Ei pysy hallinnassa

Selailin foorumia ja päätin kirjoittaa oman tarinani. Toivoisin, että saisin vinkkejä ja ajatuksia miten saisin tilanteeni kuntoon.

Olen siis 36-vuotias mies, elämässäni on kaikki aikalailla kohdallaan, hyvä työpaikka, puoliso, paljon ystäviä jne. Tykkään käydä kavereiden kanssa juhlimassa ja tätä olenkin koko aikuisikäni tehnyt lähes joka viikonloppu. Nykyään tuo homma vaan tahtoo lähteä lähes poikkeuksetta lapasesta. Aluksi on todella hauskaa, jossain vaiheessa rupeaa tahti kiihtymään ja sitten katkeaa filmi. Filmin katkeamisen jälkeen saatan puhua ihan kummallisia asioita enkä ymmärrä ympäröivästä maailmasta juurikaan. Useasti alkuilta menee rauhallisesti ja välivedet tulee juotua, mutta loppuillasta humalatila vie mennessään ja tulee juotua aivan liikaa. Muutaman kerran olen havahtunut hortoilevani baarin jälkeen kaupungilla tietämättä mihin pitäisi mennä, tunnin-parin jälkeen pää sen verran selviytynyt ja ymmärrys riittänyt hyppäämään taksiin ja menemään kotiin. Viina on myös muutaman kerran vienyt mennessään vaikka olen luvannut puolisolleni mennä hoitamaan lemmikkejä kotiin, mutta olenkin jatkanut iltaa. Tämä on aiheuttanut muutaman ison riidan. Mitään suurempia vahinkoja ei ole onneksi sattunut, mitä nyt tavaroita hukkunut reissuille.

En juurikaan tissuttele. Alkoholia käytän keskimäärin kerran viikossa (kesällä useammin) ja yleensä silloin tulee vedettyä kaksin käsin. En kärsi pahoista krapuloista enkä yleensä tasoittele tai käynnistä seuraavaa aamua oluella. Humala kun nousee tiettyyn pisteeseen niin sitten homma ei pysy käsissä. Teräviä juomia olen pyrkinyt nykyään välttämään, mutta kyllä se filmi menee poikki ihan oluellakin kun tahti on mitä on silloin kun “vauhti on päällä”…

Usein riidat parisuhteessa herättää tyyliin muutamaksi kuukaudeksi ja hommat pysyy hallinnassa, mutta ajan myötä asiat unohtuu ja nytkin on kausi, etten ihan suoraan pysty sanomaan milloin viimeksi olisin juonut siten, ettei muisti olisi loppuillasta lähtenyt.

Tunnistan, että minulla on ongelma asian kanssa ja varmasti järkevintä olisi pidättäytyä kokonaan alkoholista, mutta en haluaisi luopua kavereiden kanssa vietetyistä hauskoista illoista / reissuista. Yleensä ne tuovat paljon iloa elämään, mutta nuo muistin menetykset ja toiseksi ihmiseksi siinä vaiheessa muuttuminen hävettää ja on aihettanut ongelmia parisuhteessani.

Tarkoitukseni olisi nyt aluksi vähentää juomis kertoja ja keskittyä urheiluun enemmän. Varmasti myös seuraavalla kerralla homma pysyy paremmin hallinnassa kun kissa on nostettu pöydälle, mutta miten tästä saisi käännettyä kurssin pysyvästi?

Tervetuloa, Terovaan!

Oletko kurkannut Plinkin laskureita? paihdelinkki.fi/fi/testit-ja-la … testi-sadd Tuon täyttäminen valaisi ainakin itselle omaa tilannetta ja herätti toimimaan tosissaan. Se voi tuntua ahdistavalta, mutta muista että addiktiokäyttäytymisestä kärsivä ihminen on paljon muutakin kuin addiktionsa.

Mä nyt toitotan tätä kaikille, kun olen löytänyt toipumisohjelman josta olen itse henkilökohtaisesti tosi innoissani (SMART Recovery : smartrecovery.org/dive-deeper/ ). On yhtä monta tapaa toipua kuin on toipujiakin. Kaikenlaisia resursseja ja ryhmiä voi testata ja ajan kanssa löytyy sitten se, mikä itselle toimii.

Sun kertomassa näkyy, että alkoholi vaikuttaa negatiivisesti sekä parisuhteeseesi että kykyyn huolehtia lemmikeistä. Nämä ovat jo aika isoja varoitusmerkkejä - mutta älä ota tätä moraalisena arvosteluna, pikemminkin merkkinä siitä, että addiktiokäyttäytymisellä alkaa olla jo vaikutuksia ympäristöösi. Myös muistinmenetykset ovat hälytysmerkki. Jos olet kiinnostunut ajatuksesta, vilkaise tämä “Cost Benefit Analysis”-worksheet. smartrecovery.org/cost-benefit-analysis/ . Saat sen kautta konkreettisen kuvan siitä, mitä hyötyjä/iloa koet alkoholista olevan sinulle, mitä haittoja siitä on, ja mitä odotat tapahtuvan jos lopettaisit alkoholin käytön.

Tsemppiä!

Moro Tero! Hyvä päätös ruveta tekemään tilanteelle jotain. Kandee itseä kehua siitä. Moni ei pysty koskaan. Samaa mieltä Talvikaktuksen kanssa, että paljonhan alkoholi on jo alkanut vaikuttamaan sun elämään. Ainakin itsellä, ja mitä olen asiaa ajatellut ja muilla sivusta katsonut, tulee aika putkinäkö käytön kanssa. Eiköhän ihminen ehkä muutenkin helposti totu asioihin ja vaikea kokemuksellisesti muistaa, että millaista oli joskus ennen. Mikähän sinulla on tuollaisen selkeän katkaisurajan luonut, että homma alkoi lähteä lähes poikkeuksetta lapasesta? En tiedä onko sillä väliä mutta muuttuiko joku sosiaalinen kuvio, tuliko ikää, muuttuiko juomat vahvemmaksi tai jotain stressiä pysyvästi elämään? Oletko sinäkin sellaisesta ympäristöstä, tai jostain tietystä iästä asti ollut (opiskelut tms.), että rajukin alkoholinkäyttö olisi jotenkin “normaalia”? Pitää vaan “osata ottaa”? Minun kasvuympäristö oli sellainen, että siinä oli kaikki viikonloput ja lomat alkoholi erottamattomasti mukana. Koko suvulla siis. Tajusin vasta todella myöhään oikein kunnolla, että tuohan on niin alkoholiongelmille altistava ympäristö kuin olla voi. Ja suurin osa niistä ihmisistä on alkoholiongelmaisia tavalla tai toisella. Joko niitä juovia osapuolia tai juomisesta kärsiviä. Kuten esimerkiksi lapset joka minäkin tietenkin aikoinaan olin. Ihan neutraalina huomiona, eli ei halua nolata tms, mutta mistä sinulla sellainen käsitys itselle tuli, että kun kissa on pöydällä tilanne varmasti muuttuu? En minä ainakaan tunnista sellaista mekaniikkaa alkoholiongelmissa. Toki se varmasti monesti alku on.

Kannattaa muuten huomata, tai olet varmaan huomannutkin kun olet palstaa lukenut, että täällä on keskustelu loppunut melkein kokonaan. Ihmiset pitää omia lankojaan lähinnä itselleen kirjoitellen.