asumusero, ero vai mita tehda

Kotikanava
1

Hei, olen uusi talla palstalla. Olen elamanhaluinen ihminen, jolla paljon ystavia. Hiukseni olivat kiiltavat, ystavani aina huomauttivat myonteisesta asenteestani elamaan, nauroin jms. Nyt hiukseni putoavat tukkuina pois, kasvoillani on sitruunailme, melkein aina olen pahalla tuulella ja artynyt. En tapaa juuri ystaviani, koskapa en koskaan voi etukateen tehda tapaamisia.
Miksi ? Olen alkoholistin vaimo.

Mieheni juo ja aivan mahdottomasti, on aina juonut. Avioliittoa kestanyt muutama vuosi. Han juo iltaisin, kavereiden kanssa, yomyohaan, ja kun aloitetaan oluella, siita ei loppua tule. Millaan muulla ei ole merkitysta, kuin vain juominen. Vahaiset rahamme kuluvat kaikki baareihin ja taksiin. Asiasta on puhuttu loputtomiin, tuloksetta. Nyt elamanhaluni myos youneni on viety, ja harkitsen joko asumuseroa tai avioeroa. Rakastan miestani vaan tama rakkauteni haivenee paiva paivalta, ja sydameni on kovettunut.
Han saa “raivokohtauksia” usein kotiin tultuaan, jolloin huudetaan ja raivotaan, ovia paiskitaan, ja joskus todella pelkaan hanta. Riita aloitetaan esim lusikasta tms. Kuviot ovat teille muille varmasti tuttuja.

Olen kaynyt vertaistuki ryhmissa, mieheni itse ei halua mihinkaan AA ryhmaan tms. Usein oisin han rukoilee etta mita tehda, mista etsia apua. Kun kuitenkin osoitan minne menna, minne soittaa, joko yksin tai yhdessa, han ei halua sita tehda. Sanoo vain etta ei sita voi lopettaa juomista aivan ykskaks. Eli tulos on kerran viikossa juopottelusta on nyt tullutkin 3-4 kertaa viikossa. Sanoin suorat sanat, ja ilmoitin ettei hanen sanoillaan ole enaa mitaan merkitysta, vaan teoilla, eli NAYTA etta pystyt jotain tekemaan tahan huonoon tilanteeseen. Olen tajunnut etten itse voi tehda mitaan, vaan se on han jonka pitaa tehda “tyo”.

Vertastukiryhmissa sanottiin etta mina mahdollistan hanen juomisensa. En anna enaa rahaa, vaan kaverit soittaa etta tule, he tarjoaa. Mitas siina sitten tekee, kun mies tulee uppihumalassa kotiin, vaatii taksirahaa, kaatuu kotona lattialle, uhkailee, huutaa, sylkee paalleni. Voiko siina tilanteessa normaalisti reagoida enaa ?

Mieheni ei ole suomalainen, elamme niukoilla rahoilla, han on tyoton. Minulla pienet tulot. Useat hanen ystavistaan ovat joko eronneet tai asumuserossa, ja heilla on rauhansa (juoda) ja asuntonsa. tatako mieheni haluaa, kun minulle aina usein siita kertoo ? Onko tama mita han lopulta haluaa, vaan ei tietoisesti voi sita minulle kertoa.
Asiat on nyt menneet niin pitkalle, etten nuku moneen yohon viikossa ollenkaan, hermoni ovat melkein riekaleina, ja mika tahansa ratkaisu on parempi kuin talla lailla elaminen. Han vain toteaa, ettei ole muutakaan tekemista, joten menee kavereiden kanssa ulos, ne tarjoaa ja niin poispain. Miehellani on ns. vakivaltainen piirre luonteessaan.

Kiitos kun luitte taman eepoksen, voiko joku antaa jotain neuvoa, vihjetta, ollut sama tilanne. Miten Suomen laki on asumuserossa, miten se turvaa naisen/ vaimon paikan (varsinkin jos se on vaimo joka pitaa koko taloutta ylla ja maksaa kaikki laskut) ? Mieheni on taysin riippuvainen siis minusta.

2

Hei Birdie, olen itse myös ollut samankaltaisessa suhteessa (alkoholia mutta myös muita päihteitä käyttävän) ja väkivaltaisen miehen kanssa. Suhteemme on päättynyt jo aikoja sitten ,mutta kesti yli 10 vuotta. Tuo aika oli täyttä
helvettiä ja myös minulta meni yöunet ja tuli minenlaisia ahdistusoireita. Olisko sun mahhdolista mennä turvakotiin tai hakeutua turvakodin avohoitoyksikköön? Ainakin pääkaupunkiseudulla on turvakodin avohoitoyksikkö Kilpola jonne voi varata ajan ja jossa sua osattaisiin tukea ja neuvoa miten toimit. Sieltä saisit itsellesi tukihenkilön joka osaisi neuvoa monenlaisissa käytännön asioissa.Tiedän miten kamalaa on olla tuonkaltaisessa suhteessa, joka vie kaikki voimavarat juomattomasta osapuolesta. Myös mun ex-puolisoni lypsi jatkuvasti rahaa juomiseen ja käyttäytyi väkivaltaisesti jos ei saanut mitä halusi.Tärkeintä on sun oma jaksaminen , sillä agressiivinen alkoholisti on sairas ihminen joka ajattelee vain päihteidenkäyttöään. Muut asiat tulevat sitten sen jälkeen, riippuen millä mielialla päihteilijä on. Kannustan sua hakeutumaan eroon miehestä joka on agressiivinen ja jolla ei ole halua muuttua. Itse
kuvittelin aikanani ,että pystyisin muuttamaan ex-mieheni käytöksen. Niin ei ollut, sillä muutoksen pitää lähteä päihteidenkäyttäjästä itsestään. Vaikka yritin hakea aikanaaan jos minkälaista apua ja ratkaisua tilanteeseemmme , ainut apu oli että erosimme ja hain turvakodista apua itselleni. Olet arvokas ihminen joka ansaitsee
hyvää kohtelua ja kaikkea hyvää mitä elämä voi tarjota .Oma eheytymiseni väkivaltaisesta suhteesta on kestänyt vuoden verran, sillä mut murennettiin ihmisenä täysin henkisesti ja fyysisesti. Voit myös kirjoittaa tänne Päihdelinkin : Kysy neuvoa asiantuntijalta, jossa sua myös osataan neuvoa miten toimit. Itse koin turvakodin tuen ja avun parhaimmaksi .Toivon että neuvoistani olisi jotain apua, virtuaalihalaus sulle Birdie ja kaikkea hyvää sulle toivotan.

3

Kiitos Inne vastauksestasi, otan heti yhteytta tahan avo-osastoon, ehka keskustelu heidan kanssaan antaa vastauksia kysymyksiini. Itse en ole valmis lahtemaan omasta kodistani, jonka olen itse luonut meille kahdelle.

toivon sinulle kaikkea mahdollista hyvaa elamassasi!

4

Hei,birdie. Tässä sulle Kilpolan (pääkaupunkiseudun turvakodin) avohoitoyksikön yhteystiedot: Osoite:
Kilpolantie 2,00940 Helsinki. Puhelinnumerot ajanvarausta varten: 050-5923026 ,tai 050-3010748.
Nämä ovat avotyön ajanvarausnumerot. En usko että sun pitää kodistasi lähteä,mies joutunee lähtemään.
Uskon että saat apua ja tukea tilanteeseesi ja että asiasi kyllä järjestyvät.
Voit myös aina kirjoittaa tänne kuulumisiasi jos haluat. Yritetään jeesata sua etenpäin.
Kaikkea hyvää sulle edelleen toivottelen.

5

Hei! Olen alkuvuodesta saakka asunut asumuserossa mieheni kanssa, jonka alkoholiongelma on lähtenyt oikein huimaan syöksykierteeseen alaspäin. Arvelisin, että noin kahden vuoden ajan olen hänelle puhunut avusta ja sen hankkimisesta; kerran hän on pahojen vieroitusoireiden vuoksi hakenut katkaisulääkkeet a-klinikalta ja kerran päätynyt katkolle. Muuten hän kävi työterveyshuollossa, mutta jätti siellä kertomatta päihdeongelmastaan sillä seurauksella, että hänelle kirjoitettiin rauhoittavia lääkkeitä, joten hän alkoi syödä niitäkin. Apua päädyin hakemaan kriisihoitokeskuksesta ja siellä päädyin määrittelemään rajat sille, mitä olen valmis vielä kestämään ja mitä kerta kaikkiaan en. Kun kävin tässä hoidossa en vielä ajatellut kuitenkaan erota. Kävi sitten niin kuitenkin että miehen puolelta rajat rikottiin, joten siinä vaiheessa minulla olikin energiaa ja voimia lähteä toteuttamaan eroa. Siinä vaiheessa mies vielä ajatteli lapsiaan edes vähän, eikä halunnut heiltä viedä kotia, joten päätyi itse muuttamaan lähiseudun vuokra-asuntoon. Loppujen lopuksi lähdin toimimaan melkoisen nopeasti ja siitä tämä toinen osapuoli nyt minua syyttää ja morkkaa, koska hänelle tällainen ratkaisu on tullut täysin puskista, eikä hän sitä ole hyväksynyt. Eli sen jälkeen onkin monenlaista uhittelua ollut hänen taholtaan, syytteitä oikeuteen haastamisesta jne… valehteleminen on kovin tavallista, joten mieheen ei voi enää luottaa lainkaan. Sen olen oppinut, että avioehto kannattaa olla ihan vaan pientenkin rahojen varalta, koska riitaa saa kyllä aikaiseksi aivan mitättömästäkin (ainakin uhkailua), jota minä ainakaan en olisi voinut kuvitellakaan etukäteen. Tilanne on erillään asumisen myötä helpottanut sikäli, että minulla ja lapsilla arkielämä on rauhoittunut ja minulla ainakin alkaa olla voimia jo näköpiirissä jonkin verran… Kummallisesti tuo energia katoaa tuossa “syöksykierteessä”; nyt sitä saa sentään välimatkan päästä seurata, joten ei ole koko ajan ihan niin rikki! Mielelläni kertoisin, että mieheni voisi jotenkin paremmin, mutta ikävä totuus on että kierre jatkuu ja varmaankin entistä vauhdikkaampana… Olen vaan joutunut päätökseni lähinnä lasten vuoksi tekemään ja kestettävä on mitä tuleman pitää!!! Takaisin en miestä enää mistään hinnasta ottaisi…se on tullut kyllä entistäkin selvemmäksi ja huomaan, että minäkin olisin kyllä tullut työkyvyttömäksi jos olisin rumbassa jatkanut. Huoli tästä sairastuneesta osapuolesta ei ole häipynyt ja luulen että jonkinasteista syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa taidan kärsiä lopun elämäänikin…ehkä se sentään joskus vähän lievenee… Voimia sinulle ja hyvä, että olet ajatellut ottaa itsellesi apua vastaan… Se on niin hyvä, koska omia voimavaroja ei ole näissä vaikeissa tilanteissa koskaan liian vähän!?! Ja ulkopuolelta hoidon piiristä itsekin niitä taas löysin lisää… Kaikkea hyvää sinulle mihin ikinä ratkaisuun päädytkään…