Olen vähä yli parikymppinen nainen ja elänyt alkoholistin kanssa tai onko ihminen alkoholisti jos pystyy olemaan juomatta välillä vaikka parikin kuukautta?vastatkaa edes siihen =) ja sitten kun mieheni juo siihen voi mennä parikin viikkoa välillä tai vielä enemmänkin.tappelua on ollut ja minä olen rahallisesti hoitanut kaiken ja mitään arvostusta en ole saanut ja silloin selvänäkin aikana mies hyvin välinpitämätön.nyt mies meni pari päivää sitten työelämään pitkän tauon jälkeen ja minä itse monen uhkauilun jälkeen pääsin lähtemaan pois asunnosta ja keräsin kamat.ja nyt mies laittaa viestiä ja haluaa minut takaisin ja haluaa muuttua tosissaan.miehellä ollut itsellään rankka elämä ja ollut aina kova ottamaan.ym.Meillä suhdetta takana kolme vuotta ja ollut kyllä todella raskasta välillä.mitä sanon miehelle ja koska en haluisi takaisin ja toisaalta haluan ja mitä mun pitäisi uskoa!itse olen työelämässä mutta masentunut väsynyt ja en oma itseni ja tällä hetkellä silti ajattelen vain miestä ja kyllä sitä kaipaan ja juuri näin kun heikko hetki ja lähdöstäni on vain pari päivää :/auttakaa ja antakaa neuvoa?olin suhteessa yksin paljon ja en saanut hellyyttä.ym mutta tuntuu että nyt olen vielä yksinäisempi ja miksi en osaa ajatella niitä pahoja hetkiä meidän suhteessa vaan muutamaa hyvää?
Hei Menninkäinen,
Tuurijuoppous on yksi alkoholismin muoto. Myös kaikki, mitä kerroit suhteestanne vahvistaa, että alkoholismsita on kyse. Kirjoittele edelleen tänne päihdelinkkiin. Voit myös mennä Al-Anoniin. Siellä tapaat muita alkoholistien läheisiä. Vähitellen yksinäisyytesi hellittää. Hyvä, että tulit tänne.
Moi. Tiedätkö sananparren: Tottumus on toinen luonto.
Olet nuori, mieti tarkkaan kannattaako sinun totuttaa itsesi tuollaiseksi, että olet varuillasi ja surullinen. Se mihin tottuminen tulee osaksi meitä, kohta emme pysty muuhun.
Ensimmäiseen kysymykseesi: jos alkoholi on ongelma, ei määrällä ole väliä. Ihan turha määritellä, millainen ongelma juomamäärien tulisi olla, jotta se olisi vakavasti otettava ongelma… jos juominen häiritsee, niin määrät eivät ainakaan vähene vuosien myötä → ongelmat eivät pienene.
Ja tuo lainaus.
Joo, tuttua juttua. Mies haluaa ja toivoo ja ajattelee ja suunnittelee… MISSÄ TEOT? Sure, hyvä ihminen. Sulla on ollut jotain ainutlaatuista, mutta se ei tarkoita että sä elämäsi seuraavat 30 vuotta odottaisit sitä että miehestä kuoriutuisi se kumppani, jonka ansaitset!
Itse rakastuin aikanaan sinun ikäisenä ensimmäistä kertaa. Siis todella rakastuin, niin että jalat meni alta ja pää pyörälle. Mies oli itse asiassa absolutisti, mutta moni muu piirre sopi alkoholistiin. Erosimme minun aloitteestani, ja itkin pitkään. Itse asiassa, ylipääsemiseen meni monta vuotta! Mutta jos nyt aloitat, sitä nopeammin se on ohi.
Järkesi sanoo, ettei ole viisasta palata yhteen. Tässä tapauksessa, usko järjen ääntä.
Kiitos vastanneille!nyt sitten pääsin lähtemään mutta palasin ja taas tuli ero 
Nyt kysymykset kuuluu että millä itse selviän ja saan tämän pahan olon pois ja sen että osaisin ajatella omaa itseäni!suhteen aikana minusta tullut väsynyt ja masentunut ja stessaava ihminen ja kyllä mietin sitäkin vieläkin että jos ja jos mies lopettaisi ja muuttuisi?hän itse sanonut että absolutistia hänestä ei saa ikinä.Kyllä itsekkin otan mutta se ei ole minulle ongelma.Niin vaikeita asioita nämä on ja apua tarvin!olen ihan hermona ja itkusta ei meinaa tulla loppua ja jotenki muisti mennyt kaikista asioista ja ei osaa käydä öäpi sitä mitä olen joutunut kestämään melkein neljä pitkää vuotta…Kaverit ei jaksa kuunnella enää samaa eikä ymmärrä!
Ja sitten se että tunnen nyt syyllisyyttä että kun en ole yrittänyt kysyä mieheltä haluuako se lopettaa tai että johki hoitoon?olen vain huutanut että lopeta juominen ja että en jaksa monen päivän juomista ja että lähden.ym…olisiko minun täytynyt tehdä jotain toisin ?
Mielestäni se että mies pystyy olemaan useita kuukausia tai viikkoja juomatta, ja sitten repeää parinkin viikon putki, on mun mielestä enemmänkin suoranainen oire alkoholiongelmasta, (kuin että pitäisi miettiä sulkeeko juomattomat ajat alkoholiongelman pois.) Se että jää putki päälle juodessa, on mun mielestä merkki siitä että se ihminen reagoi alkoholiin jotenkin niin voimakkaasti. Tämä on siis mun mielipide, mikään lääkäri en silti ole, että voisin ketään diagnosoida. Moni voi hoitaa työnsä, elättää itsensä, ja taustalla voi olla silti vaikka minkälainen alkoholiongelma.
Alkoholi ongelmaan kuuluu myös, että sanoo toista ja tekee toista. Myös persoonan muutokset, eli ihminen on kuin "eri ihmienn "humalassa, ja tekee humalassa juttuja jotka saavat läheisen ymmälleen.
Ongelmien vähättely, puolustelu, sekä se että joku kantaa ongleman seurauksia esim rahallisesti, kuuluu mun nähdäkseni monenkin kuvioon. Tämä voi auttaa järkeistämään sitä tunnevyyhtiä minkä sekaan olet joutunut: voit hakea apua kriisipuhelimista, aklinikalta, täältä, päihde?? jostain… Anna itelles aikaa, sinun ei ole juuri tänä iltana pakko päättää, mitä aiot tehdä. Eikä ole pakko heti päättää, ettet enää koskaan mene miehen luo enää takaisin, tai päättää sitäkään että menisit. Sinun ei tarvitse edes miettiä lopullisia ratkaisuja. Annat itsellesi vaan niin monta tuntia/päivää kun pystyt, että saat rauhoituttua ja selvitettyä asiat.
Jos mies kyselee sun perääsi, sinun velvollisuus ei liene ilmoittaa mitään ratkaisuja, joista et itsekään ole vielä täysin varma, laitat vaan ympäripyöreitä että rauhoittuu. Jos sinulla on nyt oma ja turvallinen paikka missä olla, niin ei sinne kukaan tule, voit antaa aikaa päätöksille ja tunteille. Aikakin voi viilentää osan tunteista.
ei se ole kenenkään vika että hänellä on sellainen ongelma, eikä sekään että olet reagoinut asiaan inhimillisesti ja koittanut näyttää miehelle omalla tavallasi, että miltä sinusta hänen juomisensa tuntuu. Jos sinusta tuntuu, että tekisit jotain toisin, niin tulee varmasti se seuraavakin tilaisuus koittaa ottaa asia rauhallisesti. Lähteminen on ensiaskel siihen, että mieskin voi valita haluaako olla yksin ja juoda, vai olla sinun kans. Teit teoillasi ja sanoillasi selväksi että mielestäsi hän juo liikaa, ja kun ei muutosta tullut niin lähdit. Siitä ei syyllisyyttä mun mielestäni oikein kannata tuntea? Kun teet itseäsi kohtaan oikein, ja saat levätä siltä että joutuisit katselemaan miehen juomissta, niin tämä ehkä jatkossa mahdollistaa sen että jaksat ja saat etäisyyttä tilanteeseen,sekä kertoa jossain vaiheessa miehelle vaikkapa mitä mieltä olet hänen alkoholinkäytöstä, kun hän on selvä, että mistä on kyse. Jos ei mikään auta, niin ei auta. Voit aina lähteä liikkeelle siitä, että tapaat häntä vain kun hän on selvä, mikäli asutte erillänne. Vaikka häntä ei raittiiksi voi muuttaa, niin kenenkään juomista ei ole kenenkään velvollisuus olla todistamassa vierestä.
Kaverit ja ystävät jaksaa kuunnella aikansa, sitten ne on sitä mieltä, että pitäisi jo jatkaa elämää.
Mulla ei muuta viisautta ja ohjetta siihen pahaan oloon ole kuin että MUISTA HENGITTÄÄ.
Mua se on auttanut. Kun oikein tunteet vyöryy päälle, niin pitää vain muistaa, että se kaikki menee ohi. Päivä kerrallaan, ja jos se tuntuu liian pitkältä ajalta, niin hengenvedosta toiseen. Välillä pitää pakottaa itsensä tekemään jotain muuta, kun kaikki tuntuu lamaannuttavalta. Vaikka vain lähtisi kävelylle (koska aika monet muut tekemiset vaativat rahaa)
Ja miten oppii ajattelemaan itseään? Hakeudu vapaaehtoistyöhön, anna se, mitä itsestäsi pystyt antamaan. Sellaisiakin on, jotka ottavat kiitollisina läsnäolosi vastaan. Joo, ehkei se mummon seurana istuminen (spr:n ystävätoiminta) ole ihan sitä, mitä haluaisit, mutta kuka tietää?
Eli. Hengitä ja keksi itsellesi jotain tekemistä. Siitä se lähtee.
Hmm. On täysin ymmärrettävää, että kaverit hermostuvat. Varsinkin jos olet kuormittanut heitä useinkin parisuhteeseesi liittyvillä ongelmilla? He ovat varmasti seuranneet sivusta parisuhdettanne ja tietävät mikä sinulle on parasta - Lähteminen. Olen itse sortunut samaan, aikani valitin ja valitin suhteestani parhaalle ystävälleni, joka päivittäin antoi samat neuvot minulle, vaikka toistin virheeni kaikesta huolimatta aina uudelleen ja uudelleen. Lopulta hän ei enää jaksanut kuunnella ja antaa neuvoja, koska huomasi ne turhiksi - Tein aina päinvastoin kuin hän neuvoi, vaikka tiesin sen virheeksi.
Olin itsekin parisuhteessa alkoholistin kanssa. Sitä kesti 8 vuotta. Lähdin muutaman kerran ja palasin aina takaisin (kiitän luojaani, ettei meillä ole yhteisiä lapsia). Mies lupasi joka kerta muuttua, muttei niin käynyt koskaan. Lopulta kyllästyin ja ymmärsin, että pilaan vain oman elämäni. Nyt olen onnellinen kahden lapsen äiti ja onnellisesti naimisissa miehen kanssa, joka on fiksu eikä kuluta aikaansa baareissa ja tuhlaa rahojansa viinaan.
Sinullakin on mahdollisuus parempaan, muista se 
Kiitos kaikille vastauksista =) Tämän hetkinen tilanne on se että olen saanut oltua pois miehen tyköä mutta kyllä viestiä olen laittanut miehelle mutta mies ei ole ottanut minuun yhteyttä.On juonut kylläkin vain koko ajan.Odotan vain että saisin silti puhua vielä miehelle kun mies on selvinpäin…En halua muuttaa samaan osoiteeseen vaan olla erillään edelleen. Vähä näyttää siltä että mies ei yritä yhtään ja ei mun perään ainakaan kaipaa mutta miksi kaipais kun kerran eron olen halunnut tai sitten tämä on jotain sen kiusantekoa.Mulla alkaa kesäloma niin on vähän valoisammat ajatukset vaikka lomasta puuttuukin sitä jotain…Mukavaa iltaa kaikille =)
Heippa menninkäinen!
Oli pakko tulla tässä välissä kysymään, miten olet voinut eroprosessin keskellä? 