Kiitos ihanista sanoistasi. Aloin tosiaan hehkua mielihyvästä lukiessani ne.
En lokeroi itteeni mihinkään ryhmiin. Kirjoitinkin jonnekkin olevani tunnejuoppo, niinkuin useimmat meistä alkoholisteista.
Paras itseäni koskeva päätös vuosiin on ollut alkoholin käytön kokonaan lopettaminen. Sitä voin suositella kaikille, jotka tään lukee..
Niin ja ei kukaan ole katunut viinan juonnin lopettamistaan.
Empä usko, että kukaan hehkuu koko ajan. Ei elämä ole kokoajan auvoista. On harmaitakin päiviä ja melkein mustiakin. Sitten voi arvostaa enemmän niitä onnellisempiakin.
Kuitenkin tää on oikeaa onnea, eikä vaan alkoholin turruttamaa parempaa oloa, joka päättyy ehkä morkkikseen ja krapulaan.
Kuulostaa kivalta sun koiran ulkoilutukset ja mahdollisuutesi nauttia luonto-elämyksistä.
Saatanpa kirjoittaa pääsiäisen aikaan omaankin ketjuun.
Mukavaa pääsiäistä
Joo. Loppui nyt tämä rauhoittavien syönti kuin seinään. Tiedän kyllä, että vaarallista sydämelle varsinkin viisikymppisenä. Pystyn olemaan näin välillä. Kuukaudenkin. Pystyn lopettamaan vaan täällä tavalla, en vähentämällä. Nyt on sitten olo yhtä helvettiä monta päivää. Olen sinnitellyt tämän monta kertaa aiemminkin. Alkoi tuo erityisen vaikeisiin päiviin tarkoitettu “katastrofivarasto” huveta liikaa. Isän sairauskohtauksen jälkeen olin täysin hermoraunio stressistä. Jäi tuo kolme rauhoittavaa päivässä sitten päälle.
Sitten taas tapahtuu jotain liian kauheaa tavalla tai toisella, mitä en kestä. Sitten taas palaan noihin rauhoittaviin.
Nyt sitten vaan pitää vältellä kaikkea stressaavaa. (En oikein kehtaa mennä tuonne Saunaan pelkillä rauhoittavilla. Veikkaan, että siellä on ihmisillä “vähän pahempia” ongelmia.)
Ei kyllä yhtään tee mieli juoda tällä hetkellä, mutta äkkiä sekin voi muuttua.
Tulin vilkasemaan onko täällä joku muukin aamusta. Olen nukkunut ensimmäisen yön pitkään aikaan ilman alkoholia. Huonosti nukuin ja yritin pitkään venyttää nousemista koska työt alkaa vasta kympin jälkeen.
Illalla harjoittelin rauhottumista meditaatiolla, Youtubesta. Hengittämiseen keskittyminen helpotti vähän.
Tänään tulee olemaan iso taistelu illalla. Pelkään sitä jo valmiiksi.
Kaikki tuki minulta, ja lämmin halaus! Tuo on ihan hirveän vaikeaa. Käpristelyä sekunnista toiseen, minuuttikin tuntuu pitkältä. Päihdepaikka aivoissa huutaa täyttymystä.
15v ja 7v sitten kävin AA: ssa alkuaikoina joka päivä. Sain myös molemmilla kerroilla heti kummin, jolle voin soittaa 24/7.
Sukulaiset toivat aluksi ruokaa kotiin, koska en uskaltanut edes kauppaan mennä.
Enää en käy AA:ssa, mutta alkuun se auttoi. Molemmilla kerroilla motiivi oli rakastuminen raittiiseen mieheen.
Olen luopunut toivosta, että voisin koskaan olla ilman päihteitä pidempään kuin kuukauden. Ihme, että olen päässyt edes tähän.
Pihatöitä ja suursiivousta koko päivä suuren inspiraation vallassa! Mieliala on todella hyvä! Otin sitten kuitenkin yhden rauhoittavan eilen (pudotus kolmesta), ja tänään riittää yksi. Hyvinä päivinä ei tarvitse edes kamppailla asian suhteen!
No joo. Pihatyöt tehty tältä päivältä. On todella vaikeaa, mutta hetki kerrallaan. Illalla uppoudun noihin rakastamiini brittisarjoihin. Uusin Beck on myös katsomatta. Kevätvaatteita olen ihastellut nettikaupoissa, mutta täytyy olla rahan kanssa tarkkana. Eletään niin arvaamattomia aikoja. Poltin aamulla tupakan - paheiden määrä on vakio. Ne vaan muuttavat muotoaan.
Raivosiivous on ollut tänään myös mun pelastus. 3. päivä takana ilman alkoholia. Jännä että siinä viiden-kuuden aikaan alkuillasta oli hetken aikaa mielessä että hitto ku tekis mieli napsauttaa lonkero auki, ne kun oli ihan käden mitan päässä mutta mietin että kumpi tuo paremman fiiliksen lopulta-päätöksen pyörtäminen ja varma paluu jatkamaan entistä rataa vai se, että herään huomenna aamulla elinvoimaisena. Riippuu tietty siitä miten ensi yön unet sujuu. Nyt juomishimoa ei taas oo. Se tulee ja menee. Huomiseksi pitää älytä ostaa vichyä kaappiin, että on jotain hapokasta korvikkeena kun heikko hetki taas iskee.
Ja kyllä. Viikonloppu on myös riski. Toisaalta ei tee kauheen isoa eroa arkeen. En oo koskaan ollut sellainen joka joisi muutakun illalla eli kun on tekemistä päivällä, illat on se ongelma. Ja kyllä, kumppani on joka tissuttelee myös joka tekee lopettamisesta vaikeempaa. Mutta nyt olen päättänyt että pidän huolen enää omasta juomattomuudestani. Toki hällekin oon vihjaillut että oisko aika oikeesti miettiä tätä hommaa. Toisen täytyy kuitenkin nähdä oma ongelmansa ensin itse. Toivon että seuraisi esimerkkiä mutta toistaseksi ei oo sitä itse nähnyt tarpeelliseksi ja lopetusyritykset aiemminkin on ollut yksinäisiä. Mietin vielä tuota viikonloppua ja tätä selvien päivien laskemista että onko sillä merkitystä. Nään kuitenkin et on. Mitä useampi selvä päivä takana on toisaalta itselle vahvistus että mitä pidemmälle pääsee, sitä ikävämpää on palata lähtöruutuun. Koitan muistaa sen viikonloppuna ja keksiä jotain millä pääsisi myös viikonlopun yli.
Karseinta tässä on se että päässä käy ajatuksia että kun kesäloma tulee ja ulkomaanmatka, mä jo mietin että no kai sitä nyt silloin voisi juoda vähän, ihan kohtuudella vaan. Vaikka järki sanoo että sitä päivää ei tule että minä kohtuudella voisin juoda yhtään mitään. Alkoholittomat viinit ja oluet on kuraa. Ehkä koitan asennoitua johonkin alkoholittomaan moctailiin tai jotain. Maistuuhan ne melkeen samalle. Vai onko ne sitten taas portti alkoholijuomiin. Tälläsiä mietin 2 kuukautta ennen lomaa..suunnittelen juomisiani.
Joo. Mulla pyörii päässä myös monenlaiset alkoholifantasiat. On se ihmeellistä, kuinka kekseliäs ihminen voi olla asian suhteen.
Vuosia sitkein oli se, että kuumana kesäpäivänä terassille juomaan kylmää olutta hyvän musiikin soidessa taustalla. En edes yleensä käy missään tuollaisissa paikoissa. Olin kateudesta vihreä niitä kohtaan, jotka “saavat juoda”.
Pari kertaa olen mennyt kesällä keskelle metsää lammen rannalle juomaan. Pointti on se, etten sählää mitään ihmisten ilmoilla.
Olen todella altis kaikille onnettomuuksille. Useamman kerran kaatunut niin, että olen lyönyt pääni. Kerran meni käsikin poikki. Heti se menee sellaiseksi, että juon kuin viimeistä päivää. Muutaman jälkeen en edes muista mistään mitään.
Väkivaltaa eilen. Usein on. Ei missään tapauksessa rakas isä tai rakas ex -mies!
Lamaannuin, masennuin ja järkytyin niin, että puolet päivästä en saanut oikein mitään tehdyksi. Eilen meni 3 opamoxia. Tänään otan yhden illalla.
Ei minulle kovin pahasti käynyt, juoksin pois. Mustelmia vaan. Menin siis väliin, kun tämä väkivaltainen ihminen oli väkivaltainen toista ihmistä kohtaan.
Kai täällä pitää sitten kaikki kertoa, vaikka ei haluaisi tai kehtaisi. Jos siis haluaa päihteistä eroon tai vähentää.
Otin opamoxin siis liian järkyttävään tunteeseen. En tiedä vieläkään, että miten olisin tuon kestänyt, jos en olisi saanut tunteitani ja järkytystä hillittyä edes vähän opamoxilla.
Tärkeintä on väkivaltaisten tilanteiden välttely. Eilen ei ollut mahdollisuutta siihen. Oli pakko yrittää mennä väliin, ettei kenellekään käy todella huonosti. Olen tänäänkin ihan hermoraunio järkytyksestä. Pitää ottaa sellainen tekemispainotteinen asenne, ettei mieti liikaa. Nyt tämä taas lisää pelkotiloja ihmisten ilmoilla olemiseen. Ja se sitten lisää yksinäisyyttä.
Nyt pitää vielä hetki huolehtia rakkaista vanhemmista jne. Jonain päivänä olen far far away täältä. Se ei ole kuitenkaan vielä.
Välillä tuntuu, että elämä on täynnä velvollisuuksia ja kieltoja aamusta iltaan.
Vanhemmista ja isän koirista on pidettävä huolta. On liikuttava tarpeeksi, siivottava, pestävä pyykkiä, tehtävä pihatöitä, laitettava ruokaa, maksettava laskut, on sitä ja tätä.
Ei saa juoda, ei polttaa, ei oikein syödäkään, ei tuhlata rahaa, ei, ei, ja ei.
Jos nyt suurta iloa tuottavia asioita pitäisi luetella, niitä on aika vähän. Olen tehnyt jo kaikkea. Koirat ovat kyllä suuri ilo! Ja pian pääsee uimaan!
Aika kaukana olen siitä Brendasta, jolle sattui ja tapahtui aamusta iltaan. Ei kyllä yhtään tee mieli juoda. Olen sitä välillä ihmetellytkin.
En saa oikein tästäkään paikasta mitään irti, joten saattoi olla viimeinen päivitys. Ehkä masentunut, tai jotain.
Tuo on ihan hirveän vaikeaa. Käpristelyä sekunnista toiseen, minuuttikin tuntuu pitkältä. Päihdepaikka aivoissa huutaa täyttymystä.
. Vaikka järki sanoo että sitä päivää ei tule että minä kohtuudella voisin juoda yhtään mitään
. Alkoholittomat viinit ja oluet on kuraa. Ehkä koitan asennoitua johonkin alkoholittomaan moctailiin tai jotain. Maistuuhan ne melkeen samalle. Vai onko ne sitten taas portti alkoholijuomiin. Tälläsiä mietin 2 kuukautta ennen lomaa..suunnittelen juomisiani.
