20 vuotta kärsiny masennuksesta ja 2x yrittänyt itsaria viimeksi Kesäkuussa. Ei ikävä kyllä onnistunut. Eikä taida tuo masennus olla ainoa ongelma.
Mä en vaan enää jaksa muita ihmisiä ja luultavasti sekin johtuu minusta.Menetin keväällä työn ja Kesäkuussa ainoan rakkaani koirani joka piti lopettaa parantumatton sairauden takia vain 5 v.
Ei ole tuttavia, kavereita eikä ystäviä. Aina yksin nyt kun ei ole koiraa ja uutta ei voi ottaa.
Vaikka on masennuslääkkeet ja käyn hoidossa joka ihyvää,mutta eihän kukaan voi auttaa toivotonta tapausta.
Eihän tämä jumalauta ole mitään elämää vaan tyhjän ja rikki menneen kuoren raahaamista väkisin ympäri. Parempi olisi kuolla pois, mutta kun sekin tehty niin vaikeaksi.
Heips Haluanpois.
Keljulta tilanteesi vaikuttaa. Koirakin ollut sulle tärkeä kaveri 
.
Pientä valoa kuitenkin näkyvissä, jos kerran hoidossa käyt. Ajan kuluessa asiat muuttuvat. Jos keksit pieniäkin asioita jotka ovat iloa tuottavia tartu niihin. Ei uutta elämää luoda hetkessä ja kerralla, vaan pienin askelin, vähän kerrallaan.
Aseta itsellesi tavoitteita jotka ovat helposti saavutettavissa. Saat positiivisia onnistumisia ja sitä kautta itsetuntoasi kohoamaan. Välillä tulee epäonnistumisia mutta niin vain käy. Mieti silloin mikä meni vikaan ja yritä uudelleen, jos asia on sen arvoinen.
Onks sulla mitään harrastusta?
Uutta elämäänsä rakentava
Putkanvartija 0132 