Tahtoisin tietää… iTsellä oli aika raju kokemus…
-Paikan ja ajantaju katosi
-Todellisuudentaju katosi
-Erittäin todentuntuiset harhanäyt (ikäänkuin kaksi todellisuutta päällekkäin) Esim olin parkkipaikalla… tunnistin esim oman autoni mutta ääniä kuului joka puolelta ja porukkaa (kuviteltuja) oli joka puolella…Maa allani alkoi siirtyä…
-Asunnossani oli ihmisiä kaapeissa,ulkopuolella oli porukkaa…
-lattiat liikkuivat asunnossani…
Aika raju kokemus! Kauan sulta kesti palautua siitä? Vai vieläkö on harhakokemuksia? Tässä hommassa on se ikävä juttu, että jos kerran siitä on “selvinnyt”, voipi olla, ettei enää toista kertaa palaudu “normaaliin” maailmaan. Iästä/sukupuolesta/toleranssista hulolimatta. Voi olla vika kerta. Olen hoitanut ihmisiä, jotka on fyysisesti tosi hyvässä kunnossa,mutta aivot on paskana. Sänkypotilaina/syötettävinä/vaipoissa 20 v?
Delirium kohtaukset voi tiemmä tosiaan olla rajuja. Itse en ole saanut, mutta muistan kun olin pieni, niin isäni sai kerran jo kolmekymppisenä, useamman viikon juopottelun jälkeen. Hänen mielestään huoneemme nurkissa alkoi näkyä hirviöitä, ja ne olivat hyvin todellisia. Delirium-aistiharhat voi tosiaan tiemmä olla hyvin konkreettisia, eli ne eivät ole unenomaisia vaan selkeitä valveilla olemis aikana tulevia harhoja.
Siis delirium on psykoosi, joka hoidetaan yleensä psykiatriassa, vaikka potilas sen jälkeen ohjattaisiin päihdehuoltoon.
Deliriumiin voi liittyä sekä kuulo- että näköharhoja, jotka ovat ahdistavan todentuntuisia.
Olen itse joutunut huumetyössä katsomaan useita kramppeja ja viekkareista johtuvia epileptisiä kohtauksia )myös viinakramppeja), mutta delikkä lie ihan oma lukunsa. 
Oloin 3 päivän kuluttua takaisin normaali. Mulle annettiin ajatuskulkia selkeyttävää lääkettä. B-vitamiinipistoksia…
Minä näin kerran rankan kertajuomisen jälkeen harhoja. Ensin oli paha krapulapäivä tosi kovalla ahdistuksella, sitten yöllä näkyi huone olevan täynnä ihmishahmoja. Tajusin kyllä, etteivät ne ole siinä oikeasti, mutta pelotti tosi paljon. Sen jälkeen tuli lähes aina krapulassa sellaista, että huonekalut, verhot jne. vääristyi. Sitten loppuikin juominen.
Aika raju kokemus kyllä, siis ketjun aloittajalla. Tämänkaltaisia lyhyitä/pitkiä, täydellisiä psykoosin oireita saattaa tosiaankin joillakin ihmisille syntyä. Yleensä tälläiseen tarvitaan kirkkaitten juomista kuukausikaupalla, mutta näitä voi harvoin ilmestyä ihan tavallisesta tissuttelussa.
Semmoinen se meidän alkoholi on. Kaikki varmaan täällä yhtyvät sanomaani. Alkoholi on todella kova huumausaine (tosin laillinen). Aiheuttaa siis myös psykoottisia oireita joillekin. Aivan kuin amfetamiinipsykoosi on olemassa. Ja muistakaa toki, että jotkut ihmiset ovat jopa kannabikselle niin herkkiä, että psyykoosivaara on olemassa. Tosin harvinaisempi kuin kahden edellisen substanssin kohdalla. Mutta silloin kun psykoosi napsahtaa omalla kohdalle, on substanssi sitten mikä tahansa, niin se on todellakin hengenvaarallista, silloin saattaa myös olla vaarallinen toisille ihmisille. Vaatii välitöntä sairaalahoitoa. Toki psykoosiin voi mennä ilman päihteitäkin.
Itsellä ei kokemusta deliriumista, mutta minun juomistahdilla, sekään ei varmasti ollut kaukana. Alkoholihallusinoosi minulla on ollut kaksi kertaa, joka on kuitenkin erilainen psyykkinentila kuin varsinainen delirium.
Terv. Kannel, jolla ei ole ollut mitään päihteistä johtuvia harhoja. Tällävälin 1v 5kk, kun lopetin alkoholin kanssa kaveeramisen.
En edes halua tietää, mikä se mun viimeinen kännini oli. Olin pyydellyt kyytiä paikkaan jossa en ollut, vaikka olin varma että olin toisessa paikassa. Näissä kahdessa en kuitenkaan ollut, vaan olinoikeasti kolmannessa. Kuosista päätellen olin johonkin sammunut, koko ilta oli kuin painajaista, omituisia ihmisiä, myös tuttuja. Voihan olla että näin sellaisia harhoja että luulin näkeväni harhoja. Kaikki siitä, että aloin heti aamusta “pitämään hauskaa”, ja unohdin syödä päivän mittaan, Eli verensokeri varmasti aika alhaalla siinä iltasella.
Ihan sama, kai sitä pystyy juomaan itsensä niin sekaisin että näkee näkyjä jo ennenkuin niitä pitäisi edes tulla.
Kerran nuorempana juhlin silloisten Helsinki-kamujen kanssa viikon.Kapakasta kapakkaan ja vähän unta.Kotimatkalla junan WC:ssä kuului Puna-armeijan kuoron laulua ilmanvaihtokanavasta.
Täällä ois yksi joka on kokeillu kannabista tasan 3 kertaa ja kaks niistä oli psykoosimaisia kokemuksia. Otin ihan vaan parit tötsyt, sitten alkoi ensin vähän hassuttaa, sitten laiva keinua ja paha olo. Oksennusta, maassa makaamista, näköharhoja ja kuuloharhoja n. 2h ajan. Ekalla kerralla kuulin miten ihmiset huusi mulle: nouse ylös senki laiska huora jne. Vaikka kukaan ei edes puhunu mitään. Pelotti, näin miten valkoiset kivet maassa fosforoi ihmeellisiä valoja, samurait juoksenteli selän takana jne. Todella heviä. Kaikki muut jotka poltteli, eivät saaneet mitään vaikutusta. Noh, useimmat poltteleekin aika usein. Ite en tosiaan koskaan ennen.
Vuosi oli väliä ja kokeilin uudestaan polttaa. Mietoa oli kuulema ja parit tötsyt. Sama reaktio. Eka hassu olo, sitten pahoinvointia. Sisälle soffalle makaamaan pariksi tunniksi. Pelotti, kuulin ja näin harhoja. Kuulin hevimusiikkia vaikka oli ihan hiljasta. Musiikissa laulajat kertoili tarinoita, joita en tosin enää muista. Ei auttanu vaikka laitoin sormet korviin. No ei tietysti, tulihan se musa miun päästä! Tiesin että ne on harhoja mutta siitä olotilasta on vaikea hypätä objektiiviseksi. Sen verran se sekottaa pään.
Helinä
Alkoholi oli sekoittaa pääni. Kerran kotiviiniä nautittuani havahduin hakkaamasta random koulurakennuksen ovia ja ikkunoita kuvitellen, että sisällä oli poikaystäväni ja muuta jengiä. “Heräsin” huutooni ja tajusin pikku hiljaa, että olen kussut housuuni ja minulla ei ole omat kengät jalassa eikä kännykkää mukana. Navigoin itseni lähimmälle huoltoasemalle ja katsoin kelloa. Kuusi aamulla. Viimeiset muistikuvat olivat suunnilleen 10 tunnin takaa. Menin taksilla kotiin ja aloin selvittää yön tapahtumia.
Vaikeaa selittää tilanteen kauheus. Tuskin ihan deliriumia, mutta pelottavaa silti.
Huh, huh mitkä vaikutukset psyykkisesti kannabiksesta. Olen niin monen aloittelija sauhuttelijan ja tietysti sitten enemmän polttelevien nähnyt kannabista käyttävän. Kellään ei ole ollut varsinaisia harhoja. Nyt kuulostaa todella pahalta noi sinun oireet.
Eli: ÄLÄ KOSKAAN ENÄÄN KÄYTÄ KANNABISTA. Koska nuo sinun todella vahvat harhat kuulostavat siltä, että kannabis saattaisi pidempään käytettynä aiheuttaa sinulle jopa skitsofreenian, eli ne harhat eivät poistuisi. Mieti… Koskaan. Jestas soikoon!
Toivottavasti ei ole tullut tietynlaista negatiivista “nyrjäytystä” psyykkeeseesi. Koska jo kerta kokeilulla, saattaa saada psyykkeensä pysyvästi hieman erilaiseksi. Ja sinun tapauksessasi vaikutukset olivat aivan törkeen/hirveen voimakkaita
Mutta tässä on esimerkki ihmisestä jonka ei todellakaan kannata koskea tähän kasviin pitkällä tikullakaan.
Toivottavasti olet ottanut opiksesi (näin kyllä oletan sinun tehneenkin, tietenkin).
Kannabiksen TYYPILLISET vaikutukset on, lihasten runsaskin relaksoituminen, tiettyjen kiputilojen poistuminen/väheneminen, jotkut kuvaavat hassua oloa, tekee mieli ruokaa. Hetken aikaa saattaa huipata. Ollaan muuttuneessa tajunnan tilassa jota myös “high” olotilaksi kutsutaan. Sitten ihmiset kokevat nämä psykedeeliset vaikutukset aina omalla subjektiivisella tavallaan. Mutta varsinaista hallusinointia/harhoja, ei yleensä esiinny. Poikkeuksena jotkut “psykoosikukat”, jotka ovat varmasti vahvenpaa kamaa isosta bongista gramma kaupalla blosautellessa, kuin se mitä sinä olet kokeillut. Ja edes nämä lajikkeet eivät ainakaan minun päätäni ole saanut sekaisin. Olen koko ajan ihan tiedostavassa tilassa ja rauhallinen sekä musiikki kuulostaa todella hyvältä, mutta minun tapauksessani se tulee kyllä kaijuttimista, eikä oman pään sisältä.
Ps. Nämä sinun vahvat harhat liittyvät kannabiksen tietynlaiseen psykedeeliseen ominaisuuteen. Eli älä koskaan koske mihinkään muihinkaan psykedeeleihin, kuten vaikka silokkeihin, lsa:han (päivänsinen siemeniin), tai happoon (Lsd:tä tai joitain psykedeelisiä tutkimuskemikaaleja).
Pss. Kerroit polttaneesi kolme kertaa. Kahdesta tulivat tosi hullut kokemukset. Olisin kiinnostunut tietämään, mitä tämä kolmas kerta sinulle teki? Kerro ihmeessä jos jaksat.
Kaipa nuo minunkin harhat voi psykoosiksi luokitella. Hassua, että oikeastaan ennen tätä ketjua hädin tuskin myönsin itselleni tätä tapahtuneeksi. Muuten se ei ollut juuri mitenkään hassua.
“Psykoosi on vakava mielenterveyden häiriö, jossa henkilön todellisuudentaju hämärtyy ja vääristyy usein karkealla tavalla siten, että henkilöllä on huomattavia vaikeuksia erottaa tosi epätodesta.”
Eli kyllä sinun Goodis oireet aika selkeästi viittaavat psykoottisiin oireisiin. Alkoholi oli tavallaan “flipauttanut” aivosi. Samalla tavalla minulla oli alkoholihallusinooseja. Näin kerran pikku ukon ja kerran näin viisi kultasormusta sormissani, vaikka minulla oli vain yksi sormus.
Mutta nyt tulee oleellinen asia. Eli minä kuitenkin kokoajan tiesin, että nämä oireet ovat alkoholista johtuvia harhoja. Nämä kaksi kokemusta olivat minusta hyvin mielenkiintoisia ja koin ne jopa miellyttäviksi. Jotenkin oli vaan sellanen olo, et nyt sitä sitten mennään eikä meinata.
Olenkohan outo? 
Voikohan sen takia alkaamaan petaamaan juomista ja retkahtaa jos haluaa oikeesti kokee mielenkiintosia harhoja, kunhan siis tietää, että ei hätää, “nään vaan omiani ja katselen vaan”? 
No onneks mulla ei ole mitään hätää, sillä kokeilisin “taikasieniä” tai LSD:tä mieluummin, kuin koskaan enään koskisin viinaan. No onneksi ei oo pakko valita, en halua leikkiä ihan noin rajusti psyykkeelläni kuitenkaan… Vai haluanko? Kuka tietää
Tämän vuoksihan jotkut käyttävät vahvoja psykedeelejä, käydään siellä hulluuden rajamailla.
Tutkivathan lääkärit muinoin itseänsä LSD:llä, jotta voisivat samaistua enemmän skitsofreenikon maailmaan, ja täten auttaa heitä. Ei onnistunu, koska skitsofrenia on täysin eri asia, kuin käyttää psykedeelejä.
Voikohan tästä päätellä jotain toipumisen asteestani, että tiedän vahvojen psykedeelien mahdolliset vakavatkin seuraukset, mutta silti ottaisin riskin “flippaamisesta” täysin, kuin koskisin enään koskaan viinaan.
Ehkäpä? 
Ps Ja olenhan minä ennenkin kirjoittanut, että olen käynyt tietyn keskustelun, tekstini alussa olevan faktatiedon kanssa, vasta puolena istui kokenut psykiatrian erikoislääkäri. Kysyin, että jos ihminen uskoo Jumalaan ja kokee sen vaikuttavan elämässään, ja sattuukin olemaan niin, että Jumalaa ei sitten ole olemassakaan, niin ovatko nämä ihmiset silloin selkeästi psykoottisia. Vastaus oli. Kyllä.
Mutta ongelmalliseksi tämän tekee se, että me emme voi tietää onko jumalaa olemassa.
“henkilön todellisuudentaju hämärtyy ja vääristyy usein karkealla tavalla siten, että henkilöllä on huomattavia vaikeuksia erottaa tosi epätodesta.” Näin tosiaan on varsinkin fanaattisilla uskontojen edustajilla. Jos he siis ovat väärässä.
Ja mietitäänpä vielä sitä, että vaikka maailmassa on paljon samantyyppisiäkin uskontoja, niin kyllä niitä löytyy täysin toisistaan erilaisiakin. Täten loogisesti päätellen ainakin jonkun heistä on oltava väärässä, jos ei kaikki. Täten mielestäni maailmassa on täysin psykoottistasoisia uskovaisia, vaikka he muuten pystyvätkin toimimaan, mutta vain tämän uskonnon kautta.
Luin kerran omaelämänkerta kirjan henkilöstä, joka oli ollut natsien isoimmalla keskitysleirillä tappamassa suhteellisen huimia määriä ihmisiä (Kirjoitti kirjan, vankeudessa. Hän sai sodan loputtua kuolemantuomion). Niin, ennen kuin kaasukammiot saatiin toimimaan täydellä teholla, tapana oli vain pistää porukkaa riviin ja ampua, sitten raahata ruumiit muualle. Hänen suurin kummallisuutensa aihe oli, että vaikka jehovat tiesivät kuolevansa, he olivat suurin osa todella tyytyväisiä kohtaloonsa, jopa jotkut iloitsivat “pääsen nyt sinne paratiisiin”. Onko tuo tervettä, kysyy Kannel?
Sillä suurinosa ihmisistä reagoi tuollaiseen “väistämätön kuolema tulossa”-tilanteeseen, vaipumalla epätoivoon, masentuvat, ahdistuvat ja pelkäävät, jotku jopa menettivät järkensä, odottaessaan väistämätöntä.
Samantapaisen kokemuksen jälkeen pelästyin ja lopetin alkoholinkäyttöni. Olin sukulaisestani nähnyt, että tila toistuu, jos jatkaa juomista, vaikka pitäisi taukojakin. Toinenkin alkoholisoitunut sukulaiseni näki viimeisinä aikoinaan omituisia toukkia, jotka tulivat hänen sänkyynsä.
Joo, olihan nuo kokemukset hulluja! Miun puoliso polttelee aika usein ja tietää paljon juuri noista
Vaikutuksista, uusien kanavien avautumisesta jne, hyvässä ja pahassa. En koe muuttuneeni kokemusten jälkeen.yks polttelukerta oli nk. Normaali. Tuli rento ja mukavva olo, eikä muuta.
Miun mies on myös kertonnu, et polttelu tukee ja nostaa esiin alitajuntaa ja tunteita, eli jos linkit ollunna
Ahristunu tai surullinen, polttaminen voi kääntyä helvetiksi.Monet vuosikausia poltelleet alkaa joskus saada ahdistuskohtsuksia ja olen siis nähny ihmisten saa van kohtauksia. Se on aika pelottavaa. En kykene enää tähän kömpelöön kännykkäkirjotteluun! Huomenna lisää.
Miehesi puhuu kannabiksen “normaaleista” vaikutuksista hyvin. Ja esim. kovassa krapulassa (jossa mieli on todella mäsänä), niin kannabis on siihen olotilaan polteltuna useille hyvin negatiivinen kokemus.
Kannabis todellakin aiheuttaa joskus negatiivisia olotiloja pitkäänkin poltelleilla. Ei se vissiin tarvi kuin huonon psyykkisen olotilan ja näitä tilanteitahan elämässä tulee vastaan. Onneksi minä en ole koskaan kokenut mitään ahdistuksia, “vainoja” tai muuta paskaa, mutta se ei tarkoita, ettei näin voisi käydä. Ja varmasti kertoisin omalla palstallani, että “nyt Kanteleelle tuli kannabiksen vuoksi negatiivisia olotiloja, olisikon aika jättää sekin kokonaan pois elämästä?”
Se olis muuten mielenkiintosta kuulla, että onko sinun ja kumppanisi elämässä jotain negatiivista, kun elämässänne on kannabis läsnä? (Jos nyt ei lasketa sitä, että se on laitonta)
Ja onko suhtautumisesi kumppanisi sauhutteluun muuttunut nyt jotenkin, kun itse koitat raitistua alkoholista?
Minun Delirium Tremens-kokemukseni on vuodelta 2011 eli aika tarkalleen 5 vuotta sitten. Olin ryypännyt monta kuukautta todella rankasti ja sitten jostain syystä elokuussa 2011 tuli yht´äkkiä stoppi. En jotenkin kestänyt enää ja selittämätön herätys raittiuteen iski joten lopetin siltä istumalta. Olin sitä ennen valvonut monta vuorokautta putkeen ja ryypännyt enkä juurikaan syönyt mitään. Sitten lopettamisen jälkeen parin päivän kuluttua aloin kuulla ääniä asuntoni yläkerrassa sijaitsevasta huoneistosta. Ne olivat todella todentuntuisia mm. naisääni sanoi “V***u se pelaa jotain tietokonepeliä.” (pelasin juuri sillä hetkellä Football Manageria) ja kaikkea muutakin minusta puhuttiin yläkerrassa (niin luulin) mutta tuon tietokonepeli-jutun muistan selvästi. Lisäksi näin erilaisia harhanäkyjä mm. lentävän hahmon (jossa oli tutut kasvot) tiiraillen minua parvekkeeltani. Näin myös peilistä mm. huonojen hampaideni muuttuneen yht´äkkiä kiiltäviksi ja uudenveroisiksi.
Liikkuessani ulkona ajattelin (kuvitelmissani) kaikkien ihmisten puheiden liittyvän itseeni. Näin myös erilaisia hahmoja jotka olivat todentuntuisia mm. avaruusolentoja yms. Näkemäni ja kuulemani harhat eivät olleet juuri mitkään pelottavia vaan tuntuivat aivan normaaleilta ja realistisilta silloin. Kuullessani mm. nuo yläkerrastani kuulemani puheet minusta menin useasti soittamaan ovikelloa ja tiedustelin erästä henkilöä jonka äänen kuvittelin kuulleeni (jonka ääni muistutti tuota naisääntä josta aiemmin kerroin).
Ennen jouduttuani sairaalaan, harhailin pitkiä aikoja kaupungilla ja näin erilaisia (mainitsemiani harhoja mm.) näkyjä ja yhdessä vaiheessa yritin yhteen hotelliin ja silloin paikalle soitettiin poliisit. Poliisit käskivät minun menevän kotiin (en käyttäytynyt missään vaiheessa aggressiivisesti vaan olin muuten niin sekaisin että poliisit kutsuttiin). Menin sitten kotiin ja kuulin samalla hetkellä kotiin päästyäni ääniä yläkerrasta ja soitin jälleen ovikelloa (kello oli miltei puolenyön). Sitten hetki sen jälkeen ollessani kotona soittivat poliisit ovikelloani ja avasin oven. He kysyivät saavatko tulla sisään ja kertoivat että yläkerrasta oli hälytetty heidät. Poliisit kysyivät onko minulla ongelmia alkoholin tai huumeiden kanssa ja vastasin että on ensinmainitun kanssa. He kysyivät myös, että haluaisinko eroon alkoholista ja vastasin kyllä. Kerroin myös tuolloin että olin lopettanut juomisputken pari päivää sitten. Poliisit kutsuivat ambulanssin ja ambulanssi sitten vei minut sairaalaan jossa todettiin Delirium Tremens.
Muistan jotenkin yllättävän hyvin monia yksityiskohtia tuosta tapahtumasarjasta. Monia asioita on toki unohtunut mutta monia muistan yhä. Tuo elokuinen tapahtumasarja oli yksi käänteentekevistä kokemuksista elämässäni ja alkoholismissani. Pääsin sairaalajakson jälkeen hoitoon jossa myös liityin AA:n. Toipumiseni alkoi tuosta elokuusta vaikka pari retkahdusta onkin sen jälkeen sattunut. Luulen että ilman yläkerran naapurieni soittoa poliisille olisin saattanut kuolla koska en tuntenut olevani sairas vaan kaikki tapahtumat mm. äänet, näyt jne. olivat todellisen tuntuisia ja en ehkä olisi hakeutunut hoitoon ilman poliisien apua. Kaikki on pienestä kiinni.
