Ei tästä taida tulla loppua koskaan.

Luulin tehneeni jo suuren työn sen eteen, että ei tarttis enää käyttää mitään päihteitä. Ilmeisesti se ei vielä vaan riitä, tai oon tehnyt jotain väärin.
Aloitin alkoholista jo ala-asteella ja 15-vuotiaana alkoi mennä kaikkea muutakin. Olen yli parikymppinen nainen nyt.Alkoi mennä sen verran ikäväks jo pelkkä eläminen, että viime keväänä hakeuduin pariksi kuukaudeksi hoitoon. Hoito oli todella rankka, mutta olen iloinen, että kävin sen läpi! Muuten en tiedä olisinko elossakaan enää nyt.
Kävin hoidon jälkeen hyvin ahkerasti NA-ryhmissä, mutta nyt sekin on jäänyt. On jotenkin vain niin epäsosiaalinen olo. Olen saanut kuitenkin aika hyvin asioita kuntoon, ainakin ulkoisesti. Tuntuu vaan, että jotain kuitenkin puuttuu. Olen muutaman kerran retkahtanut, ja pelkään, että joskus vielä se vaihe jää taas päälle, eikä ole paluuta tähän… En tiedä tarkkaan, että mikä puuttuu. Ehkä se on vain se elämäntyylikin, kun koko ajan sattui ja tapahtui, ja nyt elämä on niin tasaista ja tylsää. Retkahdukset onkin tullut aina tylsyyden/turhautumisen seurauksena, tai jos olen ollut kovin ahdistunut.
Käyn säännöllisesti päihdetyöntekijän juttusilla. Olemme tunteneet jo useamman vuoden ajan. On vaikea edes hänelle tunnustaa näitä retkahduksia, vaikka sen juuri pitäisi olla koko keskustelun pointti, että voisi rehellisesti keskustella asioista. Mikähän siinäkin on?
Haluaisin saada nämä retkahdukset loppumaan! En oikein tiedä, miten onnistuisin siinä. Jos en onnistu, niin se tosiaan on varmaan jossain vaiheessa menoa sitten.
Olen uusi täällä, enkä ole aikaisemmin kirjoitellut tänne. Kommentoikaa jos tulee jotain ajatuksia…
Pakko yrittää keksiä ratkaisu tähän ongelmaan, niin päätin aloittaa sen nyt kirjoittamalla tänne.

Tervetuloa ja tsemppiä siis Neverending!

Ainakin sen voi sanoa, että retkahdukset kuuluu monilla meistä asiaan. Se ei tietysti tarkota että ne oisi suotavia tai harmittomia, mutta ymmärrettäviä ne kuitenkin on.

Oot vielä nuori, ja on tosi arvokas asia jos olet saamassa toipumisesta kiinni jo nyt. Mutta kannattaisikohan sun tosiaan kertoa näistä kaikista fiiliksistä ja retkahduksista myös sille päihdetyöntekijälle? Ja kenties vaikka NA:ssakin, jos saat sinne vielä mentyä.

Onko sulla muuten elämä ok, eli onko päihteettömiä kavereita, läheisiä, harrastuksia tai opiskelua tai duunia? Niistäkin voi olla apua siihen epäsosiaalisuuden tai tylsyyden fiilikseen.

Joka tapauksessa hyvä että kirjotit tänne, ja jatka toki kirjottalua!

Take care!

Kiitos vastauksesta!
Olisi varmaan järkevämpää kertoa sille työntekijälle, kuin yrittää hymyssä suin esittää, että nyt on kaikki hyvin. Jotenkin vaan haluaisin itsekkin niin kovasti uskoa, että niin on. Ehkä pelkään, että sekin pettyy, eikä usko enää muhun? Se järjesti mut siihen hoitopaikkaan silloin.
Aloitin koulun käynnin syksyllä. Se onkin pitänyt mut pinnalla. Tietää aina aamulla, ettei tarvitse koko päivää tappaa taas aikaa päästäkseen nukkumaan.
Täysin päihteettömiä ystäviä ei ole laisinkaan. Olen jättänyt suurimman osan käyttävistä kavereistani. En ole oikein hyvä selvinpäin luomaan uusia ihmissuhteita :frowning: Muut luokkalaisenikin ovat kuin eri maailmasta. Enkä ole heille muutenkaan viitsinyt kertoa itsestäni tai elämästäni juuri mitään. Ei tulis kovin hyvää vaikutusta.

^ Kuulostaa tutulta tuo, että et ikäänkuin halua tuottaa pettymystä päihdetyöntekijälle kertomalla retkahduksesta.

Olen joskus itsekin aikoinaan pyrkinyt olemaan jonkinlainen “kiltti mallioppilas”, kun kävin asiakkaana A-klinikalla.

Mutta kyllä päihdetyöntekijän pitäs jo työnsä puolesta ymmärtää, että retkahdukset saattaa kuulua toipumisvaiheeseenkin, ja jos päihderiippuvuudesta toipuminen olis kovin helppoa ilman mitään mahdollisia kompastumisia ja takapakkeja, ei hänenkään työtään edes tarvittaisi. :slight_smile:

Tietysti hänenkin tarkotuksensa pitää ajan mittaan olla tehdä itsensä tarpeettomaksi sinulle, mutta kyllä sä tässä vaiheessa vielä toistaseksi tarvinnet tukea sen verran paljon, ettei kannata edes esittää vahvempaa ja pärjäävämpää kuin on.

Mutta silti: tsemppiä perjantaihin ja raitista viikonloppua! : )