Olen äskettäin “herännyt” alkoholisti. Luulin pitkään olevani vain suurkuluttaja ja osaavani lopettaa, kun haluan. Juonut siis lähes päivittäin ja aika suuriakin määriä. Terapian myötä herännyt ajatukseen, ettei olekaan enää omissa päätöksissä juominen, vaan alkoholi vie ja pahasti.
Lueskelin jonkin verran muiden kirjoituksia täällä ja osasin samaistua moniin asioihin. Ensin oli myös niitä ruuanlaitto- ja siivousjuomia, jotka kääntyivät lopulta siihen, että syömisen voi jättää myös välistä, niin jää “enemmän aikaa” juomiselle.
Täältä toivon löytäväni vertaistukea arkeen, koska ajatus kokonaan alkoholin luopumisesta ahdistaa ja tarkoituskaan ei ole alkaa täysin alkottomaksi.
Olin reilun kuukauden täysin juomatta, jonka jälkeen tietysti ansaitsin muutaman juoman. Nyt pelottaa ja ahdistaa, että valutaan pikku hiljaa takaisin samaan, kuluttavaan arkeen, jossa tärkeintä on kylmät juotavat kaapissa aina saatavilla.
Tervetuloa! Minä olen dokannut vain lapsivapaat, ja todennut että ei sekään kontrollissa ole. Terapeutin kanssa aloitin minäkin (omaehtoisesti, ja yritys pelkällä sillä löytää välineet vähentää), mutta nyt vuoden jälkeen totesin, että otetaan työterveyshuolto mukaan. Katsotaan nyt miten tässä käy. Naltreksoni tuli tähän avuksi ja työterveyden kautta ilkeän osaava psykologi, joka kysyy ilkeän vaikeita kysymyksiä, jotka saavat pohtimaan ja inspiroitumaan.
Onneksi on osaavia ihmisiä auttamassa! Itsellä ei lapsia tai kauheasti muitakaan vastuita, paitsi töissä käyminen. Sinnekin suoriutunut aina menemään silti, vaikka illalla olisikin maistunut. Terapiassa tosiaan käynyt vasta paristi ja lääkitystä katsotaan ensi kerralla, kun sen verran riippuvainen jo ilmeisesti. Hurjaa, miten huomaamatta onnistunut koukuttamaan itsensä ja pahasti.
Moi ja tervetuloa Juustovoileipä! (hauska nimimerkki )
Tutulta kuulostaa, oli sitten ruuanlaitto, siivous, telkan kattominen, mikä hyvänsä , niin juomistahan siihen tarvii. Ikään kuin on opettanut aivonsa siihen ettei pysty selvinpäin enää muka tekemään mitään. Tässä ei auta muuta kuin toistaa ja toistaa selvinpäin asioita, vaikealta se tuntuu, mutta pikkuhiljaa alkaa helpottaa. Oon monesti miettiny miten alkoholi voi sekä rentouttaa että ahdistaa samaan aikaan niin paljon. On tää kyllä ärsyttävä riippuvuus. Tsemppiä ja kirjottele lisää
Nyt ehkä tosiaan pahimmassa jamassa, kun mikään ei kiinnostele kauheasti ja tosiaan mitään ei muka voi tehdä, ilman niitä alkoholeja. Kun ei osaa muka rentoutua, olla muutenkaan paikallaan tai on liian tylsää.
Pohjustuksena voin sen verran mainita, että enemmän tai vähemmän dokaillut, viimeiset 4(?) vuotta. Kokonaan selvät viikot laskettavissa yhden käden sormilla, ennen “heräämistä.”
Terapeutti vinkkas tästä sivusta, että vois olla mielenkiintoista luettavaa, niin saan tekemistä itselleni Mikä on ihan totta ja mukava huomata, ettei ole asian kanssa yksin, vaikka noinkin sanottuna se kuulostaa hiukan väärältä
Hei Juustis,
Sallit lyhenteen? tutulle kuulostaa ja täällä meitä saman ongelman parissa olevia löytyy!
Vielä ei ole myöhäistä tehdä asialla jotain. Itse tunnistan tuon pelon, että lipsut takaisin samaan.
Se on kuitenkin positiivista pelkoa, sillä se pitää sinua oikealla tiellä. Jos sisäinen sinä sanoo, että pelottaa ja ettei juoda kannata, yritä vahvistaa sitä ääntä.
Usein käy niin, että alkoholi luikertelee arkeen ja kietoutuu lähes kaikkeen tekemiseen. Ja yhtenä päivänä silmät avautuvat ja sen alkaa pikkuhiljaa ymmärtää. Onneksi aivot oppivat uutta. Itse tänne kirjautuessani luin uudesta ”muistijäljestä”. Aivot oppivat pois vanhoista tavoista, kun toistat tarpeeksi uutta. Se vaatii keskittymistä ja tietoista päätöstä.
Kirjoitat, ettei mikään muu oikein kiinnosta. Itse huomasin, että pikkuhiljaa luovuin alkoholin takia itselle tärkeistä asioista. Muistelin alkotonta elämääni nuorena. Ja masentuneena ajatuksiani sohvan nurkassa lipittäessäni. Unelmoin erilaisista asioista. Alkoholi turrutti minusta spontaanisuutta ja en enää käynyt oikein missään. Sitä olen alkanut pikkuhiljaa opetella. Varannut itselle konserttilippuja, mennyt uimaan jne.
Sinun olisi hyvä pohtia mikä voisi olla sinua kiinnostava asia juomistoiminnon tilalle. Se voi olla vaikka nettisarja tai kirja. Joku konkreettinen tekeminen. Sillä kun pohdit omaa ”aikatauluasi” huomaat, että,tietyt hetket ovat alkoholin suhteen hankalampia. On se levoton olo. Silloin on hyvä olla valmiiksi ajateltu tekeminen valmiina johon suuntaat juomisen sijaan.
Moni on aluksi laatinut suunnitelman jota kohti on lähtenyt. Sillon huomaa, että vähentäminen on mahdollista. Sinullahan on jo ollutkin kuukausi juomatonta. Se on upea juttu. Koitko positiivisia asioita?
Kirjoittele tänne ahkeraan. Se auttaa. Aivot työstävät kirjoittaessa asioita samoin kuin päiväkirjaa kirjoittaessa. Itse olen saanut täältä suuren avun. Yksin on yksin. Täältä saat tukea ja vastauksia pohdintoihisi.
Kuukauden juomattomuus toi mukanaan toki paljon positiivistakin. Rahat säästyi, mieli oli virkeämpi, yms. Eikä oikeastaan enää napsunut suussa.
Eilettäin menin kavereiden kanssa istumaan iltaa ja tottakai olin hiljaa mielessäni jo päättänyt myös juoda, vaikka “mietiskelin asiaa”. Nyt morkkis, kiukuttaa ja ahdistaa. Enemmän ehkä jo läheisten, kuin niinkään itsensä puolesta. Kumppani oli suuresti pettynyt, ei niinkään kai minuun, vaan enemmän omaan arviointikykyynsä. Oletti mun tietenkin olevan selvinpäin. Nyt varmaan taas oleillaan sitten selvinpäin, mieluusti taas joku kuukausi.
Monet sitä sanoneetkin, terapeutista lähtien, että ehdottomuus on tässä kohtaa paras ratkaisu. Niinhän se onkin ja olen aivan samaa mieltä. Mutta mitä nyt on kuukauden selvinpäin olemisen jälkeen nautiskellut muutamat parina ilta, niin aina sama keskustelu seuraavana päivänä. joku on pettynyt, paljonko on juotu, miten meni, “kun sulla on ongelma”. Kai sen ihan itsekin tietää, ilman joka kertaista moraalisaarnaa. Tänään vähän kiukkuinen ja krapulainen Juustovoikkari.
kuulostaa tutulta.
Mutta hei: Onnittelut kuukauden tipattomuudesta! Itse olen aina keksinyt siihen poikkeamisia ja poikkeillut, tai en ihan aina, mutta taajaan. Musta analysoit tilannetta hyvin, toisten näkökulmaa mutta myös omaasi. Hyvä, ettet nyt mitenkään ilmeisesti älyttömsäti ryypännyt. Ehkä itsekin lähden kuukauden tai reilun tipattomalle, mutta olisi viikonloppuna kyllä mahdollisesti sellaista ohjelmaa, että sen jälkeen ehkä… Täytyy tässä tehdä siitä päätös.
Kiitos, kiitos. Kyllä tästä alkaa itselläkin reilun kuukauden tipattomat, niin ehkä oppii siihen, ettei sitä juomaa tarvitse vetää kaksin käsin, kun tilaisuus tulee.
Tsemppiä tipattomalle! Musta on hienoa että tosta noin vaan päätät että oot kuukauden juomatta. Ja vielä kesällä. Mulla oli tipaton tammikuu, mutta sen jälkeen pisin aika juomatta tais olla tossa maaliskuussa n.2vk. No,hiljaa hyvä tulee.
Osaan olla toisinaan aika päättäväinen. Mutta nyt ei kyllä meinaa onnistua millään. Kesäloma kohta ohitse, niin josko saisi normaalista arjesta vähän lisäpotkua.
)
