Doku-unimentti

Kun törpönkaataminen jää paljolti taka-alalle ja peräti loppuu alkaa pääkopassa kova myllerrys.

Tämä näkyy myös unimaailmassa, tuossa alitajuisessa temmellyskentässä, jossa setvitään ja prosessoidaan päivän tapahtumia.
Ahkeran dokaamisen aikaan omapää saattoi olla pitkiä jaksoja uneton tai siltä ainakin tuntui.

Kaatamisen jäätyä joutuu muun kropan ohella myös pääkoppa tilanteeseen, jossa sen läpi ajetaan uusi, outo sovellus.
Tämä osaltaan voi vilkastuttaa yöllistä filmikelaamista tai yksipuolistaa tarjontaa ja ainahan me reagoimme
vaihtuviin elämäntilanteisiin myös unen kautta, vaikkei tulkitseminen johtaisikaan varmoihin päätelmiin.

Itsellä on kirjava unihistoria tai niin sen itse koen. Juopottelu-unet ovat jääneet jo melko lailla taka-alalle.
Näin ei aina ole ollut, vaan harva se yö istuin jossain mörskäsä törppö kädessä ja tunsin itsenikin sellaiseksi.

Uskon, että ajatuksemme pelkoineen ja toiveineen näkyvät yöfilmillä ja ne voivat jotain meille kertoakin.

Miten oma unesi voi tai on muuttunut ja millasia leffoja katselet nykyään ??
Onko tilanne tasoittunut mahdollisen raitistumisen myötä ??
Toistuuko stressiaikoina samat dokausleffat ??
Pelkäätkö palaavasi takaisin märälle kentälle ??
Kieltäydytkö humalasta koskaan unessasi ??

Tänne voisi purkaa unikuviaan ja vapaasti käydä kippaamassa pahimmat painajaiset ja ihanimmat röyhelysadut.
Myös eroottisesti latautunut matsku käy kirjeenvaihdonvälineenä, jos siitä on hyötyä ja iloa antajalleen.

Tilkkeestä ja psyykettä rouhivasta sälästä kevennetty mieli on helpompi pakata mukaan ja pitäisin tätä
uniterapiaketjuna, jos vaan saa kannatusta ja tarkasteltavaa aineistoa piisaa ihmisillä.

==>

…hyvä ketjuidea!

Vedin armottomat kaljaviskilärvit kylpytynnyrissä, josta sitten myöhemmin heräsin laskuhumalaan, päänsärkyyn ja kylmään… palju oli täynnä tyhjiä tölkkejä…vesi haalennut viileäksi ja ulkona pieni pakkanen… herätys oli kamala…tämä oli unessa koettua ja kerran myös ihan oikeassa elämässä… ei ollut kiva herätys!

Viime yön seikkailuista muistan sen verran kuinka kävelin kantohankea pitkin ja se oli mukavaa.

Doku-unia näen hyvin harvoin, 2-3 kertaa vuodessa.

Sen sijaan unissani vierailen kummallisissa taloissa. Usein vierailen myös vanhoissa taloissani ja niihin on tehty aivan kummallisia muutoksia ja kaikkee älytöntä saa pähkäillä niissä, aina joku remontti menossa jossain päin. Kaipuuta varmaan vanhoille paikoille, kuka tietää.

Doniin - radiohiljaisuuden jälkeen tämä ketjule ehkä saapi hieman huomiota ja nostetta osakseen.

Alitajuinen mielentoiminto ja sen johdannaiset. Jokin aika sitten istuin autossa, jossa oli ehkä kolme, neljä tyyppiä
ja oletan, että metsien mies myös oli sulloutunut takapenkille, vaikkei skrodena tapauksena meinannut millään
ensin mahtua ja ratissa paasasi HELI ja minä sananmukaisesti pelkääjän paikalla ja ajettiin koko ajan vastaantulijan
kaistalla urku auki ja sitten tulikin sellanen vanhan mallinen nivelbussi ja kaatui kyljelleen ja mä vaan mietin, että tuliko ruumiita. Sen verran säikähdin kuitenkin, että painoin exit-nappulaa ja sen kertainen näytös päättyikin siihen ja päästin itseni koiran kaa ulos, silläkin kertaa ja

tällasia. Se oli plinkkiuni ilman päihdänteitä ja viimeisestä unikännistä onkin aikaa, eikä ne silleen ole pahoja, enää

Tuon kyl taisit keksii

Aika jännää Helise, minäkin seikkailen usein jossain rakennuksessa jonka pitäisi olla ihan tuttu paikka. Kuitenkin eksyn siellä, en osaa huoneeseen johon olen menossa tai se huone on yksinkertaisesti kadonnut kokonaan.

Toinen uni on, kun ajan autoa huonolla mutkaisella kärrytiellä. Sitten alkavat ratti ja polkimet kutistua pienemmäksi ja pienemmäksi. Vauhti on hurja mutta jalkani ei mahdu jarrupolkimelle ja ratti on jo niin pieni ettei ohjaamisesta tule mitään. Kuitenkin ihmeen kautta pysyn tiellä…

Taidan olla aika eksyksissä elämäni kanssa :laughing: :laughing: :laughing:

HELILLE OLI TÄMÄ !! :smiley:

^^ Eihän tuo ollut erikoinen juttu, ihan tavallista alitajuista,
unista huttusyöttöä, jota pääni tuottaa koko ajan or

Ain’ t got nothin’ do it Gangsta Rap Made Me Do It

…nää känniunet on monessa mielessä melko mielenkiintoisia kun niitä alkaa miettii…

Mulla ne tulee aina kun on kovaa stressiä, joka tuo mukanaan päihdyttävien nestemäisten aineiden mukaanottamisen mielen rauhoittamiseksi… jokainen uni päättyy aina sammumiseen ja heräämiseen samanlaisessa ahdistavassa usvassa mihin viimeisinä vuosinani humalat ja sammumisheräämiset aina oikeastikin johti… eli siis kertaakaan en ole ns. Positiivisessa mielessä koettuakänjiromantisoitua unta nähnyt… mikä on sikäli kyllä hyvä juttu.

Olis kiva lukea lisää näitä…

P.s. sain syvät unet takaisin, kun löysin pari viikkoa sitten aineen nimeltään melatoniini…huomenna lekuriaika…

Juulian autoilu-uni on kyllä karmee.

Nyt myöhäisillassa vasta muistan, kuinka törkeen isosti kipotin ja kaadoin äyskärillä viunan perkelettä kurkkuseen viime yönä.

Oon havainnut ilman aktiivisia unikirjamerkintöjä, että alitajuiset käsittelyrosessit toistuvat, kuten kaikki muukin tässä elonkiertokulussa, eikä kaikki pintaan pulpahtava ole niin kauheen merkityksellistä.

Näppistuntumalla tuntuu, että vahvoja unia on vanhemmiten harventuen. Pari toistuvaa teemaa löytyy, toistuvat vuosienkin taukojen jälkeen - kiitos vain entiselle yhteiskoululleni - mutta ei niistä sen enempää, kun eivät liity alkoon. Teemoja on ollut useampiakin, mutta osa on lakannut.

Alko-unia näkyi lopettamisen jälkeen melko usein ja niistä aiheutui (unessa) ahdistava tunne, että tässäkö tämä nyt oli. Herääminen sitten helpotti. Nekin ajan kanssa harvenivat. Nykyään alko-rainoja on vain 1-2 kertaa vuodessa eivätkä ne vedä vertoja alkuaikojen 3d-surround-esityksille.

Voi hitsin hitsi, mulla oli niin hyvä ja jännä unitarina viime yöltä, mutten muista siitä yhtään mitään enää !!

Aamuyöstä muistan oikein herkutelleeni ajatuksella, miten hyvän stoorin tästä saakaan…

Jonkun tyypin kaa diilattiin kovaa kamaa ja sitten tuli isoja ongelmia… no, käyn kattomassa sen filkan, jos se näkyy tulevana yönä uusintana, kuten toisinaan käy, vaikkei ole vielä kesäuusintojen kulta-aikakaan

Joo, viime yönä Remu eli Humu Laine kaatoi kahdesti mun rinnuksille tuoreet kahvit, jotka olin valmis hörppimään.
Loukkaannuin valtavasti jo ekasta kerrasta, mutta toisella kaatamalla olin valmis lähtemään koko mestasta lopullisesti yöhön ja
pakkasin kutakuinkin koko maailman päällisen omaisuuteni automobiiliin, jolla hurruutin yötä vasten jonnekin muualle.
Muistan olleeni väsynyt, sillä kloku osoitti iltayhtätoista ja taisin miettiä, että onko tekoni ylimitoitettu, kuten toisinaan
saattaa ollakin valveillaoloaikana joidenkin reagointien välitön suhde tapahtuneeseen.

Tällasta. Törppöä en ole täyttänyt aikoihin viunan perkeleellä ja voidellut sillä herkempiä sisäanturoitani, vaan olen ollut kiltisti, unessakin.