Bentsot,opiaatit ja nopeat - kerran jo päässyt eroon...

Moi vaan.

Heinäkuussa 2020 millään ei ole enää mitään väliä. Masennus on runnellut mut niin, etten muista mitä on olla minä. Jos minua on ikinä ollutkaan. Tätä olotilaa on kestänyt nyt kaksi vuotta, ja nyt riittää.

Olen ollut ilman opiaatteja 2 vuotta. Bentsovieroitus päättyi puolentoista vuoden taistelun jälkeen vihdoin huhtikuussa. Aikanaan rakastin myös stimulantteja. Niiden käyttö jäi kun mun silloinen aviomies ei suvainnut mitään kovia huumeita.
Alkoholi kyllä maistui molemmille.

Takaisin tähän hetkeen; Keskiviikkona mä päätin että nyt mun olo paranee, tavalla millä hyvänsä. Nyt loppui tämä jokapäiväinen helvetti. Kun millään ei ole mitään merkitystä. Koko oleminen on niin turhaa että sitä on vaikea edes pukea sanoiksi.

Löysin pienen kaivelun jälkeen netistä päihderiippuvaisen ihmisen taivaan. Kotiovelle voi siis tilata ihan mitä tahansa.
Ja minähän tilasin.
Nyt olen kasannut itselleni sellaisen arsenaalin, että satavarmasti tulen olemaan pari viikkoa iloinen siitä että olen elossa.

Minä olen luovuttanut. Ajattelen niin että ihminen kuolee kuitenkin, miksei siis mieluummin aineissa, kun on hyvä olla.
En ajattele aktiivisesti itsemurhaa. En minä tekisi itselleni tarkoituksellisesti mitään.

Yhteiskunnan apu on ollut yhtä tyhjän kanssa. Kaiken tarjotun avun olen ottanut vastaan, mutta varsinkin psykiatrian puoli on niin jenkkiläinen ja niin korruptoitunut että ei siellä ajatella ihmistä lainkaan.

Sosiaalinen piirini on kaventunut lähes mitättömiin masennuksen myötä, mutta on minulla läheisiä. Heillä olisi kova tahto ja tarve auttaa. Ikävä kyllä se on mahdotonta.

Exitusta odotellen, pitää varmaan käydä tuolla karkkirasialla jotta voi tuntea jotakin.

Jos jollakin teistä herää ajatuksia, olen erittäin kiinnostunut niitä kuulemaan. Kirjoitelkaa siis jos vaan yhtään siltä tuntuu.

Ymmärrän sinua aika hyvin.

Itse olisin motivoitunut lopettamaan ja ollutkin ilman rivatrilia 9 kuukautta ja imovanea 8 kuukautta, mutta kipua en siedä enkä yöhikoilua enää.

Eli sain tässä toukokuussa akuutin eturauhastulehduksen jota ei meinata hoitaa millään, on helvetin kipeä ja kuin myös selkä, hikikin valuu, hoitona olisi antbiootti, mutta ei oikein lääkärit enää osaa mitään hoitoa, On tarjottu tramalia ja panacodia, en ole niitä halunnut, vaaan antibioottia, koksa tapathuma mekanismi, on sellainen, että kyseessä on bakteeri tulehdus ja joku antiibiootti siihen varmati tepsii, on vaan käytettävä läpi aika laaja kirjo sen suhteen ja ei näissä kivuissa jaksa olla, kun pieni tuulenvirekin saa kipua aikaisemksi ja talossa ei voi pitää koneellista ilmanvaihtoa päällä, koska sekin ilmavireta tuntuu selässä ja nivusssa kipuna ja olo on helvetinmoinen, on tullut mieleen todella usein, aloittaa rauhoittavien syömien, koska se relaksoi ja auttaisi oireisiin,e i kuitenknaa poista tulehdusta. haluaisin ja olisin motivoitinut edelleen olemaan käyttämättä rauhoittavia, mutta tämä kipu kyllä tappaa, tai ainakin tekee elämästä helvetinmoista ja elämänolaaudsta negatiivista ja kun vielä iän puolesta, olisi sitä elämääkin jäljellä, ennekuin tulee niitä varsinaisia sairuksia, niin pitäisi elää, mutta nyt ei voi, suurinpiirtein tauti päällä 90 pronsettia ajasta ja yöunet menneet, ei sitä kivuissa pysty nukkumaan jaburanaaa ei voi syödä, verenohennuslääkkeen takia, eli suoraan sanottuna vituttaa ja paljon ja näissä vaiheessa sitä tarvitsi lääkriltä tukea ja seurantaa, mutta ei vissiin sitä saa ja näihinhän asioihin ne kaatuu sitten, johonkin loppujen lopuksi pikku asiaan ja jos haksahdan rauhoittaviin, niin syön niitä loppuelämäni, mutta kuka kestää sitä jos välistä tuntuu sitltä että kiveksiä pureistetaan ja kaiken maailman muita oireita ja kipu on asteikolla 1-10 melkein aina 5 ja välistä 7.

Hei! aika tavalla samanlaista paskaa on elämä täälläkin, paitsi että täällä korvessa ei löydy edes sitä myyjää jolta jotain helpotusta hetkeksi saisi. Just viime viikolla meni työt alta, auto meni metikköön kun meikä nukkui rattiin ja eiku lasarettiin!Perkele että potutti, kyllä ois ollu tarpeen muutama nappi siinä vaiheessa. Nyt ei sitten kiinnosta yhtään mikään, samaa paskaa päivästä toiseen…

Harha, oletko täysin tyrmännyt ajatuksen ammattiavusta? Sitähän on aika monelaistakin olemassa. Lisäksi vertaistuellista toimintaa löytyy päihdepuolelta.