiani ja unta, jotak molemmat ovat muutaman viime päivän mennyt ihan pikkusen parempaan päin.

En näe suurta tarvetta julistaa olevani alkoholisti, sillä se on ollut minulle selvää jo kymmeniä vuosia.

2

Olin päättänyt koko loppukesän lopettaa juomisen, ainakin on tarkoitus lopettaa vähintään toistaiseksi.
Vähentämistä on siis jo kokeiltu, mutta se on todella petollista allekirjoitaneelle.

Nyt olen niin tosissani, että olin yhteydessä paikalliseen päihdemestaan. Soitin ja sain muutaman päivän päähän ajan, minulla ei ollut hajuakaan miten he minua voisi jeesata. Mielessä oli joku hyvän olon pilleri, jotta saisi vaikka kuukauden hyvän fiiliksen iman viinaa ja sitten lopettelisi sen käytön.

Menin sitten vastaanotolle ja laajahaastattelu ja testipapereiden täyttö. Tulos ei ollut minulle minkään tason yllätys, olen riippuvainen alkoholista ja juon enemmän kuin on hyväksi. Sitten lähete labrakokeisiin ja viikon odotus lääkärin tapaamiseen. Olin kyllä asenoitunut että, lopetan sinä päivänä, kun sinne menen. Mutta kun tämä hoitaja sanoi että, ei se ole välttämätöntä ja harva pystyy kerralla, niin ei kuin alkon kautta kotiin. Join sitten urakalla, kun oli vain viikko juomari elämää jäljellä. Ai niin kävin tuossa välissä kerran hoitajan luona, kuulemassa labratulokset ja siinä yhteydessä kystyttiin kuulemiset ja sovittiin että menen hoitajan huoneeseen lääkärin jälkeen sopimaan jatkon. Lopettelin päivää ennen lääkäriä ja menin sitten lääkärin vastaanotolle.

No lääkäri oli kovin puhelias ja piti lähes tunnin monologin, työkaluista, juomispäiväkirjasta ym. joiden en kokenut mitenkään toimivan minun kohdalla. Hyvin varovainen oli uni ym. lääkeiden suhteen ja koko antabuksen minulle sopivaksi vaihtoehdoksi, se toivomaani hyvänolon lääke oli ehdoton ei ja sain pikku purkin oxopamia nukkumseen ja alun rauhoittumiseen. Menin ns. avokatkolle ja tarkoitus oli tavata hoitajaa 3-4kertaa viikossa.
Olin menossa hoitajan luo mutta hän ei ollutkaan paikalla, kuten lupasi. Kysyin infosta että voinko soittaa ja varata aikaa, tämä totesi että täältä soitetaan sinulle. Meni 1,5 viikkoa eikä mitään kuulunut ja soitin sitten sinne ja sanoin ihmetteleväni tällaista avokatkoa, kerroin että olin oikeastaan sisuuntunut ja ollut kuitenkin juomatta. No sieltä kerrottiin että tämä minulle osoitettu hoitaja oli jäänyt pois kokonaan ja henen tilalleen tullut hoitaja soittaa minulle. Taas meni muutama päivä ja tosiaan tämä soittikin, no minulla on aika ensi keskiviikkona ja silloin olen ollut omaehtoisessa avokatkaisussa yli kolme viikkoa.

Toisaalta en tiedä onko seillä mitään joka minua tukisi, vai tulenko menemään vain keskenäni?

3

Hyvin oivallettu ja sanottu.
Minun ei ole tarvinnut juoda sen jälkeen kun päätin mennä ekaan AA-palaveriin ja toteutin päätökseni. Sain raittiuden enkä tiedä mitään syytä, ettetkö sinäkin saisi.

Tänään et ole yksin

4

Itselleni tuntuu vieraalta mennä esim. AA kerhoon, jos olen oikein ymmärtänyt niin siinäne askeleet vie jumalan luo?

Henkilökohtaisesti olen oman etsimistyön tehnyt 30v. sitten ja päädyin ateistiksi. Tuntuisi tekopyhältä mennä uskovaisten joukkoon, koska en itse tule koskaan uskomaan jumalaan.

Kiitos kuitenkin kovasti viestistäsi.

Luulen että omalla kohdalla raitistuminen tulee itseni löytämisestä ja toivon ponnistelujeni jälkeen löytäväni elämän jossa on siedettävää selvinpäin.

Kun ajattelen nyky mielentilaani, niin kaikeen kivaan ja kaikeen tekemiseen liittyy humala.

Kun on mennyt toukokuusta kännissä tai krapulassa, niin nyt on ollut nastaa lauantai iltana hypätä autoon ja hakea pizza ihan paikan päältä. Aamutkin on aika nastoja, kun ei ole krapulaa ja pikkusen on alkanut jo saada aikaan selvinkin päin, terassia on rakennettu ja autotallia järjestetty. Koirakin on päässyt useammalle lenkille päivittäin.

Enpä muista elämästäni nykyisen kaltaista fiilistä ja näen ihan mahdollisena että en tule juomaan, se tuntuu jotenkin helpommalta ajatukselta kuin se että olisin kuukauden juomatta. Saataisin laskea päiviä siihen että saa taas juoda?

Katsoin vain elämää ohjelmaa ja siinä tämä Lauri sanoin laittaneensa korkin kiinni 10 v. sitten ja mieleen tuli että moni muukin muusikko on niin tehnyt ja elää täyttä elämää.

5

Samantapaisessa tilanteessa olin minäkin. Ei siinä oikein monen päivän taukoja, sellaisia ihan kokonaan ilman alkoholia vietettyjä, ollut.

Se vaan kuului siihen elämään. Viimeistään illalla, jos olikin jostain syystä päivä pitänyt olla kuivin suin, piti tasapainottaa tilannetta.

Semmoisen täyskäännöksen kans tein, että lakkasin juomasta.

Juuri tuossa parin viikon selvänäolon jälkeen aloin ajattelemaan, että eipä tähän lopettamiseen ainakaan kuolevan tunnu, tällaisella luomumenetelmälmälläkään, eli ilman mitään hoidettavaksi alkamista ihan vaan olemalla ryyppäämättä. Olisi voinut olla helpompaa, jos siinä olisi jotain mielipidelääkitystä tai rauhoittavaa terapiaa ollut, ehkäpä. Mutta meni se näinkin.

Ja kun ne ensimmäiset viikot olivat ohi, niin sitten se olikin jo vain uuden elämäntavan urauttamista oman ajatusmaailman uudeksi vakiokäytännöksi.

Ei mikään muutos helppo ole, eipä tietenkään. Mutta kun ne ensimmäiset viikot ovat ohi, niin sen alkaa huomaamaan, sen että yhä pidempiä aikoja kerrallaan pystyy olemaan ihan vapautunut koko päihdeongelmasta, keskittymään tavalliseen elämään oilman jatkuvaa ongelman vatvomista -ja ne vapauden jaksot pitenevät, pitenevät. Alkuun kun minäkin tiesin tunnin tarkkuudella kauanko oli viimeisestä ryypystä kulunut, ja jokainen tunti oli uusi ennätys.

Mutta, tosiaan se muuttui. Ja jonain päivänä sen vain tiesi, että taakse on jäänyt, tuo murhe elämässä. Olin vapaa.

Jälkeenpäin on helppo sitten ajatella “viisaita” Näin tai noin tehden se hyvin onnistui, koitti vapaus ja homma tuli hoidettua.

Olisi se voinut onnistua jollain muullakin tavalla. Ja niin erilaisia me kaikki ihmiset olemme, että ihan samat kuviot eivät välttämättä muille sovikaan.

Mutta, tärkeää on varmasti se, että uskoo itseensä ja mahdollisuuksiinsa. Kun kerran se mahdollisuus tässä asiassa jokaisella on. Juomisen pakkoa ei tosiaan ole. Ei kenelläkään. On vain joskus luja usko siihen että “minun on pakko juoda”. Siitä uskosta luopuminen voi olla jopa elämän tärkeimpiä päätöksiä.

6

Nalle kirjoitti

Varmaan tuntuu vieraalta mennä AA:han, pääsyvaatimushan on myöntää voimattomuutensa alkoholiin nähden. Se on siis tarkoitettu vain niille, jotka haluavat liittyä siihen. Jumala on sellaisena kuin käsität tai et käsitä.

Ensimmäiset asiat ensiksi

7

Lomapuistolle, en tiedä miten tämä softa hoitaa lainaukset.
Mutta, kuten sanoin niin itse olen aikoinaan (30.v sitten) kovastikkin yritänyt tulla uskoon ja raamattukin on luettu. En siis mitenkään ikinä voi tulla uskoon, raamatussa ei mikään ole muutunut, enkä siis tule uskovaiseksi.

Kunnioitan jokaisen vakaumusta ja suon uskon niille jotka uskoo.
Vaivaannun uskovaisten seurassa ja pelkään että alan todistelemaan vastaan ja siten horjuttaisin jonkun uskoa.
Sataa kuulostaa kusipäisiltä ajatuksilta joidenkin mielestä, mutta näin ajattelen.

Itse olen vastuussa juomisestani ja vain itse voin siihen vaikuttaa, toki puhuminen jeesaa ja myös näköjään kirjoittaminen. Vaikka lukihäiriön takia tekstini muoto, yhdyssanat ja kaksoiskonsonantit on kuin pikku lapsella.

Enkä siis usko voimattomuuteeni viinan suhteen, uskon nyt että voin voittaa sen panin ja pakkohan se on uskoa, kun kukaan muu ei voi sitä mun puolesta tehdä.

En siis usko että AA on mun juttu. Mutta pirun hyvä niille joille se toimii.

8

Jollain tasolla kai jokainen ratkaisee oman maailmankatsomuksensa suhteen sen filosofian peruskysymyksen, olemmeko materiaa sen eri muodoissa ja sen liikettä ja vuorovaikutusta, fysikaalisia ja kemiallisia voimia, tunnettuja ja tuntemattomia ulottuvuuksia suuressa maailmankaikkeudessa vai jotain hengen heijastumaa, jumalten leikkikentän pelinappuloita mystisine pelisääntöineen.

Mielenkiintoisia ja jännittäviä ajatusrakennelmia ja monimutkaisten logiikoiden ketjuja riittää kumpaankin vaihtoehtoon.

Toisaalta sitten taas, suurella osalla maapallon ihmisitä riittää tekemistä ihan tämän elämisen kanssa, eikä aikaa ja resursseja kovin paljon tuon asian pohtimiseen jää. Ja kun se on hiukan rasittavaakin, niin helposti myös jäädään asioita yksinkertaistavien ja tunteisiin vetoaviin karismaattisiin esitystapoihin pohjaavien omaan leiriinsä houkuttelevien puhemiesten ja -naisten tarinankerronnan, houkuttelun ja ohjailun armoille.

Hengellisyyteen kallistuneet ja toiselta puolen materialismiin nojautuvat ovat joskus kovinkin varmoja oman kantansa totuudellisuudesta, mutta onpa myös niitä jotka eivät ole valmiita sataprosenttisella takuulla julistamaan kumpaakaan toistaiseksi voittaneeksi tutkintaa. Odottelevat jopa jotkut rauhassa että asiat vähitellen selkiintyvät kun tieto lisääntyy.

Olen usein kummeksunut sitä, että tuo sinänsä kaikenkin tiedon ja inhimillisen kulttuurin perustana oleva kannanotto suuntaan tai toiseen on kytketty sellaisiinkin asioihin joissa valintaa “rintamalinjan” puolelle tai toiselle ei välttämättä tarvittaisi. Suhtautuminen omakohtaiseen juopotteluun on minusta yksi näistä asioista. Sen ratkaisemiseksi ei ole pakollista etsiytyä sen enempää hengelliseen kuin materialistiseenkaan seuraan. Ratkaisut tuon asian suhteen voi aivan hyvin tehdä kaikessa rauhassa ilman kumpaakaan filosofista viitekehystä. Minusta se olisi jopa omaa itseä ajatellen parempi niin.

Eli, ensin antaisi aivoilleen aikaa ja resursseja (niin tasapainoisen olon kuin ravinnon, levon jne puitteissa) ja sitten, jos tarpeelliselta tuntuu, voi toki mennä minkäsuuntaisten oppien ja ohjelmien pariin joko uskomaan valmiiksi selitettyä tai tutkimaan ja pohtimaan syvällisiä rakenteita.

9

Keskittyminen on vielä vaikeaa, tuossa kun kävin tupakalla (tupakoitsija sekin vielä) minulla oli selkeä ajatus mistä halusin kirjoittaa, nyt vaan kävi niin että se hävisi tuossa 15m matkalla :smiley:

Mutta joo, taisi olla kyse…
No olen joka tapauksessa käynyt mielessäni hyviä ja huonoja puolia, sekä juomisesta, että juomattomuudesta.
Juomiseen on tosi vaikea löytää hyviä puolia, kun taas jumattomuudelle hyviä puolia löytyy runsaasti.

Ei ainkaan tule mitään erityisen noloa tai typerää mitä olisi tehnyt selvinpäin, sen siaan pitää pinnistellä että ei muistelisi sitä idiotismia mitä on tullut kännissä harjoitettua.

10

No, itse en koe kuuluvani millekkään puolelle, on vaan niin, että en usko jumaliin tai muihinkaan korkeampiin voimii, joilla olisi jotain vaikuttamista elämääni tai mihinkään muuhunkaan.
Enkä siis laita resurssejani ollenkaan asian arpomiseen mielessäni, olen omalta kohdaltani pohdinnan asian suhteen tehnyt 30v. sitten.
Kuten en käytä aikaani pohtien onko maapallo pyöreä, vai pannukakku jonka reunalta voi pudota jos purjehtiin liian kauas.

Ja kuten jo aikaisemmin sanoin, niin suon muille ihmisille uskon.

Lukaisin vielä tuon AA kerhon askeleet.

En vain kykene uskomaan, enkä siten tule oppimaan suuremman voiman vaikutusta juomiseeni.
Toisaalta jos näin olisi, niin voisin lopettaa itsesyytökset ja kysyä jumalalta miksi laitoit minun juomaan?

Jotkut sanoo että asialla on ollut Paholainen, Piru, Perkele, Vihtahousu, Beelzebub, Pelsepuupi, Mefistofeles, Lucifer tai Sielunvihollinen, mutta mikä minä pieni ihminen sitten tuolle voin. Jos asian vakuuttelu on jätetty kolmannelle osapuolelle, eli jollekkin ihmiselle joka uskoo. Kun en vain kykene moista ymmärtämään, tai sitten ei ole tullut riitävän vakkuutavia todisteluita asiasta.

11

OPEN WEBSITE → goo.gl/XGZD26

.

12

Se siitä, pahoitelut jos joku loukaantui mielipiteestäni.

Nyt on 20 päivää täynnä, eikä ole muutamaa hetkeä lukuunottamatta tehnyt mieli juoda.
Mietin tässä, että miksi nyt, 20päivän vahvalla rintaäänellä totean, että piti kai olla riitävänpitkä jakso, jotta juominen alkoi tuntumaan tylsältä. S-etukortista oli hyötyä kun laskin mitä on mennyt juomiseen ja röökiin tänä vuonna tähän saakka. Koska kesä on tullut vietettyä ulkona, niin tupakkaa on juomisen yhteydessä palanut 3-5 askia päivässä. Noin 9000€ on mennyt vähintään juomiin ja röökiin.

Muuten elämän tilanne on aika vakaa ja olen juomisesta riipumatta pystynyt kasvattamaan yritystäni.
Mutta aikalailla ojanpohjia pitkin on menty, muutama huolimattomuus mokakin on ollut, jotka olisi voinut olla kohtalokkaita, mutta hyvällä tuurilla ja onnituneilla seivauksilla on selvitty. Selvää kuitenkin on, että tuuri ei jatku tilastollisestikkaan loputtomiin, eikä talous kestä moista ryypäämistä loputtomiin, varsinkin jos yritystoiminta alkaisi kärsimään juomisesta.
Emäntäkään ei ole lähtenyt.
Pikkusen on ottanut puheeksi juomiseni vaikutuksen hänen elämään ja olen ollut siitä tietoinen, mutta en usko että ero uhkaus olisi minun kohdallani toiminut. Nyt on kyse omasta tahdosta ja siksi uskon että on hyvinkin mahdollista.

Samoin päätin ensimmäistä kertaa elämässäni, että voin lopettaa kokonaan juomisen, vakuuttuneena siitä että mistään en jää vaille.
Ainakin so far on tuntunut helpommalta se että se on nyt loppu, kuin että olisi joku päivämärä edessä johon pitäisi hampaat irvessä venyä ja odottaa sitä ihanaa nuosuhumalaa.
Nyt on tuhannen taalan paikka lopettaa juominen.

13

Hyvä!
20 päivää on paljon, silloin kun se on ennätyspitkä selvänäolojakso.
Höyryt ovat haihtuneet ja tottumus uuteen elämntapaan alkaa kehittymään.

Jatka! Omasta tahdosta se kiinni on, tarvittavat voimat ovat kyllä itsekullakin olemassa. Eikä niitä voimia niin paljon edes tarvita. siihen juomatta olemiseen. Oikeastaan kovin vähän, jos riittää hiukan voimia siihen tärkeimpään; mielenkiinnon ja ajatusten suuntaamiseen johonkin ihan muuhun kuin juomiseen.

Ja kirjoittelua kannattanee jatkaa, vaikka ihan itseä varten. Siinä vähitellen huomaa miten ne mielenkiinnon kohteet alkavat löytymään ja miten ajatuksia hallinneet riippuvuusjutut menettävät merkitystään -ja se voimaannuttaa lisää.

Sinulla on hyvä alku, anna mennä vaan!

14

Juu olen huomannut jo 24h tänne kirjautumisen kokemuksella :smiley: Että tosiaan tulee hyvä fiilis, kun kirjoitaa ajatuksiaan tänne nettilän syövereihin. On myös aika helpottavaa olla täysin rehellinen, asiasta mitä on tottunut peitelemään ja mitä on hävennyt.

Luultavsti kirjoitelen tähän, sitä mukaan kun tulee asioita mielee, eihän tätä kenekään ole pakko lukea.

15

Masennus, olen kärsinyt koko aikuisikäni ajoitaisesta eritasoisesta masennuksesta.
Tuli vain mieleen, että olenko juonut lääkitäkseni olemassa olevaa masennusta, vai onko juominen aihettanut masennuksen.
On selvää että alkoholilla, ei ole ainakaan masenusta vähentävää vaikutusta.

16

nalle kirjoitti

Tulee mieleen, oletko saanut asianomaisen diagnoosin ja hoitoa. Ja oikeassa olet alkoholin ja masennuksen keskinäisestä suhteesta.

Päivä kerrallaan

17

Juu on diaknosoitu, burnout ja eritasoiset masennukset, pillereitä on syöty ja lyhyitä terapia jaksoja 1-3kertaa keskimäärin, ei ole mennyt ajatukset yhteen. Viinaa kuitenkin kokoajan rinnalla ja siten näin jälkikäteen on mahdoton sanoa, kumpi on johtanut kumpaa.

18

Joku ajatusten selkeentyminen on menossa ja olen pystynyt katsomaan omaa asennetta ja käytäitymistä etäämältä.

Olin rehellisesti sanottuna kettuunutunut, kun en saanutkaan lääkäriltä pilleriä, millä olisin ollut vain onnellinen ja hyvä olo, lopettamispäätöksen jälkeen. Ajattelin että, kunhan saan pillereillä 30 päivää juomatta, niin sitten niistä on helppo rimpulla irti ja viinan juominen on jäänyt siinä sivussa :smiley: Kun viinaa juo pitkään, niin ei ole tyhmä vain kännissä, tyhmyyttä riittää vielä juomeskin jälkeen pitkäksi ajaksi.

En tiedä olisko tuo erikoisreseptillä saatava lääke edes ollut sellainen mitä kuvitelin, mutta nyt tajuan että lääkäri oli oikeassa, laittaessaan minireseptin oxopamia nukkumiseen ja ekoihin päiviin. Vaikka silloin ajattelin että saatanan ylivarovainen akka.

Niin naurettavaa kuin se onkin, niin nyt on ollut pisin selvä putki vuosiin ja oikeastaan koskaan vapaaehtoisesti, olen siis ollut aikoinaa 90-luvulla juomattta 3-6kk, kun maksa-arvot meni päälle 1000. Silloin oli antabus päällä ja eräs vanha juoppo kertoi, että antabuksen voi juoda yli. Minäpä fiksuna niin tein, sillä seurauksella että olin todella lähellä kuolemaa, kolmen pienen lapsen isänä.

Toinen pidempi kausi oli leikkauksen jälkeisissä kipulääkityksissä otettu triptyl lääke nivelkipuihin ja nukkumiseen. Laukaisi järjettömän ahdistuksen ja klaustrofopian, krapulassa tuli aivan hirveitä fiiliksiä ja mm. pelkäsin purtevani kieleni poikki, en voinut mennä hissiin ym.
En siis uskaltanut enään juoda, näin meni 6-8kk ja sitten uskalsin taas kokeilla juomista. Olin niiiiiiiin onnellinen kun huomasin että voin taas juoda.

Noita kertoja en siis laske vapaaehtoiseksi juomattomuudeksi ja siten tämä 22päivää on ennätys vuosikymmeniin.

Olo on suorastaan vapautunut ja onnelisuuteen leivästi viittaava.

19

Huomenta, Nalle.

Hyvin menee, 22 päivää on kova ennätys, kun sitä edeltää vuosikymmeniä ilman viikkojen selviä jaksoja.
Taidat olla oikeassa siinäkin että parempi sittenkin että selvisit ilman lääkityksiä, ainakin tiedät nyt että muutos on ihan todellista eikä vain aivopuudutuksen vaihtoa aineesta toiseen.

Luonnonmenetelmällä tapahtuva elämänmuutos voi olla hiukan kovempi reitti, mutta voipa se sitten olla pysyvämpikin, se kun ei sitten olekaan niin riippuvainen mistään muista tekijöistä.

Onnittelut kolmen viikon saavutuksesta, se on jo paljon! Ja kun kerroit että alkaa tuntumaan mukavalta olla selvänä, niin aina parempi. Olet koko ajan lujemmalla pohjalla, anna mennä samaan malliin!

Mukavaa tiistaipäivää!

20

Tarinasi sai minut kirjoittamaan omasta kokemuksestani. On kuin minun suusta tuo että kunnioitan uskovaisten uskontoja ja en uskalla väitellä kenenkään kanssa, etten vain horjuttaisi hänen uskoaan, enkä mene sellaiseen uskontokuntaan mihin en sovellu, etten häiritse heitä. Tai pahimmillaan itse luopuisin omasta uskostani.
Olin uskossa lapsena ja nuorena, kuuluin johonkin seurakuntaan, en muista enää mihin. Paasasin jo lapsena muille synnistä ja Jumalan vihasta. Jos tekee syntiä joutuu helvettiin ja elämä on kauheaa rangaistusta. Eräälle tyttökaverillenkin “saarnasin” kaikenlaista. No miten kävi? Olin yksin ja yksinäinen erakkonuori, seurakunta ei oikein antanut mitään eväitä oikeaan elämään, eikä muita nuoria siinä kylässä ollut uskossa.
18 vuotiaana ajauduin ihan toisenlaiseen “uskontoon” eli juovien nuorten sekaan, sain oman porukan johon kuulua. Sitä tunnetta minulla ei ollut koskaan ollut. En koskaan tykännyt juomisesta, se aiheutti häpeää ja syyllisyyttä ja mokailin pahasti kun muisti meni jo ekalla kerralla. Silti himo humalan saamiseen voitti häpeän.
Ja sitten kait sitä luovutti…
Kunnes sitten jotain tapahtui. Heräsin tajuamaan, ettei tämä ole enää ihmisen elämää. En tätä halua. karmeissa krapulatiloissa rukoilin, pelkäsin kuolemaa. En tiedä kuka kuuli ja missä, mutta niin vain löysin itseni AA:sta raittiutta hakemasta. Päivä kerrallaan on tähän tultu. olen nyt ollut raittiina kauan.
AA:ssa löysin uskoni, vapauteni kahleista, siellä ei urkita kenenkään uskomuksia, ei tyrkytetä uskonlahkoja eikä muutakaan, jokainen saa uskoa mihin uskoo, kunhan uskoo siihen, että voi päivä kerrallaan olla juomatta ja että jokin itseä suurempi voima auttaa ja tukee, mikä se itsekullekin sitten on.
Minä olen uskossa ja nyt ymmärrän mikä ero on uskolla ja uskonnolla.
Alkukuukausien aikana oli juomahimo-kohtauksia, kerrankin himo lähteä hakemaan olutta oli niin kova, että tuskaisena istuin pöydän ääressä ja pidin pöydästä kiinni, etten lähtisi juomaan, rukoilin apua, ja otin puhelimen käteen ja soitin AA-ystävälle. Toiset ihmiset oli niitä Korkeimman apuihmisiä joilta voimaa sain, kunhan tottelin ja soitin, enkä jäänyt yksin miettimään kehtaanko soittaa. Sehän se oli se kovin koetus, soittaa jollekulle. Kun ei millään olis kehdannut. Mutta kun oppi siihen, että sai soittaa niin sitten helpotti.
Nyt varmaan tämä nettiin kirjoittaminen on se koetinkivi, että kehtaako kirjoittaa. Mutta jos ei nimiä kerro ja kirjoittaa vain omasta kokemuksesta, eikä arvostele sitä millä toiset raittiuden löysivät niin ei kait tämä ketään loukkaa. Minulla on myös tuttuja, jotka ovat olleet juomatta ilman AA:ta. Eräskin ihan rappiolle juonut löysi parin, toisen samanlaisen, ja sen rakkauden voimin kumpikin raitistui ja ovat olleet kohta yhtäkauan raittiina kuin minäkin eikä varmaan heidän elämään Korkeimmat voimat kuulu. Tai mistä minä tiedän kunka paljon tuokin ihminen sisimmässään rukoilee ja huutaa apua, vaikka muuta väittää ulospäin. Joten ihmeellisesti sitä raitistutaan, kun halu tulee olla juomatta, apukin löytyy.
Tulipahan taas muisteltua tätä raittiuden ihmeellistä löytymistä. Minä kun en uskonut että raitis elämä olisi mukavaa. Luulin aikoinaan että raittiit ovat teeskentelijöitä, hirveän kurinalaisia, jäykkiä, tunteettomia, elämä raittiina olisi kaavoihin kangistunutta jotenkin vankina olemista, tylsää jne. Nyt huomaan että raittius onkin ihan jotain muuta, kun ei itseään kahlitse mihinkään niin ei ole kahlittu. Tietenkin normaalit käytös ym. säännöt pitää noudattaa, mutta muuten onkin sitten vapaa.
Raitista jatkoa kaikille!