Eiköhän ala riittämään.

Juupa joo, olen ensimmäistä kertaa tänne rekisteröitynyt varmaan yli 11v sitten, kun tuli ensimmäisiä ajatuksia potentiaalisesta ongelmasta alkon kanssa. Olisipa silloin osannut ottaa ajatuksesta koppia ja itseään niskasta kiinni, mutta eihän sitä kun ei mulla mitään ongelmaa asian kanssa mukamas ollut. Jep…
Olen hitusen vajaa 40v mies, kaksi teini-ikäistä lasta,hieno koti, parit tuoreet autot pihassa, hieno työura ja hyvä työ, pari koiraa jne. eli näennäisesti “kaikki täydellisesti”.
Paitsi ettei ole, päinvastoin tuntuu tällä hetkellä että kaikki on yhtä kaaosta ja päin persettä, ja ihan omaa syytäni.
Pitkä tarina mutta täytyy jostain aloittaa vaikka lause kerrallaan.

Tuli ryssittyä oikein huolella, takana kolmisen viikkoa tipatonta ja reilut kuutisen viikkoa asumuseroa kunnes palasin pyynnöstä kotiin, viikko meni hienosti, oli mukavaa, hauskaa ja hyvää perheaikaa. Sitten tuli kuningasidea että voisin ruokaa laittaessa ottaa pari olutta.
Lopputuloksena parin päivän känniralli eikä tätä isää kotona näkynyt kun kavereiden luona punkkailin.
Kerta ei ollut ensimmäinen, alko lähtenyt viimeisen parin vuoden aikana lapasesta aika pahasti, tuntuu että parin vuoden takainen burnout romautti oman itsehallinnan täysin kaiken suhteen, talous yms. asiat mistä olen aina kantanut vastuun, on aivan levällään vaikka aina ennen se oli minulle suoranainen ylpeys pitää ne asiat hanskassa.

Parisuhteesta voisi kirjoittaa vaikka mustan huumorin romaanin, takana reilu 17v yhteistä taivalta, vuosien varrella jotenkin onnistui minulta viemään ystävät ja kaiken kodin/häneen liittymättömän oman elämän. Raivo, huutaminen, syyttäminen yms. henkistä väkivaltaa on ollut lähes päivittäin.
Upea nainen kuitenkin, rakastan häntä valtavasti ja varsinkin viimeisten parin vuoden aikana tehnyt huikeaa työtä oman kasvunsa kanssa. Jotenkin itse jäänyt kiinni siihen vuosien paskaan mitä kaikkea saanut sietää, tietyllä tavalla katkeroitunutkin.
Mutta jep, pikkuhiljaa vuosien saatossa sitä on itseään turruttanut enemmän ja enemmän juomalla, ei mitään agressiivisuutta tai muutakaan, vaan omiin oloihin käpertymistä ja perheestä etääntymistä.
Nyt ollaan siinä pisteessä että ensi viikolla antabusta, ja asumusero jatkuu, kaduttaa todella paljon mitä tein kun lähdin ryyppäämään ja vaan hylkäsin koko kodin ja perheen hoidon yksin hänelle.
Osaa mies olla hukassa itsensä kanssa ja idiootti alkoholin kanssa.

Anteeksi sekava kirjoitus, nukkunut viimeisen parin vuorokauden aikana ehkä nelisen tuntia. Ryypännyt kyllä sitäkin enemmän.
Huoh.

Huomasinpas että olen jo 2013 kirjoittanut tänne avautumisen alkon kanssa taistelusta.
Tuohon väliin on mahtunut paljon kaikkea, myös alkotonta aikaa, treenaamista ja itsestään huolehtimista.
Miksikö en jatkanut itsestäni huolehtimista ja alkotonta aikaa? Toivottavasti osaan joskus siihen vastata, ensin täytyy löytää itseni ja saada asiat takaisin raiteilleen.
Ehkä se avioerokin olisi ihan hyvä ratkaisu kun tuota aiempaa viestiäni luin.

Jees, Pjotrin kunto vaikuttaa olevan sitä luokkaa että ylläpito voisi puuttua asiaan sillä rankemmalla tavalla, ei ole ainut ketju jossa sekoilee.

Hei Mallasti.

Kirjoitustasi lukiessani tuli mieleeni, kuinka alkoholia runsaasti käyttävä hakee pakokeinoa sietämättömistä tunteista.

Puolisonasi on upea nainen, mutta hän käyttää sinuun päivittäin henkistä väkivaltaa?

Olisiko itseään kunnioittava ihminen ollut haukuttavana 17 vuotta? Olen tätä henkisen väkivallan juttua pohtinut omassa elämässäni, kuinka olen sietänyt henkistä vallankäyttöä, koska oman suurkulutuksen myötä käsitys itsestä hyvänä ja arvokkaana on ollut kadoksissa. Kotoa on opetettu kiltteyteen ja nöyryyteen, ja seuraus on ollut, että omat tunteet ovat olleet kadoksissa. Raitistumisen myötä oikea persoona tulee kyllä takaisin, mutta juominen jättää tiettyjä vaikeuksia, kuten elämänhallinnan puutteet ja voimakkaan halun juoda just silloin, kun pitäisi tehdä suunnitelma, jota noudattaa. Ihmisessähän on jatkuvasti keskeneräisyyttä, mutta alkoholin käyttö muuttaa ihmistä, joskus pysyvästi. Huonot ihmissuhteet myös.

Olisi jo aika sille positiiviselle muutokselle. Sitä toivon sinullekin.