Koko viinalakon vaikein päivä. Luulin, että tässä ajassa jo hieman helpottanut, mutta ei todellakaan. Olen ottanut niin vähän Antabustakin, että estettä juomiselle ei ole.
Viinaa alkoi tekemään mieli töissä. Töistä kotiin ajaessa himo tuli hirveäksi. Kärvistelin vihaisena kotona peiton alla, ahmin makeisilla itseni kipeäksi ja mietin onko tässä enää mitään järkeä. Yhtään näin pahaa päivää ei saa enää tulla eikä varsinkaan enää paheta tästä. Jossain ihmisen kestokyvyn raja kulkee. Mulla se menee nyt tässä.
Huomenna tulee vielä DAY 21: sen on pakko olla helpompi, tahi jos ei ole, tämä oli tällä erää tässä.
Moi Axcu. En ole oikein kartalla siitä, onko sulla mitään ulkopuolista apua? Plärään ketjuasi viisastuakseni.
Kirjoitan oikeastaan kommentoidakseni kursivoimaani osaa. Melkein uskallan vakuuttaa, että kyllä saat tilanteesi vieläkin pahemmaksi halutessasi. Jos sulla pysyy syötävä ja juomat sisällä, olet vielä pisteessä josta kannattaa pitää kiinni.
Et ole käsittääkseni vielä oksentanut verta, pääset jaloillesi eikä sinulla ole käsittääkseni mitään sellaista vammaa joka estää sinua arkipäivisissä hommissa tai jopa työnteossa. Mulla oma kestokyky joutui viime retkahdukseni jälkeen koetukselle kun en päässyt 3-4 päivään jaloilleni enkä viikkoon asunnostani ulos. Tämä tapahtui kesäkuussa 2011 melkein päivälleen 3 täysraittiin vuoden jälkeen. Eli ei meistä kukaan varmoilla jäillä ole.
Eikä pelottelussa sinänsä ole mitään järkeäkään. Pelko toimii vain lyhyellä aikaikkunalla “motivoivasti”. Halusin vain nostaa esiin, että et ole vielä menettänyt mitään. Minä en listaa niitä asioita joita on jäänyt Kuningas Alkoholin kimpassa ollessani matkan varrelle - tulisi pitkä lista ja sitäpaitsi Plinkissäkin on oma ketju tälle. Mokailutopiikki muistaakseni - tai jotain sinne päin. Itsensä ruoskijoille sopiva, oma asiasi käytkö pläräämässä.
Toivon puolestasi, että pidät linjasi. Retkahtaminen voi helpottaa oloasi hetkiseksi, mutta sen jälkeen koko paska alkaa taas alusta. Kolme viikkoa on hyvä saavutus, älä heitä turhan takia menemään. Tsemppiä.
Kiitos vastauksesta Ande. En ole tosiaan juonut iteäni niin pohjalle, että lopettaminen aiheuttaisi veren oksentamista ym. extreme-kokemuksia. Rippuvuuteni lienee isolta osaltaan psyykkistä, ja tästä näkökulmasta en ole “oikea alkoholisti”. Jopa lääkärini sanoi, että en ehkä ole juonut tarpeeksi pystyäkseni lopettamaan.
Psykkinen rippuvuuskin voi olla kammottavaa minulle. Ehkä olen vain heikkotahtoisempi kuin ihmiset yleensä. Mun on yleensäkin saatava kaikki heti ja nyt. Addiktioidun muihinkin asoihin kuin viinaan ja joudun vierottamaan itseäni milloin mistäkin (mm. tupakasta, sokerista, uhkapeleistä, pornosta, netistä).
Muut addiktiot olen saanut pystymään kohtuullisina ja kääntämään ne jopa vahvuuksiksi. Viinavieroituksen ongelmana tuntuu olevan se, että jokainen päivä on keskimäärin vaikeampi kuin edellinen. Jossain vaiheessa tullaan kestokyvyn rajalle, ja minä taidan olla siinä nyt. En ole myöskään saanut lopettamista palkintoja, toisin kuin useimmat muut: minulta puuttu kokonaan ne hyvän kokemukset, joita monet muut lopettajat usein kuvailevat.
Jos et ole sattunut lukemaan minun saamastani palkinnosta, pistän siitä lyhyen jutun tähän. Hyvä kokemukseni syntyi silloin, kun menin ensimmäisen kerran AA-palaveriin ja sain palkinnoksi raittiuden. Muuta en ollutkaan hakemassa.
Omalla pohjallani verta ei tullut kummastakaan päästä.
Ja nyt lähden vanhan harrastukseni pariin. Se oli välillä lepotilassa, mutta virkistyi, kun olin ollut jonkin aikaa raittiina.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
DAY 21. Vuorossa taas hieman (mutta vain hieman) helpompi päivä. Jos romahdusta ei tule, niin illalla tulee täyteen täydet kolme viikkoa. Siitä kai on lupa olla ylpeä.
Sen verran annoin itselleni siimaa, että hyväksyn juomiksi alkoholittomat alkoholipitoiset juomat (ts. alle 0,5 %) juomat. Niistä ylivertaisesti paras on Straropramen. Maistuu ihan oikealle oluelle.
OK, Axcu. Hyvä, että pidät linjasi. Alkoholismin vaikein osa on juuri sen psyykkinen osa. En millään lailla halua vähätellä fyysistä raitistumista, koska sehän pahimmat ja välittömimmät tuskat aiheuttaa. Kuitenkin pidemmällä aikaikkunalla psyykkinen vahvuus on ratkaisevaa.
Mitä alkoholistiksi luokitteluun tulee, en ollenkaan ole tuon pohjakosketus-teesin kannattaja. Vaikka kyllähän se useimmiten niin menee, että pohjalla on käyty ennenkuin lopullinen kyllästyminen saa raittiuden käyntiin. Silti ei ole välttämätöntä. Mielestäni riittää, jos jokin asia tai olotila tuntuu häiritsevältä. Aivan sama miksi sinä tai muut sinut luokittelevat.
Lääkärisi kommentti ihmetyttää. Oletko vakuuttunut hänen ammattitaidostaan?
Ystävä hyvä, ei palkintoja itsestään oven eteen ilmesty. Joulu on vain kerran vuodessa. Pointti on siinä, että palkitset itse ja aivan tietoisesti itsesi hyvästä suorituksesta. Litty vaikka minun valkohiirikerhooni! Sunnuntaisin jokaisen selätetyn viikon kunniaksi valkoinen karkkihiiri liimalla kaapin oveen. Ja niin lujasti, että pysyvät siinä vaikka retkahtaisitkin. Raitista aikaamme kun kukaan ei voi ottaa meiltä pois. Tsemppiä.
Yksinkertaista kertolaskua käyttäen muutamasta 0,5% pullollisesta saa jo lievät promillet vereen. Selvää itsepetosta.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
OK, Axcu! Tervetuloa valkohiiri-jengiin. En viitsi mäkättää noista ns. alkottomista vaikka itse vastustan niitä ehdottomasti. Pidän omat lukemattomat yritykseni mielessä ja niissä meni joka kerta homma perseelleen juuri alkottomien takia. Ei sopinut mulle.
Valkohiirijengiläiset ovat HC-streittareita, mutta kukaan muu kuin peilikuva ei kontrolloi yhtään mitään. Me kaikki olemme oman elämämme toimitusjohtajia. Yksin vastuussa teoistamme, mutta usein ulkopuolisen avun tarpeessa!
Tsemppiä.
Kannattaa olla varovainen noiden 0.5% juomien kanssa. Niitä kun juo 5-7, niin siitä saa oikeasti sellainen vaarallisen hilpeän mielen.
Vaikea ollut itselläni myös viimeiset 2-3 päivää. Eilen meinasin romahtaa, oli todella lähellä. Jälleen päihdelinkki auttoi itseäni. Kuvasi himoa tänne lyhyesti, se yhdessä aktiivisen toiminnan kanssa auttoi. Myös minä vedin sipsiä ja karkkia, ja sen aika tulee taas ihan kohta tänään lauantaina. Minulla on tulossa kuukausi täyteen piakkoin, tässä nurkilla ollut aiemminkin pahoja kiusauksia. Mutta ei tämä sen helpommaksi muutu. Psyykkinen riippuvuus on jollain tavalla pelottavaa, se jossain syvällä oleva halu vetää resetit… kun lukee noita Andanten kirjoituksia, niin pistää hyvällä tavalla mietteliääksi. Mitä jos tuhlaisi rahaa ja aikaa raittiuteen? Kärvistely pois, tilalle rahalla ja ajalla hankittua iloa. Kyllä ne luonnolliset ilon aiheetkin tulevat sitten aikanaan…
Pitäähän tuo toki paikkansa. Absolutistin katsantokannan mukaan en ole raitis, koska joskus noita 0,5:ia juon, kuten noissa alkoholittomien ketjuissa olen todennut. Määrät ovat sitä luokkaa itselläni, että maksimissaan litran verran menee illassa - ja aikaa kuluu monia tunteja. Vertailun vuoksi, 80-kiloinen mies saavuttaa 0,1 promillea juomalla tunnissa noin 4,5 litraa tuollaista 0,5 volttista olutta. Niin, onhan siinä alkoholia, mutta aika rehvakkaasti saa kiskoa, jotta promillet nousee. (ja tuo laskeskeltu plinkin promillelaskurilla)
Ensimmäisestä viestistä tässä ketjussa. Miksi puhut lakosta, kun olet lopettamassa? Lakkohan on määräaikainen keskeytys toimintaan, jota tehdään. Ihan jo ajatus-/tekstitasolla kannattaa vältää tällaisia “bugeja”, koska ne herkästi pysyvät silloin ajattelussakin - ja taas on helpompi palata siihen lähtöpisteeseen. Samaan kategoriaan lakon kanssa menee tauko.
GRAPE, tuohan on mainio idea: nyt kun on viinalakossa, voi hyvin antaa itselleen kaikenlaisia muita nautintoja, vaikka lainarahalla. Kärvistely kuriin!
YORU, minun on helpompi ajatella olevani lakossa. Viestitän sillä itselleni, että en koskaan pysty lopettamaan, mutta jatkamalla lakkoa päivä kerrallaan, voin olla juomatta. Moni sanoisi, että lopetin tupakanpolton 15 vuotta sitten, mutta itse sanon edelleen olevani lakossa. Muistutan sillä, että olen paatumaton nikkis, ja polttaminen lähtee yhdestä ainosta röökistä.
ALKOHOLITTOMAT ALKOHOLIJUOMAT. Tästä ei tosiaan kannata nipottaa, vaikka itseänikin harmitti huomata, että alkoholittomat sisältävät alkoholia. Kemistiystäväni mukaan nimittäin hiilarit käyvät helposti suolistossa sen verran, että vastaavassa promillen sadasosan “kännissä” saattaa olla tietämättään joka päivä pelkällä ruisleivällä. Strarossa on sitä paitsi alkoholia 0,3 %, ei 0,5. Mulle siis tama saa luvan olla ok. En mä niitä joka päivä juo eikä niitä kukaan viitsi kiskasta yhtä tai kahta enempää.
Luin lausetta: “Olen valmis mihin tahansa kunhan voin vapautua armotttomasta pakkomielteestäni.”
ehkä lääkärisi tarkoitti että miettisit sitä, onko pakko juoda ihan pohjalle saakka kaikki menettäneenä? Ihan missä tahansa vaiheessa ihminen voi raitistua, kun vielä on aivot tallella, sitten taitaa olla myöhäistä kun ei enää kykene raitistumaan.
ja noista kovista viinan himoista, niitä tulee tai ei tule. minulla ei varsinaisia viinan himoja ollut kuin pari kertaa viiden ensimmäisen kuukauden aikana, mutta muuten olin aika rikki henkisesti ja tarvitsin tukea ihan sen takia että pysyin hengissä. Ajattelin että elän vain tämän päivän kerrallaan ja en mieti muuta. Asiat selkenee kun aikaa kuluu. niin ne tekikin. olen myös addikti ihminen ja ikäväkseni sain minäkin huomata että kun jokin addikti loppui toinen alkoi, mutta onneksi sen voi valita, eli olen siirtänyt addiktin harrastuksiin jotka eivät tuhoa minua. helpolla ei mieli ole kääntynyt pois vahingollisesta vaan on pitänyt kärsiä ja pakottaa itseni johonkin uuteen harrastukseen. Joku harrastus esim. tanssi oli kyllä niin mieluinen eikä siihen tarvinnut itseäni pakottaa, vaan kurssille menin innolla ja se jatkuu edelleen.
HUOLESTUNUT, lääkäri tosiaan sanoi ja tarkoitti että en ole ehkä juonut tarpeeksi voidakseni lopettaa. Hän todellakin tiesi mistä puhui, koska oli itse raitistuntut pahemmasta alkoholismista vuosia sitten. Huomasin, että lääkärin mielipide oli rehellinen, mutta hän pudotti tuon virkkeen vahingossa.
En tästä kuitenkaan menisi häntä moittimaan: entisenä alkoholistina hän todella halusi minunkin tervehtyvän ja tämä merkitsi minulle paljon. Otan hänelle uuden ajan parin viikon kuluttua ja maksa-arvojen mittaaminen on tällä kertaa vain tekosyy tulla vastaanotolle.
Tässä vastaus ylempänä esittämääni kysymykseen lääkärisi luotettavuudesta. Esitin sen kyseenalaistamatta mitään tai ketään, koska itselläni oli huonompi tuuri ja jouduin vaihtamaan lekuria pariin otteeseen. Sulla on tämä puoli erittäin hyvin jiirissä alkoholisminsa tunnustavan ammattilaisen suhteen. Tietää mistä puhuu.
Selvisi myös, mitä “tarpeeksi juomisella” tarkoitit. Kuitenkin jo pelkästään ottamalla asian itse pohdittavaksi ja käsittelyyn olet mielestäni niin pitkällä ettei mitään pohjakosketuksia enää tarvita.
Sulla on reitti selvillä ja tukijoita jotka joko vahvistavat tai korjaavat sitä. Tavallaan luotseja jotka näkevät ulkopuolisina oman tilanteemme objektiivisemmin. Itselleni nämä olivat tosi tärkeitä.
Siitä etten juomista lopettaessani mennyt lääkäriltä neuvoja kyselemään.
Minun tuurillani olisin törmännyt just tuollaiseen joka olisi sanonut että et sinä ole juonut vielä tarpeeksikaan.
Ja kun kuitenkin minuunkin on ahdettu uskoa auktoriteetteihin isolla kauhalla kansakouluajoista lähtien, niin kait sen olisin uskonut ja lähtenyt juomaan. Jotta se “tarpeeksi” tulisi täyteen.
Kaikenlaisia niitä on lääkäreitäkin. Ehkä näissä elämäntapa-asioissa kannattaa olla aika kriittinen ja käyttää myös omaa järkeään.
Komppaan MM:ää. Mikä urpo lääkäri! Vaikka olisi sisäistänyt minkä ideologian ja päihdekäsityksen niin oma työ pitäisi kyetä hoitamaan potilasta hämmentämättä.
Jos kerran lyhyempi pätkä raittiutta jo onnistuu niin miksei jatkokin? Ei kannata odotella mitään pohjaa. Luulenpa, että koko “pohja” on niiden keksintö, jotka tarvitsevat selityksen itselleen miksei lopettaminen onnistunut jo aiemmin… Ihan ymmärrettävää, mutta surullista jos se sitten vaikuttaa omaan ammattirooliin.
