Daalia esittäytyy

Hei,

olen nelikymppinen nainen ja juonut nyt enemmän tai vähemmän 15 vuotta. Lähinnä kotona juomista. Työssä olen käynyt koko ajan. Lapsia on, mutta ei miestä. Erosta se aikanaan taisi lähteäkin tuo juominen. Viimeisen vuoden aikana on määrät vakiintuneet 4 isoon olueeseen per ilta. Nyt lisääntynyt niin, että ostan vielä yhden ison ykkösen tuohon päälle ja pari alkoholitonta. Huitasen siinä alkuillasta pari noista kolmosista ja sitten, jotta pitäisin janon loitolla ja käsissä lasin, niin menee väliin pari alkoholitonta ja sit taas kolmosta. Olen pienikokoinen joten on selvää, että promillet paukkuu. :confused:
Aamullakin olo vähän pönttö ja lupaan, että tänään ei, mutta iltapäivästä alkaa hermostunut olo, että on saatava olutta. Tätä oloa en kestä ja mietinkin, että mitä hittoa teen? Mikä siihen auttaa? Miten muka voisin olla juomatta?

Moikka Daalia ja tervetuloa tänne kirjoittelemaan :smiley:
Mullakin oli nuorempana tosi paha alkoholiongelma ja siinä meni sekä työpaikat, että avioliitto, kun en edes viikkoa saanut oltua ilman. Iän myötä se vaan alkoi tuntua puuduttavalta, varsinkin ne iänikuiset krapulapäivät, määrät alkoi vähentyä ja jossakin vaiheessa olin jopa nelisen vuotta kokonaan ilman viinaa ja kaljaa. Nykyäänkin otan lähinnä saunakaljat, ehkä n.2 kertaa vuodessa oon jkv kännissä ja silloin otan kirkasta. Lääkkeiden käyttö minulla onkin sitten ihan oma lukunsa, mutta siitä nyt viis, kun ongelmasi tuntuu olevan vain nestemäisellä puolella.
Mua auttoi siis vaan se, että kerrassaan kyllästyin siihen baareissa istumiseen, rahattomuus, krapulapäivät ja työpaikkojen menetys, sekä perheen hajoaminen. Sinua en suoralta kädeltä osaa lähteä neuvomaan, mikä Sinua voisi jeesata, mutta koska vaikutat järkevältä tyypiltä ja osaat jäsennellä juomisesi noin hyvin, suosittelisin käymään paikallisessa AA-kerhossa ja tutustumaan heidän 12-askeleen ohjelmaansa. Oon perehtynyt siihen aika paljon, vaikken itse mikään AA:lainen ole ollutkaan ja todennut, että ne, joilla vielä on pikkuaivot tallella, voisivat tosiaan hyötyä siitä ja varsin moni on sieltä avun saanutkin. Sensijaan katkaisuhoitoasemat ja A-klinikat ovat mun mielestä lähinnä päähänsilittely -ja juomisen ylläpitopaikkoja. Niistä mullakin on kokemusta.
Voimia Sinulle ja kirjoittelehan, miten on mennyt. Muista, että tie pois alkoholismista on aina pitkä ja kivikkoinen, mutta ei missään nimessä mahdoton. TSEMPPIÄ :exclamation: :exclamation: :exclamation:

Moikka vaan Daalia ja tervetuloa tänne minunkin puolestani!
itse olen tässä vuoden aikana tullut siihen tulokseen, että krapulat ovat liian kamalia, vaikka olen nuori ihminen. tässä nytkin edelleen poden 5pv juomisen aiheuttamaa krapulaa. Toinen krapulapäivä menossa siis sunnuntaina sain korkin kiinni. eilen oli aivan järkyttävä olo. havahduin suihkussa käydessä siihen, että millonha viimeksi syönyt lämpimän aterian. se voi olla osasyy kamalaan oloon.
Määrät vaihtelee niin paljon ihmisten välillä mitä toleranssi kestää, itsellä tuntuu pää ja keho kohta sanovan poks. Huomenna ois mahdollista soittaa tai mennä a-klinikan vastaanotolle se yleinen aika tai mikälie. käyn kyllä kerran viikossa kuntoutusryhmässä.

Kirjoittelen täällä vähän mille sattuu palstalle, mutta eiköhän se tauko ole jo päätetty :stuck_out_tongue:

tervehdys Daalia,
olen kaltaisesi olutihminen ja join säännöllisesti 6-8 kpl pikkuputelia/kerta.
tein kotona töitä ja voi miten 3-4 olutta pani vauhtia hihoihin, eli työ sujui pienessä nousussa sutjakkaammin.
se olikin sitten aikamoinen kierre.
nuo 8 kpl join niinä iltoina kun halusin pienen nousun lisäksi humalat, yleensä perjantaisin ja joskus, tosin harvoin, päädyin vielä jatkoille lähibaariin.
sitten päätin vähentää ja liityin tänne Plinkkiin mutta kokonaan en luopunut alkoholista; panin vain täys stopit lempijuomalleni oluelle.
prosessi vei aikaa (noin puolitoista vuotta) ja välillä syntyi tietysti aikamoisia takapakkeja.

päätin siis, että saan piipahtaa Alkossa ostamassa viiniä mutta ruokakoriini olutputelit eivät enää hyppele.
jo tämä päätös vähensi alkoholinkulutustani.
säästyneillä viikottaisilla olutrahoillani muistan ostaneeni ainakin kerran kalliin Lancomen huulipunan kun yleensä tyydyn kosmetiikassa edullisimpiin vaihtoehtoihin. se hylsykin oli niin kaunis ja piristi arkeani.
kun aloitin saliharrastuksen (minkä tosin lopetin sittemmin kun sairastuin vakavasti) mieli alkoi vapautua entisestään siitä iänikuisesta arpomisesta ostanko ruokakauppaan mennessäni olutta vai en.
yritän sanoa, että kyllä se vähentäminen onnistuu jos motivaatiota on tarpeeksi. edistyin pienin askelin mikä sopi minulle.
nykyisin en ruokakaupassa käydessäni enää edes muista oluthyllyjä eikä aavistustakaan mitä yksi tölkki maksaa.

mitä jos sinäkin kokeilisit vaiheittaista vähentämistä?
tai tekisit peräti olutlakon?
itselleni siitä jäi hyviä muistoja ja se mahdollisti monta muuta asiaa, kuten sen saliharrastuksen.
tsemppiä kovasti ja kirjoittele lisää :smiley:

Tervetuloa Daalia porukkaan! siitä se lähtee se vähentäminen. Kirjoittaminen auttaa ja helpottaa oloa.
Minä myös ehdotan, että joko tipattomalle ensin tai sitten vain jätät muutaman tölkin ostamatta kaupasta. Minä jätin tipattoman kuukauden jälkeen ne viinipöntöt kauppaan ja tölkin kokoja pienensin jne. Aluksi se tuntui vähän hankalalta, mutta kyllä se siitä. Toistoja ja harjoitusta jne.

Tsempit.

Kirjoitin tuonne Olivia77 ketjuun, mutta kopioin viestin myös tähän kertoakseni kuulumisiani.

Heips!

Sepä se, kun alkoholiin jää koukkuun ja toleranssi kasvaa. Mulla on mennyt entisen 7 sijasta nyt 9-10 annosta olutta illassa. Vaikka ostaisin vain 6, niin kaupan ollessa ihan lähellä, käyn hakemassa lisää. Olen myös aloittanut entisen klo 19 sijaan jo heti työpäivän jälkeen klo 17. Ihan vapisevin käsin avaan sen ensimmäisen oluen ja kiskasen 3-4 putkeen. No, eihän ne 6 koko illaksi sitten riitä vaikka tahti vähän hidastuu, ja haen lisää. Olen ollut enemmän tai vähemmän krapulassa viimeiset pari viikkoa töissä. Hävettää. Pelottaa, että työkaverit haistaa musta vanhan kaljan. Punoitanko? Näytänkö turvonneelta? Huh! Omasta mielestäni kaikki katsoo mua pitkään… :frowning:

Ja joka aamu päätän, että tämä ei voi jatkua näin, mutta niin vaan iltapäivän tullessa alkaa se hermostunut olo, että milloin saan korkata. :neutral_face:

En nauti lapseni seurasta, vaan toivon, että hän menisi kavereiden kanssa, että saan rauhassa tissutella. Ostan hänelle ruokaa, mutta emme laita sitä ja syö yhdessä vaikka hän niin toivoisi, kun haluan vain kaljaa tyhjään vatsaan ja sanon, ettei ole nälkä. Ihan jäätävä morkkis ja paska äiti-fiilis. :unamused:

Hei Daalia!

Tuo kohta mitä kerroit lapsestasi kirpaisi kyllä vähän. Olisko mahdollista että ensi maanantaina laittaisitte ja söisitte ruuan yhdessä? Korkkaisit oluen vasta sen jälkeen tai jopa lahjoittaisit lapsellesi yhden selvän illan?
Olen viime aikoina itse ajatellut alkoholin käytön suhteen semmoista, että juomiseni tuottaisi läheisilleni mahdollisimman vähän harmia. Itse olen aivan liian usein ollut sössönsössön tuulella lapsen (siis hän on nyt jo 17) nähden.
Tsemppiä vähentämiseen!

Huomenta!

Toi ois aika hyvä periaate, mikä sullakin on.

Mun lapsi on 15, joten ihan pienestä ei ole kyse, mutta joo, mun pitäisi skarpata tän suhteen. :cry: Ensi viikolla lupaan edes yhteiset ruoanlaitot ja ruokailut, jos hän on koton.

Hän ei varsinaisesti ole sanonut mulle mitään, mutta katsonut pitkään ja merkitsevästi kun käyn sanomassa hyvät yöt. Kiitos tsempeistä!

Jatkan vielä tätä lapsikeskustelua. Viime vuoden kesällä oli sellainen tilanne, että lapsi kulki pyörällä 12 km päässä kesätöissä. Yhtenä iltapäivänä kun olisi pitänyt lähteä polkemaan kotia, oli alkanut ukkosmyrsky. Lapsi laittoi mulle viestiä, että äiti tuu hakemaan minut kotia, en halua pyöräillä sateen, salamoiden ja jyrinän keskellä. Ja mitäs minä, olin tissutellut viiniä puolesta päivästä lähtien eikä puhettakaan että olisin ollut ajokunnossa. Silloin hatutti aika perusteellisesti oma tyhmyys. Onneksi lapsen isä oli kotona ja kävi hakemassa hänet turvaan.
Tuon tapauksen jälkeen vannoin, että ikinä en enää ota viinaa jos lapsi on jossain semmoisessa paikassa että saattaa tarvita autokyytiä. Hyvin tuo lupaus on pitänyt.
Kun kelaan tätä kesää taaksepäin niin lapsi on tainnut nähdä minun tissuttelevan viimeksi juhannusaattona. Lomani meni niin hyvin, että join vain silloin kun hän reissasi isänsä kanssa.

Hei vaan taas!

Nyt kävi niin, että saavutin oman pohjani ja jäin rattijuopumuksesta kiinni. Lastensuojelu puuttui asiaan ja tyttäreni otettiin sijoitukseen. On ollut aikamoinen kolmiviikkoinen takana. Ihan ensimmäiseksi olen ollut siis kolme viikkoa juomatta tippaakaan. Suht helposti, koska tämä pohja, jonka saavutin oli niin syvä. Kaikenmoista on pyörinyt päässä. Ihan aluksi tietenkin epäusko, miten minulle kävi näin. Minulle? Asun hyvällä paikalla lähelle keskustaa, meillä on sievä ja kodikas koti, ovessa nätti kranssi ja ‘Ei mainoksia’-lappu. Minä käyn töissä Volvolla ja tyttö kaupungin parasta lukiota. Olen pieni ja hoikka ja olen aina huoliteltu, kun lähden kotiovesta. Meistä ei lähde ympäristöön ‘päihdeperhe’-signaalia. Silti tämä äiti tuli joka päivä kaupan kautta kotiin kassissa 7-9 olutta. Piilotti niistä suurimman osan vaatekaappiinsa ja kävi sieltä salaa juomassa. Joka ikinen ilta maanantaista sunnuntaihin. Aamulla töihin. Kuinka monena aamuna päätinkään, että tämä ei voi jatkua näin, tämä ei ole hyvä juttu ja tänään en juo, mutta kun kello läheni neljää, alkoi hermostuneisuus, vapina ja vesi herahti kielelle. Olutta! Ja kaupan kautta kotiin taas.

Olen alkoholisti, jolle ‘yksi on liikaa ja kymmenen liian vähän’. Tämä on minun uusi motto ja voimalauseeni. :smiley: Illat menee teetä ja vissyä juoden, sekä askarrellen. Koti on täynnä jos jonkinmoista kranssia, lyhtyä ja valotaulua. :laughing: Tyttö on avohuollossa sijoituksessa vieläkin ja ensimmäistä kertaa puhumme avoimesti siitä, että alkoholi on minulle ongelma, enkä pystynyt yksin lopettamaan juomista. Jouduin nostamaan kädet pystyyn ja sanomaan, että alkoholi on minua vahvempi.

Voi että, on sinulla mennyt huonosti. Mutta tosi hyvä, että nyt suunta on sitten sieltä pohjasta ylös päin. 3 viikkoa jo varmaan antaa sinulle käsitystä siitä millaista on olla ilman alkoholia. Helppoa se ei varmasti tule olemaan, onhan alkoholi voimakasta psyykkistä riippuvuutta aiheuttava aine. Mutta sinä kyllä selviät, onhan sinulla valtava motivaatio varmasti korjata asiat tyttäresikin suhteen. Ja ennen kaikkea itsesi tietysti, siitä se lähtee, että on itselleen hyvä ja rehellinen.

Olet kyllä oikea malli esimerkki siitä, että alkoholisoituminen ei katso yhteiskuntaluokkaa tai mitään vastaavaa. Olethan sinäkin ulkoisesti ollut oikea mallikansalainen. Sen takia minua nykyään ärsyttää, kun joku kommentoi halveksivasti kaupungilla näkyviä spugeja. Kyllä heistäkin varmasti suurin osa on joskus ollut ihan tavallisia ihmisiä. Aika harvinaista varmaankin Suomessa on se, että suoraan syntyisi niihin oloihin. Siksi meidän kaikken on hyvä pitää mielessä, että jos tämä alkon käyttö lähtee näpeistä niin samaan jamaan pahimmillaan voi päätyä.

Pidetään täällä yhtä ja kannustetaan toisiamme pysymään ruodussa. Valtavat tsempit sinulle Daalia. Kirjoittele täällä tuntemuksiasi niin saat tukemme.

Kiitos Vilma1966 tsempeistä! Olen ajatellut, että tämä tarvittiin, jotta sain voimaa ponnistaa ylöspäin.

Paljon olen kyllä tehnyt ajatustyötä alkoholinkäytön suhteen. Jollain tavalla surettaa, että ‘joudunko’ olemaan loppuelämäni ilman alkoholia, ja onko se sittenkään niin suuri juttu, että sitä kannattaisi surra. Saanko käännettyä ajatukseni niin, että oloni on kiitollinen ja helpottunut siitä, että minun ei tarvitse juoda ja saan olla juomaTTA. :question:

Sama juttu, että katson spurguja vähän eri tavalla. Jo valmiiseen päihdeongelmaan ja -riippuvuuteen ei tarvita kuin yksi onneton sattuma joka kaataa koko elämän kuin domino-ketjun.

Hei Daalia!
Harmillinen juttu. Toisaalta olisiko nyt tullut se aika, että heräät ajattelemaan asioita kunnolla.
Minäkin omiani siirtänyt vuosikaupalla, kunnes uskalsin lopulta lukea netistä kohtuurajoista ja alkoholin haitoista. Ennen niitä välttelin. Katson paljon dokumentteja, mutta alkoholiongelmista kertovia ei ole oikein koskaan katsonut. Eli siis välttelin ongelmani kohtaamista.

Mulle oma tyttäreni on ollut tällä lyhyellä matkalla tärkeä kannustin. En ole alkoholin käytöstäni hänelle vielä ainakaan pystynyt puhumaan. Aikansa kullakin.

Tsemppiä!

Daalia, onpa hyvä, että pienen tauon jälkeen palaisit linjoille.
Sun kaapista on nyt luurangot kolistelleet lattialle, ja varmaan tarttis siivota ne taas syrjään. Meillä jokaikisellä niitä luurankoja kaapista löytyy, koitetaan pärjätä niiden kanssa.

Totesit itsekin, että taisit tarvita tämän viimeisen kolauksen. Ihan varmasti sinä tästä selviät, rutkasti sulle tsemppiä ja voimarutistuksia.

Kyllähän se juominen valitettavafti vaikuttaa lapsiin pitkälle tulevaisuuteen. Sinulla on siihen vielä mahollisuus vaikuttaa. Omassa lähipiirissäni lapset ovat joutuneet kattelemaan juomista pienestä pitäen, eikä ne suhteet ole aikuisenakaan lämpimät, kun juomistahti ei vanhemmalla ole muuttunut.

Toivon sydämeni pohojasta, että löydät sen punaisen langan, jonka avulla pääset eteenpäin. Kirijottele kuulumisia.

Tämä kyllä niin kolahti. Itsekin pelkään jatkuvasti, että jotain vastaavaa tapahtuu. Olen ihan hiljattain eksynyt/löytänyt tänne. Toivoisin voivani vähentää, mutta yksin oon epäonnistunut aina. Kenellekään lähipiirissä en tietenkään voi kertoa. Hakisin tsemppiä ja fiilis onkin jo parempi lueskellessa täällä näitä tarinoita. Toivoa siis on paremmasta.
Kuulun viininlipittäjiin. Nytkin se mielessä, vaikka koetan sinnitellä ilman. Huomennahan onkin jo viikonloppu ja lupa ottaa viiniä.

Voi vitsit! Miten se noin kävi? Lähditkö aamulla liikenteeseen ja oli vielä promilleja? No tosiaan, tästä varmaan seuraa nyt herätys asioihin. Mutta voin vaan kuvitella miten kaamea fiilis sulla on ja oli.

Tsempitykset minultakin kurjaan tilanteeseen!

Minä myös juttelin alkoholiasioista pari viikkoa sitten 16-vuotiaan poikani kanssa. Meillä on aina ollut melko avointa tässä suhteessa mutta nyt rohkaistuin kyselemään pojan fiiliksiä minun alkoholinkäytöstäni. Kirjoitin siitä jokin aika omassa ketjussani.

Mä myös aika avoimesti puhun muutenkin alkoholinkäytöstäni ja siitä mitkä asiat koen ongelmallisina. Mieheni ja bestikseni ja vielä yksi opiskelija-aikojen ystäväpiirinikin tietävät että olen nyt vähentämisen polulla. Mä en kestäisi jos en voisi jakaa tätä taakkaa läheisteni kanssa. Töissä en kyllä puhu.

Teet tietenkin juuri niin kuin itse haluat mutta halusin nyt vaan tuoda esille sen että näinkin voi toimia eikä siitä katastrofia seuraa vaikka aika moni täällä on sillä kannalla että ei halua tästä lähipiirissä puhua. Vertaistukea saa tosiaan täältäkin - sekin on vapauttavaa!

Pecorino - kyllä, töihin menossa aamukahdeksalta ja 0,62 oli lukemat. :blush: Kyllähän mä tiesin vaarat. Elokuussa muutin reittiäni töihin, koska tiesin, että poliisit on koulujen lähistöillä. Näin lokakuussa se sitten unohtui. Olen yrittänyt kääntää tämän niin, että tämän oli tapahduttava nyt, ennen kuin mitään pahempaa käy. Luojan kiitos en esim. kolaroinut, jolloin niskassani olisi syytteet ja kenties kymmenien tuhansien eurojen korvausvastuut tms. Mutta siis ensimmäiset päivät ja viikko oli ihan järkyttävää, kun totuus joka aamu löi naamalle. Jäin sairaslomalle ja olen edelleen. Nyt jollain tavalla se tilanne alkujärkytyksineen tuntuu vain pahalta unelta ja jotta muistaisin sen, olen säilyttänyt alkometrin pillin keittiössä keskeisellä paikalla muistuttamassa itseäni tilanteesta. Tämä oli minun pohjani. Tarvittiin jotain muuta, kun oma tahdonvoimani ei riittänyt. Ei minulla mitään motivaatiota ollut muutokseen. Miksi muuttaisin jotain, minkä avulla saan arjen sujumaan ja joka ilta on ‘pienet juhlat’. Toisin sanoen, vedin kännit joka päivä.

Icetea - minäkin koen vapauttavana sen, että voi avoimesti puhua. Olen kertonutkin aika monelle lähipiirissäni ja opettelen ajatusta, että kertoisin avoimesti. Tabuhan tämä jollain tasolla on. Vai onko vain minun päässäni… Toisaalta sinäkin sanoit, että töissä et puhu. Oletko miettinyt, että miksi? Ajattelin omalla kohdallani, että jos avoimesti kerron, niin silloin minulle ei tyrkytetä juomia ja voin kieltäytyä ilman ihmettelyjä.

En minäkään täällä töissä mainosta, että on tullut oltua joskus pahassa krapulassa tai ehkä peräti laskuhumalassa töissä. Haluan kuitenkin pystyä tekemään työtä ilman, että kukaan kyttää koko ajan, että “missäköhän kunnossa se nyt on.”

Mutta muuten olen kyllä sitä mieltä, että tabu on enemmän omassa päässämme.
Jos kuvion asettaa toiste päin, joku työkaveri kertoisi teille, että nyt on tullut juotua niin paljon, että pakko lopettaa / vähentää, niin tuskin te kauhistuisitte tai etenkään alkaisitte häntä hyljeksimään tai halveksimaan. Ja jos te ette niin miksi kukaan muukaan tekisi niin.

Itse olen joskus duuni dinnereillä sanonutkin juomista kieltäytyessä, että “viime aikoina tullut sen verran runsaasti nautittua, että hyvä pitää vähän taukoa” eikä sitä kukaan ole mitenkään kommentoinut tai kulmiaan kohotellut. Se on niin tavallista Suomessa kuitenkin. Voi kyllä olla, että hieman harkitsisin missä laajuudessa asiasta kertoisin. Saattaapi olla, että Daalian tapauksessa voisi jäädä esim tuo rattijuopumus jäädä paljastamatta. Se on sellainen asia mihin monet voivat reagoida hyvin vahvasti. Mutta mieti itse minkä koet sinulle helpoimmaksi. On todellakin niin, että jos edes jollain tasolla olet avoin niin varmasti on helpompaa sen jälkeen olla niissä tilanteissa missä juomia tarjoillaan.