Huomenta kaikille. Kirjoittelin syystalvella Saunan puolelle nimimerkillä Marraskuu7. Nyt sis tällä Kuivaushuoneessa eri nimimerkillä.
Olen lähtöruudussa 
Ja nyt todella tiedän mitä on elämän helvetti 
Silloin syksyllä lopetin Oxaminin seinään, helvetillisiä parestesioita jaksoin kestää liki 6 vko ja tuona aikana kaikki vain paheni päivästä toiseen. Lopulta olin sellaisessa ekshaustiossa että päätin aloittaa uudelleen pitkävaikutteisella nitratsepaamilla. No, kahden ja puolen kuukauden hitaan vähentelyn jälkeen viimeisen neljäsosa tabletin nielaistuani alkoi sellaien luita ja ytimiä jäytävä polttava, kutiava tulipalo että oksat pois. Kärsimys oli jo alun pitäenkin moninkertainen kuin silloin seinään lopettamisen yhteydessä. 11 päivää purin hammasta, itkin, kirosin elämään ja kyyhötin liikkumattomana alasti pesuhuoneen lattialla kun ei muutakaan voinut. Kaiken lisäksi tarvitsisin sairauden hoitoon antibiootteja, kun ne imeytyvät ihoon niin olo on sanoinkuvaamaton. No nyt sitten on kaikki pitänyt aloittaa alusta, aamuisin menee Oxaminia ja Tramalia, iltaisin 3 mg Diapamia.Tuntuu ettei Diapam auta mihinkään, kerta-annoksena se on ilm. lyhytvaikutteinen ja pidempiaikainen vaste tulee vasta muutaman vuorokauden jälkeen kun metaboliitit ovat kumuloituneet elimistöön - pitääkö paikkansa?
Tarvitsen todella apua 
Silloin syksyllä Saunan puolelta sain kyllä ihanasti ymmärrystä ja kannustusta -kiitos teille kaikille jotka omista vaikeuksistanne huolimatta silloin jaksoitte tukea vaikka mun elämä oman itseni ympärillä vain pyörikin. Nyt olen siis täällä Kuivaushuoneessa - vaikka todellisuudessa tätä olotilaa melkoiseen (selkä)Saunaan voikin verrata.
Moi Tsemppi!
Uskon, että elo on helvettiä tällä hetkellä. Ja bentsoista eroonpääseminen vie aikaa.
Mulla tuli sellainen mieleen, että onko sun vähentämisvauhtisi ollut riittävän hidas? En tiedä aloitusannoksistasi, mutta esim. diatsepaami (Diapam, Stesolid, Medipam) 3 mg vastaa farmakodynaamisilta vaikutuksiltaan 6-7 mg oksatsepaamia (Opamox, Oxamin). Diapamistahan osa tosiaan muokkautuu aktiiviseksi metaboliitiksi, oksatsepaamiksi, jota Oxamin sisältää. Tietääkseni kuitenkaan “kumuloitumisvaihetta” ei pitäisi olla, eli kyllä Diapamin pitäisi vaikuttaa heti 1-3 annoksen jälkeen. Toki käytännön kokemusta ei ole, vain teoriaa. Eli minusta sinun kannattaisi keskustella rehellisesti sua hoitavan lääkärin kanssa oikeasta vähentämistahdista. Ja sellaisen lääkärin kanssa, jolla on oikeasti tietoa siitä, millä vauhdilla vähennys tapahtuu.
Ja vaikka kuinka pahalta tuntuu, älä luovuta. Kaikki on väliaikaista, osa vain pidemmän väliaikaista. Jos ja kun retkahduksia tulee, hyppää aina taas vähennykseen. Täällä on ainakin yksi heppu, joka tietää, mitä paha olo on juuri nyt. Aineet on erit mutta helvettiä silti.
Onko sulla mitään voimia löytää pieniä helpotuksen aiheita, edes muutamaksi minuutiksi? Kuten tuolla aiemmin kirjoitin, esim. musiikin kuuntelu helpottaa mua jaksamaan taas hetkisen.
D
Kiitos Desperatehouseman! Luulen että olet oikeassa, pudostusvauhti on ollut aivan liian nopea. Et usko kuinka kommenttisi minua helpotti. Kyllä tämä tästä 
Tervetuloa Tsemppi tälle palstalle!
Oletko keskustelut tilanteestasi lääkärin kanssa? DM siihen viittasikin kirjoituksessaan. Olet omin avuin pyrkinyt lopettamaan käyttösi, se on tietenkin hyvä, että motivaatiota löytyy. Mutta esim. A-klinikka voisi olla paikka missä kannattaisi käydä?
Kiitos viestistä. Valitettavasti olen sellaisessa asemassa että A-klinikalle hakeutuminen ei ole mitenkään mahdollista. Ja löytyyhän Sosiaalisairaalan sivuilta Käypä hoito -suositus jossa annetaan hyvinkin yksityiskohtaiset vähentämisaikataulut. Lääkkeiden saaminen ei ole minulle ongelma. Mutta diatsepaami - johon kaikki lyhempivaikutteiset tulisi vaihtaa - ei vaan sovi minulle, tulee valtava väsymys ja paradoksaalinen ahdistus eikä tunnu oikein auttavan parestesioihinkaan
Okei Tsemppi. En kysele empää asemaasi liittyen. Olet lukenut käypähoitosuositukset asiaan liittyen?
Entäs tuon lääkityksen vähentämisen suunnitelma yhdessä lääkärisi kanssa?
Olen reilu 30 v. Tämä “päihdetaustani” alkoi siten että fyysisiin kipuihin jouduin käyttämään Panacodia (oli ehdottoman asianmukainen hoito tuolloin). Sittemmin kuntouduin ja kipulääke sinällänsä jäi tarpeettomaksi Ensimmäisen lopetusyrityksen yhteydessä tuli siis voimas ahdistus joka kyllä nopeasti lievittyi (toivonkipinäksi muillekin) Jonkin ajan kuluttua tarvitsin ihan somaattisiin vaivoihin jälleen Panacodia, muutaman kuukauden käytön jälkeen opiaattien laukaiseman histamiinivaikutuksen seurauksena sain melkoisen ihottuman (hoitui kyllä lääkkeen lopetuksella ja parilla kortisonitabletilla) joten Panacod oli seinään lopetettava - muita vaihtoehtoja ei voinut edes ajatella. Pari päivää hikoilutti, ei edes pahoinvointia mutta parestesiat oli armottomat. Hädissäni sitten parestesioita lääkitsin Oxaminilla joka kyllä auttoi kuin taikasauva (mielenkiintoista että eri mekanismilla vaikuttava lääke auttaa toisen viekkareihin mutta näin vain kävi). Oxaminia olen nyt käyttänyt ehkä n. 1½ vuotta, max. annos 40 mg/vrk (naurettavan pieni, eikö?). Kaikkiaan näitä lääkkeitä olen käyttänyt n. kolmen vuoden ajan ja hoitoannoksella (Panacodiakin max. 6 tbl/pv), varsinaista päihdehakuista käyttöä tai aineenhimoa minulla ei ole, en pidä yhtään näiden bentsojan aiheuttamasta tokkuraisesta olotilasta ja toleranssin aikaansaamasta ahdistuksesta, ainoasaan nämä fyysiset oireet pitävät minua koukussaan
Ei mulla ole lääkäriä. En halua tässä kommentoida mistä lääkkeeni hankin. Olen itsekin sisälukutaitoinen (Käypä hoito -suositus) ja harva lääkäri edes tietää tuollaisen suosituksen olemassa olostakaan yhtään mitään tai muutenkaan ymmärtää pvk-lääkkeiden alasajosta yhtään mitään 
(pitkävaikutteisia vaihdetaan lyhytvaikutteisiin mitä ei missään nimessä tulisi tehdä ja jne.) - anteeksi vain. Vaan eipä ole tukena sukulaisia tai ystäviäkään Jo silloin kun fyysisesti sairastuin ja hädissäni pyysin apua niin jopa vanhampani “löivät luukkunsa kiinni” eivätkä ole pitäneet yhteyttä vuosiin. Silloin kun oli oikein rankkaa laihduin 3 kuukaudessa 16 kg (ylipainoa ei koskaan ole ollut) - se kuvannee taistelusta jotakin. On minulla ihana mies joka ymmärtää ja pyörittää kotia kun minusta ei ole mihinkään, lisäksi meillä on kouluikäinen lapsi Uusia ystäviä olen saanut mutta he eivät tiedä eivätkä tule tietämään ongelmistani mitään. Mielekkäistä harrastuksia olisi myös vaikka kuinka paljon mutta niihin on vaikea keskittyä kun selkänahkaa kuin “sytkärillä poltettaisiin” ja tuo tunne ei hellitä hetkeksikään.
En halua käyttää bentsoja - niin kuin ei muutakaan tälle palsatalle kirjoittelevat. Siksi ehkä pyrin liian kiireiseen vähentämisaikatauluun jotta pääsin mahdollisimman nopeasti eroon. Jo ennen lopettamista tein itselleni selväksi että vaikeaa tulee olemaan, jaksan kärsiä vaikka se vaatisi mitä ja selviän kyllä. Vaan totuus iski päin naamaa eli TURHAT LUULOT POIS 
Fyysiset tuskat ovat niin helvetilliset etten ikinä, ikinä mitää sellaista olisi voinut edes kuvitella - ei sitä ihminen voi järjissänsä kestää (näin etenkin nitratsepaamin hitaan, 2.5 kk, lopetuksen jälkeen). Psyykeen puoli on niihin verrattuna ihan lasten leikkiä…Uskotteko että 6 viikkoa yhä kiristyvää olotilaa, jonka ensimmäisen lopetuksen yhteydessä jaksoin sietää, on todella pitkä aika… (esim. opiaateista vierottautuvat voiva ajatellan että 4. päivä on pahin ja 10 päivässä fyysiset oireet ovat pois - aineenhimo on sitten tietysti asia erikseen jota en vähenksy lainkaan). Fyysisesti oli todellla kurjaa mutta jo ensimmäisen lääkkeettömän viikon jälkeen ikään kuin heräsin henkisesti eloon - mieliala koheni (pitkästä aikaa kaikki ei ollut vain “suorittamista” vaan viitsin lueskella lehtiä, opiskella ja katsella TV:tä) ja sellainen yleinen “ei mihinkään kohdistuva” ahdistuneisuus ja levottomuus hävisivät - vaikka fyysinen puoli oli mitä oli.
MINUA PELOTTAA! Uskon että sen psyykkisen tuen minkä saisin A-klinikalta saan myös täältä Kuivaushuoneesta.
Hei Tsemppi. Tekstisi oli varsin valaiseva kiitos. Hyvä asia on, että olet oikeasti havantunut asian suhteen. Kuten kirjoitit et halua olla bentsohuuruissa. No se on terve ajatus. Keinot… niin, tosiaankin olet lukutaitoinen (käypä). Sen lisäksi tarvitaan juuri noita konkreettisia toimenpiteitä ja ns. tuumasta toimeen sen suhteen.
Miten arvioit oman riippuvuutesi tällä hetkellä psyykkiseltä kannalta asteikolla 1-10?
No, psyykkinen riippuvuus olisi ehkä 3-5. Nämä fyysiset oireet syö ihmistä niin paljon että siihen henkiseen ahdistukseen ja hätään haluaisi jotain helpotusta. Tänään olen aika huonossa kunnossa joten kirjoittelen lähipäivinä enemmän.
Miten menee?
Itse olen tiputtanut rivatrilia ensin 6mg> o.5mg, nyt tää viimeiset tiputukset aion hoitaa valvotusti laitokessa, vaimo ei kestä katsoa mua vieroitusoireissa, joo KAN koti kutsuu minua, se henkinen ilmapiiri mikä siellä vallitsee on just mulle, kun toi Jumala suhde on mulle tärkeä
Moro Fabian!
Vai hoitojaksolle. Mutta sehän on hyvä! Onko pitkä jakso tiedossa? Miten muutoin oli maksusitoumuksen saamisen kanssa, oliko vaikea?
1kk hoitojako olisi tosiaan tiedossa mikäli pääsiäisen jälkeen on tilaa, tiputan loput 0. 5mg rivatrilia pois
Joo ja sitten maksusitoutumista ei ollut toivoakaan, omasta kukkarosta tämä menee
Niin tosiaan olin reissussa. Pärjäsin noin puolet sillä lääkemäärällä mitä ajattelin tarvitsevani Toisaalta olutta ja viinilasillisia kului kyytipoikana päivittäin. Nyt haen sitä oireetonta tasoa mistä lähtisi pudottamaan. VAIKEA ON OLLUT TÄMÄ ENSIMMÄINEN LOMAN JÄLKEINEN PÄIVÄ Kysyn nyt tässäkin vielä uudelleen muilta pudottajilta että lasketteko annosta kun reflat ovat kuta kuinkin siedettävät vai kokonaan hävinneet? Miten tuo toleranssi käyttäytyy tässä, jos tietyllä annoksella toleranssista johtuvat vieroitusoireet alkavat ilmaantua noin kahden viikon kuluttua - no, ilmeisesti ne ovat lievemmät esim. puolta pienemmällä kuin aiemmalla suuremmalla annoksella 
Siis maksat itse koko jakson… mikä oli perusteena, että maksusitoumusta ei myönnetty?
Joo, Turun kaupunki ei myönnä maksusitoumisia Raision puolella olevaan KAN-kotiin, eli omasta lompakosta joudun hoidon maksamaan…tylsä juttu…mutta onneksi sain poikamieshuoneistoni myytyä ja rahaa on vähän itseensä sijoittamista varten, tämä josmikään on tärkeetä
Terve!
Hyvä kuulla/lukea muidenkin “bentsohelvetistä”, koska itselläni on juuri vähennykset menossa.
Noin 2 vuotta sitten sain vihdoin lopetettua kaikki opiaatit, kun menin ottamaan bupren (käytin 7 vuotta ) tilalle tramalin ja hyvin paljon muita lääkkeitä ja tämän vuoden alussa päätin, että nyt lähtee kaikki ja sillä matkalla olen yhä!
Eli ensin lähti kaikki Sirdaludit ja Norflex jota käytin ja samalla 300mg Lyricasta (meni 600 mg). Sitten tehtiin yhdessä sairaanhoitajien kanssa suunnitelma Diapam vähennyksissä, mikä pelotti aivan sairaasti alussa mutta pääsin siitä yli ajan myötä ja nyt tärisevänä, mutta 5 kuukautta myöhemmin Diapamia 0mg ja myös tenoxit lopetin samalla kerralla.
Alku oli helppoa, mutta viimeisen 5mg:n jälkeen alkoi helvetti! Tärisin, pelkäsin, hikoilin ja olin aivan rikki, mutta nyt näyttää jo paremmalta vaikka yhä joka viikko lääkkeitä vähennetään kohti nollaa 
Lyrica vähenee nyt 25mg viikossa ja voin sanoa nyt tässä vaiheessa, että bentsojen lopettaminen on helppoa siihen verrattuna kuinka kauan niitä söin 10-22 vuotiaaksi eli 12 vuotta!
Muutama viikko oli tietysti aivan sanoin kuvaamattoman hirveää, mutta nyt ollaan voiton puolella.
Lyricastakin on vain viidesosa jäljellä ja 20.päivä se on nollassa. Tunnen itseni todellakin voittajaksi koska en ikinä uskonut että voisin elää ilman bentsoja saati sitten muita lääkkeitä mutta asioihin perehtyminen ja lääkärin kanssa yhdessä tuumin työskentely on auttanut paljon! 3 vuotta sitten lopetin huumeet seinään, sitten lähti opiaatit ja nyt bentsot ja lyrica. Tie on pitkä, mutta siihen kyllä pystyy jos vain on oma tahto mukana. Pää ei toimi ihan vielä aivan täysillä koska on niin kauan ollut elimistö kovilla vähennyksistä johtuen mutta joka päivä on parempi kuin eilinen (paitsi päivät kun on hermot kireällä), mutta näillä eteenpäin.
…