Moi vaan kaikille, tänään rekistöröidyin tänne. Haluaisin vaan purkaa jonnekin ajatuksiani.
Olen kolmekymppinen mies. Ongelmia alkoholin ja uhkapelien kanssa. Alkoholia aloin käyttää 16 vuotiaasta. Uhkapelejä vasta pari vuotta. Paniikkikohtauksia pahoja on ollut ajoittain. Nyt ei kyllä pitkään aikaan.
Masennusta on ehkä ollut. Mutten tiedä. Joskus sain masennuslääkkeet, mutten syönyt yhtäkään pilleriä. Ne lensi roskiin, kun luin; voi aiheuttaa impotenssia.
Kerran kävin a-klinikalla, kun kaverit pakotti. Siellä oli mies jolla oli ihme virne naamalla koko ajan. En saanut sieltä mitään apua. Enkä halua käydä semmosessa, jossa joku pässi nauraa sulle kun menet hakemaan apua.
Elämä on ollut hyvää kuitenkin. Olen ollut ns. kunnossa. Töissä yleensä käynyt, vaikka monta työpaikkaa olen mokannut juomisen takia. En ole päässyt töihin. Nyt työttömänä. Naisystäviä ja ystäviä on aina ollut. Hyvä perhe tukena.
Nyt kuitenkin kaikki menee päin sitä. On velkaa niin paljon etten toivoisi edes vihamiehelle. Pelivelkoja. Ystäviä ei oikeastaan ole. Työt menetin. Vanhemmat on kusessa kun auttoi, vaikka ei ois kannattanu. En osaa kuin juoda. Joskus olen miettinyt itsemurhaa, mutta en usko että se on mun juttu.
Olen miettinyt mikä mua vaivaa, ja voi olla että olen vain kusipää. Oon ajanut kännissä ja ollut väkivaltainen ja kaikkea. En voi ikinä antaa itselleni anteeksi. Onneksi mitään ei ole käynyt kellekkään.
Olen katsonut vierestä kuinka ihmiset alistuu olemaan esim. masentunut tai päihdeongelmainen ja saavat leiman otsaansa. Sitten alkavat uskoa siihen itse ja kaikki muutkin, eivätkä enää muuta osaa olla. Ei kiitos mulle. Olen väistänyt sen tähän saakka.
Mutta kaikki mun ongelmat johtaa johonkin, mikä mussa on vialla päässä tai jotain. Kun en oikeen tiedä mikä se on. Mutta sieltä se johtaa kaikkeen. Kusipäisyys?
Onko tässä mitään järkeä kirjoittaa tänne? Kirjoitan kuitenkin. Pitäisi kai saada apua. Tai muuttua. Tuntuu että olen idiootti.