Depressio ja 12 askelta

Lataamo
1

Moi

Olen reilu 40v. pitkän linjan depressiopotilas. Pari vuotta sitten tein syvimmän sukelluksen tähän mennessä, ja olin melkein vuoden sairaslomalla depression takia.

Jostain syystä törmäsin silloin AA:n kirjallisuuteen ja löysin suuren avun soveltamalla 12 Askelen ajatuksia omaan depressiooni. Mietin että onko kukaan muu ajatellut depressiota tätä kautta/ saanut apua Askelista?

Samalla tavalla kuin alkoholistille suurin ongelma on itsekeskeisyys, niin oman oivallukseni mukaan ainakin, se on ihan sama juttu depressiopotilaalla: muhimme loputtomiin itseämme ja ongelmiamme ja taustojamme ja traumojamme. Itsekkyydellä tässä en tarkoita tahallista, omaa etua tavoittelevaa itsekkyyttä, vaan alitajuista itsenäiseksi muodostunutta ajattelutapaa, jossa peilaamme koko todellisuuden rikkinäisen itsemme läpi.

Itse löysin suuren huojennuksen kun ymmärsin kuinka huonosti se “Minä” joka oli yrittänyt ohjata elämääni kaikki nämä vuodet, toisti aina samat virheet ja teki aina samat väärät oletukset ja aina moitti itseään riittämättömyydestä jne jne… niin kuinka sopimaton ja riittämätön tämä Minä on koskaan ollut (eikä koskaan tule paremmaksi muuttumaan) elämäni luotsaamisessa. Ja kun siihen kaikkeen pelkoon ja tuskaan on tarpeeksi pitkään tottunut, niin siitä tulee jollain kummalla tasolla turvallista, koska ainakin se on jotain tuttua ja turvallista, että sitten sitä vaan loputtomiin palaa niihin toimimattomiin kuvioihin, koska ainakaan silloin ei tarvitse kohdata mitään odottamatonta.

Ja samalla tavalla kuin AA:n Askelissa ratkaiseva askel on se, että myöntää itselleen ettei elämä Minän ohjaamana tule ikinä olemaan parempaa (normaalia, kivutonta, siedettävämpää…) , ja että vain luovuttamalla elämänsä Korkeamman voiman varaan (tämä on vaikea kohta, tiedän, ja moniselitteinen, mutta se on jokaisen selitettävä itselleen sopivalla tavalla) voi oikea muutos tapahtua. Se on irtipäästämistä siitä rakkaasta depressiosta, pelottavaa hapuilua täysin tuntemattomaan maastoon, mutta ainoa tapa eteenpäin, mikä itselleni on ikinä toiminut (noh, terapia on kanssa hyvä) oikeasti tunnetasolla.

Mjoo… tästä voisi puhua ja mielelläni puhuisin paljon enemmänkin, mutta siis tarkoituksena herättää keskustelua. Haluaisin kuulla kokemuksia, ajatuksia mitä vaan. En halua todellakaan väheksyä kenenkään kokemuksia ja tunteita.

2

^ Hyvää ja mielenkiintoista pohdintaa.

Henk.koht. vierastan AA:ta ja askeleitaan. Mulle korkeammat voimat, tämä luovuttamisen ajatus ja varsin karrikoidut yleistykset alkoholistien sielunmaisemasta nousevat kynnyskysymyksiksi. Se ei haittaa mua tippaakaan, jos joku muu saa avun 12 askeleesta, enkä todellakaan halua alkaa vääntää tässä AA:sta sen enempiä. Muuten olen ehdottomasti sitä mieltä, että ajatustyö sen parisssa, mikä siinä minäminäminäMINUSSA onkaan pielessä(Vai onko mikään?) ja omien sairaiden maneerien kyseenalaistaminen ja purkaminen auttavat mielen sairauksiin miljoonasti paremmin, kuin yksikään tähän mennessä keksitty psyykenlääke.

Itsekin olen pitkän linjan pöpi. Pääasiallinen diagnoosini on skitsoaffektiivinen häiriö ja sitten niitä on roppakaupalla muitakin. Sikäli kun näillä nimillä niin väliä on, mutta ehkä tällaisessa keskustelussa on hyvä kertoa vähän taustoja. Näiden vuoksi olen ollut pitkiä aikoja todella huonossa hapessa ja työkyvyttömyyseläkkeellä jo nuoresta asti. Nyt olen voinut jo useamman vuoden omalla mittapuullani todella hyvin pitkälti juuri em. pohdinnan ja kyseenalaistamisen vuoksi.

Ihan yhtenä käytännön esimerkkinä: Joo, mä kuulen ääniä, MUTTA MIKSI SEN PITÄISI OLLA ONGELMA? Antaa äänien pölistä ja elää omaa elämäänsä. Mä elän omaani. Ei mun tarvitse tehdä niin kuin äänet käskee tai muutenkaan olla niistä moksiksenikaan. Jos joku ihminen sanoo mulle, että hyppää kaivoon, niin en tietenkään hyppää. Miksi päänsisäiset äänet olisivat sen suurempi auktoriteetti? Mm. tämän kun oivalsin, olo ja elo helpottivat kummasti.

Puhuit tuosta tutusta ja turvallisesta ja niinhän se on monilla ihmisillä monien muidenkin asioiden kanssa, että siinä roikutaan mieluummin, kuin hypätään tuntemattomaan, vaikka tuttu ja turvallinen olisi kuinka perseestä. Tähän lisäisin vielä sen(Ehkä osittain samaa asiaa), että moni MT-tapaus piiloutuu ja pakenee kovin mielellään sairautensa taakse. Ei tarvitse ottaa vastuuta omista tunteistaan ja valinnoistaan, kun olen vain niin pirun sairas poloinen. Itsekin olen syyllistynyt tähän aivan riittämiin. Nyt tiedostan, että mulla on kosolti tunteita ja ajatuksia, jotka ovat nimenomaan mun tunteitani ja ajatuksiani, eivät mitään sairauden oireita. Mulla on myös oma persoonani, joka ei ole yhtä kuin sairauteni/diagnoosini. Tämä on auttanut huimasti niin omaan oloon, kuin muidenkin ihmisten kanssa elämiseen.

Toivottavasti tästä ei saa käsitystä, että vähättelisin MT-ongelmia ja olisin sitä mieltä, että ne ovat vain asenteesta kiinni. En minä mihinkään parantunut ole ja tuskin koskaan paranenkaan. Edelleen sairauteni aiheuttaa mulle monenmoista rajoitetta. Pointtina mulla tässä se, että kun sairauteni ei ole koko identiteettini, eikä mun tarvitse elää, kuten diagnoosi sanelee, niin elämä on elämisen arvoista ja pääasiassa pystyn keskittymään ihan muihin ja positiivisempiin asioihin.

3

Loistava kirjoitus Dokalta mielestäni.
Itse olen käynyt 12 askelen ryhmissä ja kyllä nuo korkea voima-jutut ovat olleet vaikeita.

Olen masennuksen takia eläkkeellä ja käsittääkseni aa:n ykkösjäsen eli Bill kärsi vakavista
masennusjaksoista.

Itseensä käpertynyt masentunut on. Suojassa maailmalta peiton alla. Ainoa keino tervehtyä on mennä elämään
mukaan sitten kun voi.

Täytyy opetella olemaan sellainen kuin on ja näyttää se. Tuo minä,minä asenne on tuttu kai yleinenkin masentuneilla(myös holisteilla
ja addikteilla)
Menneet mokat pyörivät mielessä ja niitähän on suunnilleen kaikki masentuneen mielestä.
Jos korkeamman voiman avulla pääsee luomastaan vankilasta, hiton hienoa.
Itse ajattelen asiaa niin, että tyytyy elämän antamaan. Ei koko ajan purnaa ja ole marttyyriuhri.

Kaikki ei mene kuin haluaisin(aika vähän taitaa mennä) mutta se on parempi hyväksyä kuin taistella
aina vastaan. Mennä elämän virran mukana. Kaikki on noin niin paljon helpompaa.

Myös Winstonin vastaus oli minusta hyvä niinkuin hänen usein ovat.