Eka päivä myllyhoitoklinikalla.

Sossukartoituksen ja a klinikka (turhan katkasu arvion) jälkeen pääsin. Ollu sopivan pitkä aika korkki kii ennen tonne menoa. Sielä samoista ongelmista kärsivien joukossa. Ainoo mikä eniten stressas oli puhuminen ringissä (olen aina vähän pelänny tollasia :laughing: ) mut se meni yllättävän hyvin ja sujuvasti ilman jännitystä. Oikeestaa ei mitään negatiivista sanottavaa paikasta.

:smiley: LOISTAVAA JOUNII! MAHTAVA JUTTU KUN OLET HAKENUT JA OTTANUT APUA VASTAAN!..HIENO HOMMA!!

Upeeta!

Hieno juttu kerrassaan, jee

Oikein hyvä!

Tunnen monta, jotka ovat sieltä saaneet hyvän alun pysyvään raittiuteen ja uudenlaiseen mielekkääseen elämään.

Tänään et ole yksin

Kiitoksia. Teilläki hyvii aikoja raittiina. Kyllähän tuo toi kertaheitolla rytmiä/sisältöä elämään. Ainahan se alkuun stressaa mut se kun näkee et moni painii ihan samojen arjen ongelmien kaa ja jotkut harmiks pahemmassa jamassa (Yhtään kaunistelematta/vähättelemättä omaa jamaa) nii jeesaa huomattavasti.

Jahas aamun kuulumisia. Pikkasen flunssassa tunnin päästä meen klinikkalaisten kaa syömään. Näin viikonloppuna ohjelmas on tunnin vertsi la ja su tehdään jotain muuta. Saatan saada (aika todennäköisesti) jatkoa toisen kuukauden soskulta. Pari kertaa viikossa “omalla ajalla” ryhmiin käyn NA:ssa. Myllyyn pääsy on kyllä parhaimpia asioita mitä viime aikoina on tapahtunut. Siitä mä oon kiitollinen.

Upeaa luettavaa, että olet saanut uuden hyvän alun elämällesi!.. voimia jatkolle…selvä linja alkaa toden teolla palkitsemaan kun aikaa kuluu ja etäisyys juomiseen kasvaa…uskallan jopa itse näin sanoa vaikkei kokemusta vielä kauhean kauaa ole!

HYVÄ JOUNII, tällaisia itsensä tosissaan NISKASTA KIINNIOTTAMIsia on hienoa lukea!

Hyvä!

Hei JOUNIII!

Hyvä, että olet päässyt toiminnan henkeen mukaan, ja kiitollisuus on ihmeellinen ja vahva voima auttamaan eteenpäin toipumisen tiellä.

Tänään et ole yksin

On pitänyt tänne kirjottaa mut sitten jäänyt. Arjen sisältö pitänyt kiireisenä. Joulu on jo ovella siitä muistuukin viime joulu mieleen ja sen fiilikset. Jonkun sortin paniikkihäiriö oli päällä ja ahdisti aivana hirveesti joka jatku tammikuun. Tosin mä joinki silloin aika runsaasti. Joulun jälkeen tulee taas se tipaton tulee monille. Mun mielestä se on ei alkoholiongelmaiselle ihan jees juttu vaikka nyt jotkut sanoo, että täysin turhaa. Siinä samassa muutenkin korjaillaan elämäntapoja. Mutta alkoholistin kannattaa miettiä ketä siinä munuaistaa. Koska useimmiten se on vaan todistelua itselle ja muille. En silti puutu kenenkään toimiin ja jokainen tekee mitä tekee.

Hei JOUNIII ja tervetuloa myllytyksestä!

Toivottavasti sait mukaasi pätevät työkalut arkeen ja juhlaan.
Täältä on hyvä lukea toisten tekemisiä ja voi kertoilla omista ongelmistaan ja iloista. Alkoholistille suuri ilon aihe on tietenkin saada kulkea toipumisen tietä.

Päivä kerrallaan

Moikka. Ei oo viel myllytys ohitse. Joo hyviä työkaluja sieltä saa. Askeleita tekemällä tajuaa kyllä yllättävän paljon eri asioita ja muutenkin. Nöyränä tottakai. Mainittakoon että on henkilöitä jotka kävelee leuka pystyssä kuin torin pulut. Osa niistä sitten kompastuu jalkoihinsa usein. Mutta se siitä keskitytäänpä itseen nyt. Hyvää tukiverkostoa olen ottamassa vastaan ja kaiken jeesin no tietty tottakai ryhmissä käymistä. Jatkohoito on kans luvassa.

Huomenia. Myllytys loppu viime viikolla. Ei sinäänsä tunnu siltä koska oon käyny kahvil siel ja ryhmis tuttujen kanssa. Muutenki aktiivisesti liikkunu. Toki välillä on ahdistavia fiiliksiä/turhaa stressaamista mut ne nyt tiedostaa täysin kuuluvan asiaan. Just loppumisen takia sellasta somaattista jännitystä (kädet tärisee yms) en tiiä voiko kutsua alitajuiseksi peloksi varmaa myös sitä. Mulla ku on vieläkin taipumusta sydämen muljahteluihin nii niitäkin ollu. :confused: Turhia sinäänsä…

Hienoa Jouniii, että olet ollut vuoden vaihteen ylikin raittiina. Varmaan nuo tärinät ja muljahtelut joskus vähenevät. Jos eivät niin sitten kannattaa käydä tarkistuttamassa, että kaikki on muuten kondiksessa. Minulla esim kilpirauhasen liikatoiminnan ensimmäinen oire oli käsien tärinä. Eli tärinälle voi olla muitakin syitä kuin alkoholi, mutta kuten itse sanoit voi se hyvinkin olla somaattista. Seuraile tilannetta jonkin aikaa ja jos ei muutu kun olet ollut vielä pidempään raittiina niin tiedät onko somaattista vai ei.
Sydämen muljahteluista eli rytmihäiriöistä minulle on sanottu, että ovat vaarattomia (kaikki tutkimukset tehty), mutta yleensä syy kannattaa selvittää kuitenkin. Sillä saa itselleen mielenrauhan.

Jatka samaan malliin. Muutaman kuukauden kuluttua varmaan alkaa elämä normalisoitumaan, toivottavasti. Muistaakseni olet aika nuori ihminen ja etenkin sellaiselle todella toivoo parempaa elämää. Ei niin ettenkö meille vanhemmillekin sitä toivoisi :smiley: .

JOUNIII kirjoitti

Kiva lukea, että olet reippaasti mukana touhuissa uusien tuttujen kanssa. Yhteinen menestys tukee henkilökohtaista raittiutta.

Tänään et ole yksin

Moi mitäs kuuluu? Itellä siinähän se. Tunne puolella ei oo kyllä kehumista. Oikeestaan tämä viikko on ollu henkisesti ihan helvetin ahdistava. Ei oo mitään syytä oireiluun pulssi kiihtyy, ahdistaa, ehkä lievästi masentaakin, joku rassaa ajatuksia. Meni sit käymään niin, että iskin silmäni erääseen likkaan joka on saman kuntouttavan käyny. Sekin on mielessä kokoajan. Sisällä kaivertaa kuitenkin epävarmuus sen fiiliksistä mua kohtaan. Tunne: “Miten kukaan musta vois kiinnostua sähän kuvittelet!” - just niitä fiiliksiä mitä ennen ollukki. Antaa kuitenkin kaikilla eleillä ja juttelulla täysin ymmärtää. Mun oma ihastuminen häneen ei alkanut heti nähtyä vaan pienellä vilkuilulla. :wink: Kysy ryhmistä et missä käyn sanoin, että AA johon kysy mikä noista ryhmistä johon vastasin Hämy ja tokas siihen et vois tulla siel käymään. Tupakalta lähtiessä omaan ryhmään kysyi nähdäänkö joskus. Minä siihen et tottakai nähdään. Käytäväl lokstutteli mun perään sellast jännää ääntä vai miten se sana lausutaan (:D) Näähän nyt on ilmiselviä tai sit mä oon vainoharhanen ja huono lukee toisia ihmisiä. Aika noloa olis. Tätä on ollut nyt siis yli kuukauden. Tottakai keskittyny itseeni samalla ja pysyny asiassa.

Moi Jouni!

Kiva kuulla, että elämässä on ollut tapahtumia… ja etenkin on mahtava kuulla ,että selvinpäin olet mennyt vaikka väliin ahdistaakin!..niin sen kuuluukin välillä vähän ahistaa… osaahan enemmän arvostaa niitä hyviä päiviä…

Voimia ja jatka samaan malliin…!