Droz muuttuu

Me Lopettajat
1

Hei!
Selkeä ja pakonsanelema tavoitteeni on lopettaa alkoholinkäyttö pääsiäisenä 2014.

Pidän päiväkirjaa aina siihen saakka, kunnes pääsen kokonaan kuiville.

Kommentit ovat tervetulleita. Tulen vastavierailulle asiallisesti kommentoivien ketjuihin.

Siispä:
Aloin juomaan kesällä 2008. Viisi vuotta päivittäistä käyttöä on opettanut minut viinin, lonkeron ja siiderin riippuvuuteen. Minulle alkoholi, ajatuskin siitä, merkitsee nautintoa, onnea ja suloista unholaa.

Olen töissä (en voi mainita työnantajaa). Työnantajani on velvoittanut minut lopettamaan, jotta saan pitää työpaikkani. Minulla ei siis ole tässä asiassa enää varaa neuvotella, vaan kohtalo sanelee nyt, miten etenen vapaa-aikani suhteen. En tiedä, kiukutella vai kiittää?

Jotta pääsen tavoitteeseeni, minun on moneen kertaan mietittävä läpi suunnitelma, miten korvaan alkoholin tuoman nautinnon elämässäni. Sitähän sanotaan, että riippuvuuksiin taipuvainen voi korvata riippuvuuden toisella, mutta taipumuksesta riippuvuuksiin ei voi vapautua.

Voisin laskea, paljonko viiden vuoden aikana olen käyttänyt rahaa alkoholiin:
10 x 5 x 365 = 18 250 euroa, eikä taida olla lähellekään likellä todellista määrää.

Jos siis olen seuraavat viisi vuotta juomatta, voin vaikka ostaa auton, tai maksaa viikottaisen ratsastustunnin, jopa kaksi viikossa.

Mutta! Takaisin nautintoon: toista ei voi syyttää omasta juomisestaan, mutta kumppanillani on merkitys siihen, että juon niin runsaasti. Nyt on kuitenkin totaalisesti unohdettava sellainen porsaanreikä, että vierittää vastuun omista valinnoistaan toiselle. Sanon ehdottoman ein, oman repsahduksen vastuun siirtämisen itsestä pois.

Nyt on 15.11.13, pääsiäiseen on neljä kuukautta. Neljän kuukauden ajan, saan juoda perjantai ja lauantai-iltaisin kello 18 jälkeen. Arkipäivät on osattava olla ilman alkoholia.

Miten tämä on mahdollista? Minulla on jonkinlainen suunnitelma siitä, miten onnistun pitämään työpaikkani:

  • sitoudun liikuntaan, enkä palkitse liikuntasuorituksesta itseäni alkoholilla
  • pidän tätä päiväkirjaa ja taon itseni päähän tosiasiat elämästä
  • turvaudun polvirukoukseen, jos tekee mieli repsahtaa
  • tarkkailen painoani, ja mikäli onnistun pudottamaan painoa, se motivoi minua paastoamaan
  • keskustelen ihmisten kanssa avoimesti alkoholiongelmastani
  • koetan ruokkia niitä alueita elämässäni, jotka ovat jääneet laiminlyödyiksi kohtuuttoman nautinnon tavoittelun tieltä, harrastaa asioita, kuten älypelejä, opiskelua, shakkia, kirjallisuutta,
  • koetan haastaa itseäni uusille elämänalueille, kuten sarjakuvien piirtämiseen, leivontaan, uusiin urheilulajeihin
  • annan musiikin rauhoittaa ja hoitaa itseäni silloin, kun itku koputtelee ja viininhimo iskee
  • ympäröin itseni vain sellaisilla ihmisillä, jotka tukevat minua päätöksessäni lopettaa
  • uskon muutoksen onnistuvan
  • arvostan itseäni ihmisenä, enkä anna repsahdusten romuttaa uskoani muutokseen
  • olen kärsivällinen
  • annan muutokselle tilaisuuden

Tällaisilla eväillä ajattelin päästä alkoholiriippuvuudestani. Ehkä minun pitäisi kiittää työnantajaani siitä, että hän tahtoo minulle hyvän tulevaisuuden. Helppoa ei tule olemaan, mutta onneksi työnantajani on sitoutunut tarjoamaan minulle psykologin keskusteluapua neljän kuukauden ajan, kognitiivista keskusteluapua. En siis ole tavoitteeni kanssa aivan hukassa.

Tsemppiä kaikille muillekin kirjoittajille, jotka ovat lopettamassa! Lycka till!

2

Menestystä toivotan!

Suunnitelmasi on aika mietitty, se tuo mahdollisuuksia onnistumiseen.
Aikataulu on varmasti ihan ok, onhan moni lopettanut ihan seinäänkin.
Samoin huomiosi lopettamisen tuomasta taloudellisesta edusta varmasti motivoi lisää.

Mielenkiintoiseksi tilanteen tekee se, että -jos hiukkaakaan oikein ymmärsin- kysymys on nyt enemmän työnantajan halusta kuin omasta halustasi?

Jos noin on, niin saatat tarvita sitten voimia hiukan enemmänkin (varmasti niitä silti löytyykin)–kas kun ne omat halut tahtovat kuitenkin olla ensisijaisia.

Suoraan sanottuna, jos minulle olisi sanottu työnantajan taholta -siis silloin kun halusin juoda ja joinkin, perskules- että selviä tai työsuhde loppuu, niin tuollaisen ilmoittaneelle työnantajalle olisin tehnyt selväksi että juuri kymmenen sekuntia sitten hänen statuksensa muuttui minun entiseksi työnantajakseni joten kaikenlaiset kannanotot elämääni ja varsinkin yksityiselämääni ovat ihan tarpeettomia.

Mutta, kun nyt olet päättänyt lopettaa, niin mikäpä ettei. Kyllä se onnistuu.

Ja on mahdollista sekin, että kun sitten pääset siitä lopettamisvaiheesta yli, niin voipa olla että päätätkin pysyä selvänä ihan omasta halustasi, se kun on ihan mukavaa elämää sekin.

Jään mielenkiinnolla odottelemaan miten edistyt!

3

Terve Droz.

Kuvaat tuossa aika monta alkoholismin peruspointtia. Vihjaat, että puolisollasi on osuutta siihen, miksi juot niin paljon. Olet myös lopettamassa sen takia, että saisit pitää työpaikkasi. Entä jos lopettaisitkin ihan itsesi takia? Lisäksi olet tehnyt melkoinen sotasuunnitelman, millä meinaat asian hoitaa. Mitä vastaan meinasit ruveta tappelemaan? Alkoholismia? Tästä sairaudesta on olemassa sen verran vahvat näytöt, että kovimmatkaan kaverit eivät ole kyenneet tätä sairautta taistelemalla voittamaan. Toipuminen alkaa siitä, kun nostaa kätensä ylös vahvemman edessä.

Ja vielä lisäksi. Miksi lopettaa vasta pääsiäisenä? Tuleeko silloin joku olemaan jotenkin muka toisin? Eikö sitä voisi lopettaa ihan saman tien. Tässä ja nyt. Pääsiäiseen mennessä olet jo saattanut menettää työpaikkasi, sekä puolisosi.

4

Juumoro, pääsiäiseen mennessä olet ehtinyt järkeillä riippuvuutesi uudestaan, se on
vain viivytystaistelua ja alkoholistille ei ole toimivaa kohtuukäyttöä olemassa,
takaportit voi muuntua tavaksi, eikä lopettaminen etenekään tai edes ala.

Nyt lopettamalla on ihan eri kunnossa ensi vuoden vaihteessa, loppiaisena ja pääsiäisenä,
vappuna, juhannuksena, huvilakauden päättäjäisissä ja jokaisena nimipäivänä.

5

Tuohon on pakko hiukan täältä pehmentää, kertoa että ei asia ihan noin toivoton ole.
Selviytyä voi, voittajanakin, eikä ole edes pakko noistaa käsiään pystyyn (sen toki saa jokainen tehdä, jos haluaa, kaikin mokomin minun puolestani)

Mutta komppaan Ikzua siinä että miksi kannattaisi odottaa, kun voi tehdä muutoksen heti?

Ja harkittavaksi yksi asia; Joissakin tapauksissa on ollut helpompaa olla kokonaan juopottelematta kuin vähentää juopottelua haittoja aiheuttamattomalle tasolle.

Tämäkään ei ole kaikissa tapauksissa pätevä totuus, mutta kantsii pitää mielessä että noinkin asia voi joskus olla.

Mutta, eiköhän se tässä sitten meille kaikille selkiinny, miten asiassa eteenpäin pääset (ellet kyllästy meille asioitasi selittämään :laughing: )

6

Tervetuloa foorumille!
Yleensä pyrin välttämään näitä keskusteluita miten pitää korkki kiinni, mutta tällä kertaa oli pakko tarttua näppikseen.
Minä voin kertoa vain vajaa 4 kk raittiuden kokemuksella, mutta muutama kohta iski silmään.

  1. Jätät itsellesi valtavasti takaportteja joilla mahdollistat juomisen
  2. Varaudut siihen, että voit syyttää muitakin epäonnistumisesta
  3. Raitistuminen lähtee itsestä, muiden takia se ei vaan onnistu
  4. Helppo kirjoittaa lupauksia, kun voi tunnin päästä avata pullon ja miettiä henkeviä
  5. Alkoholin lopettamisessa alasajo vähentäen on todella hankalaa (ellei mahdotonta)
  6. Kun sallit itsellesi juoda viikonloppuisin entisen joka päiväisen annostelun sijaan, luultavasti kertakäytön määrät kasvavat
  7. Elämäsi viikolla siirtyy vain perjantaipullon miettimiseen

Toisaalta hyviä juttuja:

  1. Liikunta
  2. Uudet harrastukset
  3. Asian suunnittelu
  4. Sitoutuminen

Toivon sinulle onnea raitistumiseen.

7

Mä tulkitsin ton ikzun viestin kyllä niin, että se “vahvempi” on tossa yhteydessä alkoholi. Kemikaaleilla itsessään ei ehkä voi sanoa olevan samoja ominaisuuksia kuin ihmisillä eikä niitä voi loogisesti suoranaisesti vertailla keskenään, mutta jos jotakuta helpottaa se, että ns. luovuttaa kamppailun alkoholia vastaan aka myöntää itselleen, ettei se kohtuukäyttö vaan onnistu, niin eihän siinä silloin ole kyse mistään luovuttamisesta, vaan luopumisesta. Mikä osoittaa musta taas suurta vahvuutta, sekä itsensä “voittamista”, jos asian haluaa niin nähdä…

8

Tarkoitin tuolla sitä, että minä olen ainakin tässä tekemisissä sellaisen sairauden kanssa, jota en pysty itse peittoamaan. Aika paljon sitä päätä piti hakata seinään kuivana, ennen kuin sen on alkanut ymmärtämään. Palaset alkavat mennä juuri niille kuuluville paikoilleen, kun alan päästämään naruista irti.

Voin olla ilman viinaa, mutta silti henkisesti ihan yhtä sairaassa tilassa. Se, kun alan antamaan itselleni periksi alkaa tarkoittamaan todellista toipumista. Viinasta luopuminen on tarvinnut tapahtua ensin, jotta tuo muodostuu mahdolliseksi.

Mutta siis, eihän tämä minun alkoholismini ole mikään erityistapaus. Ihan samassa veneessä tässä ollaan ja samasta sairaudesta puhutaan.

edit. Tuli tuossa muuten mieleen, että aika varma merkki toipumisesta on se kun tarve siitä puhumiseen alkaa katoamaan. :astonished:

9

Mitä tarkoitat itselleen periksi antamisella? Liittyykö jotenkin mm. jooga -ja zenfilosofioissa esiintyvään ideaan siitä, että pyrkii olemaan pyrkimättä ( :mrgreen: ) takertumaan omiin (negatiivisiin) ajatuskulkuihinsa, hyväksyy ne sellaisina kuin ne ovat antaen niiden ns. vaan lipua ohitse…? Ja sitä kautta ehkä sen oman itsensä aidompaan ymmärtämiseen ja hyväksymiseen?

10

Joogannut en ole, mutta joo just tota! :laughing: Ihmisellä on ego ja sitten on se todellinen olemus. Nämä pitää jotenkin osata erottaa toisistaan ja luopua siitä egosta. Sitä kautta hyvinvointi alkaakin löytyä ihmisen sisältä, jossa on jo kaikki tarpeellinen. Sitä ei enää tarvitse pumpata ulkoapäin, koska siitä tulee jotenkin merkityksetöntä. Vähemmän onkin enemmän.

11

Droz hei, vaikutat määrätietoiselta, joten suunnitelmasi voi onnistua. Erityisen hienoa on, että olet rohjennut sopia asioista työnantajasi kanssa.

Minä aikoinaan kontrolloin juomistani 6 kk, mutta tarkoitukseni ei ollut lopettaa. Kävi kuitenkin niin, että en osannut pysyä sopimissani määrissä ja vauhdissa. Niinpä päädyin ns. pohjalle, eli tasolle, mitä alemmas en halunnut vajota. Myönsin alkoholin voittaneen ja turvauduin ulkopuoliseen apuun. Nykyisin saan kognitiivista apua aa-tovereiltani ennen kaikkea käymällä palavereissa kuuntelemassa ja kertomassa oman kokemukseni. Kännykässäni on myös koko joukko numeroita, joihin voin soittaa, jos on vaikeuksia, mutta soittelemme toisillemme myös iloisista asioista.

Raittiuden myötä elämä on muuttunut pikkuhiljaa paremmaksi. Terveellinen veto sinulta, että tulit tänne.

12

Tervehdys

Vaikuttaa hyvältä ja mietityltä suunnitelmalta muuttaa toimintatapaansa ja tottumuksia toiseen suuntaan. Kyllä se auttaa kovasti, ettei tee niin kuin ennen on tehnyt, vaan tekee nimenomaan sen muutoksen.

Kuten tässäkin ketjussa on jo kysytty, että miksi et lopettaisi vaikka heti? No sehän on ihan aiheellinen ja hyvä kysymys, mutta tärkeämpää tässä hetkessä on se, että olet havahtunut siihen, että on tehtävä muutos tavalla tai toisella ja että sen muutoksen myötä vahvistuu tekemään sen viimeisen päätöksen jättää juomat kokonaan pois.

Voihan sitä jälkiviisastella vaikka minunkin kohdalla, että miksi en jättänyt juomia pois jo muutama vuosi sitten, kun tosissani koitin tehdä muutosta ja päästä eroon riippuvuudesta. Miksi en jätä, miksi jätin ovat kysymyksiä, joihin vastaukset joutuvat jokainen löytäään ihan itse omasta päästään.

Tsemppiä ja muutosohjelmasi toimii taatusti, kun noudatat sitä.

13

Heippa Droz!

Lämpimästi tervetuloa mukaan palstalle!! :slight_smile: Mitä kuuluu ja miten on projektisi lähtenyt käyntiin? Tahtotila tuntuu ainakin olevan kohdillaan… :slight_smile: Ja hyvä niin! Tosin olen samaa mieltä saamiesi kommenttien kanssa siitä, ettet välttämättä ole vielä oikeasti päättänyt lopettaa juomista, pelkästään vähentää. Siinä taas on se ongelma, että harva alkoholisti onnistuu vähentämisessä. Monet meistä ovat aluksi yrittäneet sitä jopa vuosikaudet, mutta huomanneet aina loppujen lopuksi vain hakkaavansa päätänsä tiiliseinään. Yksi kaksi käyttökertaa saattaa kyllä mennä ihan kohtuudella, mutta sitten homma karkaakin jo helposti käsistä. Siksi meille monille täysi lopettaminen onkin jopa se “helpompi” vaihtoehto. Tosin sekin vaatii omaa vahvaa motivaatiota ja asian jatkuvaa työstämistä (ainakin aluksi). Tästä asiasta saitkin jo paljon hyviä kommentteja, enkä rupea enää samoja asioita toistamaan.

Vaikka tilanteesi on vaikea, niin toisaalta on hienoa kuulla myös työnantajalta saamastasi tuesta ja mahdollisuudesta päästä psykologin juttusille. Toivottavasti näiden keskustelujen avulla saat tiukemman otteen raittiuden syrjästä ja pääset nopeammin niiden oikeasti tärkeiden kysymysten äärelle. Tsemppiä yrityksellesi ja mukavaa raitista päivänjatkoa!

14

Hei Droz,

en tässä yhteydessä käy yksityiskohtaisesti läpi taustaani, riittää varmaan että kerron juoneeni vuodesta 2009 alkaen sen verran paljon, että siitä on alkanut olla haittoja. Tänä syksynä tein tuon saman päätöksen kuin sinä, että juon vain viikonloppuisin/vapaapäivän edellä. Tiedän, että jos olisin silloin elo-syyskuussa (?) päättänyt lopettaa kerralla ja kokonaan niin ei todellakaan olisi onnistunut. Mutta minulla on ollut “lupa” juoda silloin, kun aamulla ei tarvitse herätä töihin, ja se oli minulle toimiva tapa.

Nyt olen jonkin aikaa, tuleekohan tässä yli vai alle kuukauden, ollut kokonaan ilman. Ei ne viikonloppukännäämiset niin tärkeiltä enää tunnukaan. Oma aikomukseni on tosin olla vain loppuvuosi kokonaan kuivilla ja syyt ennen kaikkea terveydelliset; eräänlainen detox-kuuri jonka aikana vältän myös sokeria, valkoisia jauhoja yms (joita tosin en suuremmin syö muutenkaan). Haluan nähdä muuttaako noin kolmen kuukauden elämäntaparemontti yhtään mitään eli helpottaako väsymys ja laskeeko paino (so far ei sitten minkäänlaisia muutoksia).

Minulle sopii parhaiten se, että vapaa-ajallani en käytä aikaani millään tavalla alkoholin ajattelemiseen. Täällä surffailen satunnaisesti mutta muuten keskityn niihin asioihin, mitä teen enkä siihen mitä en tee. Pikkujouluja on nyt keskimäärin kerran viikossa joulukuun puoliväliin saakka mutta ne eivät ole ongelma sikäli, että en yleensäkään ole ottanut “julkisesti” kuin alkumaljan ja ehkä yhden lasin viiniä, vasta kotona olen juonut vapaasti.

Tammikuuta pitemmälle en tällä hetkellä asiaa mieti, minulle riittää että silloin jos vesi herahtaa kielelle jostain kuvasta, tekstistä tai tilanteesta niin voin ajatella, että puolentoista kuukauden kuluttua olen taas vapaa juomaan tasan niin paljon kuin mieleni tekee.

15

Hei Droz.
Toivottavasti kirjoittamattomuutesi ei tarkoita sitä, että raitistumisen aloittaminen epäonnistui jo heti alkuunsa? Katsoin, että kirjauduit tänne perjantaina… Etkä sen koommin ole kirjoittanut :frowning:

Puuttuisin myös tuohon raitistumisen ajankohtaan. Miksi ei nyt jo? Eikö olisi ihanaa viettää joulu raittiina ja nauttia sen tuomasta rauhasta ja hyvästä ruoasta ilman kännisekoilua? Eikö uudenvuodenaatto olisi mahtava kokea selvinpäin ilotulituksia katsellen ja ajoissa nukkumaan, jotta voi lähteä 1.1.2014 ulos ihmettelemään hiljaisuutta?

Tuo, että sallii itselleen viikonloppujuomisen, ainakin omalla kohdallani johti tajuttomiin määriin. Mitä enempi odotin “lupaa” juoda, sen kamalamman kännin vedin. Olen nyt ollut raittiina about 9kk ja täytyy todeta, että kaikista vaikeuksista huolimatta, on helpompi ottaa juhlapäivät ja muutkin asiat vastaan :slight_smile:

Tsemppiä!!

16

Perjantai on yleensä se päivä joka merkkaa “putkimiehille” sen mitä viikonloppuna, ja yleensä myös sen mitä seuraavalla viikolla tapahtuu. Jos perjantaina ryyppää, ryyppää luultavasti viikonloppuna. Ja viikonlopun jälkeen onkin maanantaista lähtien korjaussarjat mielessä.

Itse yritän painottaa nimenomaan nollatoleranssia perjantaille. Kun tuoreena ja terveenä herää lauantaina, niin vaihtoehtosta tekemistä sille “klo 9 kaljakaupalle” löytyy yllättävän paljon. Vaikka siivoamista! :wink:

17

Pieni kommentti näihin Silentin mietteisiin… Minä koin viime vuonna ensimmäisen raittiin joulun ja uuden vuoden pitkiin aikoihin, ja täytyy sanoa että kyllä kannatti! Etukäteen turhaan pelkäsin, että tuntuvatko nämä juhlapyhät enää samalta ilman maljojen kilistelyä. No, eivät tietenkään tuntuneet, vaan erilaisilta, levollisemmilta, jotenkin “täydemmiltä”. Joulu on perhejuhla ja oli ihanaa olla henkisesti koko ajan “läsnä” niissä tunnelmissa kaikille läheisille (meitä oli koolla taas yli 20 henkeä). Joulusta jäi erittäin lämpimät muistot. Uutena vuotena taas koin helpotusta siitä, että olin aattona jatkuvasti valmis tarvittaessa kuskaamaan ja hakemaan perheen nuorisoa, eikä tammikuutakaan tarvinnut aloitta yökkökankkusessa ja morkkiksessa. En todellakaan tuntenut menettäväni mitään tärkeää…

Tänään suuntaan kohti työpaikan pikkujouluja. Enää en edes oikeastaan mieti juomattomuuttani tällaisissa tilanteissa. Ei siihen viime vuonnakaan kukaan kiinnittänyt huomiota. Kuplavesi maistui hyvältä ruuan kanssa ja hauskaa oli! Ja olen muuten samaa mieltä tästä ajatuksesta, joka on jo moneen kertaan heitetty ilmaan tällä palstalla: jos joku ihminen kiinnittää ylenmääräistä huomiota toisten juomattomuuteen jossain tilaisuudessa, niin usein se kertoo myös tämän toisen henkilön omista ongelmista alkoholin kanssa.

Toivottavasti Droz palailet pian päivittämään kuulumisiasi! Raitista viikonloppua!