En tiedä onko kyse aliarvoimisesta vai siitä, että itsellä täysin väärät luulot mitä toinen tahtoo ja tarvitsee. Kun eka kerta, ehkä 10 - 11 vuotta sitten, oikein kunnolla yritin päästä peleistä irti, niin oivalsin seuraavan asian. Näin yhtäkkiä itseni ja kaikki muut, jotka hakasivat päivästä toiseen pelikoneita ja tujasin, että ollaan täysin niiden vallassa. Olin ja olen edelleenkin fyysisesti hyvässä kunnossa, oli ja on edelleenkin hyvä työpaikka, ja piti ihan itselleni (melkein ääneen) sanoa, että hyvä mies, olet aivan liian hyvä tuhlata elämäsi tuolla tavalla. Minusta oli tullut surkea, pelit pyörii koko ajan mielessä, elämän ilo kadonnut pikkuhiljaa ja halusin vaan olla yksin. Kun sen tajusin, pystyin yhtäkkiä kävellä kaupungilla pää taas pystyssä (hymy naamassa). Pystyin kävelemään kaikessa rauhassa (silloin vielä sillä nimellä) TäysPotin ohi ilman minkälaisia haluja mennä pelaamaan.
Kun ihminen on masentunut, niin on varmasti aika vaikea nähdä mitäänä positiivista. Mutta jokaisen olisi hyvä tajuta, että hän on arvokas, ja elämä on liian arvokas pilata pelaamalla. Silmäni silloin aukesi taas kaikille hyville asioille elämässä. Löysin taas hyvät harrastukset, työ taas maistui hyvältä jne.
Voipi olla näinkin, mutta en enää ota tätä riskiä. Kyllä mä tiedän, että olen ollut typerä, saamarin tyhmä. Mahdollista on se, että rakkaanin on ymmärtäväinen, mutta ei ole täysin pois suljettu, että joudun kuuntelemaan moitteita ja syytöksiä. Olen kerran kokenut sitä vuosia sitten ja silloin sain kaikenlaista muuta kun tukea. Olen päättänyt, että kenenkään tästä tarvitse tietää, aivan samaa mitä joku muu on mieltä tästä. Noh, nyt on sitten tosi kaksinaamaista mennä toiselle sanomaan, että kannattaisi tunnistaa peliongelman läheiselle 
Pelaaminen on tosiaan ollut jonkinlainen pakoreitti. Joskus on vaan niin pajon asioita, jotka huolestuttaa, harmittaa, vituttaa, vihastuttaa jne. Silloin pelaaminen on oiva mahdollisuus päästä hetkeksi pois. Ei tarvitse ajatella mitään muuta, voi vaan olla omassa pienessä surkeassa maailmassa olla. Melkein hypnoosissa silloin istuu koneen äärellä ja tuijottaa tyhjyteen miten pelikoneen kuviot lentävät ohi. Juu, täysin oikeassa olet Haamu, ne ovat asioita, joista en keskustele kenenkään kanssa.