Romahdus… sain lääkkeet mutta pitihän se vielä ottaa . Psyka kysyi että tuleeko ikävä alkoa… tulee kyllä kun on aina ollut tapana juoda… aivoissa on joku vika ja päässä… on tää vaikeaa. Niin yksin ja pitäis tsempata… saatanan viinapiru!! Voin niin paljon paremmin kun en jois… Nyt nukkumaan ja töihin huomenna.
suvi kirjoitti
Hyvää huomenta, suvi!
Pidä kiinni keksinnöstäsi joka päivä, kun se on aikaisemminkin pitänyt sinut raittiina. Luonnossa voi ottaa kännykällä valokuvia, ja verrata samasta paikasta eri vuodenaikoina otettuja kuvia. Jokaiselle meistä tehoaa jokin menetelmä viinasta eroon pääsemiseksi ja pysyvään mielekkääseen raittiuteen pääsemiseen. Joku löytää oikean tavan nopeasti, joku toinen voi joutua etsimään apua monenkin oven takaa. Tänne kirjoittaminen ja täältä lukeminen voivat myös olla silmät avaava juttu.
Päivä kerrallaan
Lomapuiston kirjoittamaan ei paljon lisättävää ole. Noinhan asia on.
Kun kuitenkin olet ilmeisesti asiassa ammattilainen, niin sinulla lienee homma hallinnassa paljon paremmin kuin ihan pystymetsästä elämäntapamuutokseen ryhtyvillä? Keinovalikoima ja sen arviointiperusteet, millä työkaluilla minkäkinlaisessa tilanteessa kannattaa lähteä asiaa korjaamaan, sehän sinulla kuitenkin on jo valmiina.
Varmasti tulet onnistumaan myös “itsellesi työtä tehdessäsi”, ja uskon että kunhan alkuun pääset niin sinulla tulee olemaan meille muille kerrottavaa.
Eipä muuta kuin eteenpäin!
No pitihän se kokeilla miten naltroxon toimii… Ei toimi … ihan samanlainen känni… Ei vittu… miksi tää känni on niin hyvä että huominen ei kiinnosta?? Ja huomenna taas töihin. Ohjaamaan nistejä… ja joo meilläkin pari lekurii joilla on alkoholi ongelma…
Miten saikku? Pitäisikö sinun nyt pysähtyä miettimään elämääsi ihan kunnolla, mitä siltä haluat ja mikä tilanteesi on? Mietin vain, että ethän sinä oikeasti ole työkykyinen. En ollut minäkään enää parina viimeisenä päivänä ennen lomaa, mutta töissä silti olin. Siis työkyvytön olin ihan väsymyksestä, henkisestä ja fyysisestä. Riskihän on, että juot enemmän, kun on vapaata, mutta ilmeisesti tuo sama rytmikään ei auta sinua ollenkaan. Samalla hakisit apua tai miettisit omia konsteja.
No mulla enään 6 vuoroa ennen lomaa. Totesin tossa psykan käynnillä kun jankkas samoja asioita, opittuja fraaseja, ei ne kyllä ymmärrä tästä sairaudesta mitään. Kävin pomon kanssa kehityskeskustelun eilen, kehui kuinka hyvä olen… jep… onneksi ei näy vielä töissä vaikka hyvin syvällä oon… Nyt nukkumaan, kaadoin vikan Bissen viemäriin. Juotu 5 isoa bissee… aamulla taas kiva olo…
Hei Suvi.
Minä olen se kaveri joka on alkanut toteuttamaan luonnossa liikkumista ja valokuviakin on tullut napsittua.
Kyllä luonto antaa paljon voimia ihmiselle. Aloitin pienillä lenkeillä lähimaastoon ja nyt kuljen jo uskomattomia reissuja Suomen kansallispuistoissa.( vähempikin riittäisi, alkaa mennä jo riippuvuuden puolelle 
). No toisaalta mulla on tuota aikaa koska olen työtön. Olen nyt reilun vuoden panostanut itseeni. Omaan hyvinvointiin ja terveyteen. Se on ollut minun työtäni.
Täällä ei oikein ole muita luontoretkeilijöitä, luontoihmisiä kylläkin, joten olisi kiva jos sinä alkaisit kertoileen vaikka iltalenkeistä ja siellä tekemistäsi luontohavainnoista. Tai voisit kertoa aikaisemmista luontokokemuksista.
Voi olla että vanha mieluisa harrastus helpottaisi tietä raittiuteen.
Ai niin, onhan meillä täällä Luonnollisia Havaintoja ketjukin.
Patikoimalla selvemmille vesille.
Putkanvartija 0132
suvi kirjoitti
Kun olet töissäsi tavannut paljon päihteiden käyttäjiä, niin oletko laskenut, minkä ikäisenä sinä olet työkyvytön, jos jatkat juomistasi nykytahtiin? Vai onko todennäköisempää, että saat potkut?
Olen huomannut ja tavannut lääkäreitä ja muita terveysalan ihmisiä, jotka ovat ratkaisseet alkoholiongelmansa ottamalla vastaan AA:n tarjoaman tuen joko sellaisenaan tai myllyhoidon käytyään.
Ajattele, ajattele, ajattele
Liikunnan ja tasapainoilun esim. Jooga vois olla hyvä että pääsisit irti samoin joku retriitti mistä ei pääse juomaan. Jos katko ei kiinnosta. Toivottavasti pääset irti kaljasta. Itsensä kehittäminen on avain ulospääsyyn riippuvuudesta. Oisko jotain mitä voisit sen eteen tehdä. Totuus ja on että me pärjätään ilman sitä humalaakin ja muita rentoutuskeinoja on lupa etsiä.
Hei Suvi! Tiedän mitä käyt läpi. Itse kävin myllyhoidon viime vuoden syksyllä joitain kuukausia (Seitsemän juopon laskupäällä) oon saanut olla raittiina mutta sitten ryyppyputket välissä olleet paljon katastrofaalisempia ku ennen hoitoa. Ei turhaan sanota, että jatkuu kahta kauheempana jos alkaa uudestaan. Minua “jeesaa” paniikki/ahdistushäiriö oireet jotka olleet katkoreissusta toukokuun alusta lähtien kiitos viinan! Tarkoittaa että kauppaan en pystyis kuvitella tällä hetkellä mennä yksin mut siinä on omia miinuksia. Olen kämpillä oikeestaan 24/7, En voi mennä AA/NA ryhmiin joissa kävin myllyn jälkeenkin, lenkillä välillä kun saa tarpeeks voimia siihen illalla, Ei voi kunnolla nauttia kesästä. Propralista on ollu jeesiä. Vaihtelee päivittäin mut yks juomisilta on tuhoon tuomittu jopa. Tiiän itsehoitoohjelman mut en noudattanu sitä puolvuotta sitten nyt niitän sitä mitä kylvän!
Tsemppiä tulevaan. Mun ohjenuora päivä kerrallaan! Ja joo ei psykologit ymmärrä. Päihdesairaanhoitaja kehtas kysyä mitä hyötyä aa-ryhmistä on!! 
Kertoo kuinka maassamme tiedetään tästä sairaudesta.
Itselle on tässä vuoden aikana tuo kävelyllä käyminen muodostunut todella hyväksi keinoksi. Nytkin kävin hirveässä darrassa helteessä katselemassa järven rantaa ja vedessä pulikoivia ihmisiä. Siellä oli jotain vesilintujakin. Olivat ihan paikallaan vedessä, varmaan niilläkin kuuma. Jollain oli vesiskootterikin.
Nyt varsinkin pahoissa darroissakin pakottanut itseni ulos kävelylle joskus jopa kaksikertaa. Tänään kävin myös jäätelöllä kaupan pihassa, vaikka olo oli karsea.
Miettinyt juurikin tuota aika paljon kuinka monella päihdetyöntekijällä on itsellään päihteidenkäyttötaustaa tai ainakin monella varmaan lähipiirissä holismia. Olisi oikeastaan joskus kiva auttaa omilla kokemuksillansa muita, jos nyt ensin saisi sen onnistumisen tunteen.
mua on ainakin plinkin löytämisen jälkeen (toukokuussa vasta rekisteröidyin) inspiroinut täällä ne onnistumis tarinat! Itseäni kiehtoo juomattomuudessa se, että voisin lähteä kauniissa aamussa kävelylle ja sitten mennä vaikka kirjastoon ilman ahdistusta ja, että kokoajan tuppaa kurkkupaska mahalaukusta ulos.
Tsemppiä ja trooppista kesäiltapäivää!
lonkero93 kirjoitti
Vertaistukiryhmissä tarvitaan kaikenlaisia kokemuksia. Niissä käyminen on kätevä tapa auttaa muita samalla kun itseäänkin.
Älä epäröi äläkä aliarvioi itseäsi!
Päivä kerrallaan
hävettää tää mun elämä, aamulla päätin etten juo, päivällä mietin juonko vai en, hain kaljaa… nyt menossa 8 iso bisse… onko täällä mahis laittaa yksityis viestiä pahoille päiville? Jos joku vois auttaa… ehkä ei pitäis edes laittaa viestiä, haluisin lopetttaa tän vtun kännååmisen mutta olen niin heikko, tai sit olen niiin syvällä tässä, en päihdetyöntekijä sanoi että en pääse irti ilman apua. mä en halua a-klikaa… jos joku muo voi auttaa… laita säpoa.suvi.viita.h@gmail.com pikkasen olen epätoivoinen
ja nimi ja säpo ei ole oma
Huomenta, suvi ja parempaa tätä päivää kuin eilinen!
Henkilökohtaisen yhteyden raitistuneeseen alkoholistiin saat AA:n auttavan puhelimen kautta. aa.fi/
Puhelimia on useilla kymmenillä paikkakunnilla. Voit etsiä itseäsi lähinnä olevan tai valtakunnalliseen voi tietenkin soittaa myös.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
yritin soittaa auttavaan puhelimen, mula alkoi loma enkä halua juoda itseni hengiltää… kuka vois soitaa mulle???
yritin soitaa mutta linjat tåynnä
Oletko jo humalassa?
Moi Suvi!
Kovin kauaksi ei ajassa tarvi mennä, kun olin itse samassa jamassa. Tai no tulihan sitä oltua vuosia tuossa jamassa, että elämä oli näennäisesti hyvällä mallilla, mutta silti viikossa tuppasi olemaan se pari krapulatonta päivää, kuten itse jossain aiemmassa tekstissä itsekin mainitsit.
Kyllähän sitä on useamman vuoden ajan itselleen todennut tuon legendaarisen “en juo enää” -lainin ja huomannu olevansa viimeistään jo illalla kännissä. Se on hienoa valehtelua itselleen. Vaikka sen peilin edessä on ääneenkin sanonut, niin silti tiennyt alitajunnassa ja myös tietoisesti, että ei tämä pitämään tule. Ja siihen syynä on pelko.
Pelko sitä kohtaan, että ei muka osaa käsitellä elämän alamäkiä ilman alkoholia. Pelko siitä, että elämä muuttuu tylsäksi, mitään ei voi enää tehdä ilman nautintoa kun ei saakaan sitä bissee siihen kylkeen, kaverit hylkää kun ei enää otakaan, jne…
Olin itsekin hoitoalalla viitisen vuotta, josta sitten vaihdoin alaa sisäsiistiin toimistotyöhön, jotta dokaamisestani olis vähemmän haittaa työelämään… Olen pitkään tiennyt, että alkoholin kanssa on ongelmia ja enää ei kymmeneen vuoteen ole oltu kuskina, vaan pelkääjän paikalla ilman turvavyötä. Ja tarinaasi tutustuttua tiedän, että tiedät/tunnet ihan samoin. Pelko, ahdistus, häpeä ja epätoivo vaan tällä hetkellä sumentaa sen järjen äänen alleen
Se on hyvä merkki, että käyt asiaa paljon läpi. Omalla kohdalla takana on kymmeniä ja taas kymmeniä itkun ja epätoivon täytteisiä iltoja kotona ja kuppiloissa, päissään totta kai, samoilla ajatuksilla mitä itselläskin on. Sitten se vaan yhtäkkiä iski, vaikka kaljapäissään olikin. Täydellinen rehellisyys itselleen ja joku sisäinen rauha siitä, että nyt alkaa oikeasti taistelu vastaan. Ja seuraavana päivänä tartuin tuumasta toimeen ja nyt on matka aluillaan. Sitä tunnetta on vaikea selittää, kai sitä jossain vaiheessa yksinkertaisesti kyllästyy inhoaan itteensä ja pahaa oloaan niin paljon, että uskaltaa alkaa tekemään muutosta. Ja se hetki tulee kyllä sinullekin, olen siitä täysin varma!
Suvi hei, niitten puhelinten vastausajat on ilmoitettu siinä luettelossa. Valtakunnallinen on auki 9 - 21. aa.fi/
Tänään et ole yksin