Edestakaisin säätämistä

Kotikanava
1

Heippa kaikille!

Tulin tänne aluksi vain lukemaan, mutta ajattelin, että kirjoitetaan nyt sittenkin tänne jotain omasta tilanteestani :slight_smile:

Aloin viime vuonna seurustelemaan miehen (30v., olen itse 25v.) kanssa, jolla tiesin olevan sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja ahdistuneisuutta. Tiesin myös silloin, että hänellä on ollut ongelmia alkoholin kanssa. Pian huomasin, että hän käytti alkoholia turruttaakseen ahdistusta ja pelkoa yhä useammin. Hän väitti, että se on hänelle vain lääke asiaan, kun hän hoitaa asioita. Hänellä oli erittäin stressaava elämäntilanne (en viitsi sanoa tarkemmin) joka aiheutti jatkuvaa painetta esim. virastoissa ja muissa paikoissa asioidessa. Aloin todella huolestumaan, kun tajusin, että hän ajoi todella useasti humalassa autoa. Sanoin hänelle, ettei se minusta ollut millään tasolla hyväksyttävää. Sanoin hänelle, että mielestäni hän ei huomaa omaa ongelmaista alkoholin käyttöään. Hän väitti että pystyy kyllä lopettamaan koska haluaa ja hallitsee tilanteen.

Ensimmäinen todellinen pelon virstanpylväs tuli, kun hän tuli noutamaan minua autollaan hänen luokseen kyläilemään. Huomasin heti vahvan alkoholin tuoksun kun nousin autoon. Olin erittäin vihainen joten murjotin pitkän matkaa puhumatta. Yhtäkkiä matkalla hän hätkähti ja sanoi, että oli ajanut autoa “tajuttomana” lähes puolituntia. En ollut aluksi uskoa häntä, mutta tajusin itsekin että olimme menossa ihan väärään suuntaan. Loppumatkan hän ajoi pimeitä teitä todella lujaa ja jokaisen vastaantulevan auton kohdalla suljin silmäni ja olin varma, että kolari tulisi. Onneksi pääsimme perille asti ehjinä. Seuraavana päivänä hän oli uskomattoman vihainen itselleen asiasta ja tajusi, että olisi voinut tappaa meidät molemmat. Tuolloin hän myönsi, että hänellä on ongelma.

Tuosta lähtien hänen mielensä on mennyt ees taas asiassa. Olemme olleet yhdessä vähän yli vuoden ja olen miettinyt asiaa paljon. Rytmi tuntuu menevän niin, että raittius lähtee isosta töppäilystä (viimeinen oli kolme kuukautta sitten herääminen märkänä asfaltilta tuntemattomasta kaupungista) ja sitten muutaman kuukauden päästä alkaa taas tuntumaan siltä, että voisi taas juoda “muutaman”. Se muutama kuitenkin pikkuhiljaa muodostuu isommaksi ja tiheneväksi käytöksi kunnes kulminoituu taas isoon katastrofiin (niitä on ollut todella paljon ja todella pahoja) Tiedän ettei alkoholistille kannata puhua tässä asiassa “järkeä”, koska se ei uppoa, mutta olen sanonut että onko se todella riskin arvoista sen “muutaman” takia. Hän ymmärtää ongelmansa osan ajasta, mutta välillä se himo nostaa päätään ja näen sen kamppailun hänessä, jolloin järki lentää ulos ikkunasta. Silloin hän sanoo, että on ollut juomatta vain minun takiani (vaikka en ole koskaan sitä ehtoa asettanut. Olen vain sanonut, ilman vihaa tai kaunaa, että hänen toimensa humalassa satuttavat minua paljon) ja että häntä ärsyttää, että hänen on oltava minun vuokseni täydellinen. Yritän olla välittämättä näistä puheistä, koska oletan niiden olevan riippuvuuden aiheuttamaa ahdistusta ja vihaa hänen puoleltaan. Olen siis parhaani mukaan yrittänyt “eristää itseni tilanteesta”. Tuen toki häntä muulloin asiassa.

Rakastan häntä ja selvinpäin kaikki on hyvin. Tuntuu vaan, että on puun ja kuoren välissä. Hän sanoo, että jos hän juo niin jätän hänet. Että uhkailen sillä (vaikka en ole koskaan näin sanonut. Olen sanonut, että pelkään että alkoholi tulee pikku hiljaa pilaamaan meidän suhteen täysin.). Sitten jos sanon, että hän on aikuinen ihminen ja tekee mitä haluaa, hän ottaa sen “lupana” juoda. Hän kysyy, että, “se on sinulle sitten ihan ok, että juon?” En tiedä mitä sanoa muuta kuin että hän saa tehdä mitä haluaa, mutta se kyllä tekee minulle pahan olon. Hän kuitenkin pitää pahasta olosta kertomista “kiristämisenä”.

Nyt hän on ollut kolme kuukautta juomatta ja tämä on ollut ihanaa aikaa. Välillä se himo on käynyt kolkuttelemassa ja hän on siksi kiukutellut minulle asiasta. Hän on oma-aloitteisesti syönyt antabusta tuon ajan, ettei kykenisi juomaan. Hänellä on ollut parempi olo tuon ajan, mutta nyt eilen hänelle tuli taas se, “voisin ottaa muutaman, koska nyt se on hallinnassa” -olo. Yritin puhua hänelle asiasta ja sanoa, että tämä on taas sitä “kieltämistä” ja sairauden aiheuttamaa harhaa. Sanoin kuitenkin etten puutu hänen tekemisiinsä. Kuitenkin nyt pelkään. Yritän elää omaa elämää ja olla puutumatta, mutta se vaikuttaa henkisesti minuun. Kun hän juo, minua alkaa ahdistaa ja en saa asioita tai töitä tehtyä. Yritän pysyä tyynenä mutten onnistu. Parhaimmillaan lukitsen pahanolon sisälle ja pysyn mahdollisimman kaukana hänestä etten purkaisi sitä häneen. Tämä repii niin paljon mieltä, kun on löytänyt ihmisen jota rakastaa ja joka selvinpäin on kaikkea mitä kumppanilta haluaa, niin sitten tälläinen pilaa kaiken. Kun on jo valmiiksi alkoholistiperheestä, niin haluaisin jo päästä sitä helvetin kuningas alkoholia karkuun.

2

Jep, tätähän se alkoholisteilla on.

Oma avovaimoni kanssa ryhtyy taas raittiiseen kauteen sen jälkeen kun ainakin useimmiten on tehnyt jonkun ison ja nolon töppäyksen kännipäissään. Tietysti välillä putki voi myös loppua sitten kun asiat hänen mielestään paranevat.

En tokikaan tunne henkilöä josta kirjoitat, mutta minkä arvelisit lopulta painavan hänelle enemmän vaakakupissa? Alkoholi vai suhteen jatkaminen sinun kanssasi? Jos hän ei kykene lopettamaan juomista sinun takiasi, niin kyseessä tosiaan on pahasti alkoholiriippuvainen ihminen, joka tulee kyllä vielä aiheuttamaan tuskaa elämässäsi hyvinkin paljon.

Itsellenikin avovaimoni täysin spontaani juominen tekee pahan ja epävarman olon. Hän kuitenkin kiistää sen olevan ongelma itsellään.

Pelkään pahoin että useimmiten alkoholisti tiukan paikan tullen valitsee sen pullon eikä välttämättä sinua.

Itselläni on ollut jo pitkään kanssa huolia avovaimoni touhuista juovuksissa ollessaan. Viime aikoina hän ei ole sortunut yhtä koviin juttuihin kun vielä vuosi sitten, mutta toisaalta olen myös alkanut sisäistämään sen faktan että minä en voi suojella häntä loputtomiin kaikelta.

Tiedän tunteen.

Itsekin tapasin avovaimoni sen yli puolitoista vuotta sitten pitkällisen sinkkukauden ja sitä ennen todella vaikean eron jäljiltä. Tämä nainen oli ja on selvinpäin todella mukava ihminen ja meillä on paljon samankaltaisia harrastuksia sekä kiinnostuksenkohteita, mutta sitten kun avovaimo päättää masentua niin johan tämä kaikki ihanuus varisee hetkessä pois.

Minäkin elän vahvasti tämän suhteen ylläpitämisen kannalta niissä meidän hyvien hetkien muistoissa. Ne muistot jaksavat kantaa minua joka päivä sekä etenkin nyt kun hänellä on taas putki päällään, mutta ymmärrän myös nyt nykyään sen etten ole enää jaksamiseltani kovin hyvässä kunnossa.

Itsekin sanoisin että olen ollut avovaimoni kanssa suhteessa vasta melko vähän aikaa, mutta siihenkin aikaa on mahtunut todella paljon mukavia muistoja hänestä ja minusta. Voin sanoa rakastavani häntä näinkin lyhyen seurusteluajan jälkeen, mutta en vaan tiedä että jaksanko enää yrittää huolehtia hänen hyvinvoinnistaan jos jotain taas tapahtuu.

3

Itsekin yritän miettiä niitä hyviä hetkiä silloin kun menee huonosti. Välillä vaan mietityttää tämä tilanne, että onko tämä sitä missä itse on se “idiootti” joka ei tajua lähteä vai onko tämä sellainen tilanne joka pitäisi kestää läpi ja toivoa, että se toinen saa voimia pistää itsensä kuntoon ja tulevaisuus olisi valoisampi. Se on niin vaikea sanoa etukäteen.

4

Itse mietin myös aivan tuota samaa siitä että olenko itse tässä nyt se heikko “liimautuja” ja läheisriippuvainen, joka tyhmyyksissään hoitaa ihmistä, joka ei edes todella halua muuttua eikä todella halua apua ongelmilleen.

Kannattaa ruveta tarkkaan punnitsemaan sitä että onko tämä ihminen nyt sitten todella sellainen että hän olisi valmis kuuntelemaan neuvoja, sekä tekemään niiden mukaan vaikkapa avun hankkimiseksi. Totta kai itsekin toivon aina parasta avovaimoni suhteen, mutta totuus taitaa olla että jos hän nyt ei tämän kaiken jälkeen vuosikymmeniä elettyään tajua mikä on hänelle itselleen parasta, niin ei sitä oikein voi kukaan muukaan hänelle osoittaa.

Se halu muutokseen lähtee aina itsestä. Mikäli tämä ihminen ei kykene kuuntelemaan sinua tai ei halua, niin se valitettavasti kyllä kertoo jo jotain. Ymmärrän kuitenkin että sitä tuntee toista rakastaessaan ehkä enemmän auttamisenhalua, mutta pelkään pahoin että jotkut ihmiset ovat vain sellaisia että he eivät kykene vastaanottamaan apua ongelmiinsa ilman huomattavia vastoinkäymisiä… jos silloinkaan.

Kyllä oma avovaimonikin haukkuu minua nalkuttavaksi akaksi, kun kerron pyydän ettei hän joisi ja käyttäisi lääkkeitä sekaisin. Hän haukkuu minua myös silloin kun ilmaisen huolenaiheeni asiasta, joka on todellakin aika normaali käytöstapa alkoholisteilla.

“Ei häntä mikään vaivaa” on kuultu sataan kertaan.

5

En kyllä ymmärrä miten jotkut jäävät suhteeseen alkoholistin kanssa alkuhuuman jälkeen. Alkoholistihan pettää luottamuksen kaikilla suhteen rintamilla. Ja se juopottelun seuraaminen ja alkoholistista huokuva kuvottava haju. Lisäksi omalla kohdallani alkkiksen suurella volyymilla soittama musiikki. Ja pelko mahdollisesta pahoinpitelystä tai pettämisestä. Hyi. Ei. Parempi yksin rauhallisessa, hyvältä tuoksuvassa, siistissä kodissa. Välillä mukaville miekkosille maailmalla flirttaillen.

6

Jotenkin vielä ymmärrän, että jollain ihmisillä vaan on niin huono itsetunto, että kaikki kelpaa… Mutta, että menee vapaaehtoisesti juopon kyytiin!!! Mistä näitä ihmisiä sikiää?? Ensinnäkin tuosta rattijuoposta olisi pitänyt tehdä ilmoitus! Harmittaa vietävästi, että joku syytön kuolee tai vammautuu näiden juoppojen ja niitä hyysäävien takia!!

Hävetkäää!!

7

Olen tehnyt samaa virhettä kuin sinä 24 vuoden ajan. Minulta vei näin kauan tajuta, ettei alkoholisti ensinnäkään lopeta juomista minun eikä kenenkään muunkaan pahan olon takia (ei edes lastensa) ja toiseksi että minä itse olen ainoa, joka voi jonkin muutoksen tehdä. Yhteenlaskettuna: jos alkoholisti itse ei tajua tilannettaan JA hae apua, läheinen voi vain erota tai ainakin vetää rajat, että on tekemisissä vain silloin, kun kaveri on selvä. Eikä se kaveri ole aina kovin mukava selvänäkään, minkä taidat olla huomannutkin. Eroaminen on huomattavasti helpompaa vielä kun olette vasta seurusteleva pari. Jos odotat niin kauan, että teillä on lapsia, yhteinen asunto, auto jne. ja olet vielä “tottunut” elämään alkoholistin kanssa, niin eroaminen onkin tosi vaikeaa. Itse tunnistan nyt, että minut sitoi aluksi alkoholistiin huono itsetunto. Uskoin, ettei näin rumaa ja tylsää ihmistä kukaan muu huoli, ja toinen vaihtoehto olisi siis jäädä ilman perhettä!

Koska kerroit itse olevasi alkoholistiperheestä, se varmasti vaikuttaa tiedostamattakin käytökseesi ja altistaa epäterveille suhteille. Alkoholismi on jotain mihin olet tottunut jo lapsena. Rakas ystävä, pelasta itsesi ja aloita se menemällä al-anoniin!

Huvittaa ihan, miten kaikkitietäviä neuvoja antaa täti, joka ei vieläkään ole sitä eropaperia käytännössä vienyt, joskin jo paljon askelia oikeaan suuntaan ottanut. Kai toivon, että joku muu voisi hyötyä minun virheistäni.

8

Sori, ei hävetä eli en häpeä :laughing:
Kännissä autoilusta olen kyllä samaa mieltä ja rattijuopon käräytän, jos varmaksi asian tiedän. Ei ole vaan vielä kohdalle (onneksi) sattunut…

Mutta nyt tuohon edestakaisin säätämiseen, olen niin kyllästynyt mieheni itsekkyyteen ja siihen että hänen perusluonteensa on pikkuhiljaa niin muuttunut. Kännäilynsä jälkeen hän ei voi millään ymmärtää sitä et miksi en halua läheisyyttä tai seksiä hänen kanssaan tai edes kunnolla keskustella yhtään mistään.
Hän huomauttelee painostani (en ole edes pallero :wink: ) ja haluttomuudestani, vaikka vika on hänessä. Miten voisin muka himokkaana heittäytyä hänen kimppuunsa, kun aina kuulen arvostelua joka asiasta? Vasta pari päivää sitten tajusin ettei vika olekaan minussa kuten olen itse jostain kummasta syystä luullut. Hölmö homma, näin jälkeenpäin ajatellen.

Kotona hän saattaa maata parikin päivää tekemättä mitään, minä en voi. Tai en haluakkaan ko eihän mulla kulu aika ja selkä tulee kipeäksi. Kauhee vilu hänellä tietty on, mutta ei pesään valkeeta laita eikä lisää vaatteita päälleen. Ehei, valivalivali vaan kaikaa mein makkarista…
Jos käy kaupassa hakemassa itselleen tupakkaa, niin ei koskaan enää kysy et tarttisko tuoda kotiinkin jotain esim. maitoa tms. Kurkkii sitten jääkaappiin ja valittaa et:" eiks meil ole mitään hyvää? " Perkele!!!
Ja meikäläinen käy kylillä ostamassa aina noin viikon ruokatarpeet sekä tuntee ittensä varsinaiseksi kakskyttyräiseksi kameliksi :astonished:

Olen vihainen tai oikeastaan hirveen pettynyt ja välillä surullinenkin, onneksi useimmiten olen “topakka akka” ja haen apua al-anonista. Mutta, mutta, nyt kysynkin tai oikeastaan haen tukea teiltä omalle käytökselleni jota en tee ilkeyttäni vaan siksi, etten enää jaksa edes yrittää. Olen nukkunut tämän viikon vanhimman poikani huoneessa (opiskelee viikot muualla), koska en siedä miestäni lähelläni. En myöskään juttele ellei ole asiaa (en pidä mykkäkoulua), koska en halua mitään kevyttä rupattelua just nyt. En halua harrastaa seksiä hänen kanssaan, koska hänen luonteensa ja käytöksensä minua kohtaan inhottavat (en käytä seksiä aseena). En enää rakasta häntä (hän on tappanut jotain sisältäni, sydämestäni) , välitän kyllä hänestä paljonkin.
Yhtä en silti ymmärrä: Miksi mulla sitten on sellanen olo, että teen jotain väärin ? Miksi tunnen olevani ilkeä?
Ei mun mieheni koskaan esim. pyydä anteeksi mitään tekojaan eikä tunne olevansa ilkeä. Miksi siis minä tunnen siten vaiks en sitä tosiaankaan ole?

:unamused:

9

Se taitaa olla meidän läheisriippuvaisten perisynti että kannetaan syyllisyyttä kaikesta, ehkäpä se saa meidät tuntemaan itsemme tarpeelliseksi. Tai sitten vain ajan kuluessa oma alkkiksemme on meidät ehdollistanut jatkuvalla syyllistämisellä. I

tse tunnen juuri nyt syyllisyyttä niinkin naurettavasta syystä että soitin miehelleni, jonka pitäisi tänään hakea lapset tarhasta. Miehen mielestä tämä asia olisi pitänyt hoitaa tekstiviestillä eikä soittamalla… :slight_smile: Se ei käynyt lieventävästä asianhaarasta että minulla ei ole kännykkää mukana. :wink:

10

Kiitos Noppa.
Miksi en ole itse tajunnut, että mieheni on pikkuhiljaa ehdollistanut mua jatkuvalla arvostelulla?
Sitähän on jatkunut vaikka miten kauan, monta vuotta jo. Olen aina pitänyt itsetuntoani hyvänä, miten hemmetissä tässä nyt näin pääsi käymään :smiling_imp:
Koitin jopa muuttaa ruokailutapoja laihtuakseni vaiks itse en ollut silloin onnellinen…
Voi hyvää päivää mua ja iso,iso kiitos vielä kerran :smiley:

11

Esme, jos hän alkaa juomaan niin älä ole hänen kanssaan silloin. Älä asu hänen kanssa äläkä yhtään katsele juomista.
Jos hän vetoaa joskus siihen, että olet jättämässä hänet mikäli hän juo, tai uhkailet jättämisellä,
niin tee selväksi että et halua päättää parisuhdetta mutta
kerro rehellisesti ne alkoholin vaikutukset sun elämään, että sulla ei ole miesystävää silloin, ja olet yksin.
Ja näin se ei täytä sitä mitä haluat parisuhteelta, vaikka ihminen olisikin se oikea.
Monet haluaa juopolle kertoa mitä hän teki päissään, ja haluavat anteeksipyyntöä ja hyvitystä että alkoholisti tajuaisi virheensä…
Siihen ei kannata mennä että hakee revanssia, vaan mieluumin toimii niin ettet itse ole menettänyt mitään yöunia, tai muuta kuin sen parisuhteen itsensä jota suret.
Kun ei katsele niitä kännitemppuja, eikä kuuntele kännijuttuja, eikä vastaa känniviesteihin (ellei kyse ole pelkästä rakastaa-viestistä ilman muita sivumerkityksiä) tai hyvää yötä-viesti…
KUN ei katsele siis näitä sivutuotantoja, niin ei tule sitä kaunaakaan mikä lopulta on se joka suhteen pilaa alkoholia tehokkaammin.
Ja mene itse vaikkapa a-klinikalle kysymään mitä kannattaa tehdä ja heillä on myös tietoa niistä lääkkeistä ja muista, jotta pysyt kartalla. Vaikka parisuhde loppuisikin niin siitä ei varmasti haittaakaan voi olla.

12

Esme: Tunnistan omassa suhteessani paljon samaa kuin teillä. Eli että en mielestäni ole koskaan vaatinut miestä lopettamaan juomista vain sanonut että se sattuu, mutta mies on siitä huolimatta ajatellut, että yritän kiristään häntä lopettamaan juomisen. Ja sitten taas toisaalta suuttuu siitäkin jos sanon että sinä teet ihan mitä itse päätät. Mieheni myös pystyy myös olemaan muutamia kuukausia selvin päin (minun takiani) ja siksi uskoo että hallitsee juomisensa. Mitään apua ei suostu ottamaan vastaan siis katkolle lähtöä, terapiaa jne. Käyn läpi eroa tällä hetkellä koska en usko että asiat tästä mihinkään tulee paranemaan ennemminkin pahenemaan vaan. Tuskan määrä kasvaa suhteessa aikaan.

Ehkä olisin jaksanut vielä katsoa yhden virstapylvään eteenpäin jos mies olisi ollut edes halukas hakemaan apua ongelmaansa. Miten sinun miehesi suhtautuu avun hakemiseen ? Kerrot että hänellä on sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja ahdistusta. Pystyn ymmärtämään erittäin hyvin miksi miehesi on alkanut juomaan ja miten juomisesta on vähitellen kehittynyt riippuvuus, koska itsekin olen kärsinyt sosiaalisten tilanteiden pelosta ja yksi syy omaan juomiseeni on varmasti tuo että olen käyttänyt alunperin alkoholia lääkkeenä pelkoihin ja ahdistukseen. Tässä asiassa minulla on kuitenkin ilouutisia. Nykyään olen lähes kokonaan päässyt sosiaalisten tilanteiden pelosta. Se että olen tähän tilanteeseen päässyt on edellyttänyt oman juomisriippuvuuteni myöntämistä (juomisen lopettamista ahdistavien ja pelkotilanteiden hoitamiseksi), hoitoon hakeutumista (terapia) ja lääkehoitoa. Hoitoa alkoholiriippuvuuteeni ja sosiaalisten tilanteiden pelkoon olen saanut a-klinikalta. Alun perin oli kunnallisella mielenterveyspuolella ja sieltä en kokenut mitään apuja saavani, ainoastaan diagnoosin. Siellä kun ei huomioitu lainkaan sitä mikä osuus juomisellani oli ahdistukseeni.

13

kun mies on juomassa niin hoida itseäsi, mieti niitä pulmia ja tunteita, lue vaikkapa al-anon kirjoja ja hae terapiaa. Näin sinulelkin on hyötyä siitä ryyppyputken aikana käydyistä tunteista, koska ne eivät mene ohi toivomalla …Niitä ei voi hallita itse! Ja ne ovat kamalia! ja ne vievät kaiken elinvoiman!
Mutta älä pelkää niitä vaan hae apua siihen.
Näin se alkoholi suhteeseen heijastuu, ja minäkin sanoin miehelle etten kestä näitä myrskyjä ja voin pahoin…
Mutta mieskin kärsii alkoholismista, kun hän ei saa olla sun kanssa enää humalassa,
Ja minkälaisia vieroitusoireita tulee ja hän voi myös itsekin nähdä alkoholismin ongelmat, ilman että niitä hänelle kerrotaankaan…Se vain voi viedä aikaa, kenenkään ei ole pakko odottaa.
Mutta hae apua ITSELLESI koska se auttaa molempia.

14

Juomari ei varmaan lopeta juomista sitä kautta, että hän aattelis että juominen tekee jollekin toiselle pahan olon.
Huomaatko että ehkä hänkin kiristää sinua, siten että et saa kertoa tunteistasi koska hänen reaktio niihin on sellainen että sinun pitäisi mieluummin pitää tunteesi omana tietona. Yhtälailla sekin on kiristystä ettei mitään kestä sanoa.
Sekin on kiristystä jos sanoo että “jos rakastat minua niin hyväksyt että juon!” :slight_smile:
Eli hän siinä laittaa ehtoja. Ja miksi parisuhteessa ei saisi laittaakin ehtoja. Jos olen parisuhteessa vaikkapa miehen kanssa, joka tykkää tarhata kameleita parvekkeella ja lemmikkinä on strutsi ja porsas, ja parisuhde siitä hankaloituu, niin onhan silloin oikeus täydentää ehtoja että luovu siitä strutsista ensin ja muutetaan sitten yhteen. Se ei ole kiristystä vaan sitä että miten eletää yhdessä niin että molempien toiminta ja onnellisuus on mahdollista. Jos se ei ole mahdollista, niin parisuhde on silloin mahdoton.
Parisuhde on eräänlainen sopimus tai liittoutuma, ja voin välittää ihmisestä mutta jos parisuhde tuottaa enemmän mielipahaa ja vie energiaa, niin ei se ole mitään kiristystä jos en halua sitten olla parisuhteessa vaan haluan tilaa muille asioille, ja päästä sitten toipumaan erosta sensijaan että katson kun toinen tekee hidasta kuolemaa alkoholilla. Voin esittää toiveen, että hän ratkaisee asiat parisuhteen eduksi, mutta hänen valinta mitä tekee lopulta.
Eli miten nämä asiat sitten esittäisi ihmiselle, jolla on itsetunnossa ongelmia jne…
No minä ehdotan että hae itsellesi apua ensin, koska jos on molemminpuolin vaikea kommunikoida niin ei se yhtään helpotu jos hän saa yhtään sun vähänkään terveitä ajatuksia kitkettyä välistä, ja sitten tulee ahdistus vielä päälle juomisesta…
Joten suositan kolmannen osapuolen hankkimista ammattiavun piiristä,
sittenpä et ole tunteinesi yksin, ja al-anonia yms.

15

Pakko jatkaa tätä strusti/porsas ajatuskuviota, on niin hyvä esimerkki. Jos toinen haluaa strutsin ja kamelin parvekkeelle kun jo asutaan yhdessä, niin silloinkin yleensä neuvotellaan ja tehdään ratkaisu yhdessä, vaikka komporomissi, että otetaan vaan vaikka strusti, mutta ei porsasta. Ja sit molemmat on tyytyväisiä, koska tuntevat elävänsä yhteisillä ehdoilla. Alkoholin käytöstä ei kuitenkaan voi neuvotella samalla tavalla, koska alkoholismi on riippuvuus ja käyttäjän ei ole helppo riippuvuuttaan myöntää saatikka siitä irtautua toisin kuin voi päättää että ok no ei oteta sit sitä porsasta ollenkaan. Ja sit tullaan siihen tilanteeseen että kumpikaan ei ole onnellinen, koska molemmat tuntevat elävänsä toisen sanelemilla ehdoilla, ei yhteisillä ehdoilla.

Normisuhteeseen kuuluu myös että toinen joustaa jossain asiassa toisen eduksi ja toinen sit taas taas puolestaan joustaa jossain toisessa asiassa. Eli että voi antaa toisen ottaa vaikka molemmat; strutsin ja porsaan jos tietää että sitten saa itse vaikka ostaa auton. Parvekkeella olevan strutsin ja porsaan aiheuttamat epämukavuudet elämään todennäköisesti tulevat ulkoisista syistä johtamaan siihen, että niistä on päästävä ennemmin tai myöhemmin kokonaan eroon (naapurit valittaa). Mutta alkoholistista voi naapurit valittaa ja vaikka kuka, mutta ulkoiset seikat eivät johda hänen raitistumiseen, sen voi tehdä vain hän itse. Ja jos toinen osapuoli on valmis joustamaan siinä, että antaa miehen juoda (ja yrittää olla välittämättä siitä), mutta ei itse saa sitä mitä kaikkein eniten haluaisi eli mielenrauhan, käy suhde yleensä mahdottomaksi. Eli ainoa keino selvitä täyspäisenä suhteessa alkoholistin kanssa, on yrittää löytää mielenrauha itsestään. Jotkut ehkä onnistuvat tässä, minä en ikävä kyllä siihen kyennyt. Uskon että saan mIelenrauhan vasta kun olen irrottautunut miehestä kokonaan.

16

Niin, ja tavallaan jos toisen tekee onnelliseksi se, että hänellä on strutsi, porsas, sekä kamelipesue,
niin mikä minä olen vaatimaan että häne täytyy luopua niistä tähteni tai “muuten et rakasta”.
Vaan, jos en haliua elää porsaiden keskellä niin mun on silloin sanottava että kunnioitan valintaasi mutten voi elää possujen ja strutsien kanssa kamelin elämää.
Ja sitten voi miettiä myös, että onko sittenkin kyse vain asumismuodosta ja onko pakko asua yhdessä kerran toisen tekemät teot ei sovi. Kun tulee vastaan se, että on liian yksin koska toinen ei ole tavattavissa edes erillään asuessa vaan suhteelta ei saa mitä odotti silloinkaan, niin käy mahdottomaksi.

Nii ja valmius joustaa on eri asia kuin se, että missä voi joustaa. En ihmettele pätkääkään, miksi juojan kanssa hajoaa pää. Se on valinta, mutta se ei aina ole valintakysymys että kestänkö katsella vierestä toisen juomista, edes siten että hän juo muualla. En mä ainakaan onnistunut päättämään, että olempa tästälähin niin tyyni ja rauhallinen että minua ei haittaa känninaamat. vaan minun piti päättää etten katsele, ja sain mielenrauhan siitä etten katsele. Valitettavasti sillä oli hintansa, ja on edelleen, mutta se on hinta jonka olen valmis mielenrauhasta maksamaan. Parisuhteesta juovan kanssa olisin joutunut maksamaan vieläkovemman hinnan, eli mielenrauhani.
Sellainen että antaa toisen juoda, sitähän valintaa ei kenellekään suoda koska juomista ei voi estää, eikä näin ollen myöskään antaa. Juomisen suvaitseminenhan ei johda siihen, että toinen joisi siksi että se on sallittua. Ja kieltolaki ei johda siihen, että ihmiset jotka haluavat juoda, lakkaisivat juomasta.

17

:laughing: :laughing:

Kiitos

18

Tästä eläinkeskustelusta tuli ajatuksia mieleeni. Että jos toisella on kotona parvekkeella strutsi ja olhuoneessa virtahepo, ja toinen taas harrastaa hiusten repimistä päästään, niin asutaankin omissa osoitteissa ja kumpikin saa pitää harrastuksensa. Tuli mieleeni vuosien takaa tapaus, jota sain sivusta seurata. Alkoholisoitunut mies otti vaimon ulkomailta. Sekin oli jonkinlainen sopimus. Mies halusi itselleen vaimon, mutta lähiympäristöstä ei halukasta kandidaattia löytynyt. Nainen halusi oleskeluluvan, siihen auttoi avioliitto. Molemmilla oli oma asunto, naisen vaatimuksesta. Tapasivat vain miehen ollessa selvinpäin, tai kun viranomaisten tai jonkun muun syyn takia piti näyttäytyä avioparina. Mies oli avioliittonsa loppuun asti alkoholisoitunut, siihen ei muutosta tullut, joskus harvoin heidän näki yhdessä kulkevan. Avioliitto loppui miehen kuolemaan, johonkin alkoholin edesauttamaan sairauteen. Eli sopimus piti kyllä, kumpikin sai mitä pyysi, mies vaimon, nainen kansalaisuuden, tapasivat alkoholin ehdoilla. Mutta se, että olisi voinut tavata useammin tai asua peräti yhdessä, se ei motivoinut juovaa osapuolta mihinkään muutokseen. Sopimus piti, mutta olivatkohan he onnellisia?

Tarinan ei ole tarkoitus olla opettavainen, ainoastaan ajatuksia herättävä. Ihmisillä on erilaisia toiveita ja erilaiset sopimukset ja järjestelyt voivat hyvinkin toimia. Omasta puolestani uskon, että minulle se ei sopisi. En osaisi laittaa parisuhdetta päälle ja pois, vaan haluaisin jakaa ilot ja surut toisen ihmisen kanssa tuoreeltaan, silloin kun tapahtuvat. En vasta sitten, kun virtahepo on ruokittu ja juotettu ja nukkuu tyytyväisenä ja hiuksia on revitty tarpeeksi. Haluaisin jakaa elämäni tasavertaisen kumppanin kanssa. Nyt asun jonkun kanssa, mutta ei tämä oikein tasavertainen parisuhde ole. Eikä tämä minun suhde ainakaan paranisi siitä, että asuisimme erillään. En halua aikatauluttaa elämääni alkoholin tahtiin. Miksi niin sitten teen, no ei siitä nyt sen enempää.

Vielä tähän eläintarinaan. Mitäs jos toinen saa strutsista täitä ja virtahepo tartuttaa häneen lähtemättömän vähemmän houkuttelevan hajun… Mitäs jos toinen voi pahoin kun katsoo kumppanin epätasaiseksi revittyä hiuskuontaloa…

19

Kiitos kaikista vihjeistä ja opeista. Sanoin kumppanilleni suoraan etten kestä enää ja että meidän olisi erottava. Tämä sai hänet tajuamaan mitä olisi menettämässä ja olemme a-klinikalle menossa. Tunnen olevani nyt vahvempi ja jos mikään ei muutu jatkan yksin eteenpäin :slight_smile:

20

Pidä Esme kiinni tuosta viimeisesä lauseestasi - se on viisauden alku! :slight_smile: