edit. kiitos ja kumarrus neuvoista!
Itse en ole kyseisiä oireita kokenut, mutta suosittelen kyllä käyntiä huom! asiantuntevalla lääkärillä eikä millään terveyskeskuspuoskarilla. Oireesi kuitenkin vaikuttavat sen verran vakavilta.
edit.
Aloitetaan hyvistä uutisista Rohtori; et sinä suljetulle osastolle joudu ja tuskinpa joudut loppuelämäksi neuroleptejäkään vetelemään. Nuo kertomasi oireet ja tuntemukset kuulostavat monilta kohdin tutulta. Itse sairastan vakavaa persoonallisuushäiriötä eli epävakaata persoonallisuutta sen rajatilamuodossa johon saattaa silloin tällöin, varsinkin stressitilanteissa liittyä lieviä psykoottisia oireita ja tila voi muistuttaa hieman skitsofreniaa. Myös jatkuva vakava masennus on elämänkumppanina.
Mutta tämänkin kanssa voi elää, jopa niin että suurin osa ihmistä ei huomaa oireita lainkaan ja elämä pysyy jotakuinkin räpylässä. Se vain vaatii muutamia aika vaikeitakin asioita ja päätöksiä elämässä, mutta jotka myös sitten palkitsevatkin hieman paremmalla mielen tasapainolla. Silläkin uhalla että saan entistäkin tylsemmän miehen maineen niin tässä lueteltuna asioita, jotka auttavat pitämään elämän ja pään kasassa (itsekkään en pysty noudattamaan näitä aina ja silloin hinta maksetaan paranoidisina ajatuksina, masennuksena ja itsetunnon romahtamisella). Mutta nämä auttavat varmasti pitämään hommaa kasassa:
- Korkki kiinni kokonaan. Alko aiheuttaa masennuskausia, tuhoaa unenlaadun ja aiheuttaa parikin päivää jälkeenpäin epätodellisia oloja.
- Pössyttely on ehdottomasti no-no, hasa vetää itseni pienilläkin määrin täysin psykoottiseen tilaan.
- Masennuslääkeitä voi kokeilla, itselleni ne eivät ole tosin tuoneet mikkään komboilla helpotusta tilaani, lähinnä päinvastoin lisänneet ahdistusta. Ainot mitä käytän on Mirtazapiini silloin tällöun pieninä annoksina unilääkkeeksi.
- Neuroepteistä voi pahimpiin kuukausiin tuoda apua pieni määrä Risperidonia, 0,5-1 milligrammaa päivässä riittää tasaamaan ajatuksia eikä muuta vielä zombiksi.
- Rauhoittavat järkevällä laskulla hemmettiin; kääntyvät toimimaan ennen pitkää paradoksaalisesti ja lisäävät ahdistusta sekä masennusta. Ja annokset karkaavat joka tapauksessa käsistä ja järjettömiin määriin jos tuolle tielle lähtee. Itse joudun ikävä kyllä vieroituksen ohella käyttämään nyt Rivatrilia, mutta sen alasajo alkaa kuukauden kuluttua ja on ihan mukavaa ajatella että pää on sen jälkeen paljon kirkkaampi vaikka tuohonkin vieroitukseen tulee kuulumaan tuskatiloja.
- Piristä ja mahdollisista opiaateista eroon vaikkapa A-klinikan kautta; tiedän kyllä miten ne boostavat mielialaa tilapäisesti ja tekevät elämästä hetkeksi jopa nautinnollista mutta laskujen kuittaamisen hinta on liian kova henkisesti ja taloudellisestikin.
- Kun juttelet psykiatrin kanssa, niin yritä päästä Kelan korvaamaan, mieluiten kognitiiviseen psykoterapiaan - ainot todella auttava asia, joka antaa elämänhallintaa ja auttaa erityisesti sosiaalisten tilanteiden pelkoon ja jonka kautta voi löytyä avaimet paniikihäiriön lääkkeettömään hallitsemiseen.
- Kuulostaa kliseeltä mutta kova liikunta toimii ja erittää endrofiineja aiheuttaa hyvää oloa. Viimeaikasten tutkimusten mukaan kova treeni vaikuttaa erityisesti aivojen opiaattiherkkiin reseptoreihin ja helpottaa tuota kautta myös oloa. Ja puntilla tai lenkillä on huomattavasti hankalampi flipata kuin kotona kamaa vetäessään. Ja sivutuoteena liikunnasta on vielä sekin hyvä sivuvaikutus, että sen myötä syömienen ja sitä kautta yleiskunto ja verensokerin tasaisuus paranee > yleisolo kohenee.
- Omega 3 rasvahapot auttavat oikeasti kun niitä syö 3-4 kertaisina annoksina. Eivät toimia nappia painamalla kuten lääkkeet ja kama mutta auttavat psyykettä kestämään paremmin. Vaikkapa halpa Pirkka-kalaöljy on hyvä vaihtoehto, johonka on varaa myös tällaisella taloutensa tuhonneella narkillakin.
- Ja se puhuminen; puhu mahdollisimman monen kanssa, ota vaikka riski mutta pura tuntemuksia mahdollisimman monen kanssa - nin ammattiauttajien kuin frendienkin kanssa.
Näillä 10 kohdalla et ainakaan tee vahinkoa itsellesi ja todennäköisesti parin kuukauden päästä voit paljon paremmin ja harhaisuusden tunteet jäävät pikku hiljaa pois ja oma elämä ja persoona alkavat pikku hiljaa löytyä; ja sen myötä myös se itsetunto ja arvostuskin.
Eri asia on sitten, jääkö näin tiukkapipoisen listan jälkeen elämään enää mitään hauskaa, mutta tuo pitää sitten jokaisen arvioida mikä on oikeasti hauskaa: jatkuva kujalla olo ja pohjimmiltaan syvältä perseestä oleva elämä vai sitten tiukkapipoisempi elämänhallinta, jota kautta aivot pääsevät toipumaan ja löytämään ihan uusia mielihyvän lähteitä 
Voimia matkaan; kaikki on edelleen omissa käsissäsi ja omien päätöstesi varassa - et varmasti ole tuomittu sekoamaan ja elämään hallusinaatioiden täyttämässä elämässä jos et niin tahdo!
Kiitos Rajatilatapaukselle vastauksesta!
edit.
AI tälle tilalle on joku nimiki. Mulla on ollu jo pidempää vähän sellanen olo että ikäänku ohjailen itteäni ulkopuolelta.
Rohtorille,
Ei sitä kannata niin etukäteen suunnitella puhetta psykiatrille, ota selvää ketä on kokenut ja asiansa osaava psykiatri paqikkakunnallasi ja ota tunnin aika hänelle. Ja sitten vain kertoo tuntemuksistaan ja kokemuksistaan ja lääkärin tehtävä on ohjata junaa ja täydentää hommaa omilla kysymyksillään sinulle. Ja ensimmäisellä tapaamiskerralla ei varmasti isketä mitään lopullista diagnoosia pöytään, vaan sen tekeminen vaatii useamman tapaamisen ja usein tehdään myös psykologiset testit. Noihin saa onneksi lähetteen kunnalliselle puolelle, joten homma ei kustanna järjettömiä. Oma diagnoosini tehtiin muistaakseni kun olin käynyt psykologin testattavana viitenä eri päivänä ja hän antoi lausuntonsa jonka perusteella sitten psykiatri teki ns. lopullisen diagnoosin. Ja tuo prosessi on tehty kahteen kertaan kymmenen vuoden välein. Samaan pakettiin katsottiin myös ettei löydy elimellistä vikaa eli tsekattiin aivosähkökäyrä, kilpirauhasen toiminta ja toisella kerralla pääni myös lohkokuvattiin; taisi olla magneettikuvaus… Eli nyt minulla on ainakin kuvalliset dokumentit siitä, että omistan aivot vaikka eivät kovin hääppöiset olekaan.
Ja tuo asennepäätöksesi on hyvä askel oikeaan suuntaan; pidä tuo linja ja muituta siitä itseäsi joka aamu niin homma lähtee varmasti kulkemaan parempaan päin - hitaasti mutta aivan varmasti 
edit.
edit.
Päätin poistaa viestini, koska kelasin että niistä ei olisi kenellekkään mitään hyötyä. 
Voisin vielä yhden päätäni vaivanneen asian kysyä. Eli, lainattu toiselta forumilta: “Ja kirkkaissa jutuissa esim valossa näkyy valonsäteet.”
Mikäköhän tämän on aiheuttanu psykedeelit vai onko ihan normaalia?
kaihia tuskin on…
tarkennan jos tarvetta.
edit
ai että minua jeesannilla vastauksilla ei muita jeesata.
vastaukset jotka minua jeesas löytyy vielä täältä.
edit…
edit.
^^^ joo. hyviä vastauksia. tarvii enää löytää vaan oikeat kysymykset. sä olet nimimerkillä internetissä. mikä ihme siinä on, että kysytään jotain ja heti vastauksen saatua editoidaan viestit pois? jos vastaat tähän, niin anna vastauksen olla ainakin viikonlopun yli, niin ehdin lukemaan sen. jos et olisi poistanut noita kyssäreitä, niin varmaan useampi arka ihminen olis voinut lukea ne. jollekin topikin aloittaminen voi olla liian suuri kynnys.
joo, no “not big deal”.
Kirjoitin tänne vain yhdestä syystä saadakseni apua ongelmaani. ns. Tarina jonka kirjoitin tänne oli todella henk.koht ja siinä oli paljon arka luontoista asiaa. en halunnut sen jäävän internetin syövereihin pyörimään.
Naksu mietityttääkö sua tää asia vai miks näin paljo kiinnostaa?
Kysy omat kysymykset.
Mulle on aivan sama mitä joku kirjoittaa ja poistaako kirjoituksensa vaikka 5min julkaisun jälkeen.
vieläkö väännetään?
no mitäs sitä suotta.