Benzolääkitys, lääkäreiden pompottelu. Voimat lopussa...

Hieman taustaa.

Olen käyttänyt minulle määrättyä benzolääkitystä yli 20 vuotta. Kyseessä on ollut suht. massiivinen lääkitys joka aikoinaan 2000 vuoden aikohin psykiatri määräsi 10min tapaamisen jälkeen, josta siirrettiin suoraan paikallisen TK:n puolelle uusimaan reseptit. En tuolloin tiennyt benzokoukun vakavuudesta paljoakaan ja lääkemäärät nousivat nopeasti max. annokseen joka oli kymmenisen vuotta käytössä päivittäin määrillä 3x2mg xanor, 3x2mg rivatril sekä 2x20mg tenox päivässä. Eli puhutaan suht. massiivisesta benzolääkityksestä.

Vaihdoin paikkakuntaa vuonna 2006. Marssin silloin uuteen terveyskeskukseen mistä minut siirrettiin suoraan psykiatrian poliklinikan asiakkaaksi jossa olin vuoden 2020 alkuun asti.

Muutamia vuosia sitten päätin että en halua elää loppuelämääni tuon lääkityksen varassa, tutkin asiaa ja löysin oppaan nimeltä Ashton Manual (-löytyy ilmaiseksi netistä osoitteesta benzo.org.uk/manual/index.htm ja on kullanarvoinen opus niille jotka miettivät benzojen vähentämistä) jonka tulostin ja ehdotin silloiselle lääkärilleni psykiatrian poliklinikalla haluni yrittää vähentää lääkitystä johon lääkäri suostui. Xanoreista vieroittautuminen onnistui suht. helposti, rivatril lääkityksen lopettaminen vei vuosia. Lopulta tultiin tilanteeseen jossa lääkityksen määrää oli aina vain hitaampi ja vaikeampi vähentää kunnes tuli vastaan piste missä se ei enää ollut mahdollista, niin että samalla olisi voinut myös säilyttää edes jonkinlaisen toimintakyvyn elämässä.

Alkuperäinen hoitosuunnitelma mistä lääkärin kanssa sovittiin oli sellainen että ensin vähennetään benzoja niin pitkään kuin se onnistuu ja siinä vaiheessa katsotaan että mikä benzolääkitys jää jäljelle ja jos mahdollisesti tarvitaan jotain muuta lääkitystä oireisiin kunhan on tuohon pisteeseen asti päästy. Minulla oli tuolloin erittäin hyvä psykiatri ja sama hoitosuhde pysyikin lähes 10 vuotta kunnes lääkäri vaihtoi paikkaa ja alkoi rumba jossa lääkäri vaihtui 1-3 käynnin välein eikä oikein minkäänlaista hoitosuhdetta päässyt syntymään koska aina kun lääkäri vaihtui, joutui aloittamaan koko elämäntarinansa kertomisen alusta ja kun oli päässyt hieman alkuun niin taas vaihtui lääkäri. Jokainen uusi lääkäri tuntui olevan hieman lääkevastaisempi kuin edellinen, joista viimeinen oli nuorehko tapaus, joka oli pelkästään näiden “käypä hoito” juttujen kannalla ja painosti jatkuvasti vähentämään lääkitystä nopeammin kuin mihin olin kykeneväinen. Kovasti olisi unettomuuteenkin halunnut määrätä psykosilääkkeitä, mirtatsapiinia kokeilin mutta se laittoi pään niin tukkoon ja olon ensimmäistä kertaa elämässäni lähes itsetuhoisuuden puolelle joten en halunnut näitä käyttää. Esim. Tenox satunnaisesti (tarvittaessa, 2-3 kertaa viikossa) oli täysin pois kysymyksestä, ainoastaan ketipinoria olisi määrännyt joten olin sitten ilman.

Vuonna 2020 sitten lopulta tilanne kärjistyi siten että minulle esitettiin psy-polilla käytännössä uhkavaatimus että täytyy joko jatkaa benzojen vähentämistä lääkärin mielivaltaiseen tahtiin tai siirtyä terveyskeskuksen puolelle. Samalla sanottiin myös että oikeasti oli kyse määrärahoista. Hoitosuunnitelmani jäi siis täysin vaiheeseen ja muuttui tuosta sovitusta että “katsotaan mitä lääkkeitä tarvitset kun ollaan siinä vaiheessa”, siihen että joko vähennät kaikki pois tai joudut terveyskeskukseen. Jälkimmäinen vaihtoehto oli käytännössä pakko siis valita.

Olen nyt tilanteessa jossa benzo annos on hyvin minimaalinen millä juuri ja juuri pärjään, ainoastaan 3x 5mg diapam päivässä. Jatkuva unettomuus vaivaa, krooninen väsymys, IBS oireet sekä elimistön hyperaktiivisuus mikä erityisesti näkyy vatsan häiriöinä. Paino on tippunut vuodessa lähes 30kg.

Terveyskeskukseen siirryttyäni on kuitenkin ollut jatkuvasti ongelmia edes tuon lääkkeen saamisen kanssa ja tuntuu että lääkärit jatkuvasti yrittävät vielä kiristää lääkkeiden määräämistä.

Välillä lääkkeitä uusiessa hoitaja on alkanut agressiivisesti väittää puhelimessa (viimeksi parisen kuukautta sitten lääkkeet olivat lopussa ja soitin niiden uusimisesta noin 1½ viikkoa ennen lääkkeiden loppumista), että ei lääkäri voi uusia lääkkeitä ennen aikojaan ja että pitää soittaa vasta kun lääkkeet ovat loppumassa. Kerroin hoitajalle rauhallisesti että en ole pyytämässä että reseptiä uusittaisiin ennen kun pitäisi, ja että lääkäri voi vaikka kirjoittaa reseptiin “saa luovuttaa vasta päivänä X”, mikäli se on huolenaihe mutta tämä vastaus ei hoitajalle kelvannut. Seuraavalla kerralla kun toimin näiden ohjeiden mukaan ja soittelin hieman ennen kun lääkkeet olivat loppumassa, toinen hoitaja hermostui ja sanoi että lääkkeet pitäisi uusia vähintään 8 arkipäivää ennen (eli noin 1½ viikkoa), se on reseptien uusimisaika.

Reseptini ovat tähän asti olleet ITER TER 100kpl, joka riittää minulle noin sadaksi päiväksi. Viime perjantaina kävin hakemassa uudet lääkkeet ja yllätyin kun apteekissa odotti vain 1x30 kpl resepti, eli siis lääkemäärä mikä riittää annoksellani 10 päivää. Soittelin juuri äsken terveyskeskukseen jossa sain tietää että minulla ei tällä hetkellä ole MINKÄÄNLAISTA omalääkäriä edes olemassakaan kun edellinen lääkäri ei ole enää TK:ssa töissä, ei siis hoitosuhdetta yhtään keneenkään, jonka lisäksi sanoivat että lääkäri ei voi uusia näitä lääkkeitä jos ei tunne potilasta (minulle ei ole missään vaiheessa ilmoitettu edes että oma lääkäri on lopettanut työt terveyskeskuksessa), ja että mitään soittoaikoja ei anneta kun sattui olla lääkäriaika muista syistä nyt noin kuukauden päähän. Ei osannut vastata että pystyykö lääkäri uusimaan lääkkeet sinne lääkäriaikaan asti vaan sekin jäi hieman kysymysmerkiksi.

Päällä on muutenkin jumalaton määrä stressiä ja ahdistusta sekä PITKÄ lista oireita joita tuo benzolääkkeiden vähentäminen on aiheuttanut ja olen kärsinyt niistä nyt vuosia.

Mietin myös että onko mahdollista että lääkäri voi kieltäytyä uusimasta reseptiä, eihän tämän käsittääkseni pitäisi olla mahdollista kun kyseessä on lääke mitä EI MISSÄÄN NIMESSÄ saa lopettaa seinään, varsinkaan ihmisen kohdalla jolle on näitä 20 vuotta määrätty.

Tuskailen tässä tällä hetkellä juuri sitä mahdollisuutta että voiko lääkäri lopettaa lääkityksen määräämisen seinään, ja kannattaisiko tässä kohtaa mahdollisesti yrittää varmuuden vuoksi etsiä yksityistä lääkäriä vaikkei siihen varaa olisikaan. Järki sanoo
että ei voi olla mahdollista että lääkärit kieltäytyisivät määräämästä kyseistä lääkettä (ja uskoisin että on epätodennäköistä että näin voisi käydä), mutta toisaalta viimeaikoina on ollut tilanteita ja hoitajilta on saanut kuulla sen tyyppistä tekstiä että mietin onko se ehkä kuitenkin mahdollista.

Olin myös yhdeydessä paikkakuntani mielenterveyspisteeseen, kuulemma heillä siellä ei enää edes ole lääkäriä olemassa. Sanoivat kyllä että juttelemaan voi tulla mutta lähetteitä sieltä ei saa eikä lääkkeitä koska ei ole lääkäriä, mikä tuntuu hieman absurdilta. Psykiatrian polilta kun jouduin lähtemään niin käskivät mennä juuri tuonne mielenterveyspisteeseen hakemaan lähetettä takaisin polille mutta vuodessa asia on muuttunut niin että ko. paikassa ei ole edes enää lääkäriä niin sieltä ei myöskään saa lähetettä mihinkään.

En olisi ikinä uskonut että terveyskeskuksen puolella hoito on tällaista kiusantekoa potilasta kohtaan vaikka ongelmia on jo vaikka muille jakaa, niin nyt pitää vielä stressata siitä että saako lääkkeet mitä ehdottomasti tarvitsee, mikä lisää aika kummasti stressiä ja ahdistusta myös… Asiaan ehkä vaikuttaa sekin että viimeisin psykiatri joka minua polilla hoisi, muutti lääkityksen syyn nimeksi loppulausuntoon psykoterapiakuntoutusta varten (josta sanoin jo etukäteen että minulla ei työttömänä ole moiseen varaa) lääkityksen syyksi “hallittu riippuvuus”, vaikka se viimeiset 20 vuotta on ollut “Sairauden hoito”. Voisin kuvitella että riippuvuus sana papereissa voi aiheuttaa huonompaa kohtelua TK:n puolella, en tiedä luulevatko hoitajat siellä että turhaan pillereitä ruinataan. Kuitenkin mielestäni aika törkeää toimintaa koska itse huomasin asian vasta puoli vuotta myöhemmin kun en niin tarkkaan B lausuntoa lukenut. Viimeinen psykiatri myös oli jättänyt reseptiin lauseen “pyrkimys vähennykseen”, joka takaa sen että joka kerta kun uusin lääkkeitä tuosta tehdään kiusaa ja joutuu selittämään 5min että tuo on se pysyvä annos johon lääkitys on jätetty, enkä sitä pysty vähentämään ainakaan toistaiseksi.

Mitä tällaisessa tilanteessa kannattaisi tehdä ja onko tosiaan mahdollista että terveyskeskuslääkäri voi jättää lääkkeet kirjoittamatta vaikka kyseessä on lääke jota ei saa seinään lopettaa ja sitä on joutunut syömään yli 20 vuotta?

Toivon että pääsisin nyt vähintäänkin uudelleen sinne psypolin puolelle hoitosuhteeseen mutta siinä luultavasti menee kuukausia joka tapauksessa enkä tiedä onko se edes mahdollista. Mietin myös että pitäisikö ottaa potilasasiamieheen jopa yhteyttä mutta kyseessä taitaa olla asiat mihin ei siltä suunnalta apua saa. Lisäksi on aika mahdotonta todistaa tuota kohtelua jota TK:n suunnalta on jaeltu ja tahdittomuutta reseptien uusinta-asioissa joten epäilen että tuskin tuosta olisi mitään hyötyä.

Olisi myös kiva tietää että mistähän tuo johtuu että monilla lääkäreillä ei tunnu olevan minkäänlaista käsitystä miten pitkään kestää päästä kyseisistä lääkkeistä eroon. Eikö nuorille lääkäreille opeteta kuinka pitkään benzoista eroon pääseminen kestää ja miten se voidaan tehdä turvallisesti, kun nykyään ei määrätä kuin parin viikon annoksia? Tuo kokenut psykiatri mikä minulla on ollut, johon oli hoitosuhde sen kymmenisen vuotta, oli vahvasti sitä mieltä että lopettamiseen menee hyvinkin helposti puolet siitä ajasta mitä niitä on määrätty, eli hän arvioi 10 vuoden lääkkeiden syönnin lopettamiseen isolla annoksella kuluvan ajan olevan noin viitisen vuotta. Vai pelkäävätkö nuo valviraa nykyään? Osittain tekisi mieli sanoa että pelkkää kiusantekoa.

Alan oikeasti olla aika lopussa näiden asioiden kanssa koska muutkin MT ongelmat ovat jääneet vaille hoitoa eikä tuosta viimesijaisesta tahosta jonka pitäisi auttaa, näytä olemaan oikein paljoa muuta kuin tekemään lisää kiusaa.

Pahoittelut pitkästä rantista. Alla on myös paljon muuta MT juttuihin liittyvää, mutta tärkeimmät tuli sanotuksi tuossa yllä. Onko muilla jakaa kokemuksia vastaavanlaisista tilanteista ja mitä tekisitte tällaisessa tilanteessa?

Lisään vielä että harkinnassa on myös yksityinen lääkäri vaikka rahat onkin tiukassa, josko sieltä saisi pysyvän hoitosuhteen.

Osaako joku sanoa että määräävätkö yksityiset puhelimitse lääkkeitä jos tulee hätä tk lääkärien kanssa, mikäli tuo jonka seuraavaksi pitäisi uusia sattuu olla lääkevastainen tapaus?

Olen ymmärtänyt että potilas pitäisi tavata, mutta jos on kiireellinen tilanne niin voiko yksityinen määrätä puhelinajalla asiakirjojen perusteella lyhyen respan siihen asti kunnes pääsee kasvotusten juttelemaan? Kuitenkin kannasta ja papareista näkyy että kyseessä on jatkuva / pitkään jatkunut lääkehoito.

Lääkäri julkisellapuolella voi aivan helposti lopettaa bentsot seinään vaikka potilaalla olisi 50vuotta käyttöhistoriaa takana tai mitä tahansa sairauksia eivätkä he tarvitse siihen edes mitään erityistä syytä. Tämä ei nykyään ole edes mitenkään kovin harvinaista.

Ehdottomasti kannattaa hakeutua pikimmiten pätevän yksityisen psykiatrin juttusille jos kokee tarvitsevansa säännöllistä bentsolääkitystä.

Ja julkisella puolella jos lääkäri haluaa ylipäätään pitää työpaikkansa/pkv-lääkelupansa ja ehkä jopa edetäkkin urallaan niin silloin Valviran linjaukset ja Käypä-hoito tekstit ovat ns. Jumalan sana.

Moikka! Harmi, että sinäkin olet joutunut uhriksi kunnallisen puolen “terveydenhuoltoon”. Ja joo ok, ei me suomalaiset muka voida valittaa koska “muualla on huonommin”, mutta mennäänpä nyt olosuhde kerrallaan ja suhteutettuna.

Sulla ollu tosi isoja noi bentsoannokset ni on varmaan ihan paikallaan tsekkailla et miten se ois sulle parhaaksi. Lääkäreitä kun ei aina vaan satu pelkästään kiinnostaa se potilaan hyvinvointi, vaan hoidetaan erilaisin pillerein pelkkiä oireita. Ja tähänkään ongelmaan tämä uusi SoTe-uudistus tuskin mitään muutosta tuo…kenties pahentaa vaan.

Niin laajalta kokonaisuudelta vaikuttaa sun tilanne, et itse ottaisin varmaan ihan aluksi yhteyttä alueeni Potilasasiamieheen, kertoisin tilanteen ja tekisi samalla valitukset/selvityspyynnöt kyseisen hoitohenkilöstön toimesta ym. Myös potilasasiamiehen tehtävä olisi setviä tilannetta laajemmin ja pitäisihän potilaalla olla esim tieto, että kuka/missä minua hoitaa… On harmillista ja nimenomaan entisestään stressiä lisääviä tilanteita, ettei saa keskittyä toipumiseen ym, ku joutuu kuuntelee v*ttuilua ja jatkuvaa nuivaa palvelua.

Kerro kuulumisiasi taas jos/kun jaksat. Tsemppiä, muista että et ole yksin. <3

Ei täältä mitään apua/tukea saa :frowning:


Vanha juttu toi, mutta ja…täysin samaa matskua repussa tuon kanssa. Itse tosin tein hoitovirhekanteluita ja muikkareita ja asiaan liittyvää. Bentsoja 6x05 (xanor)…ja tk ylilääkäri tosiaan kävi keksimään omia juttujaan lääkemääristä ja vähennyksistä, joita en ollut pyytänyt. Joku ulkomaan elävä ko tyyppi. Soppaan liittyi sitten liuta psykiatreja ketkä tanssivat paikallisen miepän ylilääkärin laulujen tahdissa. Miettimättä sanoisin, juurikin tämän hetkisen tilanteeni mukaan, että en ikinä alkaisi mihinkään vähennykseen, muuten kuin oman tahtini mukaan…eli lääkkeitä reseptin mukaan, ja vähennystä oman tahdin mukaan. En heti miettimättä ymmärrä mitä esim mt-hoitsu tai psykka auttaa keissin kanssa (no keskustelu ok) – mutta juurikin tuon yhden pelkän esimerkin mukaan…olisi saattanut olla pelastuksen paikka siinä kohtaa, kun nämä eräät pökiöt sitten tarjosivat seinää…mikä on vaarallista puuhaa. Mutta heillähän vastuut ovat sitä vettä hanhen selästä, eli voivat tehdä mitä huvittaa, eikä sanktioista ole tietoakaan. Joku avi(aluahallintovirasto) on noissa hommissa eli valituksissa aivan kädetön.

Oma vähentely puolikkailla tai murusilla, voisi luulla onnistuvan kun omaa halua siihen on. / Mulla myös käyttöä pienien pätkien puuttuessa, n 20-30v…joten tokihan lopetus, vähennys on vaikeaa tai mahdotonta,mutta kun siihen on aikaa, halua ja ei pelkoa mukana (kuten tuossa jutussa)—niin voisi yrittää hommaa ihan itekseen. ? Miten sitten kenellekin mikäkin sopii. ELi toki tuesta mtt:ssä on apua, kun sopiva henkilö…mutta eivät he kotona ole, kun viekkarit sattuvat moisten seinään lopettelijoiden kanssa.

Vanha avaus vuoden takaa, enkä tiedä onko aloittaja lump_of_coal linjoilla. Mutta muita samalaisia ja samojen juttujen kanssa kamppailevia ehkä kuitenkin. On niin tuttua tarinaa, kun itsekin tuli käytettyä noita lääkkeitä.

Mulla oli takana yli 35 vuotta, pääasiassa Diapamia. Enimmillään 14x 5mg/vrk. Mikä oli jo minullekin liikaa. Rivatrilia kokeilin vasta noin vuosi sitten ja onneksi minulle, että en sitä aikaisemmin saanut, vaikutti hyvältä lääkkeeltä, paremmalta kuin Diapam minunkin oireisiin, mutta onneksi jäi tuohon kokeiluun minulla.

Olin myös kauan sitten mt-puolella ja jotenkin tavallaan loukkaannuin, kun minut sieltä heitettiin ulos liian terveenä. Jälkeen päin ajatellen hyvä juttu, vaikka sitten joutuikin kohtaamaan noita tk -lääkäreitä, jotka ovat pääasiassa erittäin lääkekielteisiä.

Sama. Panin merkeille, että lääkärit suhtautuvat tuohon Ashtonin manuaalin hieman hymyillen sanoen, että siinä on vanhaa tietoa, samoin he suhtautuvat vähätellen potilaiden kertomaan. Useimpien lääkäreiden mielestä jokainen potilas lienee vain väärinkäyttäjä tai sellaiseksi aikova.

Oli myös hyvä lääkäri kauan sitten, mutta jäi eläkkeelle ja sitten alkoi tuo minulle ikävä vaihe lääkäriltä toiselle. Se kuormittaa psyykeä eikä millään tavalla auta paranemaan siitä oireesta tai vaivasta, joka joskus oli kun lääkäriin ensimmäistä kertaa hakeutui.

Noin kävi minullekin. Päiväannos pudotettiin tuohon vasten tahtoani ja samanlaisia oireita. Minulla oli myös rintakipua(pelotti, että tuleeko sydänkohtaus), leuka- hammas-ja raajasärkyä ja levottomia jalkoja. Minä en laihtunut, mutta tuo IBS, hyperaktiivisuus hermostossa, nukkumisvaikeudet. Selittämättömän IBS oireilun takia oikeastaan tämä ketju kiinnitti huomiotani. Syytä ei löytynyt, kaikki tutkittiin ja terveeksi todettiin. Lääkäri muuten kirjasi Kantaan, että oireet ilmaantuivat Covid- rokotteen pistämisen jälkeen. Hän piti sitäkin mahdollisena… Uutta tietoa minulle, että oireet voivat liittyä näköjään myös bentsovähennykseen. Ashtonin manuaalissa tosin taisi olla siitäkin maininta? Lääkärit näyttävät olevan näistä täysin ulkona, eli me käyttäjät nykyiset tai entiset olemme aikamoisia kokemusasiantuntijoita, jos lääkärit/hoitajat vain kuuntelisivat.

Tutun näköinen iter iter -resepti. Ihan samaa oli minulla ja samoja ajatuksia kävin läpi. Suostuin lopulta pitkin hampain suunniteltuun lopetusohjelmaan, missä olisi lääke ajettu alas n. vuodessa. Mutta minä lopetinkin sen itse seinään. Antoi pirusti itselle voimaa tehdä homma “salaa” terveydenhuollolta.
Lääkäri (jota en ole edes tavannut kasvotusten ) ja hoitaja luulevat minun tekevän HEIDÄN määräämäänsä lopetusohjelmaa.
Mutta minä teinkin jutun itse. Siten, että nyt määrään minä. Tuon ajattelun myin itselleni ja sain tunteen, että johdan orkesteria. Ihmeekseni olen onnistunut. Pahimmat vibrat ja tutinat ovat takana ja minä tästä selvisin. Olihan se vuorokausiannokseni pudotettu vastoin tahtoani jo erittäin pieneksi, joten ehkä siksikin kai kävi noinkin helposti? Minulla olleesta jutusta käytetään nimitystä pienannosriippuvuus. Ihan Kantaan lekuri oli merkinnyt noin. Miten vaan, joskus se oli kai suurannosriippuvuus.

Nyt kun kaikki on ohi voi katsoa taakse päin ja todeta, että hyvä kun loppuivat. Ei minulla ollutkaan sellaista sairautta, että olisin tarvinnut noita lääkkeitä koko elämäni. Joku hoitaja tai lääkäri muuten joskus totesi, että syöt näitä hautaan asti. Eipä tiennyt hänkään.
Tuossa mielessä voisi ajatella, että terveydenhuollon väki oli oikeassa. Mutta asia olisi pitänyt myydä minulle toisin. Kenenkään ei pitäisi joutua kohtaamaan sellaista ylimielistä käytöstä terveydenhuollon taholta, mitä minä ja tämän ketjun aloittaja ja monet muut bentsokoukussa olevat ovat kokeneet.
Varmasti on myös ihmisiä, joille nuo lääkkeet ovat arjesta selviämisen ja hengissä pysymisen edellytys. Heitä ei pitäisi lääkärien/hoitajien milloinkaan syyllistää.

Kai se olisi viisainta etsiä yksityispuolelta se psykiatri, vaikka maksaakin. Näin olisin varmaan tehnyt, jos ei olisi elämä mennyt onnekseni toisin. Ja kysymykseen voiko ne tk -lääkärit jättää kirjoittamatta? Kyllä ne voi, vaikka ei pitäisi. Ja pelko ja epävarmuus siitä, se vasta potilasta rassaakin, eikä missään nimessä tautia paranna. Vaikka tuntuukin tyhmältä, 36 vuoden bentsohistoriaan nojaten sanon, että yrittäkää lopettaa, jos vaan mitenkään pystytte. Päässä tapahtuu positiivisia muutoksia. Lähtee sellainen sumu pois ja tunnistaa ajattelustaan asioita, jotka ovat tuttuja sieltä kaukaa. Tosin tulevat ne pelot ja heikkoudetkin sieltä esiin,. Ne, joiden takia ehkä tuli bentsojen käyttö aloitettua. Mutta niiden kanssa pystyy olemaan ja elämään. Itse ajattelen, että mä nyt olen vaan tällainen vikojeni ja puutteitteni kanssa. Olenpa kuitenkin aito itseni, eikä yhtään rohkeampi tai sosiaalisempi tarvitse ollakaan.

Voimia kaikille ja varsinkin teille, jotka nämä lääkeasiat tiedätte ja näiden kanssa joudutte elämään.

Täällä vaan puhutaan “seinään lopettamisesta” joka kohdassa. Eihän keneltäkään ole seinään lopettamista vaadittu. Se, että lopetustahdiksi on sitten määrätty liian nopea lopetus, niin onkin kokonaan ihan toinen juttu.