Komppaan vahvasti. Olen se sentään minäkin törmännyt niin livenä kuin netissä vaikka minkälaisiin hiihtäjiin ja päihteiden väärinkäyttäjiin, mutta tämä combo lähentelee jo lähes kylähulluutta.
Toivottavasti Narkkitehti tajuaa mitä on tekemässä sillä silloin kun mieli rikkoutuu kunnolla, sitä ei välttämättä ihan millään lasten laastarilla paikatakkaan ja sitten saattaa tulla iso itku 
Mun mielestäni ei voida kyllä puhua millään vesilinjalla olosta, jos tyyppi vetää DXM:ä päivittäin, ihan riippumatta siitä, onko siinä litkussa hieman etanolia vai ei 
. Aika saivartelulta kuulostaa tässä tilanteessa siihen pieneen etanolimäärään puuttuminen, etenkin, jos se Antabuskaan ei ole enää vaikuttamassa. Samoin on IMO aika yhdentekevää harrastaako tuota kokeilua 12 vai 6 kk. Toki aina parempi, mitä lyhemmän aikaa, mutta 6 kk:kin on jo niin helvetin pitkä aika DXM:n päivittäisikäytölle, että siinä ehtii jo moneen kertaan tuhoamaan itsensä aika perusteellisesti, kun jo tässä vajaan viikonkin kohdalla meno tuntuisi olevan… hmm… varsin mielenkiintoista .
Ja komppailen edellisiä, että syö nyt edes jotakin ja mielellään muutakin, kuin pikkuriikkisen annoksen rahkaa. Juu, erottelematonta Resilaria päivittäin, vesipaastoa ja sitten vielä lihastreeniä kaupan päälle 
. Sä olet ihan oikeasti sairaalahoidossa ennen kuin huomaatkaan. Niin, jos selviät hengissä sinne saakka :mrgreen: .
Sanokaahan, mikä olisi terveellisempi vaihtoehtopäihde DXM:lle? 
11.12.2014: Klo 18… korkki narahtaa jo Pasilan asemalla ja kumoan röyhkeästi kurkkuuni 600 mg jumalten juomaaa keskellä ihmisvilinää. Ilta sujuu leppoisasti telkkaria katsellen ja nettiin kirjoitellen. Pahoinvointi ja disassosiaatio on lähestulkoon kokonaan kadonnut ja pöntölläkin piti käydä vain kerran.
Muutama uusi ennenkokematon seikka on tullut kuvioihin mukaan, joista ehkä merkittävämpänä pidän pään sisältä kuuluvaa “paineentasauskurlutusta”. Tiedättehän tunteen kun pidetään sormilla nenästä kiinni ja puhalletaan korvaonteloihin ilmaa, tai kun haukotellaan voimakkaasti? Se tuntuu korvissa ja pään sisällä väreilevänä kurlutuksena ja naksuntana. Syvänmerensukeltajat kuulevat varmasti tämänkaltaisia pulputuksia regulaattoreiden kanssa.
Rentoutuneessa asennosssa ollessa tämä “paineenpurkaus” tuntuu voimistuvan ja se tuntuu saavansa alkunsa jostain korvaonteloiden välistä ja aivojen alemmasta keskiosasta. Tunne on hyvin miellyttävä ja olo on kuin happiletkuissa Matrix-elokuvan limatankissa. Kurlutus jatkuu läpi päivän aina kun vähänkään “tasaa painetta”.
Perjantai. Herään aamulla rentouttavien yöunien jälkeen levänneenä ja pirteänä. Olo on uskomattoman voimakas ja seesteinen. Juoksen kevyesti 10 minuutin matkan junalle kuin tyhjää. WTF? Puriko radioaktiivinen hämähäkki? Aktivoituvatko minussa supersotilaan geenit? Ihminen 2.0? Luulin että tämänkaltaiset tarinat kuuluisivat vain X-Filesiin.
Tänä-iltana on tarkoitus tehdä joten ennenkokematonta. 12 tunnin isolaatioharjoitus, eli täydellisessä pimeydessä ja hiljaisuudessa suoritettu meditaatio-marathon. Tähän mennessä DXM-vaikutteita on testattu normaalia koti-iltaa viettämällä, jolloin aistiärsykkeet ovat saattaneet vaikuttaa sisäisen mielenmaiseman kokemiseen. Illalla kun korkki narahtaa taas, niin katsotaan kuka pelkää pimeää? 
En lähde mitään päihdettä/huumetta/lääkettä suosittelemaan/ehdottelemaan, mutta mitäpä jos noudattaisit uuden rakkaan valinnassa seuraavia haittoja ja riskejä vähentäviä periaatteita:
Valitsemasi aine ei todistetusti vahingoittaisi oikein käytettynä (eikä myöskään jos tulisi annosteltua virheellisesti liikaa) ihmisen fyysistä olemusta (psyykkisiä riskejähän liittyy kaikkiin psykoaktiiveihin, etenkin siihen dexmiin!).
Aine tulisi luonnosta sellaisessa muodossa, että ihminen ei ole sitä tavaraa millään muotoa sorkkinut.
Et ajattelekkaan ooppium-unikkoa, daturakasveja, etkä kärpässieniä koska luonteellasi nämä oletettavasti koituvat tuhoksesi.
Bufo Alvarius voisi olla mielenkiintoinen valinta —> en.wikipedia.org/wiki/Psychoactive_toad
Mutta mielestäni on jotenkin julmaa ärsyttää kaveria vaikka “lypsämistekniikka” kun sen suorittaa oikein ei vahingoitakkaan sammakkoa. Nämä taitaa olla näitä noitien juttuja :mrgreen:
Täytyy ihan mielenkiinnosta kysyä, pidätkö esim. GHB:tä luonnollisena aineena? Sitähän esiintyy pieninä pitoisuuksina luonnossa (myös ihmisen elimistössä), mutta se valmistetaan päihdekäyttöön yleensä synteettisesti.
En pidä luonnollisena siinä mielessä mitä tarkoitan. Vaikka sitä esiintyykin luontaisesti ihmisten aivoissa (ja kenties muuallakin kehoa?) sekä luonnossa, niin uskon tämän kemikaalin tarkoituksen olevan ihan joku muu kuin itsensä päihdyttäminen keinotekoisesti.
Näen siis luonnolla ja ihmisillä (joillakin yksilöillä, itselläni siis ei ole) olevan “symbioottinen spiritualistinen suhde”, erilaisiin päihdekasveihin/eliöihin/olentoihin ja tästä näkökannasta katsoen ehkäpä joskus voisi pohtia niitä päihdevalintojaan. Narkkikselle siis vinkiksi…
Näistä kaloista en ole varma mitä ne pohjimmiltaan ovat–> en.wikipedia.org/wiki/Hallucinogenic_fish niitä pitäisi ehdottomasti tutkia lisää…
Mielenkiintoisena triviana, on olemassa eräs perinnöllinen sairaus, jossa elimistöön kasaantuu oman aineenvaihdunnan tuloksena niin paljon GHB:tä että se aiheuttaa päihtymyksen: en.wikipedia.org/wiki/Succinic_s … deficiency
On vähän hankala filosofinen kysymys, missä menee luonnollisen ja epäluonnollisen raja. Pitäiskö esim. liha syödä raakana niinkuin petoeläimet tekevät, jotta oltaisiin luonnonmukaisia?
Ei minulla ole harmainta aavistustakaan :mrgreen: Mutta me ihmiset olemme itsetietoisia olentoja (esim. susi ja kettu eivät ole) ja meidän älykkyys riittää lihan kypsentämiseen avotulella, niin miksi ihmeessä emme sitä tekisi? Maistuukin helkkaristi paremmalta…
Korkki narahtaa jo asemalla ja annoksetkin nousseet?
Kyllä tää mun korvaan kuulostaa siltä, että olet löytänyt etanolin tilalle vain toisen päihteen. Ja vaikka etanoli on hirveää myrkkyä, en tiedä onko DXM yhtään sen terveellisempää pitkittyneessä käytössä.
Kukapa minä olen neuvomaan, mutta mieti nyt vielä uudemman kerran, että pitäisikö tää kokeilu jättää esim. “vain” kuukauteen. Mitään päihteitähän en haluaisi suositella, mut voisin sanoa et vaikka kannabis ois varmaan kaikinpuolin terveellisempi vaihtoehto päivittäiseen käyttöön kuin DXM tai etanoli. Vaikka on siinäkin omat haittansa säännöllisessä käytössä.
Kohta 2 on täysin irrelevantti. Ei oopiumunikostakaan suurta haittaa ole, mikäli pitää huolen siitä, että sitä on aina saatavilla.
Huumeitahan ei saa täällä suositella, mutta itse olen valinnut nimenomaan opioidit, koska kannabis (joka olisi varmati paras vaihtoehto) ei itselleni sovi. Opioidit ovat helvetin koukuttavia ja saattavat pitkällä käytöllä muuttaa aivokemiaa, mutta jos niitä päättää käyttää loppuelämänsä ja pystyy varmistamaan niiden jatkuvan saatavuuden, ei suuria ongelmia aiheudu itse aineesta. Sen sijaan muiden ihmisten sekä yhteiskunnan suhtautuminen saattaa aiheuttaa suuriakin ongelmia. Myös käyttötapaan (esim IV tai intranasaalinen käyttö) saattaa liittyä vakavia ongelmia. Itse kävin juuri spirometriassa astman vuoksi ja tulokset poikkesivat normaali-ihmisen tuloksista niin paljon, että normaali-ihmisellä se tarkoittaisi keuhkoahtaumaa. En tiedä, onko noin 1,5 vuotta jatkuneella Suboxonen melkein päivittäisellä nokittamisella yhteyttä asiaan sillä olen myös tupakoinut 8 vuoden ajan (nyt 5,5 vuotta ilman tupakkaa, nuuskaa tosin käytän) ja astmaatikolla tulokset poikkeavat muutenkin normaaleista. Nyt aion siirtyä kokonaan käyttämään saellaista annostelua, että sekoitan subun 1-2ml vahvaa alkoholia ja laitan kielen alle. Hyötyosuuden pitäisi näin olla samalla tasolla kuin nokittaessa ja mielestäni myös vaikutus on samanlainen (tätä on kyllä vaikea sanoa, sillä kokeilin tätä ensimmäisen kerran siinä vbaiheessa, kun subu ei oikeastaan tunnu enää miltään).
Bentsodiatsepiinit ovat myös vaihtoehto, mutta varsinaista päihtymistä niistä ei kannata lähteä hakemaan sekä ne aiheuttavat tietysti myös vahvaa riippuvuutta. Päihteettömys olisi tietenkin paras vaihtoehto, mutta jos se ei sinulle ole vaihtoehto, niin valitsisin päihteeksi/lääkkeeksi jonkin edellä mainituista kolmesta substanssista.
Tämä on täysin totta. Narkkitehdin välittämien viestien perusteella vaan miehen luonne on sellainen, että yliannostusriski olisi todella huomattava.
Dextromethorphan as a potential neuroprotective agent with unique mechanisms of action.
Werling LL1, Lauterbach EC, Calef U.
BACKGROUND:
Dextromethorphan (DM) is a widely-used antitussive. DM’s complex central nervous system (CNS) pharmacology became of interest when it was discovered to be neuroprotective due to its low-affinity, uncompetitive N-methyl-D-aspartate (NMDA) receptor antagonism.
REVIEW SUMMARY:
Mounting preclinical evidence has proven that DM has important neuroprotective properties in various CNS injury models, including focal and global ischemia, seizure, and traumatic brain injury paradigms. Many of these protective actions seem functionally related to its inhibitory effects on glutamate-induced neurotoxicity via NMDA receptor antagonist, sigma-1 receptor agonist, and voltage-gated calcium channel antagonist actions. DM’s protection of dopamine neurons in parkinsonian models may be due to inhibition of neurodegenerative inflammatory responses. Clinical findings are limited, with preliminary evidence indicating that DM protects against neuronal damage. Negative findings seem to relate to attainment of inadequate DM brain concentrations. Small studies have shown some promise for treatment of perioperative brain injury, amyotrophic lateral sclerosis, and symptoms of methotrexate neurotoxicity. DM safety/tolerability trials in stroke, neurosurgery, and amyotrophic lateral sclerosis patients demonstrated a favorable safety profile. DM’s limited clinical benefit is proposed to be associated with its rapid metabolism to dextrorphan, which restricts its central bioavailability and therapeutic utility. Systemic concentrations of DM can be increased via coadministration of low-dose quinidine (Q), which reversibly inhibits its first-pass elimination. Potential drug interactions with DM/Q are discussed.
CONCLUSIONS:
Given the compelling preclinical evidence for neuroprotective properties of DM, initial clinical neuroprotective findings, and clinical demonstrations that the DM/Q combination is well tolerated, this strategy may hold promise for the treatment of various acute and degenerative neurologic disorders.
PMID: 17848867 [PubMed - indexed for MEDLINE]
Totta, unikoiden pitoisuudet voivat vaihdella erittäni paljon ja ilman toleranssia (tai toleranssin kanssakin, jos tarpeeksi vahvoja tarpeeksi ottaa) niiden käyttö voi aiheuttaa myös fataalin yliannostuksen. Eli siinä mielessä toki kannattaa olla hyvin varovainen niitä käytettäessä, hörppiä teetä pikkuhiljaa ja testata aina uusi erä unikoita hyvin pienellä annoksella.
Sir! Taidan olla juuri etsimänne mies itsemurhatehtäviin, Sir! 
The Neuroprotective Disease-Modifying Potential of Psychotropics in Parkinson’s Disease
Results indicate that, from a PD pathobiology perspective, the safest drugs (i.e., drugs least likely to promote cellular neurodegenerative mechanisms balanced against their likelihood of promoting neuroprotective mechanisms) include pramipexole, valproate, lithium, desipramine, escitalopram, and dextromethorphan. Fluoxetine favorably affects transcription of multiple genes (e.g., MAPT, GBA, CCDC62, HIP1R), although it and desipramine reduced MPTP mouse survival. Haloperidol is best avoided.
In MPTP mice, dextromethorphan protected dopamine neurons [87, 88], dopamine concentrations [87], and locomotor activity [87] and reduced glutamatergic excitotoxicity on dopamine neurons [89]. A previous study had not demonstrated protection of dopamine concentrations in this model [89]. Dextromethorphan also protected dopamine concentrations in mice treated with both MPTP and diethyldithiocarbamate [89]. In the methamphetamine mouse model of PD, dextromethorphan protected dopamine neurons and prevented microglial activation [90]. Finally, in the mouse neuroinflammatory LPS model of PD, dextromethorphan protected dopamine neurons, dopamine concentrations, and locomotor activity [87].
Drugs with multiple actions that may confer disease-modifying neuroprotection include dextromethorphan, valproate, lithium, and pramipexole. These drugs have neuroprotective effects on αSyn, except that the HDACI dextromethorphan lacked direct data for this protein, and lithium had neuroprotective effects on both αSyn and tau protein. One potential therapeutic strategy that might be tested in animal models and humans is the combination of valproate with dextromethorphan in attempting to therapeutically modulate H3 HDAC, GSK-3, αSyn, ROS, apoptosis, and trophic factors.
Kyseiset tehtävänannot ovat aivan liian negatiivisesti polarisoituneita joten ehdotankin sinulle taipumuksiesi (esim. pelottomuus ja seurauksista piittaamattomuus) valjastamista itsesi parantamiseen mahdollisesti jollain muulla keinolla kuin tuolla lääketehtaiden ihmeliemellä.
Dxm on kuin modernin yhteiskunnan oma sairas versio luonnosta löytyvistä kärpässienistä ja daturakasveista. Pieninä annoksina auttaa tehokkaasti yskään (opioidi vaikutustensa vuoksi), keskikokoisilla annoksilla toimii etanolin/ketamiinin tavoin ja isommilla sitten vinksauttaa mielen pois olevaisesta ja kuviteltu alkaa tuntumaan todelta. Monta monituista tragediaa on kyseisen kemikaalin parissa tapahtunut…
Teen vastaehdotuksen, koita parantaa psyykeesi lopullisesti ja peruuttamattomasti Kukan avulla, ei pelkästään nykyannostelun mukaisesti, vaan käynnistämällä radikaalisti intensiivisempi projekti. Katso missä Kukan rajat löytyvät, jos niitä onkaan. Luo vaikka “THC 365” tuonne Savusaunan puolelle päiväkirjaksi, ja ei muuta kuin usvaa putkeen!
To boldly go where no man has gone before, man! 
Mielenkiintoinen idea. Tosin juuri tässä maailmantilanteessa en voi testiäni vielä suorittaa ihan käytännön syistä. Vapottaa ei jaksa (tai siis ei oikein ehdi) kuin korkeintaan 10g päivässä ja syömällä olen testannut jo 25-45g kaakaoita joista nukahtaa liian alhaisilla toleilla ja korkeilla ei ole syntynyt mitään “valaistumista”.
Ongelmana on se, että kun toleranssit nousevat, niin loppuu materiaali kesken. Väitän, että jos minulla olisi kukkaa rajattomasti, niin kykenisin nostamaan toleranssini sellaisiksi, että kykenisin syömään lähemmäksi 100g vuorokaudessa ja vapottamaan 24/7 nukkumista lukuunottamatta.
Voisinko sitten tällä mahdollisesti kokonaan parantua? Toivottavasti pääsen joskus testaamaan… Ehdottomasti tulee heti raporttia projektista jos joku sen minulle mahdollistaa tai pääsen itse sen laillisesti toteuttamaan. Minkäänlaista fyysistä vaaraahan testistä ei minulle olisi ja pää kyllä kestää sen voin luvata 
Maailmalla lääkekannabiksen käyttäjä saa jo ihan itse päättää annostelustaan varsinkin jos on vakavasti sairas. Annostelun ylärajaa kun ei ole olemassakaan… Riippuu siis täysin toleista, sairaudesta ja ihmisestä.
