En voi kuin ihmetellä sitä miten erilailla asiat koetaan AA:n suhteen. En muista, että missään vaiheessa kun ryhmissä kävin, kukaan olisi vaatinut minua montaa kertaa käymään tms. Muutenkaan en kokenut minkäänlaista painostusta tms minkään asian suhteen. Jos jossain teksteissä jotain lukee niin so what ?
Ryhmädynamiikka? Mitä ryhmädynamiikkaa siinä on, että ihmiset istuvat pöydän ympärillä ja jokainen puhuu juttunsa jos haluaa. Ei siellä mitään keskusteluja käyty. Eri asia on tietysti mitä sitten muulla ajalla puhuivat.
On näköjään perustettu oikein ketju vapaan raittiuden asialle. Mikäs siinä mutta en minä missään vaiheessa ole kokenut vapauttani menettäneeni. Itse päätän ja valitsen mitä teen.
Olen aina kuvitellut olevani aika herkkä ja tunteellinen mutta taidan sittenkin olla kuitenkin kovaluonteisempi ja itsenäisempi moneen verrattuna.
No tämä kirjoitus olisi voinut olla ihan muussakin ketjussa mutta nuo jutut pistivät silmään.
Varsinaiseen asiaan olen samaa mieltä, että korvaavan tekemisen löytäminen juomiselle on tärkeää. Minulle on myös tärkeää liiallisen yksinäisyyden välttäminen.
Ei AA vaadi sinulta eikä keneltäkään mitään. Jos joku yrittää toitottaa sinulle käymisistäsi, voit haistattaa hänelle pitkät paskat, kuitenkin kohteliasta kieltä käyttäen. Tällaisen vaativan tyypin käsitys AA:sta ja omasta asemastaan on hyvin vääristynyt. Eiväthän useimmat ryhmät edes kokoonnu kuin kerran viikossa.
Jokaisella on oikeus, tai velvollisuus itseään kohtaan, valita palavereissa käymisen ajat. Eri asia, jos on ottanut vuorollaan oven avaajan tai kahvinkeittäjän homman, vapaaehtoisesti nekin. Toisten palveleminen on epäitsekästä hengellistä toimintaa ja vahvistaa jokapäiväistä raittiutta.
AA on silta elämään ja meistä kullakin on omanlaisensa elämä. Siihen saattaa kuulua perhe, yksineläminen, työ, työttömyys, fyysiset tai psyykkiset vammat tai sairaudet, harrastuksiakin ja lepo.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Kummasti sitten kun esim. niihin AA:n auttaviin puhelimiin soittelee niin siellä on sellaista huru-ukkoa ja akkaa välillä toisessa päässä, että oikein itkettää. Jotkut jopa sanovat, että “AINOA mahdollisuus alkoholistin raitistua on AA-ryhmissä ja niissä kannattaa käydä hyvin aktiivisesti, että raittius kestää.” Puhuvat siis aivan läpiä päähänsä ja monet eivät jousta kannastaan lainkaan…
Eikö sitä millään tavalla tarkkailla/valvota kuka niitä puhelinhommia siellä teidän klubissa aina hoitelee (koska nyt en puhu yksittäistapauksista) ja jos ei tarkkailla niin miksi ei? Ja millä ihmeellä ne satojen ryhmien tilavuokrat ympäri Suomea kustannetaan vuosittain kun ei ihmiset niihin “kahvikolehteihinkaan” nyt niin hirveästi sitä valuuttaa laita suhteessa siihen mitä niiden tilojen ylläpito vaatii?
oletko yrittänyt kysellä pitempi aikaista hoitojaksoa?
niitä on käsittääkseni systeemin tarjonnassa ja erilaisia yksityisiä, enemmän ja vähemmän aatteellisia
kai?
joihinkin tarvitsee maksusitoumuksen ellei satu olemaan rahaa omasta takaa, aika kalliita tietääkseni
jotkut.
voisiko noin saada pidemmän alun raittiuteen ja josko se sitten alkaisi kantaa? ja noissa paikoissa
kai käsitellään enemmän tai vähemmän tiiviisti juomisen syitä. se lienee kuitenkin oleellista jos
haluaa eroon juopottelusta.
muokkaus:
ps. ihan kuin tuohon iänikuiseen jankkaukseen–>> aa-ei aa ei olisi jo ihan omia ketjuja riittävästi.
sama vanha virren veisuu täytyy ulottaa jokaiseen/jokaisen aloittamaan ketjuun
Ilmeisesti ja toivottavasti olet saanut tukea raittiudellesi, kun olet auttaviin puhelimiin soitellut. Vertaistuen merkeissä uskon niissä vastanneidenkin saaneen sinun raittiudestasi ja kokemuksistasi tukea itselleen ja ehkä ovat oppineetkin jotain keskusteltuaan kanssasi. On tietysti typerää ja sokeaa väittää, että AA olisi ainoa mahdollisuus raitistua. Monelle se on kuitenkin osoittautunut viimeiseksi toimivaksi keinoksi. Ja on niitä, jotka jäävät ryhmistä pois, mutta palaavat joskus vuosienkin kuluttua kertomaan, että eivät sittenkään hallitse juomistaan. Auttavia puhelimia on vajaat 100, joten kyllä niihin osuu alkoholisteja laidasta laitaan, kuitenkin raittiita.
Jokainen ryhmä niistä sadoista on itsenäinen ja hoitaa asiansa niin kuin päättää.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Valitettavasti minun kohdallani ei kukaan AA-tovereista ollut noin rehellinen. Kukaan ei sanonut että ei tämä nyt auta sinun kohdallasi. Ehkä sinun kannattaisi ajatella asia eri tavalla kuin täällä.
Montako vuotta, Lomapuisto, itse katselet päätä seinään lyövää joka kerta kerralta juo ja taas yrittää istua ryhmissä ja taas ei parane vaan uudestaan retkahtaa juomaan? Viiden vuoden päästäkö sanot että opettele pois tästä, jotain muuta sinun kannattaa tehdä.
Minä tapasin vain niitä AA-laisia jotka sanoivat että vika on sinussa kun et ole istunut tarpeeksi ryhmässä etkä ole noudattanut ohjelmaa tarpeeksi hyvin.
Heips vaan ja tervetuloa!
Mä olen juonut iloon ja suruun, ahdistukseen ja stressiin, koska olen sen ansainnut ja koska vaan voin ja saan juoda. Usein olen juonut myös tyhjyyden tunteeseen.
Ajattelen usein, että olen jotenkin tunnevammainen. Ns. normaalit ihmiset eivät tarvitse viinaa joka oloon.
Raittiina kuitenkin kaikki on helpompaa, kunhan pääsee siitä krapula- ahdistuksesta yms. ensin.
Jossain vaiheessa vaan aina tulee joko se tyhjyyteen putoaminen tai uhma; mitä se kenellekään kuuluu jos juon ( ja kyllähän minä nyt, tällä kertaa, osaan, hallitsen tämän :mrgreen: ) Sitten se on taas menoa.
Ei saisi sanoa, mutta nyt tuntuu aika hyvältä…mahdanko pudota nyt suohon.
Kirjoittele vaan tänne tuntojasi, se selkeyttää ajatuksia.
Jartsi hei, ei minulla ole oikeutta ajaa ketään pois ryhmästä, koska ainoa vaatimus on halu lopettaa juominen. Halu sinullakin on, kun olet jaksanut käydä kuuntelemassa loukkaaviakin sanoja. Toinen asia on, jos joku kysyy, mitä tehdä kun raittius ei tartu. Silloin on hyödyllistä keskustella kahdenkesken ja eritellä siihen astisia toimenpiteitä.
Nyt vaan on niin, että joidenkin raittius alkaa ensimmäisestä palaverista, joillakin voi mennä vuosia ennen kuin pysyvä raittius syntyy. Ei kai sinulla ole mitään syytä saada kiinni pysyvästä raittiudesta?
Valitettavasti olen soitellessani ja ryhmissä vieraillessa kokenut vain turhautuneisuutta, päänsärkyä, ilottomuutta, samojen juoppojuttujen vatvomista enkä ole saanut mitään apua mihinkään, puhumattakaan nyt omasta raittiudestani (kertoisin kyllä rehellisesti jos asia olisi toisin). Jos joku on taas minun jutuistani saanut apua niin hieno juttu
AA:lla ei ollut/eikä tule olemaan juuri minulle mitään annettavaa valitettavasti mutta silloin kun vielä olin alkoholisti (ja ihan takuulla join alkoholistisesti kun vanhat juopotkin kummastelivat määriäni) se antoi kyllä asialleni hieman perspektiiviä ja muutamassa ryhmässä oli ihan lämmin perustunnelma joka varmasti miellyttää monia persoonia sekä luo yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Tässä taas kerran ikävästi keskustelu on tuen antamisesta mennyt AA näkemysten esttämiseen.
Hommassa vaan on se yksipuolinen piirre, että ryhmiin pettyneet hyvin innokkaasti tulevat esittämään ikäviä kommentteja. Sen sijaan sellaiset, jotka eivät ole juomisesta eroon päässeet omin voimin harvemmin esittävät kritiikkiä sitä tyyliä kohtaa. Todennäköisesti juovat edelleen eivätkä edes kirjoita tai lue plinkkiä. Ei minun tulisi mieleen kirjoittaa tuonne vapaan raittiuden - ketjuun, että tyylinne on huono ei auttanut minua. Ehkä pitäisi.
