Olen uusi jäsen ja eilen tunnustanut äidilleni, veljelleni ja tyttärilleni voimattomuuden alkoholia kohtaan. Olen yrittänyt vähentää, mutta ei onnistu. Huomenna menen A-klinikalle hakemaan apua. Vaikeeta tunnustaminen oli, sillä olen pystynyt pitämään kulissit aika hyvin, sillä olen yrittäjä ja aika hyvä tuloinen, joten alkoholin käyttö ei ole perheemme elintasoon vaikuttanut. Mutta minun omaan yleiskuntoon vaikuttaa ja paljon, olen nyt 3 päivää putkeen juonut, enkä syönyt juuri mitään. Eli apua tarvitaan. Meidän suvussa on erittäin voimakas sukurasite tähän sairauteen ja minä olen nyt sitten se onneton tapaus joka tähän sairastui. Olen nuoresta asti ollut suurkuluttaja, mutta homma repesi käsistä kaksi vuotta sitten kun erosin miesystävästäni, joka oli minulle erittäin rakas. Jotenkin en vaan ole päässyt siitä millään yli ja lääkinnyt sitä alkoholilla. Olen nyt pari päivää lukenut teidän muiden kirjoituksia ja ihanaa huomata että meitä on paljon muitakin, en ole yksin asian kanssa. Käyttekö te AA-kerhossa?? Onko siitä apua? Mitä siellä A-klinikalla ekan kerran tapahtuu? Pelottaa mennä sinne, kun en ole koskaan käynyt!
Tervetuloa vaan joukkoon mukaan lähes täysin ikätoveri!
Olet ottanut jo rohkean ja tärkeän askeleen puhumalla asiasta läheisille ihmisille! Moni ei uskalla sitä tehdä, vaan salailu jatkuu ja jatkuu jopa kaikkein läheisimmiltä ihmisiltä. (Jotka ehkä kuitenkin ovat huomanneet jonkin olevan vinossa)
A-klinikasta ja AA-ryhmistä olen huono kertomaan, kunn omat kokemukset niistä ovat yli 10 v. takaa ja vähäiset, mutta KAIKKI apu, joka saatavissa on, rohkeasti käyttöön.
Tuo yrittäjästatus ja OK-tulot (hatunnoston arvoista sinänsä, yrittäjät tätä maata pystyssä pitävät) on siinä mielessä rasite alkoholismin hoidon kannalta, että jos olet oma pomosi, sanomista juomisesta esimieheltä tuskin on tullut… Se, että muu elämä on raiteillaan, saattaakin pitkittää avun hakemista ja ongelman tunnustamista. Eihän tässä mitään ongelmaa ole, jääkaapissa on ruokaa ja tililläkin vielä rahaa, koti on kunnossa lapset pärjäävät koulussa. kuvittelen vain alkoholiongelman itselleni…?!?
Ja me naiset olemme aika mestareita pitämään kulisseja pystyssä, itsekin olin ja olen ihan turvatussa asemassa työelämässä ja vaikka alkoholiin on kulunut paljon rahaa, ei silti ole tarvinnut tarjousruuan perässä juosta. Minulla puoliso on kuvioissa ja hänelle + yhdelle luotettavalle sukulaisnaiselle, jolla itsellään on alkoholismista kokemusta ja nyttemmin raitistunut, olen uskaltanut asiasta kertoa ja kyllä se helpottaa. Tänne plinkkiin kirjoittelu ja toisten kokemuksista voimaantuminen on myös minulle tärkeää.
Sanasta ”olen alkoholisti” tuli sinulle mahdollisesti elämän raunioihin se perusta jolle pystyt rakentamaan uuden elämän. Myöntäessä “epäonnistuneeni elämässäni” saavutetaan hiukan nöyryyden siementä jota myöhemmin tullaan tarvitsemaan runsaasti.
Minäkin kuten monet muut jotka täällä ovat (joista mainitsit) vannoin usein lopettavani juomisen, aloin kuitenkin yhä uudestaan vajoten syvempään ahdinkoon. Siksi avun tarpeen ymmärtäminen tärkeää selvitytymiselle.
AA on myös hyvä paikka, olet menossa A-klinakalle, älä jätä menemättä, olet tehnyt hyvän valinnan, valinnan “haet apua” sillä aniharva selviää ilman apua.
Kiitos teille tsemppauksesta, kyllä mä menen sinne A-klinikalle huomenna, olen jo sopinut tyttäreni kanssa että hän vie minut sinne. Toivottavasti saan sieltä apua! Haluan päästä takaisin normaali elämään ja lopettaa tämän kännäämisen, ei tästä enää edes saa mitään iloa. Pelkkää tuskaa vaan. Hassua asiassa on se että olin viimeyönä saanut viestin ensimmäiseltä poikaystävältäni, jossa hän sanoin että on ihan loppu juomiseen ja ei ymmärrä miksi ei pysty lopettamaan. Minulla sama ongelma, toivon suuresti että tyttäreni eivät tätä ongelmaa peri!
Kerrot olevasi yrittäjä. Niin minäkin olen ollut -95 vuodesta lähtien. Siitä alkaen myös juomiseni lisääntyi rajusti. Ei ollut aina ihan niin justiinsa tarkkaa, oliko aamulla työpaikalla silmät kirkkaina
Olen ollut 4,5 vuotta raittiina. Itse löysin avun täältä päihdelinkistä, terapiasta, käytin antabusta ja kävin pari kertaa A-klinikalla. Luin myös paljon alkoholismista.
Voimia sinulle päätöksessä pysymiseen. Paljon erilaisia keinoja on tästä taudista toipumiseen. Etsi oma keinosi Kaikkea hyvää toivon sinulle.
Olen kanssa lopen kyllästynyt tähän juomiseen. Olen myös katsonut paikan minne olen huomenna menossa. En jaksa uskoa, että omin avuin tästä selviän. Olen myös työssäkäyvä, eikä juominen ole työhöni vaikuttanut. Viimeaikoina olen tosin kokenut,että kiinnostukseni työhön on vähentynyt ja se on huono merkki.
Niin tosiaan tämä yrittäjyys mahdollistaa dokaamisen. Kukaan työtekijöistä ei pomolle uskalla asiasta huomauttaa ja minun ei ole pakko olla toimistolla, sillä voin tehdä etänä töitä. Mutta todella haluan aloittaa uuden elämän ja lopettaa tämän lipittämisen. Tää on todella raskasta, en saa nukuttua ja ahdistaa tosi paljon! Keskustelin äsken vanhimman tyttäreni kanssa aiheesta ja kerroin että todella mun on pakko mennä katkolle ja sitten kun olen saanut katkaistua, niin en voi koskaan enää käyttää alkoholia. Jos käytän niin varmasti retkahdan, hän suhtautui asiaan fiksusti ja sanoi että he tytöt tukevat minua varmasti. Ihanaa saada myös teidän kohtalotovereiden tukea, se on todella tärkeää!
Minä olen myös huomannut että lusmuilen töissä ja kotona. Töissä teen välttämättömät hommat ja delegoin alaisille sellaiset hommat mitä ennen itse hoidin. Kotona on aika sekaista kun en jaksa siivota, ruokaa laitan sen välttämättömän ja pyykkiä pesen silloin kun jaksan. Eli aika rikki olen kaiken kaikkiaan. Mut eiköhän me tästä yhdessä selvitä, käydään hakemassa apua ongelmaan. Mihin sinä meinasit mennä apua hakemaan?
Niinpä. Juon armottomasti liikaa ja v…tutaa, että olen pystynyt viettämään tipattomia tammikuuta, ihan parin viimevuodenkin ajan ja kolme vuotta sitten olin lähes 100 päivää. En juo päivisin, mutta työpäivän jälkeen useamman oluen oikein laskettuna, että olen aamulla työkuntoinen. Täytän vapaa-aikaani tuolla aineella.
Hei, meitä alkoholin suurkuluttajia ja alkoholisteja on todella paljon. Olen AA:n jäsen. Olen saanut sieltä apua ja ollut raittiina siitä lähtien, kun ensimmäisessä palaverissani sanoin olevani alkoholisti. Ainoa pääsyvaatimus AA:han on halu lopettaa juominen ja avoryhmissä voi käydä kuka tahansa.
Suomessa on esimerkiksi huomenna yli 160 kokousta ja mihin tahansa niistä olet tervetullut.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Päädyin omista syistäni yksityiseen palveluun. Olen valmis maksamaan päästäkseni eroon. Oma käsitykseni on myös, että en voi palata normaalikäyttäjäksi. Vaikka noita taukoja on ollut, niin hyvin nopeasti niiden jälkeen meno on palannut entisenlaiseksi. Onneksi minulla myös on lasteni tuki asiassa.
Kaksi oikeaa päätöstä olet jo tehnyt, lopettaa juominen ja hakea apua. Onnittelut!
Itse olin n. 10 vuotta sitten ensimmäisen kerran suunnilleen samassa tilanteessa, aika A-klinikalle oli varattu ja pelotti mennä. Onneksi en jänistänyt. Silloin tavoittelin kohtuukäyttöä ja kävin A-klinikalla vaihtelevasti parin vuoden ajan. Oli ihan hyvä kokemus ja juominenkin pysyi aikansa kontrolissa. Nyt on sitten toinen meininki. Korkki meni kiinni reilu 2 kk sitten, lopullisesti. A-klinikalta haen jälleen tukea. Ensimmäinen vaihe (ainakin minulla) oli ongelman kartoitus ja jatkosta päättäminen yhdessä terapeutin kanssa. Minulla on tavoitteena käydä ensi alkuun parin kolmen viikon välein ja sitten harventaa kun siltä tuntuu. Nyt jopa odotan käyntejä, pelko on vaihtunut toivoksi
Vertaistukiryhmiäkin A-klinikalta löytyy, varsinkin jos pääset päivällä käymään. Toki nämä ovat jossain määrin paikkakuntakohtaisia.
Ole avoin tilanteesi, tunteidesi ja juomisesi suhteen, niin saat parhaan avun!
Ei se vähentäminen minultakaan onnistunut. Lopulta se oli vain tuskallista koukussa kiemurtelua. Moni täällä on kertonut, että lopulta lopettaminen on helpompaa kuin vähentäminen. Olen täysin samaa mieltä.
Sain niin ihanan viestin veljeltäni, hän sanoi että kai sinä ymmärrät että sinulla on sairaus ja tarvitset siihen apua. Alkoholismi, ei todellakaan ole sinun tahdon asia. Joten käy hyvä sisko hakemassa apua, sitten voit selviytyä tästä!
Tietenkin jaksan, laita ihmeessä viestiä. Täällä muutenkin nykyään kirjoitellaan aika vähän kokemuksia A-klinikasta tai muistakaan hoito- ja terapiapaikoista. Täytyypä jakaa omiakin kokemuksia. Mullakin on huomenna aika A-klinikalle
Minua kiinnostaa myös kuulla kokemuksiasi. Olen aika samassa tilanteessa, olen ollut pari viikkoa nyt selvin päin antabuksen avulla. MInulla on pienet lapset ja työ, kaikki syyt olla vahva ja pysyä selvänä. Voimia sinulle!
Kävin aamulla A-klinikalla ja sain lähetteen terveyskeskukseen. Huomenna sitten sieltä hakemaan lääkkeitä ja pistoksia. Oikein mukava nainen oli siellä klinikalla. En vaan vielä tänään saanut lääkkeitä, kun puhalsin aamulla vielä melkein yksi promillea. Promillet pitää olla nollassa, jotta saa lääkityksen. En kyllä tiedä kuinka tästä päivästä selviän.
Kovasti voimia sinulle:) Olen itsekin päätynyt tilanteeseen, että joko jatkan samaa rataa ja huonosti käy. Toinen vaihtoehto on nyt yksinkertaisesti lopettaminen. Neljättä päivää nyt tässä huonon omantuntoni kanssa painin. Olen pilannut välit parhaaseen ystävääni, loukannut lapsia ja miestäni. Tässä ei todellakaan ole mitään hyvää odotettavissa, jos vielä pullon korkin aukaisen
Se, että muu elämä on raiteillaan, saattaakin pitkittää avun hakemista ja ongelman tunnustamista. Eihän tässä mitään ongelmaa ole, jääkaapissa on ruokaa ja tililläkin vielä rahaa, koti on kunnossa lapset pärjäävät koulussa. kuvittelen vain alkoholiongelman itselleni…?!?
Kaikkea hyvää toivon sinulle.