Yksi merkkipaalu taas täyttymässä: 10. päivä selvin päin.
Tupakoinnin lopetin 15 vuotta sitten. Nyt huomaan, että nikotiinin vierotusoireet ovat vähän samanlaisia kuin alkoholin. Molemissa veri tuntuu “kiehuvan” ja elimistö käy ylikierroksilla. Molemmissa tapauksissa ruokahalu kasvaa. Minulle on nyt jo tullut monta kiloa lisää painoa. Tuttua on sekin, että on yhtäaikaa ylipirteä ja suunnattoman väsynyt. On myös vaikea pysyä paikallaan: vähintäänkin jalkoja on heiluteltava koko ajan. Mahtaakohan mulla olla samanlaisia oireita?
Jonkin verran harmittaa se, että vielä en ole havainnut mitään varsinaisia hyötyjä alkoholin lopettamisesta. Minulla ei ole lainkaan sitä leijuvaa oloa, josta muut puhuvat. Alkoholin lopettamiseen piti myös parantaa unta, vähentää kuorsausta, laihduttaa ja piristää. Mitään näistä ei ole tapahtunut minulle, päinvastoin. Enkö juonut itseäni tarpeeksi pohjalle ennen lopettamista?
Älä huolestu, raittiuden edut tulevat kyllä näkyviin, kun muistaa joka päivä olla ottamatta ekaa huikkaa. Kun katsoo lompakkoon, jo yhden kaljakauppareissun väliin jättäminen parantaa taloudellista tilaa ja peiliin katsoessa pärstäongelmat vähenevät.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Tunnistan kuvailemasi alkuoireet,niin se oli minullakin…ihme väsymys ja kuitenkin levottomuus,karkkia ja suklaata on kulunut,joita en syönyt kun join…voisko sitä levottomuutta taltuttaa vaikka pakottamalla itsensä lenkille?Minulla auttoi alkuviikoilla kun oikein ahdisti,lähdin kävelemään ihan apinanraivolla niin sinne se ahdistus jäi.
Sitten tuli vielä 3viikon flunssa,että energinen en ole kyllä ollut…nyt about 6vk takana raittiutta niin NYT vasta alkaa olla virtaa ja hyvin nukuttaa
Ahdistus on kaikonnut,samoin masennus,toistaiseksi ainakin!
Eka päivinä sitä on vaan niin hätäinen mutta kyllä siitä aika äkkiä rauhottuu,että tämä taitaakin olla vähän pitempi projekti…
Yep Doris, kunhan täää duunipäivä loppuu, niin pakotan itseni salille. On tosiaan aika vaikeaa pitää itsensä erossa suklaasta tms. kun kaikki tarmo menee viinasta eroon pysymiseen.
Mulla on vähän melankolinen perusluonne. Hyvinä aikoina se kääntyy omalaatuiseksi tavaksi katsella maailmaa ja silloin ehkä jopa pidän itsestäni. Joskus perusmelankolia kuitenkin taittuu masennukseksi, johon eivät mitkään lääkkeet auta. Katsotaan nyt kuoriutuuko musta peruspositiivinen mies, kunhan raittius on jatkunut tarpeeksi kauan.
