Asperger-epäilys nuorella aikuisella?

Lataamo
1

Olen Tollen Läsnäolon voima -kirjan parissa ja sen avulla koittanut päästä paremmin selville ajatuksistani ja tunnereaktioista. Olen jopa tieten tahtoen vääntäytynyt vaikeisiin tilanteisiin (muiden seuraan) päästäkseni kokemaan, mitä tunnen, kun ahdistus alkaa vallata.

Joka tapauksessa tuntuu, että selviän kyllä hyvin ilman paineita (tai saan ne ajatukset hiljenemään) “asiatilanteista”. Eli kävin ihan mielenkiinnosta nuorisotyöntekijän luona ja jopa puhumassa papille niitä näitä raamatusta. Mulla ei sinäänsä ollut suurempia vaivoja näissä tapaamisissa. :unamused:

Kuitenkin eniten vaikeutta aiheuttaa vapaammat sosiaaliset tilanteet. Mulla on joskus aiemminkin käynyt mielessä epäilys, että olen kenties jotenkin outo. Tämä ilmenee nimenomaan, kun ollaan ihan “normaalisti” kavereiden (joita joskus oli) tai puolituttujen kanssa viettämässä aikaa. En oikein aina tajua läppiä tai ihmisten oikeita tarkoitusperiä. Uskon lähinnä siihen, mitä sanotaan. Tai ääripäänä, että alan mielessäni epäillä jonkun jokaista sanaa, koska tiedän heidän joskus valehdelleen. Itse en juuri osaa valehdella päin naamaa.

No, mulla jostain pulpahti mieleen, että olen joskus aiemminkin tätä kelaillut, mutta jätin asian siihen. Luin joskus mm. autismin kirjosta ja Aspergerin oireyhtymästä. Monet kuvaukset sopii lähes jokaiselta kohdalta muhun. Mutta voiko olla mahdollista, ettei tätä ole kukaan (psykiatri, vanhemmat) huomannut tai pannut merkille sen kummemmin?

Onko näitä asioita edes hyötyä pohtia? Tai siis, entä jos esittäisin epäilyni jollekin mielenterveystyöntekijälle. Oli hänen diagnoosinsa sitä tai tätä, oisko sillä mitään merkitystä mihinkään? Tietenkin moinen epäily “outoudesta” omassa mielessä voi painaa…

Internetin testeillehän ei juuri painoarvoa varmaan kannata antaa. Tein kuitenkin mielenkiinnosta pari. Ensimmäinen testi (xestia.net/testit/asperger.php) sanoo

Toinen oli psychcentral.com/cgi-bin/autismquiz.cgi

Koitanko vain etsiä jotain oikeutusta oudolle käytökselleni?

2

Aivan hyvin voi olla mahdollista sillä tarinassasi ns. haisee jokin!

Mene ihmeessä käymään jollain yksityisellä psykiatrisella erikoislääkärillä joka on nimenomaan erikoistunut autismi ja asperger-juttuihin niin asia selviää muutamalla saturaisella perinpohjin. Kunnollista analyysiä ja pätevää mielipidettä on aika hankala muualta saada varsinkin jos juuri sinulla sattuu olemaan kyseessä joku todella lievä autismin muoto tai joku kummallinen autismin+aspergerin yhdistelmä…

Jos hieman vielä avaat ajatusmaailmaasi, kiinnostuksen kohteitasi, tulevaisuuden näkemyksiäsi tai ajatuksiasi esim. keitä me ihmiset olemme, mistä tulemme ja mihin olemme menossa niin ehkä voitaisiin saada lisää “hajujälkiä” oikealle polulle…?

3

Kiitos vastauksesta

Nojaa, kun kyseessä on kuitenkin pysyvä piirre, vaikka piirteitä voikin oppia peittelemään ja sosiaalista kanssakäymistä voi tietoisesti harjoitella, niin en ole varma diagnoosin hyödystä. Kun kyseessä ei siis ole hoidettava sairaus, vaan pysyvä piirre.

No nyt on mielenkiintoisia kysymyksiä!

Kiinnotuksen kohteita mulla on ollut nuoresta lähtien tietokoneet ja tietotekniikka yleensäkin, ohjelmointi, matematiikka (lukioaikana oikeasti nautin matematiikan (ja fysiikan, jossain määrin kemian) tunneista, muut aineet meni aika tylsistyneenä kuunnellessa).

Tulevaisuuden näkemyksiä? Oma tulevaisuus näyttää tällä hetkellä näyttää aika mitättömältä, ellen rohkaise itseäni hakemaan esimerkiksi uudelleen opiskelemaan tai vastaavaa.

Keitä me ihmiset olemme, mistä tulemme, mihin olemme menossa?

Vaikean kuuloinen kysymys, miltähän kantilta tähän osaisi vastata. Olisin saattanut vastata tähän hyvin erilailla vielä pari viikkoa sitten syvimmän masennuksen kourissa pohdiskellessani itsemurhaa. Olen myös hiljan lukenut raamattua, joskaan en mitenkään hihhuli tai uskovainen ole!

Ihminen on äärimmäisen kehittynyt nisäkäs, ainut oikeasti älyllinen sellainen. Ihmisen “evoluutio” ei ole pitkään aikaan ollut niinkään satunnaista biologista evoluutiota, vaan pitkälti älyllistä, tieteellistä ja tarkoituksellista.

Ihmiskunta on luultavasti menossa päin helvettiä. Raamatun lopun päivät saattavat olla lähellä jopa omana elinaikanani (sikäli etten tapa itseäni), kyse ei niinkään ole mistään yliluonnollisesta hokkuspokkuksesta ja tuomion päivästä, vaan lähinnä ihmisten ryhmittymien kiristyvistä väleistä. Aina välillä sivilisaatiot tuhoutuu, kun homma äityy liian perverssiksi.

Nykyään tuntuu, että kaikenlainen egon pumppaaminen ja vertailu on ihmisyyden tärkein asia. Oma elämä ja kuva pitää saada sosiaalisen median ja vouhotuksen avulla näyttämään mahdollisimman seksikkäältä, älykkäältä ja rahallisesti rikkaalta. Näistä asioista raamattukin varoittelee, Jeesustakin vitutti kaataessaan ahneiden rahanvaihtajien pöydät temppelissä.

Mielestäni näihin asioihin perustuva ihmisyys ei ole tervettä. En nyt suoraan sano, että näistä aiheutuisi nykymaailman loppu, mutta kun uutisista saa lukea ISIS:n sekoiluista, Euroopassa lisääntyvästä terrorismista ja muusta väkivallasta, Pohjois-Korean väitetyistä vetypommikokeista ja talouskriisi uhkaa tuloerojen kokoajan kasvaessa, jossain vaiheessa saattaa jossain napsahtaa. Onneksi sentään ehkä kaikki kokevat esimerkiksi ydinaseet niin voimakkaiksi, ettei niitä edes voi käyttää, kunhan nyt on joka valtiolla ja isolla pörssimeklarilla muutama pelotteena.

Muoks: ei nyt pitänyt ihan kauhean synkkää kuvaa kaikesta maalailla tarkoituksella. Kyllä monet ihmiset ovat pohjimmiltaan hyviä ja sinäänsä maailmassa on asiat paremmin kuin koskaan, mitä tulee ihmisten vapaa-aikaan, terveyteen jne!

Ja en tiedä vastasinko ees mihinkään olennaiseen. Ei kai mun mielipiteillä noista asioista mitään väliä ole :laughing:

Yksilötasolla henk.koht. oon tuntenut itseni välillä vähän oudoksi. On mua sanottukin/haukuttukin oudoksi. Koitan toki panostaa siihen, että oppisin miten eri tilanteissa kuuluu käyttäytyä, mutta se on harvoin mulla kovin luonnollista. Kerran piripäissäni huomasin, että esim. ihmisiä ei edes loppujen lopuksi ole niin kuumottavaa katsoa silmiin jutellessa.

4

Pysyvistä persoonallisuuden ominaisuuksista tosiaan taidetaan puhua. Minusta sinä vaikutat vain ehkä hieman tavanomaista älykkäämmältä kaverilta (joka täten pohtii maailmanmenoa normaalia syvällisemmin/monitahoisemmin) sekä vahvasti vaikuttaa korostuvan ns. looginen ja järkeistävä puoli (hyvin tyypillistä asperger ja autismi ihmisille). Joskus tälläisillä hahmoilla on tosiaan hankaluuksia vapaammissa sosiaalisissa tilanteissa mutta se liittyy tavallaan tietynlaiseen “sokeuteen” ja “pelisilmän” puuttumiseen kun ei välttämättä osaa lukea sosiaalista kanssakäymistä ihan samalta leveliltä kuin muut. Ongelmia voi myös paradoksaalisesti tulla silloin jos pelisilmä onkin liian hyvä :mrgreen:

5

Juu. Eipä taida olla mitään iloa lähteä asiaa selvittelemään sen kummemmin tai omaakaan päätä sillä juuri vaivata. Sellaisia ollaan, kun ollaan, vaikka toki muutos harjoittelun kautta on aina mahdollista.

6

.

7

Kiitos, hilbert.

Juuri näin olen itsekin tuuminut, ettei mun ongelmani kuitenkaan ole sinäänsä niin vakavia, että mitään sen kummempaa apua tarvisin tai saisin. Korkeintaan vois olla apua jostain normaalista vertaistukiryhmästä ujoille, jännittäjille tms.

Facebookiin en ole vuosiin kuulunut, en oikein välitä. Se vähäinen lörpöttely kavereiden kanssa onnistuu irkin tai skypen kautta mieluummin.

Ujouden ihmisten ja varsinkin naisten seurassa komppaan myös

Mulla ehkä suurin ongelma tällä hetkellä, että ujouteni ja jännittämiseni takia aikoinaan jätin yliopisto-opintoni kokonaan kesken ja sen jälkeen ei ole mitään työtä/opiskelua ollut vaan lähinnä päihteitä ja elämän pakoilua.

8

Hmmm…Vaikka kyse onkin pysyvästä asiasta, ainakin omalla kohdallani mua helpottaisi tietää jos tuollainen piirre minussa olisi. Ehkä se auttaisi hyväksymään itsensä eri tavalla?
Jäin vaan pohtimaan.

9

Aspergerin lievemmät muodot ovat olleet tapetilla aika myöhään. Ja tosiasiassa lieviä muotoja voikin pitää tavallaan lähinnä persoonallisuuden piirteinä, elleivät ne henkilöä itseään kovasti haittaa. Nyt on monikin asperger-nuori kirjoittanut itsestään, niin että heidän kirjojaan voisi olla ihan hyväkin lukea. Marius Rüfenacht on äitinsä Liisa Laukkarisen kanssa tehnyt kirjan: Yhden asian mies. Paula Tilli on ihan äskettäin julkaissut oman elämäänsä kuvavan kirjan. Varsinaiset “ammattikirjat” eivät minusta ihan anna samanlaista kuvaa. Vasta silloin kun lukee toisen samanlaisen henkilön tekstiä, ja niistä piirteistä, joita itse arvelee itsessäänkin piilevän, saa parhaan kuvan. Olen itse aikoinaan seurustellut aspergermiehen kanssa, ja varsinaisesti suhteen lopetti toisen erikoinen käsitys monista asioista, jotka taas minusta muille olivat luonnollisia. Jonkinlainen toisen “jämähtäminen” omiin ajatuksiinsa joistakin asioista, joita ei saanut muutettua, ja jotka häiritsivät arkielämää, alkoi rasittaa. Yliherkkyys on yksi tekijä, mikä tekee monesta aspergernuoresta yksinäisen. Näkee uhkia monissa tavallisissa asioissa. Sinänsä koko asperger sisältää hyvin paljon positiivisia asioita. Muistan aikoinaan opiskeluaikoinani erään luennoitsijan, ( joka varmaan itsekin oli asperger ) sanovan, että se on tosiasiasa valtava rikkaus mm. tutkijalle ja taiteilijalle, joiden on osattava työnsä takia olla yksin, ja keskittyä tiiivisti tehtäväänsä. Yksin oleminenhan on “tavalliselle” ihmiselle melkein kauhistus, jotkut eivät pärjää yhtä päivääkään itsensä kanssa.
Mutta ehdottelen että lukaiset nuo antamani kirjat. Jotain voisit saada niistä vinkkiä.

10

Ideani edellisessä viestissä oli se, että nuorella ihmisellä on kykyä hankkia sosiaalisia taitoja muiden joukossa, ja tavallaan “opiskella” sosiaalista viestintää, mikä usein katsotaan olevan aspergerilla miinuspuolella. Jos keski-ikäiseksi pääsee, on enää vaikeampi löytää tapaa olla muiden seurassa ja tajuta, että toisellakin on oikeuksia parisuhteessa, eikä pelkkiä velvollisuuksia. Mitä enemmän pyörit ikäistesi parissa, sitä paremmin löydät keinoja luoda kontakteja.

11

Kiitos, Zurussa, hyviä pointteja ja pistän kirjaehdotukset muistiin, jos löytyis kirjastosta ens viikolla

Itsellä ainakin siinä mielessä on sitä yliherkkyyttä, että pelkään hirveästi niin tuttujen kuin tuntemattomienkin tuomitsemista. Että jos en käyttäydykään, niin kuin pitäisi tai sanon vahingossa jotain sopimatonta. Vaikken sinäänsä mitenkään kummemmin mitään sammakoita päästele suustani. Tai päästelisi, jos sen uskaltaisin joskus avata.

Yliherkkyyttä mulla on kai nimenomaan naisten suhteen. En sitä osaa edes itselleni perustella, en pidä miehiä tai naisia sen kummemmin hirveän erilaisina olentoina, mutta jostain syystä menen etenkin aivan lukkoon, jos seurassa on naisia. Onko siinä sitten kyse jostain luonnollisesta, että hormonit alkavat päristä päässä, mutta ei osaa niitä tunteita kuitenkaan käsitellä vai mistä.

Mulla on paradoksaalisesti alkanut viime aikoina olemaan ongelmana se, että vaikka luulin viihtyväni täydellisesti yksin, niin olen ollut kai jo liikaa aivan yksin (useita vuosia suht yksin), että alan kaipaamaan edes jotain ihmiskontaktia. Silti en uskalla tai osaa lähestyä ihmisiä tai en edes tiedä, että missä se tapahtuisi tällä hetkellä…

12

“Ennenvanhaan” minusta tietynlainen ujous toisen sukupuolen suhteen oli aika normaalia. On ehkä siitäkin kiinni, onko perheessä sekä poika että tyttöjä, jolloin automaattisesti oppii tulemaan toimeen molempien kanssa. Minä olen monesti miettinyt, onko nykyajan tytöt sen “luontevampia” kuin ennenkään, vaikka kulkevat asuissa, jotka minun ikäisestäni on melkein alusvaatteisiin luokiteltavia. Heistä ehkä ujo poika saa mielikuvan, että ovat pelottavia.

Tuli mieleen noista aspergerpiirteistä, että nykyään on löydetty “uusi” ihmislaji: “erityisherkät”. Ilkeästi aluksi ajattelin, että siihen haluaa kuulua keski-ikäiset naiset, jotka eivät saa työpaikallaan tai kotonaan mielestään tarpeeksi huomiota ( muistoja omien työpaikkojen narinakimpuista ), mutta oireet tässä on aika lailla samoja, kuin lievässä aspergerissa tai ADHD:ssa. Ja katsotaan, että se on synnynnäinen, hermostollinen ominaisuus. Aiheesta on jo Suomessakin useampia kirjoja ilmestynyt . Tässä kaksi: Elaine N. Aron: Erityisherkkä ihminen, Juhani Mattila: Herkkyys ja sosiaaliset pelot.

Kavereita voisi löytyä kaikenlaisista harrasteryhmistä. Varmasti löytyisi tietotekniikkaan liittyviä, johonkin muuhun harrasteesi myös. Niissä on samanhenkisiä ihmisiä, eikä tarvitse tuntea itseään samaa harrastavien keskuudessa “oudoksi”.
Ympäristönsuojeluyhdistyksissä saattaa olla kivoja nuoria naisia joukossa, joskin paikallisyhdistyksissä taitaa olla enemmänkin iäkkäämpää naista. Kaikenlaista voisi kokeilla.

13

Olipas hyvä, että luin tän sun artikkelin. Itselläni pelottavan paljon samankaltaisia piirteitä ja tuntemuksia ja tosta ensimmäisestä testistä sain 122 pistettä :open_mouth: . Ja tää on käynyt munkin mielessä muutamaan otteeseen, mutta en ole “uskaltanut” perehtyä sen kummemmin tohon, kun tuntu niin mahdottomalta ajatukselta. Täytyypi mainita asiasta psykalle ja lähtee selvittämään asiaa vaikka se tuskin tulee muuttamaan mitään sen kummemmin :unamused: